tag:blogger.com,1999:blog-22594237835335203922024-03-14T14:49:50.572+02:00Sanakone - Teatterikoneen sanainen arkkuTeatterikonelaisten ajatuksia elämästä, teatterista ja siltä väliltä!Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/03069574851751779265noreply@blogger.comBlogger348125tag:blogger.com,1999:blog-2259423783533520392.post-38085965350028515922018-12-12T15:52:00.001+02:002018-12-12T15:52:26.842+02:00Opiskelu avartaa mieltä<br />
<div class="MsoNormal">
Aloitin tänä syksynä opiskelun Turun YAMK:issa Taiteen uudet kontekstit opinto-ohjelmassa. Opiskelu on todella innostavaa ja kiinnostavaa, vaikka tällä hetkellä sen sovittaminen muuhun elämään tuottaa vielä haasteita. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Olen saanut tutustua mahtaviin, innostaviin ihmisiin ja monenlaisiin kiinnostaviin teksteihin, jotka ovat avartaneet omaa ajattelua. Meillä oli tehtävänä kirjoittaa blogikirjoitus Taiteilija kehittäjänä: taiteelliseet interventiot työssä -kirjan pohjalta. Blogikirjoitukseni syntyi Maiju Pulkin Menestyksen pakkokilpajuoksu artikkelin pohjalta. Halusin laittaa sen tänne luettavaksi, jos se jollain tavalla inspiroisi tai herättäisi jotain ajatuksia sinussa. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Minä olen astunut samaan kusilaariin kuin moni muu ja janoan menestystä. Koska menestyneet ihmiset ovat cool ja pop. Heillä on
vaikutusvaltaa ja rahaa. Kaikki haluavat palkata heidät ja kuulla heiltä
uusimmat trendit. Mutta miten taiteilija voi menestyä? Etenkin jos se asuu
jossain hiton Jyväskylässä. Ja tekee jotain teatteria, joka ei kovin montaa
kiinnosta. Paitsi, jos lavalla on telkkarista tuttu. Enkä minä ole. Kai minun
täytyy vaan yrittää enemmän! Että tulisin kuuluisaksi ja pääsisin telkkariin,
että minut huomattaisiin ja työstäni oltaisiin kiinnostuneita. Huonolta
näyttää. Olen liian vanha ja elähtänyt tosi tv -ohjelmiin, ai niin, onhan
siellä se ”Rakas sinusta on tullut pullukka”. Mutta ei sekään taida auttaa.
Minun täytyy katsoa totuutta silmiin ja unohtaa menestys.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Vai täytyykö sittenkään! Lukiessani Maiju Pulkkisen
artikkelia ymmärsin, että olin ehkä ajatellut menestyksen liian kapeasti. Minä
olen tehnyt tinkimättömästi töitä niiden asioiden parissa, jotka olen kokenut
tärkeäksi ja vienyt ne loppuun saakka. Olen ollut usein työstäni ylpeä, mutta
myös oppinut virheistäni. Olen työllistänyt itseäni ja muita omalla
taiteellani. Ehkä minä sittenkin olen menestyjä. Ja jos näin kerta on, niin
miten minä voisin olla mukana kehittämässä tätä yhteiskuntaa taiteen avulla
paremmaksi. Mitä minunlaisellani menestyvällä taiteilijalla olisi annettavaa?<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Päätin tehdä listauksen, mitä ajatuksia minä voisin viedä
yritykseen/organisaatioon, jossa arjen rutiinit ovat vieneet hetkestä nautinnon
ja elämä on luiskahtanut työpäivän loppumisen ja palkkapäivän sekaiseen
odotukseen.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoListParagraph" style="mso-list: l0 level1 lfo1; text-indent: -18.0pt;">
<!--[if !supportLists]--><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"><span style="mso-list: Ignore;">1.<span style="font: 7.0pt "Times New Roman";"> </span></span></span>1. NAUTI HETKESTÄ<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Jos joku asia ei sillä hetkellä onnistu, pidä tauko. Jos
tila, jossa olet, tuntuu ankealta, mene johonkin tilaan missä on kiva olla. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Tee joku kiva juttu. Kuuntele biisi, syö
suklaata, juo kahvia, katso ulos ikkunasta, tee vatsalihaliikkeitä… Ihan mitä
vaan, mikä tuntuu sinusta hyvältä ja koita sitten jatkaa sitä mitä olit
tekemässä.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoListParagraph" style="mso-list: l0 level1 lfo1; text-indent: -18.0pt;">
<!--[if !supportLists]--><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"><span style="mso-list: Ignore;">2.<span style="font: 7.0pt "Times New Roman";">
</span></span></span>2. INNOSTU<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Kokeile innostua siitä mitä teet. Yritä löytää siihen
sellainen kulma, joka herättää sinussa innostumisen tunteen. Jos ei muuta, niin
innostu siitä, että sitten kun juttu on tehty, se on tehty!!!<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoListParagraph" style="mso-list: l0 level1 lfo1; text-indent: -18.0pt;">
<!--[if !supportLists]--><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"><span style="mso-list: Ignore;">3.<span style="font: 7.0pt "Times New Roman";">
</span></span></span>3. KOHTAA TOISET<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Kun kysyy muilta mitä kuuluu, niin monesti sen jälkeen
sinultakin kysytään mitä kuuluu. Ja jos uskaltaa jakaa ilot ja harmitukset
toisten kanssa, ne tuntuvat yleensä paljon merkityksellisimmiltä. Tuntuu, että
on yhteydessä toisiin.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoListParagraph" style="mso-list: l0 level1 lfo1; text-indent: -18.0pt;">
<!--[if !supportLists]--><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"><span style="mso-list: Ignore;">4.<span style="font: 7.0pt "Times New Roman";"> </span></span></span>4. HYVÄKSY<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Joinakin päivinä vaan kaikki on jotenkin väärin. Kaikki
ärsyttää ja harmittaa. Hyväksy se tunne ja suhtaudu itseesi lempeästi ja
armollisesti. Tänään on näin. Yritä myös katsoa muita lempeästi. Tänään on
näin. Kaikkea ei tarvitse hyväksyä, mutta moni asia on helpompaa, jos ei lähde kaikkiin
taisteluihin.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoListParagraph" style="mso-list: l0 level1 lfo1; text-indent: -18.0pt;">
<!--[if !supportLists]--><span style="mso-bidi-font-family: Calibri; mso-bidi-theme-font: minor-latin;"><span style="mso-list: Ignore;">5.<span style="font: 7.0pt "Times New Roman";">
</span></span></span>5. OLE LÄSNÄ<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
On hyvä kysyä itseltään, miltä minusta nyt tuntuu. Kun
keskittyy hetkeksi kehoonsa ja tunteisiinsa, on helpompi olla toisillekin
läsnä. Kun tunnistaa kiireen, kireyden, puutumisen, ärsytyksen tai jonkun muun
omaa keskittymistä häiritsevän asian, siihen on helpompi puuttua tai jos sen
tiedostaa, sen voi siirtää sivuun ja keskittyä ihmisiin ympärilläsi.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Tässä listauksessa oli viisi ensimmäisenä mieleeni tulevaa
asiaa, joita pidän omassa työssä tärkeänä. En onnistu näissä kaikissa aina
itse, mutta koen, että ne ovat tärkeitä. On varmasti paljon muitakin tärkeitä
asioita, mutta jostain täytyi lähteä liikkeelle. Tämän pohdinnan pointti olkoon se, että inspiroiduin tosi
paljon lukemastani ja se kirkasti minulle sen, että minulla taiteilijana on
paljon annettavaa erilaisiin yhteisöihin. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Jos sinä innostuit ja haluat taidetta yhteisöösi jollain tavalla, niin ota yhteyttä ja keksitään jotain :D</div>
<div class="MsoNormal">
<o:p></o:p></div>
<br />Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/03069574851751779265noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2259423783533520392.post-90489779771696786152018-04-03T15:23:00.001+03:002018-04-03T15:23:54.652+03:00Uupunut?Kevät on tullut. Kun katsoo ulos ikkunasta, ei näytä kuitenkaan siltä. Lunta on valtavasti. Mutta huhtikuu on kevätkuukausi. Ja vaikka olisi kuinka paljon lunta, kehokin tietää, että on kevät. Se alkaa herätä talvihorroksesta, kun valo lisääntyy ja tekee mieli liikkua. Ihana tunne!<br />
<br />
Viimeiset kaksi kuukautta ei ole tehnyt mieli tehdä mitään. On vain väsyttänyt koko ajan ja tuntunut siltä, että on kipeä. Varasin ajan lääkäriin ja halusin tarkistaa onko kaikki kunnossa. Pelonsekasin tuntein menin kuulemaan lääkärin tuomion ja hän kertoi, että olen terve. Mahtava uutinen! Mutta miksi olen ollut niin väsynyt? Lääkäri kyseli työstäni ja siitä kuinka paljon työtä teen. Kun vastailin hänelle epämääräisesti, tajusin hyvin selkeästi, että teen aika paljon töitä. Välillä tosi paljon. Tai oikeastaan koko ajan. Olenko minä uupunut työstä?<br />
<br />
Alkuvuosi on ollut haipakkaa. Meillä on ollut kolme ensi-iltaa Kulttuuritalo pop upissa ja esityksiä paljon. Ajatukset eivät jätä minua hetkeksikään rauhaan vaan mietin taukoamatta kaikkea Teatterikoneeseen liittyvää. Jos en ole esityksessä, niin mietin miten sinne saisi lisää katsojia, päivitän somea, suunnittelen tulevia esityksiä, kartoitan rahoitustahoja, listaan tahoja kenen kanssa voisi tehdä yhteistyötä, otan yhteyttä eri tahoihin, kirjoitan apurahahakemuksia, saan ideoita uusista näytelmistä, istun kokouksissa miettimässä Teatterikoneen ja koko vapaan teatterikentän asioita... Lisäksi meille myönnettiin tänä vuonna ensimmäisenä teatterina Keski-Suomessa Taiken toiminta-avustus eli nyt pitää todistaa, että olemme sen arvoisia!<br />
<br />
Lääkärissä käynti herätti. Minun olisi hyvä laittaa työajatukset välillä tauolle ja pidettävä niistä lomaa. Muuten käy huonosti. Jos nyt tuntuu uuvuttavalta, niin kuinka väsyksissä olen puolen vuoden tai vuoden päästä? Ja minkälainen äiti tai puoliso minä olen, jos ajatukset on koko ajan vain työssä?<br />
<br />
On vain niin vaikea sopia rajoista itsensä kanssa, kun tekee työkseen rakastamaansa asiaa. Ei ole selkeitä työaikoja vaan töitä tehdään aamulla, päivällä ja illalla. Ja koko elämä on materiaalia, jota voi hyödyntää taiteeseen. Mutta jos jatkan näin, en enää jaksa ideoida mitään ja keho sanoo sopimuksen irti.<br />
<br />
En halua olla koko ajan väsynyt. Haluan muutosta. Lupaan, että alan opetella jättämään työasiat sivuun ja pitämään välillä vapaata. Olen myös viime aikoina valittanut valtavasti. Se vie itseltä ja muilta paljon energiaa, joten pyrin ottamaan <a href="https://www.nooravastinen.net/noora">Noora Västisen</a> -luennolla kuulemaani viisauden taas käyttöön: "Älä valita - ala valita" ja alan tehdä asioita valittamisen sijaan.<br />
<br />
Koko talven valitin kuinka haluaisin hiihtamään, mutta koskaan ei ehdi. Pääsiäisenä valitsin hiihtämisen sohvalla makoilun sijaan ja sain itseni suksien päälle. Se oli mahtavaa! Luultavasti en enää saa itseäni ladulle tänä vuonna, mutta ei se haittaa! Liikkua voi monella muullakin tavalla ja liikkuessa pääkin saa rauhan työajatuksista!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUDH7H56kn4yKE3kaEXq05daVQjo9dD2pRS-V5ou2cquZihyphenhypheneCScrtfKgmvvkxZCgQnEJGxwSDODQA5seBOfl_G0j2j6u7wiPHv9dxfMY8z6oYN2V825LjFaspvJgofoWlPKYcWkY4tj8/s1600/IMG_20180331_124402.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUDH7H56kn4yKE3kaEXq05daVQjo9dD2pRS-V5ou2cquZihyphenhypheneCScrtfKgmvvkxZCgQnEJGxwSDODQA5seBOfl_G0j2j6u7wiPHv9dxfMY8z6oYN2V825LjFaspvJgofoWlPKYcWkY4tj8/s320/IMG_20180331_124402.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Voimaannuttavaa kevättä!Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/03069574851751779265noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2259423783533520392.post-84288347362030772142017-11-07T11:46:00.001+02:002017-11-07T11:48:08.823+02:0098 päivää selvinpäin - Loppu häämöttää<div align="left"><p dir="ltr">98 päivää vaihtui 85 päivään, mutta olen silti itsestäni todella ylpeä. Olen näiden viikkojen aikana joutunut pohtimaan omaa alkoholinkäyttöäni ja kehoni on saanut olla ilman myrkytystiloja. Mutta pakko myöntää, että odotan tämän kokeilun päättymistä ja nyt minulla on enää 10 päivää jäljellä! Sitten koittaa tämän selväpäisen kauden loppu ja minulla on itseni myöntämä lupa nauttia taas alkoholia.</p></div><div align="left"><p dir="ltr">Toisaalta tunnen syyllisyyttä tästä innostuksesta ja tuntuu, että petän itseni tai muiden odotukset, että en lopeta juomista kokonaan. Olen kyllä mestari keräämään syyllisyyttä kaikesta, joten en ihmettele tätä reaktiota. Ja joudun myös tarttumaan tuohon ”muiden odotukset”. Minulle ei ole kukaan läheinen koskaan sanonut, että lopeta juominen. Se tarve nousi ihan minusta itsestäni. Minusta on varmasti oltu huolissaan, kun olen ollut viihteellä hulluna humalassa ja hukannut tavaroitani. Kerran viettänyt jopa yön putkassa. Mutta silti. Yritän teroittaa itselleni, että tämä on ollut oma haasteeni, enkä ole tehnyt tätä muiden vuoksi, vain itseni.</p></div>
