tag:blogger.com,1999:blog-2259423783533520392.post3344594455087702531..comments2023-11-15T13:46:39.382+02:00Comments on Sanakone - Teatterikoneen sanainen arkku: Teatterin arvoAnonymoushttp://www.blogger.com/profile/03069574851751779265noreply@blogger.comBlogger3125tag:blogger.com,1999:blog-2259423783533520392.post-68365676878223778102013-10-07T23:42:25.587+03:002013-10-07T23:42:25.587+03:00"On kuitenkin erittäin paljon myös intohimois..."On kuitenkin erittäin paljon myös intohimoisia, tavoitteellisia ja kaikella tavalla ammattitasoisia harrastajaproggiksia---" "Jos ammattitaiteilijat eivät saisi työstään korvausta, he hyvin todennäköisesti päättäisivät tehdä taidetta harrastuksenaan ja hankkisivat muita töitä, joista maksettaisiin. Silloin ammattitaide katoaisi." Olisiko se niin huono asia, että yhteiskunnan tuet ammattitaiteilemiselle poistettaisiin? Jäljelle jäisi sitä intohimolla tekemisen ilosta tehtyä taidetta, jota tehdessä ei työtunteja lasketa. Taso pysyisi korkeana, kun huono ei saisi katsojia. (harrastaja-->hartaus, amatööri-->rakastaja. ransk. amoureux) Ja lisäksi kaupallisesti kannattavaa ammattitaidetta, kuten komediateatterit Tampereella ja Helsingissä.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2259423783533520392.post-43836845087022202972013-10-07T18:24:38.434+03:002013-10-07T18:24:38.434+03:00jatkoa edelliseen.
Toisille teatteri on leipäpuu,...jatkoa edelliseen.<br /><br />Toisille teatteri on leipäpuu, josta tienataan koko elanto. Eivät ammattiteatterit nyhdä korkeita hintoja lipuista kiusallaan tai rikastuakseen, vaan saadakseen asianmukaisen korvauksen työstään, aivan kuten kuka tahansa työtä tekevät ihminen. Ammattilaiset käyttävät teatteriin valtavasti aikaa ja vaivaa, elävät sillä ja sitä varten. On siis vain paikallaan, että heille suodaan siitä kohtuullinen korvaus. <br /><br />Aika maksaa, tavara maksaa, eläminen maksaa, kaikki maksaa. Halvemmat teatteriliput tarkoittaisivat täten myös vähemmän taustatyötä, vähemmän aikaa, vähemmän vaivaa ja huonompia esityksiä. Mikään tässä maailmassa ei ole ilmaista. Jos haluaa iloita hyvästä teatterista, pitää siitä olla valmis myös maksamaan. <br /><br />Väittäisin, että taiteilijan ammatti lähtökohtana ei ole kovin erilainen kuin vaikkapa opettajan ammatti. Opettaja rakastaa työtään ja oppilaitaan, mutta ei elä tyhjällä. Hän tarvitsee rahaa elääkseen sekä elättääkseen perheensä ja vastineeksi opettaa. Taiteilija tarvitsee rahaa elääkseen sekä elättääkseen perheensä ja vastineeksi tekee taidetta. Jokaisella ihmisellä on maailmalle annettavaa omassa ammatissaan, oli hän sitten taiteilija, opettaja, leipuri tai automekaanikko. Iloitaan siis toistemme lahjoista ja otetaan niitä riemulla vastaan, mutta muistetaan kunnioittaa kaikkien työtä. Jos ammattitaiteilijat eivät saisi työstään korvausta, he hyvin todennäköisesti päättäisivät tehdä taidetta harrastuksenaan ja hankkisivat muita töitä, joista maksettaisiin. Silloin ammattitaide katoaisi. Minä ainakin haluan nähdä laadukasta teatteritaidetta myös jatkossa ja siksi maksan lippuni mukisematta tietäen, että poistuessani katsomosta olen saanut elämyksen ja näyttelijä voi esityksen jälkeen mennä ostamaan perheelleen leipää.