<div align="left"><p dir="ltr">Tämän haasteen loppuminen tuntuu helpottavalta. Ehkä eniten siksi, että olen kokenut olevani muusta maailmasta irrallaan ja jollain tavalla erakoitunut. Minua ei ole huvittanut lähteä ulos juhlimaan selvinpäin. Se ei vaan tunnu mitenkään mahdolliselta. Viime viikonloppuna kyllä pidin ystävilleni saunaillan. Sekin oli uusi kokemus. Saunailta selvinpäin. Meillä oli mukavaa, juttu luisti ja seuraavana päivänä pääsi aamusta lenkille. Mutta silti. Joku tästä elämästä tuntuu puuttuvan alkoholittomuuden myötä.</p></div>
<div align="left"><p dir="ltr">Minun on ollut myös vaikea päästää miestä juhlimaan, kun tuntuu, että se on minulta pois. Se että toisella on kännissä kivaa. Olen ihan kamala vaimo! Toivottavasti tämä tästä muuttuu taas mukavammaksi eli minä muutun, kun tämä kausi on ohi. Rehellisesti sanottuna odotin myös jotain suurempaa valaistumista. Odotin, että muutun älykkäämmäksi, mieleni tasaantuu, laihdun ja olen kaikin puolin parempi ihminen. Mutta elämä ei taida olla niin yksinkertaista.</p></div>
<div align="left"><p dir="ltr">Luin Jere Karalahdesta kertovan kirjan. Hänelle on juhliminen maistunut ja monenlaiset päihteet sen myötä. Hän sanoi olevansa koukussa juhlimiseen. Saan todella hyvin kiinni siitä ajatuksesta. Minäkään en osaa juhlia selvinpäin. Johtuuko se siitä, että olen alkanut jo nuoresta käyttää alkoholia ja se on aina ollut juhlimisessa mukana? Sitä samaa fiilistä ei vaan saa selvinpäin. Mietin myös, että jos nainen käyttäytyisi niin kuin Jere on käyttäytynyt, niin arvostaisiko häntä enää kukaan? Sallitaanko miehille enemmän kännitoilailuja kuin naisille? Voiko äiti toistuvasti hävitä viikonlopuksi kavereiden kanssa ryyppäämään ja isä on lasten kanssa kotona?</p></div>
<div align="left"><p dir="ltr">Kymmenen päivää. Ja sittenkö palaan entiseen? Vai onko tästä jäänyt jotain eväitä tulevaan? Se jää nähtäväksi.<br>
</p>
</div><p dir="ltr"></p>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/03069574851751779265noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2259423783533520392.post-4670945277292088912017-10-16T19:50:00.001+03:002017-10-16T19:51:29.278+03:0098 päivää selvinpäin - Jotain mitä odottaa<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: "arial"; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Olen ollut kohta kaksi kuukautta juomatta. Tämä on alkanut tuntumaan jo ihan normaalilta. Enää ei päivittäin mieti juomista ja on helppo valita kaupasta alkoholittomia oluita tai limsaa saunajuomaksi. Mutta viime perjantaina totesin, että en halua lopettaa juomista kokonaan. Haluan muuttaa juomakäyttäytymistäni, mutta en halua luopua tästä sallitusta myrkystä kokonaan.</span></div>
<b id="docs-internal-guid-92c4c66c-2615-226f-e7b2-ab6fe124183d" style="font-weight: normal;"><br /></b>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: "arial"; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Mieheni oli muutamalla perjantaina ja huomasin olevani kateellinen hänelle. Että hän pystyi lähtemään ulos tapaamaan ihmisiä ja rentoutumaan juomalla muutaman. Tajusin hyvin kirkkaasti, että minäkin haluan tehdä niin! Ja samalla tajusin, että eihän kukaan estä minua tekemästä niin. Olen itse määritellyt itselleni tämän haasteen, kukaan ei ole haastanut tai pakottanut minua siihen. Minä itse olen itseni pahin ja paras kilpakumppani. Olen jo nyt todistanut itselleni jotain sellaista, johon en olisi uskonut pystyväni. Ja olen siitä ylpeä. Niinpä tein päätöksen, että lopetan kokeiluni mieheni seuraavaan ensi-iltaan, joka on marraskuun 18. päivä. Jään tavoitteestani 13 päivää eli tällöin päiviä kertyy yhteensä 85. Mutta kuten jo totesin, olen itsestäni ylpeä jo nyt ja olen pystynyt näyttämään itselleni, että viikonloppu sujuu mukavasti myös ilman alkoholia.</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: "arial"; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Tämä päätös hykerryttää minua. Minulla on jotain mitä odottaa. Juhlat! En ole koko tänä alkoholittomana aikana odottanut mitään näin paljon. Mahanpohjasta ottaa, kun mietin miltä nousuhumala tuntuu tauon jälkeen. Odotan myös sitä, että jaksan valvoa, eikä tee mieli mennä nukkumaan. Ja että olen yhdessä mieheni kanssa juhlimassa, ilman että minun tarvitsee ahdistua. Ja että voin jauhaa niitä typeriä kännijuttuja, jotka sillä hetkellä tuntuvat maailman hauskimmilta. Voi miten odotankaan niitä juhlia! Ja samalla olen surullinen, että miksi en saa samanlaista fiilistä lähtiessäni selvinpäin juhliin. Onko humalan ihastuttava vaikutus siinä, että on vähän itsestään irrallaan eikä pysty kontrolloimaan itseään niin paljon? </span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: "arial"; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Poistin viime kirjoituksesta läheiselle kirjoittamani osuuden hänen pyynnöstään. Ymmärrän kyllä hänen reaktionsa. Alkoholistit ovat monien mielestä pohjasakkaa ja heitä katsotaan nenänvartta pitkin. Minutkin osittain ajoi tähän kokeiluun pelko siitä, että olen alkoholisti. Ehkä tulevaisuus tämän kokeilun jälkeen näyttää minulle onko minulla todella syytä huoleen vai pystynkö muuttamaan juomistani järkevämmäksi. Osoittelu ja syyllistäminen ei auta kuitenkaan ketään vaan tuottaa lisää häpeää ja ongelmien piilottelua. Apua pitäisi olla tarjolla nykyistä enemmän ja rehellistä puhetta.</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: "arial"; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">En halua syyllistää ketään alkoholistia, mutta en myöskään halua vähätellä niitä kipuja, joita juomisella läheisille aiheutetaan. Haluaisinkin tietää tajuaako alkoholisti satuttavansa toisia? Jos tietää, niin miksi hän tarttuu siihen pulloon uudestaan ja uudestaan? </span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: "arial"; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Itselläkin tunteet vaihtelevat laidasta laitaan. Välillä ajattelen, että mitä helvettiä se alkoholisti vikisee ongelmistaan, että senkun lopettaa juomisen ja ongelmat ratkeavat sen jälkeen. Ja toisinaan olen valmis tekemään mitä vaan toisen puolesta. Isoimpana taustalla on huoli ja hätä rakkaan ihmisen puolesta. Vähän aikaa sitten huoli ajoi minut soittamaan eräälle raitistuneelle tuttavalleni ja kysymään apua, että miten voin auttaa juovaa läheistäni. Katkaisenko välit kokonaan vai yritänkö saada häntä lopettamaan juomisen? Raitistunut tuttavani sanoi, että kun alkoholisti juo, hänen maailmassaan ei ole silloin mitään muuta kuin hän ja alkoholi. Mutta joskus sieltä putkesta haluaa tulla ulos ja silloin on hyvä, että tietää vielä jonkun olevan olemassa. Laitoin viestin läheiselleni ja ilmoitin, että olen hänestä huolissani ja hän voi soittaa, kun saa putkensa poikki. </span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: "arial"; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Haluaisin saada esitykseeni alkoholistin läheisten näkökulman lisäksi myös alkoholistin näkökulman, jotta kumpikin puoli olisi jollain tavalla käsittelyssä. Läheisten tarinat kirjoitan monologeiksi ja alkoholistin näkökulmat tulevat laulujen muotoon. Etsinkin nyt tarinoita kummalta puolelta tahansa. Jos haluat lähestyä minua tarinalla, sen voi lähettää osoitteeseen annu@teatterikone.fi</span></div>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: "arial"; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Läheiseni putki on nyt poikki. Ja elämä on taas mallillaan. Hän on meidän elämässämme läsnä, häneltä saa apua ja hänen kanssaan on mukava viettää aikaa. Toivon, että tämä kestää. Niinkuin aina toivon. Tulevasta ei koskaan tiedä. Kukaan meistä. </span></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/03069574851751779265noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2259423783533520392.post-81738579449234823142017-10-05T17:03:00.001+03:002017-10-09T14:10:59.242+03:0098 päivää selvinpäin - Tänään <div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: "arial"; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Halusin tehdä esityksen, joka käsittelee alkoholistin läheisenä oloa, koska se on iso osa minun elämääni. Se on tavallaan jatko-osa Erityisen äidille, joka on myös monologi henkilökohtaisesta aiheesta. Mietin mikä esityksen nimi voisi olla. Mikä kuvastaa niitä pettymyksiä, joita joutuu nieleskelemään, kun läheinen onkin taas humalassa. Nimeksi tuli Lupaukset, jotka eivät koskaan toteutuneet. </span></div>
<b id="docs-internal-guid-92c4c66c-ecd4-d8a9-f90a-a301dc38a109" style="font-weight: normal;"><br /></b>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: "arial"; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Tämä 98 päivää selvinpäin -haaste on osa esityksen valmistamisprosessia. Halusin tietää kuinka vaikeaa on olla juomatta. Halusin tietää mitä minä läheiseltäni vaadin, kun haluan hänen olevan juomatta. Minulla on 43 selvää päivää takana. Ei se ihan helppoa ole ollut, mutta ei mahdotonta. Ja oloni siitä, että en ole alkoholisti, on vahvistunut. </span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: "arial"; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Ensimmäinen esitykseen liittyvä tekstipätkä on syntynyt. Se kertonee tämänhetkiset ajatukseni.</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><i>Esitykseen kirjoitettu on tekstinpätkä on poistettu 9.10.2017 asianosaisten pyynnöstä. </i></span></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/03069574851751779265noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2259423783533520392.post-3642389171510231682017-09-25T16:21:00.003+03:002017-09-25T16:23:09.625+03:0098 päivää selvinpäin - Kuukausi täynnä!<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: "arial"; font-size: 11pt; white-space: pre-wrap;">Tänään on kulunut tasan kuukausi tämän projektin aloittamisesta. Mahtavaa! Olo tuntuu hyvältä ja mieli tasaiselta. Mukava on ollut myös huomata, että tämä projekti on vaikuttanut myös puolison alkoholin käyttöön. Hän oli seuranani selvinpäin viikonlopun ensi-iltajuhlissa ja lähdimme samaa matkaa kotiin. Seuraana päivänä jaksoimmekin lähteä heti aamupäivällä seikkailupuistoon ja nauttia auringosta täysin rinnoin. Jotenkin toivon, että pahimmat kipuilut olisivat takana, mutta eihän sitä koskaan tiedä. </span></div>
<b id="docs-internal-guid-54994cd3-b92b-c281-0ae8-d77fed2c02c2" style="font-weight: normal;"><br /></b>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: "arial"; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Olen tekemässä näytelmää nimeltä Lupaukset, jotka eivät koskaan toteutuneet. Olen saanut esityksen tekemiseen Taiken apurahan ja tämäkin projekti on osa esityksen käsikirjoitus-/valmistusprosessia. Aluksi ajattelin, että näkökulma esityksessä on alkoholistin läheisillä, joka itsekin olen. Halusin tämän kolmen kuukauden tipattomalla kokea myös itse miltä tuntuu lopettaa alkoholinkäyttö, edes määräajaksi. Tämän projektin herättelemänä olen tajunnut, että haluan laittaa itseni esityksessä enemmän peliin kuin pelkästään kärsivänä osapuolena. Haluan olla lavalla myös alkoholinkäyttäjänä, koska on minulla siitäkin kokemusta. Ja nykymääritelmien mukaan juomiseni on kohtalaisen riskin tasolla.</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: "arial"; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Ystäväni kävi lääkärissä ja häneltä kysyttiin hänen alkoholinkäytöstään. Minun näkökulmastani ystäväni ei todellakaan juo liikaa. Mutta kun lääkärille oli selvinnyt, että ystäväni juo noin kerran kuussa yli kuusi annosta, lääkäri piti hänelle saarnan alkoholin vaaroista. Ensimmäinen reaktio oli itselläni tämän kuullessani, että “hitto mitä holhousta!” Sitten aloin miettiä, että miksi reagoin näin. Mikä saa minut hyökkäämään terveydellisiä faktoja vastaan. Miksi minulla on tarve halveksua totuutta? Yritänkö suojella itseäni ja väittää, että minun elintapani ovat oikeat, koska minuahan ei ulkopuolelta määräillä! Omaa juomistani on ollut hankala kritisoida ja sen on pystynyt perustelemaan monella tavalla, mutta tupakoitsijoita kritisoin aina mielessäni. Paitsi kun itse poltin, silloin ei kiinnostanut kuunnella muiden puheita polttamisen vaarallisuudesta. </span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: "arial"; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><a href="https://www.thl.fi/fi/web/alkoholi-tupakka-ja-riippuvuudet/alkoholi/alkoholihaitat/alkoholi-ja-terveys">Kävin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sivuilla</a>. Uusimpien tutkimusten mukaan naisten terveydelle ei haitallinen määrä alkoholia on 1 annos (0,33 pullo olutta/siideriä, 12 cl viiniä tai 4 cl viinaa) päivässä ja miehillä 2 annosta. Kerralla ei saisi juoda 5-6 annosta enempää. Jos viikossa juo yli 14 annosta alkaa olla jo kohtalaisen riskin tasolla ja jos viikkomäärät ylittävät 23 annosta ollaan korkean riskin tasolla. Riskirajoilla tarkoitetaan sitä millaiset käyttömäärät lisäävät sairastavuutta ja kuolleisuutta merkittävästi. Aika hurjaa.</span></div>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: "arial"; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Mietin, että miksi lähipiirissäni edelleen (ja minä itse muiden mukana!) niin usein hekumoidaan humalalla ja toilailuilla, joita kännissä on tehty. Miksei hekumoida selvinpäin ololla ja sillä miten se tuo hyvää fiilistä? Onko tämä jäänne jostain teini-iän kapinasta? Tosin nyt kapinan kohteena on vain oma keho. Voiko läheisten juomista kritisoida saamatta heiltä paskaa niskaan? Miten suomalaiset oppisivat elämään tämän laillisen huumeen kanssa mahdollisimman vähin vaurioin?</span></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/03069574851751779265noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2259423783533520392.post-13400261597165479072017-09-19T13:57:00.000+03:002017-09-19T13:57:03.029+03:0098 päivää selvinpäin - 25 päivää takana<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: Arial; font-size: 11pt; white-space: pre-wrap;">Viikonloppu meni hyvin. Alkaa tuntua jo ihan normaalilta olla ottamatta yhtään alkoholia, vaikka katsookin telkkarista Vain elämää. Oli helppoa, kun sai olla kotona, ilman mitään erikoista. Ja pitkästä aikaa ehdin olla lasten kanssa, tekemättä mitään ihmeellistä. Se oli aika ihmeellistä. Ja ihanaa.</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Arial; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Lapsista pääsenkin siihen, mitä olen pohdiskellut. Minkälaisen käsityksen lapseni saavat minulta alkoholinkäytöstä? Vanhempi lapseni on tavallaan onnekkaassa asemassa, ettei hän koskaan kopioi ympäristöstään tällaisia asioita, eikä hänen tarvitse pohtia miltä näyttää toisten silmissä. Ei tarvitse, eikä voi, kun hänellä ei ole siihen kehitysvamman myötä kykyä. Nuorempi lapseni sen sijaan imee vaikutteita ja suhtautumista meiltä vanhemmilta moniin asioihin. Välttelen lasten edessä humalassa olemasta. Mutta olen useamman kerran maannut krapulassa sohvalla ja tyttäreni on tullut kysymään, huolta äänessään, että olenko kipeä. Se on aiheuttanut piston sydämeen, kun omalla juomisellaan pilannut koko seuraavan päivän. Ja ihan syystä. </span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Arial; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Olen saanut paljon palautetta, sekä Facebookin kautta, että kasvotusten näistä kirjoituksistani. Tsemppaus on tuntunut hyvältä. Se auttaa jaksamaan ja jatkamaan. Osa kommenteista myös ärsyttää. Kun joku ikäänkuin asettuu ongelmani yläpuolelle ja vähättelee minun kokemustani. Tai kun joku sanoo, että en minä voikaan puhua sinulle juomisestani, kun sinä tulet kateelliseksi. Tottakai kommentteja on monenlaisia ja kaikenlaista tulee vastaan, kun asioista tekee julkisia. Mutta silti se ärsyttää. Ja herättää haluan ymmärtää. Projisoiko se toinen salaista pelkoaan omasta tai läheisten liiallisesta alkoholinkäytöstä minuun? Vai onko hänellä vain tarve kertoa, että on parempi kun minä? Enkä minä epäile, etteikö se olisi totta. Minua voi olla parempi monella tavalla.</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Arial; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Vaikka olo tuntuu nyt hyvältä ja tasaiselta, saan itseni jatkuvasti kiinni siitä, että hekumoin juhlilla, joita tulen viettämään tämän selvän kauden jälkeen. Aloitan viikottain monta kertaa lauseen: “Sitten kun tämän projekti on ohi…” Käsittääkseni alkoholisit kutsuvat tätä kuivanarkkaukseksi. Ja kun puhun alkoholisteista, en tiedä kuulunko itse siihen porukkaan. Mistä sen tietää? Onko minulla se alkoholistigeeni, joka osalla on? Entä jos tämän kauden jälkeen juon, niin repeääkö juominen käsistä vai olenko oppinut jotain tästä jaksosta? Jos en enää koskaan juo, niin miten kaikki tulevat ensi-iltajuhlat ja illanistujaiset? Alkavatko ihmiset karttaa minua eivät halua minua mukaan saunailtoihin tai muihin kosteisiin juhliin?</span></div>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Arial; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Huomaan, että tulevaisuuden ajattelu aiheuttaa minussa ahdistusta. Yksi päivä on helppo yksikkö ajatella, mutta iso hahmoton tulevaisuus suorastaan kammottaa. Olen opetellut tuntemaan itseni räväkkänä persoonana, joka nauttii huomiosta. Siihen mielikuvaan kuuluu myös reipas alkoholinkäyttö. Kuinka kauan kestää muuttaaa tuota kuvaa itsestään? Ja haluanko muuttaa sitä? Äiti minussa huutaa, että tottakai haluan! Haluan olla luotettava, lämmin ja läsnäoleva äiti, jolle voi aina soittaa ja joku tulee aina apuun. Taiteilija minussa taas sanoo, että en halua jäädä ulkopuolelle niistä kaikista kosteista juhlista ja illoista, joissa keksitään mielettömiä ideoita ja jotka tuntuvat maagisilta, vaikka niistä ei muista puoliakaan. Ja se joku ihminen noiden välissä, ei vielä tiedä kuka on ja anelee armoa, että hänelle jäisi aikaa löytää itsensä. </span></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/03069574851751779265noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2259423783533520392.post-1698090210330990312017-09-13T23:27:00.000+03:002017-09-13T23:27:36.448+03:0098 päivää selvinpäin - Kolmas viikonloppu<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: Arial; font-size: 11pt; white-space: pre-wrap;">No, nyt se tuli. Ulkopuolisuuden tunne ja suru, ettei kuulu joukkoon.</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Arial; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Juhlissa juomattomuus on suhteellisen helppoa, kun ympärillä on hyvää seuraa ja hyviä keskusteluja. Mutta kun ei enää tunne kuuluvansa joukkoon muiden humalan takia, olo muuttuu ahdistavaksi. Tai kun haluat kotiin, mutta puoliso haluaa jatkaa juhlimista ja joudut lähtemään yksin. Silloin tuntuu tosi yksinäiseltä ja surulliselta. Etenkin, kun tajuaa kristallinkirkkaasti, että juuri samalla tavalla itsekin toimisi, jos olisi humalassa. </span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Arial; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Miehellä oli lauantaina ensi-ilta. Ensi-iltajuhliin liittyy vahva sisäänpäinlämpiävyys. Työryhmä ahertaa keskenään esityksen eteen tiiviisti monta kuukautta. Harjoituskaudella syntyy sisäpiirin vitsejä, kommelluksia ja salaisuuksia. Työryhmä on hetken kuin perhe, joka asuu jossain vieraalla planeetalla, jota muut eivät tunne. Ensi-illassa pitää planeetta esitellä muille ja siirtyä seuraavaan vaiheeseen. </span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Arial; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Teatterissa kasvaneena ja nykyään sitä työksi tekevänä, olen juhlinut monet ensi-illat. Juominen on liittynyt niihin aina vahvasti. Planeetalta maahan tipahtaminen vaatii pehmennystä.</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Arial; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Yritin valmistautua ensi-juhliin huolella. Rohkaista itseäni, että olen hauska ja hyvää seuraa myös selvinpäin. Ja yrittämällä manipuloida mieltäni, että ehkä näissä juhlissa ei olisi niin ulkopuolinen fiilis, vaikka ei ole osa työryhmää.</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Arial; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Lauantaina väsytti, eikä olisi tehnyt mieli lähteä juhliin ollenkaan. Ääni pääni sisällä moitti minua, että miksi olen niin masentava. Kyllä minun täytyy lähteä juhlimaan mieheni työn jälkeä. Taistelin väsymystä ja ankeaa fiilistä vastaan, koska olin järjestänyt lastenhoidonkin sitä varten, että voin lähteä. </span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Arial; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Alkuillasta olikin mukavaa. Join muutaman alkoholittoman oluen ja tuntui ihan normaalilta juhlaillalta. Kokeiluni kimmotti tosi kiinnostavia keskusteluita alkoholinkäytöstä ja niihin liittyvistä lieveilmiöistä. Näin pitkästä aikaa ystävää ja oli aikaa päivittää rauhassa kuulumisia. Toimin kuskina, kun siirryimme baarista toiseen ja tarjouduin heittämään muutaman ystävän kotiin saakka, kun he lähtivät puolen yön maissa. Se oli minulle ihan uutta, en ole ollut koskaan kuskina.</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Arial; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Monesti humala häivyttää väsymyksen. Jaksaa juhlia neljään asti ja vielä pidempään, eikä tee mieli lähteä kotiin. Mutta selvinpäin väsyttää. Etenkin kun juttujen taso laskee ja ihmisten puhe muuttuu huutamiseksi. Ystävien kuskaamisen jälkeen baarissa istuminen ei tuntunut enää mielekkäältä. Halusin ottaa oman miehen sieltä mukaani ja viedä hänet kotiin.</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Arial; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Mutta miespä ei halunnutkaan lähteä. Hänellä oli ilta hyvässä nosteessa. Yhtäkkiä alkoholi erotti minut rakkaastani. Välillemme tuli kuilu. Miehelläni oli tarve, jota minä en voinut täyttää. Ei olisi auttanut, vaikka olisin sanonut mitä. Suutuin ja menin autoon. Sitten tuli itku. Lähdin ajamaan nöyryytettynä kotiin. Matkalla mietin, että miksi olen niin tyhmä, että edes ajattelin hänen lähtevän minun kanssani kotiin? Tottakai mies halusi juhlia. Hänellä oli ensi-ilta ja kello kääntyi vielä syntymäpäivienkin puolelle. Hänellä oli monta syytä juhlia! Ja kaikilla muilla on hauskaa. Kaikki muut olivat hauskoja ja mielenkiintoisia, toisin kuin minä. Ja heillä oli yhteys. Sitäpaitsi, jos olisin ollut kännissä, niin minäkin olisin halunnut jäädä!