<br /><br />- MacyAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2259423783533520392.post-80801169871016375352013-10-07T18:24:17.796+03:002013-10-07T18:24:17.796+03:00Hyvä kirjoitus! Kyllä se niin on, että ammattitait...Hyvä kirjoitus! Kyllä se niin on, että ammattitaitelijat tekevät taidetta ammatikseen, harrastajat harrastavat. Harrastajateatteria saatetaan joskus ylenkatsoa, enkä ihmettele, sillä olen itsekin ollut todistamassa joitain esityksiä, jotka on ilmiselvästi kyhätty kokoon vain oman hauskan vuoksi. On kuitenkin erittäin paljon myös intohimoisia, tavoitteellisia ja kaikella tavalla ammattitasoisia harrastajaproggiksia, joiden kohdalla ainoat erot ammattitaiteeseen ovat, että lähtöbudjetti on usein pienempi ja toiminta lähtökohdiltaan voittoa tavoittelematonta.<br /><br />Uskon, että jokaiselle teatteria ammatikseen tekevälle perimmäisiä syitä lähteä moiselle uralle ovat olleet kiinnostus, kutsumus sekä puhdas tahto tehdä taidetta, eli käytännöllisesti katsottuna samat asiat kuin harrastajanäyttelijöillä. Tosiasia on, että mitään työtä ei jaksaisi, jos sitä tekisi ainoastaan rahan vuoksi. Erityisesti teatterialalla työajat ovat epäsäännöllisiä ja kilpailua on paljon, puhumattakaan siitä korvauksesta, jonka työstä saa. Se kun ei usein ole huimaavan suuri. <br /><br />Ammattitaiteeseen liittyy myös hyvin iso vastuu. Harrastajateatteriesitykset, joiden lipuista pyydetään rahaa vähän tai ei ollenkaan, voivat niin haluttaessa olla hyvinkin tulosvastuuttomia ja pitkälti työryhmän omista lähtökohdista kyhättyjä. Harrastaja voi sanoa, että teemme tätä, koska se on kivaa. Harrastaja voi sanoa, että tänään en jaksa tulla harjoituksiin. Ammattilaisen taas täytyy antaa työlle kaikkensa, tehdä pitkiä päiviä ja sietää myös väsymystä ja tylsistymistä, sillä taidekaan ei ole aina vain kivaa. Jos yleisölle luvataan esitys, esitys on tultava. Kun lipuista pyydetään rahaa, on esityksen myös annettava rahalle vastinetta.<br /><br />Proggiksia pistetään kasaan laitosteattereissa ison työryhmän voimin ja pienemmissä teattereissa talkoohenkisesti niin kuin esimerkiksi Teatterikoneessa. Molemmissa tapauksissa on äärimmäisen ymmärrettävää, että rahaa tarvitaan paljon, jotta kaikki työryhmän jäsenet saavat kohtuullisen korvauksen, joka kattaa myös ns. esityön, teatteri kun valitettavasti ei ole ainoastaan yhtä kuin näyttelijät. Teatteriesityksen taustalla on aina paljon myös muita kuluja ja hommia kuin pelkkä se, mitä yleisölle ensimmäisenä näkyy. Siksi teatterilippujen hinnat ovat korkeita ammattiteattereissa, joissa työskentelevillä ei pääasiallisesti ole muuta tulonlähdettä kuin teatteri. Ja se on aivan ymmärrettävää, sillä esitysten eteen on puurrettava äärettömän paljon. Harrastajateattereissa esitysten tuotto menee yleensä kokonaisuudessaan menoerien, kuten tilavuokran, tarpeiston ja teatterin toimintakulujen, peittoamiseen. Aikaa harjoitteluunkin harrastajanäyttelijä käyttää huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi kaksiosaista päivää tekevä laitosteatterin näyttelijä, joten ammattilaisesitysten liput luonnollisesti ovat tyyriimpiä.Anonymousnoreply@blogger.com