</span></div>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Arial; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Kun aamulla heräsin, ei ollut krapulaa, mutta väsytti. Ja edelleen oli kurja fiilis. Tällaistako tämä on? Seuraavat juhlat alkavat tuntua ahdistavalta. Yksinäisyys. Eristyneisyys. Juomattomuus. En minä halua olla selvinpäin, jos jään ulkopuolelle ja olen yksin! </span></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/03069574851751779265noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2259423783533520392.post-5396157477964346572017-09-06T23:11:00.000+03:002017-09-06T23:11:15.967+03:0098 päivää selvinpäin - Toisen viikonlopun jälkeen<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: Arial; font-size: 11pt; white-space: pre-wrap;">Vasta kaksi viikonloppua takana! Jotenkin erehdyin ajattelemaan, että niitä oli jo kolme. Ensimmäinen sujui uutuudenviehätyksen voimalla, toinenkin ihan mukavasti. Mutta viikonloppujen välillä on alkanut olla kaikenlaisia ajatuksia ja tunteita. En tiedä mikä on syy ja seuraus vai onko tämä kaikki jotain isompaa prosessia, joka olisi tullut vastaan ilman tätä testiäkin.</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Arial; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Minä olen käyttänyt alkoholia jo 13-vuotiaasta. Sitä juotiin viikonloppuisin diskon läheisessä metsässä, kotibileissä, festareilla ja missä milloinkin. Se turrutti pahan olon, lisäsi kierroksia hauskanpitoon ja sen avulla uskalsi tehdä asioita, joita muuten ei olisi uskaltanut. Ehkä niistä samoista syistä on juonut näihin päiviin saakka. Enää se ei tietenkään ole ollut kiellettyä, joten jännitys siitä on hävinnyt.</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Arial; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Olen käynyt viime ja tällä viikolla aikamoisilla kierroksilla työhön liittyvien kiireiden vuoksi. Päivät ovat venyneet pitkiksi ja viikonloppukin meni töiden merkeissä, joten ei ole ehtinyt kunnolla palautumaan. Mielialat vaihtelevat, itkettää ja elämä tuntuu turhalta. Nyt huomaa kirkkaasti miten aikaisemmin olen toiminut. Kun kokee elämän raskaaksi ja kärsivänsä, on oikeuttanut itselleen kännin juonnin. Se tyhjentää mielen ja seuraavan päivän saa vain maata krapulassa sohvalla. Mutta nyt, kun ei ole sitä mahdollisuutta, joudun käsittelemään näitä kaikkia epämääräisiä tunteita ja pohtimaan niiden syitä. En pääse pakoon humalaan vaan joudun oikeasti miettimään, mistä joku tunne juontaa juurensa.</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Arial; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Sain kiinni tänään tunteen, jonka tunnistin samaksi, jota olen nuorena kokenut. Jonkinlainen epäonnistumisen ja hylkäämisen kokemus. Näistä ikävistä tunteista puhuminen tekee kipeää. Ei haluaisi kertoa muille olevansa niin surkea, mitä tuntee. Mutta nyt kun ei pääse pakoon, on pakko puhua, että voi hengittää. </span></div>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Arial; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Minä tein niin, puhuin pelosta huolimatta. Ja pakko sanoa, että tuntuu paremmalta. Eikä minua edes harmittanut, kun mies otti saunakaljan ja minä limsan.</span></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/03069574851751779265noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2259423783533520392.post-47562992323058375992017-08-28T15:14:00.001+03:002017-08-28T15:14:14.696+03:0098 päivää selvinpäin - Ensimmäisen viikonlopun jälkeen<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: Arial; font-size: 11pt; white-space: pre-wrap;">Tänään on maanantai. Oli ihana lähteä aamulla töihin, kun ei ollut krapulaa, väsymystä tai morkkista. Jännitin viikonloppua. Tuleeko minulle olo, että elämä on turhaa, kun ei voi ottaa muutamaa siideriä tai viinilasillista. Ei tullut. Haasteen ensimmäinen viikonloppu sujui yllättävän helposti. </span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Arial; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Perjantaina olin ystävien kanssa ravintolassa syömässä. Ystävä tuli paikalle ja aloitti pahoitellen, ettei voi vetää kanssani kännejä, kun seuraavana päivänä pitää mennä töihin. Ilmoitin hänelle polleana, että en minäkään juo, kun minulla on tällainen haaste itseni kanssa. Ystäväni helpottui, ettei pahoitakaan mieltäni. Toinen ystäväni kysyi saapuessaan reilun tunnin myöhemmin: “Ootteko te jo ihan kännissä?” Selitin hänellekin uuden elämäntapani ja hän otti tiedon iloisesti vastaan. Meillä oli hauska ilta, nauroimme vähintään yhtä paljon kuin aina tavatessamme. Enkä minä tarvinnut siihen alkoholia.</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Arial; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Minuun siis liitetään oletus, että olen kova juhlimaan eli juomaan alkoholia. Olen pitänyt tätä jotenkin hyveenä. Että minun kanssa ei aika käy pitkäksi ja olen hauskaa seuraa. Mutta onko se sittenkään niin? Luultavasti en ole kännissä kovin hyvää seuraa ja onko se hyve, jos on kova juomaan? Haluanko minä jatkossa olla se joka vetää kovimmat kännit ja jolla on parhaimmat kännisekoilujutut? En usko. </span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Arial; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Lauantaiaamuna heräsin pirteänä ilman päänsärkyä ja katsoimme aamupalaksi perheen kanssa elokuvan. Se oli mukavaa. Sitten suuntasimme tuttavan mökille saunomaan ja uimaan tunnin ajomatkan päähän kaupungista. Aikaisempi minäni olisi halunnut ottaa mukaan saunajuomaa, mutta nyt sitä ei tarvinnut miettiä. Se oli helpottavaa. Ei tarvinnut arpoa kuka on kuskina ja miten nyt kaikki järjestetään, kun ei ollut mitään järjestettävää. Illalla kotona katsottiin vielä toinen elokuva ja senkin katsominen onnistui hienosti ilman alkoholia. Ja sunnuntaiaamuna oli mukava lähteä parin tunnin metsälenkille, kun ei päätä kiristänyt. </span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Arial; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Tämän ensimmäisen “selvän” viikonlopun suurimmat havainnot ja pohdinnat liittyvät siihen, kuinka juomisesta on tullut itsestäänselvyys. Se ikäänkuin kuuluu olennaisena osana viikonloppuihin, enkä ole kyseenalaistanut sitä millään tavalla. Viikolla, arjen keskellä, ei juuri ehdi juopotella ja viikonloput ovat olleet minulle niitä rentoutumisen eli juomisen paikkoja. Olenko vain totuttanut itseni siihen että alkoholi kuuluu viikonloppuun vai tuleeko se jostain muualta? Mitä meille viestitään mainosten kautta? Mistä minun juomatapani ovat kotoisin? Kuinka paljon lähellä olevien ihmisten juomatavat vaikuttavat minuun? En ole tullut ajatelleeksi. </span></div>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Arial; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Minusta tuntuu, että olen uudenlaisen asian äärellä, enkä tiedä mihin kaikkeen tässä matkalla törmään. Tämä oli vasta ensimmäinen viikonloppu ja niitä on tulossa 13 lisää. Tämä oli helppo, loput eivät välttämättä ole. Enkä halua miksikään moralistiksi, ei minulla ole siihen varaa. Mutta sen tiedän, että jo tämän ensimmäisen viikonlopun jälkeen tämä tuntuu merkitykselliseltä tutkimusmatkalta! </span></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/03069574851751779265noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2259423783533520392.post-25873850373293261362017-08-25T15:20:00.002+03:002017-08-25T15:21:15.826+03:0098 PÄIVÄÄ SELVINPÄIN<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: "arial"; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Olen jo pitkään pohtinut omaa alkoholinkäyttöäni. Osittain siksi, että lähipiirissäni on ihmisiä, joilla on pahoja ongelmia alkoholinkäytön suhteen ja osittain siksi, että se määrittää niin paljon elämää. Alkoholista on muodostunut itsestäänselvyys, joka kuuluu hauskanpitoon, rentoutumiseen ja harmituksen poistoon. Viikonloppu ei tunnu viikonlopulta, jos ei juo vähintään muutamaa. Ja jos lähtee radalle, pitää vetää pilkkuun asti täysillä tai muuten ilta on jäänyt vajaaksi. Näiden reissujen jälkeen menee useita päiviä, että keho selviää rääkistä, jonka itselleen on aiheuttanut. </span></div>
<b id="docs-internal-guid-5e981cf2-1952-16f7-3685-26bcfa8b1973" style="font-weight: normal;"><br /></b>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: "arial"; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Olen viimeksi pitänyt kunnolla taukoa juomisesta, kun odotin tytärtäni. Hän on nyt 11-vuotias. Ehkä nyt on todellakin aika tarkastella tätä asiaa vähän syvällisemmin. Siksi haastan itseni kolmen kuukauden tipattomalle jaksolle, syyskuusta marraskuun loppuun. Tosin aloitan haasteeni jo tänään ja päiviä tulee yhteensä 98, jos pystyn pitämään itseni suunnittelemallani reitillä. Kolmen kuukauden ajanjaksolla elimistö pääsee puhdistumaan ja joudun opettelemaan miten selvitä ensi-illoista, saunailloista, kokkareista ja kekkereistä selvinpäin. </span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: "arial"; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Tämä haaste liittyy myös esitykseen, jota alan tänä syksynä työstää. Esityksen nimi on </span><span style="background-color: transparent; color: black; font-family: "arial"; font-size: 11pt; font-style: italic; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Lupaukset, jotka eivät koskaan toteutuneet </span><span style="background-color: transparent; color: black; font-family: "arial"; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">ja se kertoo alkoholistien läheisistä.</span><span style="background-color: white; color: #191919; font-family: "arial"; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> Ihmisistä, jotka elämä on arponut alkoholistin isäksi, äidiksi, puolisoksi, lapseksi, siskoksi, veljeksi, työtoveriksi tai ystäväksi. Alkoholisteja on Suomessa arviolta 400 000 ja heidän elämänsä vaikuttaa heidän läheisiinsä moninkertaisesti. Meistä jokaisella on joku tuttava tai läheinen, jolla on alkoholiongelma. Silti aiheesta on edelleen hankala keskustella ja ongelmista mieluiten vaietaan. Haluan teatterin keinoin luoda keskustelulle avoimen ympäristön, saada ihmiset jakamaan tarinoita ja voimaantumaan sitä kautta.</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #191919; font-family: "arial"; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Minä en tietääkseni ole alkoholisti, mutta en ole koskaan näin vakavissani kyseenalaistanut omaa juomistani. On helppo kritisoida alkoholisteja ja ajatella, että jos se vaan lopettaisi juomisen, niin helpottaisi kaikki muukin paska. Mutta en ole kuitenkaan itse koskaan yrittänyt olla juomatta pidempään, tietääkseni miltä se tuntuu. Kyllähän tässä jännittää, että mitä jos en pystykään olemaan sitä kolmea kuukautta juomatta. Tai kahta viikkoa. Silloinhan minä olen sairas. Ja mitä minä sitten teen?</span></div>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #191919; font-family: "arial"; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">En tiedä vielä. Mutta tiedän, että tämä tulee olemaan kiinnostava matka. K</span><span style="background-color: white; color: #191919; font-family: "arial"; font-size: 11pt; white-space: pre-wrap;">irjoittelen tänne kuulumisia ja havaintojani tutkimusmatkaltani. Ainakin </span><span style="background-color: white; color: #191919; font-family: "arial"; font-size: 11pt; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">toivon, että opin lisää itsestäni, toisista ihmisistä ja maailmasta. Ja jos haluat liittyä tähän haasteeseen, niin tee se! Luulen, että kaipaan tukea ja keskusteluapua näiden kolmen kuukauden aikana! </span></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/03069574851751779265noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2259423783533520392.post-28469841401878814072017-07-07T00:04:00.003+03:002017-07-07T00:04:56.306+03:00Annu 40<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Arial; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Täytän tänään 40 ja se tuntuu jotenkin erityisen merkitykselliseltä. Tajuan kirkkaasti, että nuoruus on auttamattomasti ohi ja olen keski-ikäinen. Ennen tätä olen pystynyt osittain sivuuttamaan sen. Paitsi viime keväänä, kun kävin ensimmäisen kerran Jyrokissa ja jonossa joku poika kysyi minulta olenko Paten äiti. Enää minua ei nähdä kuumana mimminä, joka halutaan pokata vaan jonkun parikymppisen äitinä. Se tuntuu vähän epäreilulta, vaikka en se kuuma mimmi ole tainnut koskaan ollakaan. Enemmänkin sellainen outo taidemuija. Ja se olen kyllä vieläkin!</span></div>
<b id="docs-internal-guid-d1dd31b9-19b1-8bfa-1632-70a0201d3cb4" style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Arial; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Teatterimme tuottaja Laura täyttää tänään 30 eli meillä on tasan 10 vuotta ikäeroa. Se tuntuu kohtalolta ja jotenkin tähtiin kirjoitetulta, että meillä meillä on tuottaja, jolla on sama syntymäpäivä! On jännittävää peilata hänen kauttaan omaa elämää, että minkälaista minun elämäni oli 10 vuotta sitten. </span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Arial; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Kun täytin kolmekymmentä, teimme kesäteatterinäytelmää nimeltä Minusta tulee isona Joutsaan Haihatuksen pellolle. Toinen lapsemme oli tuolloin kuusi ja toinen vuoden ikäinen. Tuntuu, että siitä on vain hetki. Vaikka siitä on hujahtanut se kymmenen vuotta. Elämässä taitaa olla joku aikapoimu, koska kaksikymppisestä kolmekymppiseksi elämä kulki paljon hitaammin kuin viimeiset 10 vuotta ovat kuluneet. </span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Arial; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Minulla on kyllä hieno elämä. Pakko muistutella sitä nyt itselleen, ettei harhaudu kuvittelemaan jotain muuta. Rakastan lapsiani, kehitysvammaista Rasmusta, joka on kasvattanut minua enemmän kuin mikään muu ja empaattista Peppiä, joka on viisas ja mielikuvituksellinen. Rakastan miestäni, joka on paras ystäväni, hauska, lahjakas ja joka tukee minua, kun olen loppu. Ja rakastan rohkeaa äitiäni, taiteellista isääni, kannustavia ystäviäni ja sukulaisia, koska he tietävät mistä olen kotoisin.</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Arial; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Elämä ei aina ole ollut helppoa, mutta kenellä se olisi. Olen saanut kokea todella paljon rakkautta, surua, iloa, onnistumisia, pettymyksiä, epävarmuutta, ahdistusta, toivoa, valoa ja olen saanut nähdä työni jäljen. Kun perustimme Aaron kanssa Teatterikoneen 14 vuotta sitten olimme teatteriopiskelijoita, eikä silloin osannut kuvitellakaan mitä kaikkea tulemme kokemaan yhdessä teatterin kanssa. Teatterikone onkin minun kolmas lapseni. Olen yritänyt kasvattaa sitä hyvin, mutta en oikein tiedä olenko onnistunut vai en. Ehkä sekin tässä selviää, kun tämä uusi elämänvaihe tästä selkiytyy.Koska nelikymppisenä elämä tuntuu painavammalle. Ihan konkreettisestikin. Painan enemmän kuin koskaan. Hiton aineenvaihdunta! Sekin painaa, että tajuaa joka päivä olevansa lähempänä omaa kuolemaansa. Mutta se tuo elämään myös kiitollisuutta kaikista eletyistä päivistä.</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Arial; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Toivottavasti olen oppinut näistä eletyistä vuosista jotain. Kun maallista mammonaa en ole kerännyt, niin jos olisi edes jonkinlaista sydämen viisautta saanut matkaltaan kerättyä, se riittäisi. Toivon, että olisin lakannut huolehtimassa turhista asioista. Mutta se jäi haaveeksi. Se voisi olla toive seuraavalle neljällekymmenelle vuodelle ja lisäksi toivon, että oppisin iloitsemaan hyvistä asioista vieläkin enemmän. Että oppisin iloitsemaan omista saavutuksistani. Että oppisin olemaan kadehtimatta toisten saavutuksia. Ja rakastaisin joka päivä ja voisin jakaa toisille iloa ja onnea.</span><span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Arial; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><br class="kix-line-break" /></span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Arial; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Teatteri merkitsee minulle hyvin paljon, sitä ei voi kieltää. Välillä kaikki tuntuu polkevan paikallaan työelämässä ja välillä tapahtuu jotain uutta ja kiinnostavaan. Kuten tänä vuonna, kun pääsin Teatterikeskuksen hallitukseen. On ollut hienoa käydä siellä kokouksissa ja tavata toisia naisia jotka pyörittävät omaa teatteria. Olen aina ihaillut heitä ja nyt saan istua heidän kanssaan saman pöydän ääressä. Ihailen heidän peräänantamattomuuttaan, rohkeuttaan, intohimoaan ja kuinka he ovat ilman palkkaa ja omasta selkänahasta antaneet toisille. Ehkä minä kuulun tuohon samaan joukkoon. Teatterikone ei ole yhtä tunnettu, eikä sitä myötä menestynyt, mutta toivottavasti se on pystynyt antamaan katsojille voimakkaita kokemuksia ja tuomaan lohtua elämään. Minä olen ainakin antanut kaikkeni ja tulen antamaan. Koska teatteri on minussa ja uskon, että minulla on vielä paljon annettavaa. (Vaikka olen näin vanha!). </span></div>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: Arial; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Minä rakastan juhlia. Olen ajatellut, että haluan pitää juhlat aina kun mahdollista. Koska koskaan ei tiedä milloin tämä kaikki päättyy. Ja juhlissa saan olla ystävien kanssa, ihmisten kanssa ketä rakastan. Juhlat kokoavat ihmisiä yhteen, muistuttavat elämän tärkeistä hetkistä. Juhlin tänään ja vielä enemmän juhlin viikon päästä, kun olen kutsunut läheiseni kokoon. Kippis meille kaikille!</span></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/03069574851751779265noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-2259423783533520392.post-18849297584616500672017-02-06T15:53:00.001+02:002017-02-06T17:26:06.514+02:00Kuka auttaisi ammattilaista?<div>
Epätoivo ajoi minut kirjoittamaan tätä tekstiä. Haluaisin tietää, että miten muut vapaat ryhmät rahottavat toimintansa ja miten he saavat esityksiinsä sellasia ylellisyyksiä kuin lavastus, puvustus, valo- ja äänisuunnittelu???!!!</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Teatterikone on jyväskyläläinen ammattiteatteri, joka työllistää satunnaisesti neljä näyttelijää, tuottajan ja graafikon. Minä olen toinen teatterin perustajista ja toimin taiteellisena johtajana, näyttelijänä, ohjaajana ja kouluttajana. Teatterikoneen töiden lisäksi ohjaan harrastajateattereissa ympäri Keski-Suomea. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tällä hetkellä harrastajapuolella työn alla on Sirkku Peltolan oivallinen teksti Yksiöön en äitee ota, jonka ensi-ilta on tämän viikon perjantaina <a href="http://www.kanavateatteri.fi/">Kanavateatterissa</a>. Tuntuu ihanalta mennä näihin harrastajateattereihin töihin. Innokkaiden näyttelijöiden lisäksi on lavastaja, puvustaja, valosuunnittelija ja ajajat, kahvilan pitäjät ja monesti nykyään myös tuottaja sekä markkinointitiimi. Minun tarvitsee vain mennä paikalle tekemään oma työni, huolehtimatta mistään muusta. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Välillä tunnen orastavaa katkeruutta, että olen valinnut tehdä teatteria työkseni ja pyörittää ammattiteatteria. Kun harrastajaporukoissa kaikki tuntuu sujuvan kitkattomasti ja puhtaasta harrastamisen riemusta. Meidän omissa tuotannoissa törmätään aina siihen, että koska olemme ammattilaisia, niin kaikki maksaa. Tällä tarkoitan sitä, että samat henkilöt, jotka tekevät harrastajapuolella hommia ilmaiseksi, haluavat palkkaa meidän kanssa työskennellessämme. Toisaalta se on ymmärrettävää, koska siihenhän mekin tähtäämme, että saisimme työstämme palkkaa. Mutta se on johtanut siihen, että lähes meidän ainoa resurssi on näyttelijäntyö. Ei ole lavastajaa, puvustajaa tai äänisuunnittelijaa. Valot suunnitellaan niin, että näyttelijät voivat vaihtaa ne lavan takana. Jokainen ammattilainen tiimissä kasvattaa budjettia ja jos emme ole saaneet apurahaa (ja silti olemme tehneet jutun, ettei meidän olemassaoloamme unohdeta), niin lipputuloista ei riitä palkaksi kovin monelle. Oman haasteensa toimintaamme on toki tuonut myös se, ettei meillä ole omaa tilaa vaan esiinnymme vaihtuvissa tiloissa. Siihen on toivottavasti tulossa muutos lähiaikoina! </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Siksipä palaankin sinuun armas lukija, mikä tässä näin totaalisesti hannaa? Mitä voimme tehdä, että saisimme lisää resursseja ja lisää rahaa näiden resurssien palkkaamiseen tai saako jostain ilmaista talkootyövoimaa ja onko sellaisen käyttö sallittua? Kuka auttaisi ammattilaista?</div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/03069574851751779265noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2259423783533520392.post-27952068676320209892016-05-24T01:13:00.000+03:002016-05-24T01:13:28.657+03:00Taitelijat ja kritiikki<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.6667px; line-height: 1.38; white-space: pre-wrap;">Olen menossa huomenna menossa kommentoimaan <a href="http://www.taike.fi/fi/web/keski-suomi/keski-suomi">Taiken</a> järjestämän viisiosaisen keskustelusarjan <a href="https://www.facebook.com/events/1613477465642262/">Polemiikkia taidekritiikistä</a> neljänteen tilaisuuteen. Siellä on huomenna teemana kritiikki, taiteilija ja yleisö. Panelisteina toimivat Teemu Mäki ja Asko Mäkelä. Meille annetettiin pohdittavaksi ennakkoon kysymykset: Kenelle taidekritiikki on suunnattu? Tarvitaanko kritiikkiä ja jos, niin mihin? Miten yleisö suhtautuu kritiikkeihin? Entä taiteilijat?</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Olen ollut kaikissa aikaisemmissa tilaisuuksissa kuuntelemassa keskusteluita ja panikoimassa osaanko tulevan roolini kommentoijana. Rima on ainakin asetettu korkealle. Aikaisemmin kommentoimassa ovat olleet mm. Eeva Rohas, Raili Kivelä, Jari Hoffren ja muita fiksuja ihmisiä. He ovat valmistautuneet erinomaisesti, puhuneet älykkäästi ladellen teräviä kommentteja ja lainaten muita viisaita ihmisiä. Aluksi ajattelin, että menen paikalle valmistautumatta ja yritän sanoa jotain mitä muut ei uskalla. En rohjennut olla niin spontaani vaan rupesin kirjoittamaan joitakin ajatuksia ylös.</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Päätin tarkastella erityisesti kysymystä “Miten taiteilijat suhtautuvat kritiikkiin?” ja käyttää itseäni esimerkkinä. Päästäkseni kunnolla kiinni aiheeseen, etsin ohjaamistani näytelmistä Keskisuomalaisessa kirjoitettuja kritiikkejä. Olen ohjannut urani aikana reilun neljäkymmentä näytelmää, joista lähes kaikista on kirjoitettu kritiikki. Jotta niiden läpikäyminen ei olisi niin haastavaa, rajasin tarkasteluun vain Teatterikoneelle ohjaamani esitykset. Niitä on 12, plus kaksi joista olen ohjannut osan. Tuossa 14 ei ole yhdessä tehtyjä esityksiä eikä performansseja, joihin olen antanut panokseni, mutta niistä ei ole taidettu kirjoittaa kritiikkejäkään. Otin muutamaan lainaukseen kritiikkiä myös näyttelijäntyöstäni, kun olen myös näytellyt osasta ohjaamistani jutuista.</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Luin kaikki kritiikit läpi ja kirjoitin niistä ohjausta koskevat lainaukset tähän. Merkitsin jokaisen perään myös + tai - merkin sen mukaan onko kritiikki minusta positiivinen vai negatiivinen. Sain tulokseksi 6 postiivista, 7 negatiivista ja yhden, jossa oli molempia. Olin yllättynyt. Minulla oli mielikuva, että lähes kaikki kritiikit ovat negatiivisia. Se ehkä johtuu siitä, että negatiiviset kritiikit jäävät hiertämään mieleen. Positiiviset eivät kauaa kannattele, jos jo seuraava juttu haukutaan.</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><br /></span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.6667px; font-style: normal; font-variant: normal; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><b>Lainauksia kritiikeistä </b></span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Tässä on lainaukset Teatterikoneen kritiikeistä, joissa olen ollut ohjaajana. Olen kirjoittanut lainausten alle omia kommenttejani ja ajatuksiani kulloisestakin kritiikistä.</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.6667px; font-style: normal; font-variant: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">NEITO TANSSII…</span><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.6667px; font-style: normal; font-variant: normal; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> </span><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.6667px; font-style: normal; font-variant: normal; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">+</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">“Oli ilo katsoa taitavaa ja huolellisesti tehtyä teatteria. Teatterikoneen nelikko Annu Sankilampi, Satu Turunen, Aaro Vuotila ja Jani Kiiskilä ovat teatteritaiteen ammattilaisia. Käsiohjelma kertoo, että esitys on syntynyt devising-tekniikalla, jossa työryhmä tuottaa näytelmän käsikirjoituksen harjoitusprosessin aikana. Lopputuloksessa tämä näkyi saumattomana yhteistyönä kerronnan selkeänä rakenteena. … Nimiroolissa hehkui Annu Sankilampi vakavaa iloa ja tunteiden tuiverrusta. Sävelpuhtaus jäi joissakin lauluissa piirun verran kauas, mutta muuten hänen neitonsa vakuutti ja herätti myötätuntoa.”</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">KSML 5.7.2004 Leena Pikkumäki</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Kommentti: Ihana kritiikki, jossa oli tuotu esiin miten näytelmä on syntynyt ja miten se näkyy lopputuloksessa. Koska tämä oli Teatterikoneen ensimmäinen esitys positiivisen kritiikin merkitys oli varmasti suuri syy jatkaa. Tuo kommentti laulutaidostani aiheutti kyllä valtavaa ahdistusta ja häpeää. Jokaisessa esityksessä jännitin laulamista ihan hulluna. Nyt olen päässyt kyllä asiata yli.</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.6667px; font-style: normal; font-variant: normal; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">SALAISUUDEN VARTIJA +</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">“Annu Sankilammen ohjaama Salaisuuden vartija on satunäytelmä ja teatterileikki; kollektiivisesti synnytetty käännytysmatka nykyihmisen kiireiseen mieleen, joka jo ilmaisun keinostoillaankin raikastaa keski-suomalaisen suven näytelmäkirjoa. … On todellakin viehättävää katsoa kesäteatterissa tarinaa, joka pitää sisällään kovin todellisen ja vakavan aiheen, joka on kuitenkin kerrottu pehmeän oivaltavasti ja joka näytelmän lopussa luo lämpimän mielen, olon että: “No niin just! Kerrankin asiaa!” Valitettavan paljon kesäteatterin ohjelmistoksi runtatut näytelmät toistavat jo puhki kaluttua, eikä itsetarkoituksellinen huumori enää maistu. Tästä linjasta Salaisuuden vartija pysyttelee niin kaukana kuin mahdollista.”</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">KSML 4.7.2005 Saku Heinonen</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Kommentti: Mannaa korville! Ohjaajana oli vielä alkutaipaleella ja tämä antoi potkua ja uskoa omaan tekemiseen. Myös kommentti siitä, että tällaista teatteria kaivataan oli itselle todella tärkeä.</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.6667px; font-style: normal; font-variant: normal; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">MARIE VALERIE -</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">“Sankilampi on rakentanut monologinäytelmänsä usealle kerronnan tasolle. Vuoroin äänessä on vanhainkodissa elävä dementikko-Meeri, vuoroin nuori, iskelmätähden uraa aloitteleva Meeri, joskus tähdenlento Marie Valerie tai seestynyt keski-ikäinen Meeri. Näytelmäteksti on monoítahoinen ja moni-ilmeinen. … Kaikki tämä on kuultu ennenkin, eikä näytelmäteksti tuonut aiheeseen uutta. Tapahtumat olivat ennalta arvattavissa, eivätkä teksti tai sovitus luoneet jännitettä, joka olisi kantanut esitystä tai yllättänyt katsojan. Loppukohtaus - kliininen selostus Meerin viime hetkistä ja kukkakimpun asettaminen korokkeelle - oli turhan osoitteleva. Näytelmä olisi päättynyt ehjästi ja tyylikkäästi edeltävään laulunumeroon.” </span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">KSML 5.11.2006 Maija-Liisa Westman</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Kommentti: Ääh, jos kriitikolle kaikki on ennalta arvattavaa ja tuttua, niin voisiko hän miettiä onko se sitä minulle ja kaikille muille katsojille? Onko kriitikon mielestä turha puhua asioista, jotka hän jo tietää? Eikö näytelmä voisi nostaa niitä muidenkin tietoisuuteen ja näin vielä yleisempään keskusteluun? Itselle tämä aihe oli uusi ja sitä myöten tärkeä ja opettavainen matka vanhusten hoitoon. Mutta tämän kritiikin jälkeen siltä vietiin pohja. Tuli tunne, että minä olenkin tyhmä teatterintekijä, joka ei ymmärrä mistään mitään ja juttu on tehty turhaan. </span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.6667px; font-style: normal; font-variant: normal; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">MINUSTA TULEE ISONA -</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">“Annu Sankilampi on ohjannut tyttöjengin harmittavan stereotyyppiseksi. Kärjistetyt taitelijavanhemmat ovat hauskoja hahmoja, mutta kuluttavat itsensä loppuun. Minusta tulee isona jää jotenkin pinnalliseksi ja unohtuu pyörimään paikoilleen. Kasvamisen ja uskaltamisen teemoja olisi toivonut käsiteltävän vähemmän itsestään selvästi. Teatterikoneen kohdalla odotukseni olivat korkealla. Nyt keihäs ei lentänyt ihan finaalipaikkaan saakka.”</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">KSML 30.6.2007 Lotta Roukala</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Kommentti: Petin luottamuksen. Kriitikko odotti enemmän ja minä en yltänyt siihen. Taaskaan. Voi paska! Haasteet jotka asetin itselleni, nukkehahmo näyttämöllä ja kuoro- sekä punklaulu, eivät nekään tuoneet juttuun mitään vähemmän itsestään selvää. Ideani ovat surkeita.</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.6667px; font-style: normal; font-variant: normal; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">KOIRATORPAN KEISARI</span><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 700; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> -</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">“Harkitusta menosta huolimatta minulle jäi vähän tyhjä olo. Mika Terävän näytelmäteksti sisälsi sellaisen määrän roolihenkilöitä, että huimasi. Esiintyjillä ei ollut vaikeuksia hypätä roolista toiseen. Päinvastoin: vaihdokset oli toteutettu pienin keinoin ja tosi kekseliäästi. Silti nopea kohtausten ja henkilöiden vaihtuminen enemmän hajotti kuin rakensi kokonaisuutta. Rytmi katosi, oma pääni meni pyörälle nimien ja tilanteiden vilistessä pikakelauksella ohi. Olisiko henkilögalleriaa kaventamalla saatu enemmän aikaan? Olisiko ohjaaja Annu Sankilampi saanut tiukemmalla sovituksella sisältöä kiteytetyksi?”</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">KSML 20.6.2011 Maija-Liisa Westman</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Kommentti: Katsojanhan ei tiedä kuinka paljon olin jo sovitusta tehnyt. Eikä tietysti kuulukaan. Mutta jäähän se silti hiertämään mieltä, ettei onnistuttu.</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.6667px; font-style: normal; font-variant: normal; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">PASKA ÄITI +</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">“Teatterikone tekee jälleen upean esityksen. Joko tämä nyt loppui? - kysymys herää tunnin mittaisesta esityksestä lähtiessä. Paska äiti on täynnä energiaa, avoimuutta ja rehellisyyttä. ...Näytelmän nimenä Paska äiti on jo pysäyttävä. Ennakkoahdistuksen aistii ennen esitystä: taasko kuullaan angstista kaunan ja syyllistämisen teinikitinää?Mutta kaiken ikävän keittiöpsykologian saa unohtaa: Paska äiti on vapauttava katsahdus todellisuuden peiliin ilman puukoniskuja. Tiina Huhtaniemi, Tuija Kiviranta, Nina Loimusalo ja Annu Sankilampi heittäytyvät sellaisella antaumuksella rooleihinsa, että oksat pois.”</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">KSML 13.2.2012 Jorma Pollari</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Kommentti: Jee, minä onnistuin! Sekä ohjaajana, että näyttelijänä. Ehkä en olekaan sysipaska. Onko henkilökohtaisuus se juttu mikä toimii?</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.6667px; font-style: normal; font-variant: normal; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">B FOR BABY +</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Otsikko: Järisyttävän vahvaa teatteria - näytelmä on teatteritapaus Jyväskylässä</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">“Teatterikoneen esityksen plussana on myös se, että ohjaaja Annu Sankilampi osaa asiansa. Esitys on rytmisesti ehjä ja sen kerrokset avautuvat kohtaus kohtaukselta, niin että kaksi- ja puolituntisen näytelmän loppu tulee kuin yllättäen. Intensiteetti kestää.”</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">KSML 26.3.2012 Maija-Liisa Westman</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Kommentti: Kyllä nyt kehutaan, kun ei ole minun kirjoittama teksti. Osaanko minä asiani? Ei ole monesti siltä tuntunut. Hyvä, jos tämä toimii. </span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.6667px; font-style: normal; font-variant: normal; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">MAUKKA JA VÄYKKÄ RAKENTAVAT TALON +</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">“Annu Sankilammen ohjauksessa on rento rytmi ja aivan pienillekin lapsille sopiva sympaattinen tunnelma. Draaman kaari ei ole kovin tiukka, vaan esiintyjät jutustelevat eteenpäin. On suvantovaiheitakin, joissa huomio voi seikkailla muualla.”</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">KSML 12.8.2012 Aino Martiskainen</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Kommentti: Ihan ok arvio. Ei mikään huippu, mutta jää positiivisen puolelle. Osaan ohjata sympaattisen tunnelman.</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.6667px; font-style: normal; font-variant: normal; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">MAX JA MORITZ KEPPOSTELEE -</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">“Teatterin tekeminen pienille lapsille on takuulla vaikea laji. Lastenkulttuuri ei tarkoita sitä, että huonompikin kelpaa - jos lapselle jo tarjotaan haastavaa ja monikerroksista, sitä se jatkossakin osaa vaatia. Teatterikone ja Jyväskylän kaupunginteatteri tarjoavat yhteistuotantonaan näytelmän Max ja Moritz keppostelee. Sitä mainostetaan lastenmusikaalina, mutta nimitys on hiukan harhaanjohtava.</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Musiikki ei ole 45-minuuttisen esityksen pääosassa eikä se ole erityisen vaikuttavaa tai mieleenjäävää. Näytelmästä puuttuu myös visuaalinen näyttävyys, joka yleensä yhdistetään musikaaleihin. Sen sijaan Annu Sankilammen ohjaus tarjoaa aika tavanomaisen lastenteatteriesityksen kahdesta veljeksestä, joiden perusharrastus, tietokone- ja kännykkäpelien pelaaminen, keskeytyy sähkökatkoksen takia. … Potkut takapuoleen taisivat saada ensi-illan yleisöltä parhaat naurut. Aikuisille suunnatut jutut eivät ainakaan nousseet hauskan tasolle. Tietenkään esitystä ei ole tehty aikuiskriitikkoja varten, mutta tämä nimenomainen epäilee, ettei itse olisi pienenäkään jaksanut siitä innostua. Sadunomaisuutta puuttuu, samoin lapsenomaista riemua.”</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">KSML 9.3.2013 Aino Martiskainen</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Kommentti: Ei osunnut eikä uponnut! Väärin markkinoitu ja muutenkin huono. Ehkä kohderyhmä: pojat, olisi pitänyt kirjoittaa johonkin isolla. Rivien välistä ja riveistä voi lukea, että tämä on sitä huonompaa lastenteatteria. Visuaalista näyttävyyttä rajoittaa se, että esityksen pitää mahtua peräkärryyn, jotta voimme viedä sen kiertueelle. Olisiko se pitänyt kirjoittaa johonkin näkyviin?</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.6667px; font-style: normal; font-variant: normal; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">JALAT ALTA +/-</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">“Teatterikoneen uutuus Jalat alta! kertoo avioeroista ja parisuhteen ongelmista. … Esityksen rakenne on virkistävä. Kaikki neljä ovat kirjoittaneet episodeja omista hahmoistaan ja myös ohjanneet ne, eli toisiaan. Lisäksi tekijät piipahtavat lavalla omina itseinään. Tyylien erilaisuus saman aihepiirin sisällä ei hajota vaan toimii hauskasti, vaikka väkisinkin kohtausten laaduissa on eroja. Annu Sankilammen ja Kirsi Sulosen ohjaamat tarinat tuntuvat nousevan esiin, ensimmäinen realistisimpana, jälkimmäinen osuvana irrotteluna. … Esityksessä on paljon toimivia ohjauksellisia keksintöjä. Harmi, että sisällössä ei ole pyritty oivalluksiin, vaan se liikkuu turvallisia ja koettuja vesiä. Syvälle ei mennä, analyysia ei tehdä eikä uusia ajatuksia synny.”</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">KSML 28.10.2013 Aino Martiskainen</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Kommentti: Kiva, että rakennetta kehutaan ja nostetaan esiin miten esitys on syntynyt. Onhan se kiva, että myös minun kirjoittamaa ja ohjaamaa tarinaa kehutaan. Tuo kritiikki sisällön oivalluksettomuudesta ja tuttuudesta hämmentää. Mitä teatterin pitäisi tarjota? Jotain aivan uuttako? Eikö samaistuminen ja sitä kautta omasta elämästä oivaltaminen ole juuri se juttu? Mitä katsojan pitäsi oivaltaa, jota hän ei nyt oivaltanut?</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.6667px; font-style: normal; font-variant: normal; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">OLEMME KOTONA -</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">“Teatterikone on tehnyt neljä erilaista pientä esitystä Jyväskylän Kesään hieman epätavallisemmalla konseptilla. Teksti perustuu todellisten ihmisten haastatteluihin ja esityspaikkana ja lavasteina toimii heidän kotinsa. </span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Oma ennakko-odotukseni oli, että keskiössä olisi joku suru tai vaikea elämänmuutos, koska sellainen monesti tulee ensimmäisenä mieleen draaman aineksia miettiessä. Ensimmäinen esitys, Annu Sankilammen ohjaama Vaihtuvat kodit, kertoikin elämäntarinaa, jossa muutokset olivat läsnä. … Tunnelma on kiva ja rauhallinen ja esiintyjistä haluaa kovasti pitää. Teatterin taika ei kuitenkaan imaise mukaansa, eikä katsoja hetkeksikään unohda katsovansa esiintyjiä kuvittamassa suoraviivaista ja yksinkertaista kertomusta.”</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">KSML 9.7.2014 Aino Martiskainen </span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Kommentti: Kriitikolla oli ennakko-odotus, joka ei täyttynyt ja hän on pettynyt. Hän odotti draamaa, esitystä jostain vaikeasta tilanteesta. Mitä jos ihmisen kertoma tarina ei ollut sellainen? Olisiko meidän pitänyt väkisin vääntää se sellaiseksi? Ärsyttävää! Ja ennen kaikkea se, että tämä todella uudenlainen konsepti jää kriitikon harmituksen alle. Voi jumalauta, kun ei mikään kelpaa!</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.6667px; font-style: normal; font-variant: normal; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">KOLME ILOISTA ROSVOA -</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">“Teatterikoneen ja Loiskis-orkesterin toteutus on lyhennetty versio, kestoltaan alle tunnin. Tarinan keskeisimmät käänteet ovat mukana ja ne soljuvat sellaista vauhtia, että tunnelmia ei juurikaan ehdi syntyä. Vauhti vie vaikuttavuuden mennessään ja kokonaisuus jättää vaikutelman pikemmin musiikillisesta draamatuokiosta kuin musiikkinäytelmästä. </span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Tämä näytelmä oli minun elämäni ensimmäinen teatterikokemus vanhassa JKL:n työväenteaterissa yli 40 vuoden takaa. Siitä on jäänyt tunnemuistiin teatterin suuri lumo, elämys, joka syntyi näyttelijöiden ja meidän pienten vuorovaikutuksesta, värimaailman lämmöstä, lavastuksen ja puvustuksen illusorisesta näyttävyydestä. Nyt esitys toteutetaan huomattavasti pienemmillä resursseilla. Ankeassa esitystilassa ja vaatimattomassa valo-ja tehostemaailmassa musiikkisatu etenee kohokohditta - tosin leijona on oivallus.”</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">KSML 9.2.2015 Jorma Pollari</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Kommentti: Nyt alkaa jo riittää kura niskaan! Eikö tämä kriitikko todellakaan tiedä mikä Teatterikone on? Se on kiertävä teatteri! Meillä ei ole mahdollisuutta tehdä sellaisia visuaalisia tykityksiä kuin kaupunginteatteri, kun jokaisen esityksen jälkeen pitää esitys purkaa Loiskiksen minibussiin, jonne pitää vielä mahtua kaikki esiintyjät! Eikä meillä ole resursseja parempiin valoihin, eikä edes teknikkoon. Kun kukaan ei ole myöntänyt meille mitään avustuksia! Hitto vieköön! Ja miten sinä voit verrata tätä kokemusta omaan johonkin lapsuuden kokemukseen, eikö se nyt ole jo helvetin kaukaa haettu?!</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.6667px; font-style: normal; font-variant: normal; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">SATUIHIN EKSYNYT +</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">“Suru on monelle vaikea asia käsitellä. Nyt siihen tarjoutuu oiva tilaisuus Teatterikoneen avustamana. Ryhmä esittää Toivolan vanhalla pihalla koko perheen näytelmää Satuihin eksynyt, jonka on käsikirjoittanut Aaro Vuotila ja ohjannut Annu Sankilampi. … Sankilampi ohjaa esityksen kuitenkin turvalliseksi ja selkeäksi katsottaksi, mutta ihailtavalla tavalla ei peittele aiheen kipeyttä, jos ei sillä liioin hersyttelekään.”</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">KSML 10.7.2015 Jorma Pollari</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Kommentti: Nyt sentää ei puututa ankeaan lavastukseen! Huh! Aihe näköjään osui kriitikon tykkäyshaarukkaan, enkä minäkään ole mokannut. Kiitos.</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.6667px; font-style: normal; font-variant: normal; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">KIELLETTY</span><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 700; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> -</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Otsikko: Seksuaalisuudesta, selkokielellä ja valistaen - Teatterikoneen Kielletty juuttuu liiaksi kliseisiin</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">“Käsikirjoittaja Annu Sankilampi on valinnut aiheekseen seksuaalisuuden, koska alun insertin mukaan kaikilla on oikeus seksuaalisuuden tuomaan nautintoon. Väitettä ei voi kiistää. … Seksuaalisuus on rannaton teema, mutta juuttuminen kliseisiin asetelmiin teki esityksestä ennalta arvattavan.”</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">KSML 26.10.2015 Maija-Liisa Westman</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Kommentti: Taas on ennalta arvattavaa ja kliseistä settiä. Onko aihe ja sen käsittely kaikille kliseistä? Mitä klise tässä yhteydessä tarkoittaa? Miten minun olisi pitänyt aihetta käsitellä? Tässä kritiikissä taas tuntuu, että kriitikko nostaa itsensä minun yläpuolelleni. Hän tietää jotain mitä minä en, mutta ei kerro minulle tietojaan. Ja mitä pahaa on ennalta arvattavuudessa? Onko se itseisarvo, ettei alussa voi tietää miten lopussa käy? Tästä kritiikistä tuli paha mieli. Tuntuu, että minulta vietiin ilo, eikä annettu toivoa.</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 700; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Yhteenveto</span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Miten minä suhtaudun kritiikkiin? Tunteella. En voi suhtautua siihen järjellä, vaikka kuinka yritän. Silloin kun kritiikki koskettaa minun henkilökohtaista työtäni, jota olen tehnyt intohimolla ja sydänverellä, kritisoidaan negatiivisesti ylhäältä päin, niin ettei ole edes yritetty ymmärtää miksi esitys on tehty, loukkaannun. Koen, että minua ei ole nähty taiteilijana eikä ihmisenä, kun minulle tärkeä työ latistetaan joidenkin puolihuolimattoman tuntuisten lauseiden alle. </span></div>
<b style="font-weight: normal;"><br /></b>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.666666666666666px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Entä mihin kritiikkiä tarvitaan? Tuntuu, ettei nykyisessä muodossaan mihinkään. Lukeeko niitä edes kukaan muu kuin muut taiteentekijät? Jos ei ole resursseja kirjoittaa niin, että esityksiä arvioitaisiin suhteessa vallitsevaan yhteiskuntaan, taidekenttään ja teatterihistoriaan, niin antaa olla. Ne muutamat kehut voin kyllä yrittää onkia jostain muualtakin ja haukut jätän mielelläni väliin. Toivon, että katsojat tulevat paikalle puskaradion saattelemina, jos esityksen aihe heitä kiinnostaa. Enkä minä teatteria kriitikoille tee. Teen sitä, koska minun on pakko. Se kumpuaa minun sisältäni halusin tai en, oli se paskaa tai ei. Teen sitä rakkaudesta lajiin, sanomisen halusta ja halusta tulla nähdyksi.</span></div>
<br /><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial; font-size: 14.6667px; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Katsoja, saat olla rehellinen arvioidessasi teostani, mutta tee se lempeästi, pyydän. </span>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/03069574851751779265noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2259423783533520392.post-70666689059230725762016-04-13T12:58:00.000+03:002016-04-13T15:45:51.737+03:00Unelmien tulevaisuus - Suunnitelmat on tehty romutettaviksiTutustumiskerran jälkeen meillä on ollut kolme pajakertaa vastaanottokeskuksissa, kaksi Salmirannassa ja yksi Puuppolassa. Jokaista kertaa varten on palaveerattu useamman kerran Johannan ja Biagion kanssa, osa kasvokkain ja osa puhelimessa. Olemme yrittäneet miettiä miten lähestyä aihetta (unelmien tulevaisuus) ja ihmisten kiinnostuksen kohteita ilman kieltä. Emme ole vieläkään löytäneet siihen vedenpivää ratkaisua.<br />
<br />
Salmirannan vastaanottokeskuksessa oli ensimmäisellä pajakerralla hyvä ja rento tunnelma. Tosin kun menimme paikalle, ei naisia näkynyt missään. Selvisi, että samaan aikaan on suomen kielen opetusta ja meidän täytyy siirtää omaa pajaa puolella tunnilla, jotta naiset ehtivät mukaan. Olimme vähän hämmästyneitä, että kukaan ei ollut puhunut meille asiasta siinä vaiheessa, kun sovimme työpajoista, mutta nielimme purinat ja aloimme odottaa, että tunti päättyy. Lopulta tunnin päättyessä, siellä oli vain muutama nainen ja joku lähti etsimään heitä ulkoa. Odottelun jälkeen paikalle saapuikin joukko iloisia naisia, mutta olimme aloitusajasta puoli tuntia myöhässä.<br />
<br />
Olimme sopineet, että minä aloitan teettämällä ilmaisuharjoituksia ja sitten Johanna ja Biagio nappaavat ohjausvastuun. Aloitimme hommat ja meillä oli hauskaa, kun leikimme seuraa johtajaa ja irvistelimme jonossa kilpaa toisillemme. Tosin porukkaa tuli ja meni ja välillä oli vaikea hahmottaa ketkä kaikki ovat mukana ja ketkä eivät. Paikalle alkoi myös ilmestyä lapsia, vaikka ovella luki isolla EI LAPSIA - no children.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHqgGKpgTzFDOGYT3DbT6WmaVkMXCrUxagVjo3S792HlbcXuL8K37KvbuPaggSTZslr-6zkcJP1CVO1TxPYwL6PDiNIjJ9NHt_8P1_CzzNWFG6M11O4iF3Ycs6JVuR4aG2-xUMSQFo9L8/s1600/Salmiranta+1+%25282%2529+%25281%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHqgGKpgTzFDOGYT3DbT6WmaVkMXCrUxagVjo3S792HlbcXuL8K37KvbuPaggSTZslr-6zkcJP1CVO1TxPYwL6PDiNIjJ9NHt_8P1_CzzNWFG6M11O4iF3Ycs6JVuR4aG2-xUMSQFo9L8/s320/Salmiranta+1+%25282%2529+%25281%2529.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Johanna Juvonen</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Lämmittelyn ja tutustumisen jälkeen Johanna ja Biagio ottivat esille maalaustarvikkeet ja kaikki pääsivät maalaamaan kahvilla. Emme ajaneet lapsia pois, kun emme olleet varmoja miten heihin pitäisi suhtautua. Minä otin pienimmän vauvan hoitooni, että tämän äiti pääsi osallistumaan maalaamiseen. Mitään aihetta ei annettu vaan jokainen sai tehdä mitä halusi, jotta näkisimme mitä alkaa syntymään ja mikä kiinnostaa. Naiset tarttuivat innoissaan toimeen ja tunti hujahti nopeasti. Minä kuljin vauvan kanssa katsomassa mitä naiset maalasivat ja toimin musiikkivastaavana. Vielä loppuun teetin muutaman harjoitteen ja naiset tekivät pienet tanssiesitykset. Kerrasta jäi hyvä mieli, mutta jäimme pohtimaan miten teemaa voisi tuoda esille. Mitä alamme tehdä yhdessä ja mikä on se loppuhuipennus, joka naisten kanssa tehdään?<br />
<br />
Seuraava kerta olikin Puuppolassa. Olimme olleet yhteydessä pajojen välissä ja yrittäneet viedä ajatuksia eteenpäin. Ajatus oli tehdä paljon paperikukkia ja niistä jonkinlainen installaatio. Kukkaidea oli tullut naisilta tutustumiskerralla. Tullessamme paikalle, ei yhtään naista näkynyt missään. Lisäksi kuulimme, että meidän pitäisi lopettaa toimintamme puoli tuntia aikaisemmin ruokailun vuoksi. Mieleen hiipi epäusko, miksei kukaan ollut kertonut tästä aikaisemmin?<br />
<br />
Pikkuhiljaa saimme paikalle haalittua muutamia naisia ja toisia odotellessa Johanna neuvoi jo heille miten kukkia voisi tehdä paperista. Muutama paikalle tullut nainen alkoi innokkaasti tehdä kukkia. Paikalle valui pikkuhiljaa pari lisää. Kiinnostuneita miehiä ja lapsia kävi ruokalan ovensuussa, mutta kerroimme, että tämä paja oli naisille suunnattu. Osa lapsista saatiin käännytettyä, mutta osa halusi tulla mukaan emmekä keksineet keinoa, joilla heidät olisi saanut pidettyä poissa, kun tilassa ei ole toimivaa ovea.<br />
<br />
Aika kului naisia odotellessa sekä lapsia hätistellessä ja lopulta minä en ehtinyt tekemään yhtään harjoitusta vaan koko kerta meni kukkien tekemiseen. Jäi hölmö fiilis. Olin suunnitellut vaikka mitä harjoitteita, mutta yksikään niistä ei toteutunut. Paikalle tuli naisia niin tipottain, ettei ollut järkevä aloittaa harjoitteilla ja meidän aika lyheni ruokailun vuoksi, joten toiminnalle ei olisi jäänyt kunnolla aikaa. Turhauttavaa!<br />
<br />
Purimme pajan jälkeen ulkona tapahtumia ja sanoin Johannalle ja Biagiolle, että tämä tuntuu oman ammattitaidon haaskaamiselta. Ja ajankin haaskaamiselta. Johanna yritti lohduttaa, että emmehän me voi mitään näille muuttuville tilanteille ja naiset kuitenkin nauttivat tekemisestä kovasti, minä myöntelin. Tosin lapsille pitäisi keksiä jotain, koska joku naisista oli antanut palautetta, että lapset häiritsevät. Se oli totta, alkuperäinen ajatus siitä, että naiset saisivat tehdä rauhassa omia juttuja ei toteudu, jos lapset hääräävät ympärillä. Lisäksi kaikki kolme kovasti pohdimme, että mikä se meidän yhteinen päämäärä on, miten ja missä se toteutetaan?<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdcc85cipEUpurfVdDdHSGa4R6Wxfbut7O0PDvVaNzf_jV9SvH5t-poH9_KIgRlsHyBW6r-3ur059mUbMuaaqhV_ClAja53c9Km_jUcR2Ok_uocaqhDRt78fXW-R5U1EtLYb-6PrwjS3I/s1600/Puuppola+1.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdcc85cipEUpurfVdDdHSGa4R6Wxfbut7O0PDvVaNzf_jV9SvH5t-poH9_KIgRlsHyBW6r-3ur059mUbMuaaqhV_ClAja53c9Km_jUcR2Ok_uocaqhDRt78fXW-R5U1EtLYb-6PrwjS3I/s320/Puuppola+1.png" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Johanna Juvonen</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Ennen seuraavaa kertaa Salmirannassa juttelimme useaan otteeseen ja yritimme kirkastaa ideaa. Koko ajan törmäsimme siihen hankaluuteen, että meiltä puuttuu yhteinen kieli. Pyörittelin mielessäni kaikenlaisia harjoitteita. Tuntui, että haluaisi päästä kiinni aiheeseen ja todelliseen toimintaan, mutta mitään kovin monimutkaista ei voi selittää elekielellä. Toinen mielessä kaihertava asia oli toisen vastaanottokeskuksen johtajan varoitukset, ettei voi käsitellä mitään liian rankkaa. Mutta mistä minä tiedän mikä on liian rankkaa?<br />
<br />
Päädyimme siihen, että tehdään kukkia molemmissa paikoissa ja tehdään niistä yhteinen teos jonnekin, Halusimme. että paikka teokselle olisi jossain kaikkien näkyvillä ja se tavoittaisi mahdollisimman monen jyväskyläläisen silmät ja sitä kautta nämä naiset tulisivat nähdyksi. Johanna oli yrittänyt soittaa kaupunginkirjastolle, mutta ei ollut saanut sieltä kiinni ihmistä, joka näyttelyistä vastasi. Edelleen olimme samassa tiedottomuudessa kuin aikaisemmin.<br />
<br />
Tänään meillä oli toinen pajakerta Salmirannassa. Puhkuin intoa. Olin päättänyt kokeilla kohtauksien tekemistä ja vaikka mitä silläkin riskillä, etten saa ideaani ymmärretyksi. Menimme paikalle hyvissä ajoin, jotta ehtisimme laittaa tavarat paikoilleen. Tila oli kuitenkin varattu, joten odottelimme puoli tuntia sen vapautumista. Odotteluajan Biagio leikki käytävällä olevien lasten kanssa jatkoroikan pätkällä hyppynarua. En olisi itse keksinyt.<br />
<br />
Kun pääsimme tilaan, ei naisia ollut paikalla kuin kaksi. Lapsia sitä vastaan yritti työntyä luokkaan monin verroin. Yksi naisista lähti etsintäretkelle ja saimme pari lisää. Olimme sopineet, että minä aloitan, ettei käy niinkuin viimeksi, enkä pääse tekemään mitään. Aika kului. Johanna alkoi nostella tavaroita kukkien tekoa varten esille, ettei siihen mene enää aikaa siinä vaiheessa, kun niitä aletaan tehdä. Naiset tulivat kiinnostuneina katsomaan. Sanoin, että annetaan heidän tehdä kukkia odotellessa ja naiset alkoivat hommiin. Paikalle tuli pikkuhiljaa lisää naisia. Lapset kävivät hakkaamassa ovella, mutta pysyimme tiukkana emmekä päästäneet heitä sisään. Minulla oli taas vauvanhoito vastuu.<br />
<br />
Annoin tilanteelle periksi ja hylkäsin omat ennakkosuunnitelmani lopullisesti. Hyväksyin sen, että tämä kukkien askartelu on tähän hetkeen se mitä tarvitaan ja minä voin auttaa hypyttämällä vauvaa sylissäni. Pyysin erästä naista laittamaan YouTubesta musiikkia mitä hän haluaisi kuunnella. Hän yritti saada arabiankielisiä kirjaimia puhelimeeni, mutta en tiennyt mistä ne saa, joten lempiartistia ei löytynyt. Kirjoitin hakukenttään arabic music ja sieltä löytyi soittolista, jonka laitoin soimaan. Se toimi hienosti. Naiset selkeästi tunnistivat biisejä ja tunnelma vapautui entisestään.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYq-2uHQ_3UO0TUXBEsd8gtAAwfJr0SuAllGMwT-i265Gnr46-GDWgvpdlj7a0Qv9RgDue2vJACW0gG_h9agbTlG_Mx_z5Fn3fgDIno63ur21kHUqJRjz-Mjf8R756t51t9f0yFFjc0gg/s1600/Salmiranta+2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="211" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYq-2uHQ_3UO0TUXBEsd8gtAAwfJr0SuAllGMwT-i265Gnr46-GDWgvpdlj7a0Qv9RgDue2vJACW0gG_h9agbTlG_Mx_z5Fn3fgDIno63ur21kHUqJRjz-Mjf8R756t51t9f0yFFjc0gg/s320/Salmiranta+2.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Johanna Juvonen</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Paikalle oli jossain vaiheessa vauvan lisäksi ilmestynyt pieni poika, noin kaksi vuotias. Poika alkoi tanssia musiikin tahtiin ja minä aloin matkia häntä samalla vauvaa tanssittaen. Oli hieno peilata pojan liikkeitä ja tanssia hänen kanssaan. Naiset nauroivat meidän touhuille lämpimästi. Biagio oli tuonut mukanaan rikkinäisiä sateenvarjoja, joihin valmistuvia kukkia laitettiin. Ne näyttivät hienoilta ja naisetkin selvästi ymmärsivät mitä olimme tekemässä.<br />
<br />
Jossain vaiheessa istuin huilaamaan ja viereeni tuli nainen, joka osasi englantia aika hyvin. Hän kysyi mitä teen työkseni ja kertoi, että on kotoisin Afganistanista. Heidän kulttuurissaan naiset ovat hiljaa ja kuuntelevat. Hän kertoi haluavansa saada äänensä kuuluviin ja auttaa muitakin naisia saamaan tarinansa ilmoille. Hän kertoi toiveestaan koota suurempi joukko naisia ja tehdä heidän kansssaan sen kaltaista työtä, jossa vääryyksistä voitaisiin puhua. Lupasin miettiä miten voisin auttaa häntä. Hieno kohtaaminen. Jotenkin olimme pystyneet herättämään hänene luottamuksensa, että hän halusi tulla kertomaan minulle tuon asian. Vaikka tuntui, että oman ammattitaidon toteuttaminen oli jäänyt mitättömän pieneksi, niin mikä minä olen määrittelemään asioiden tärkeyttä joillekin toisille. Kiinnostaako minun ammattitaitoni loppujen lopuksi ketään muuta kuin itseäni vai pitäisikö vain uskaltaa olla tilanteissa läsnä ja kuunnella toisia? Vaikka olisi minkälaisia suunnitelmia, niin onko niillä mitään merkitystä, jos ne eivät sillä hetkellä palvele sitä kohderyhmää kenelle ne on suunniteltu?<br />
<br />
Niin. Taidan tietää vastaukset itsekin.<br />
<br />
Jatkamme silti miettimistä ja suunnittelua, saa nähdä mitä tästä tulee :D Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/03069574851751779265noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2259423783533520392.post-35985699800392988442016-03-23T16:16:00.000+02:002016-03-23T16:21:48.053+02:00Unelmien tulevaisuus - Suunnittelu ja kohtaaminenTeatterikone <a href="http://www.taike.fi/fi/uutinen/-/news/864450">sai Taikelta</a> 15 000 euron apurahan puolen vuoden Unelmien tulevaisuus hankkeeseen. Sen tarkoitus on taiteen keinoin auttaa turvapaikanhakijanaisten kotouttamisessa.<br />
Olin todella iloinen, että tekemäni hakemus sai myöntävän päätöksen, mutta pakko tunnustaa, että samalla alkoi jännittää miten tästä selvitään.<br />
<br />
Toteutan hankkeen kahden kuvataiteilijan, <a href="http://johannabiagio.weebly.com/">Johanna Juvosen ja Biagio Rosan</a>, kanssa. He ovat tehneet monelaisten ryhmien kanssa taidetta ja heillä molemmilla on kokemusta vieraassa maassa asumisesta. Johanna asui vuosia Italiassa ja Biagio on muuttanut Italiasta Suomeen seitsemän vuotta sitten. Heidän kokemuksistaan on varmasti apua tässä projektissa.<br />
<br />
Kun tekee apurahahakemusta on tietynlainen mielikuva siitä miten aikoo toteuttaa projektin, johon rahaa hakee. Tämän hankeen taustalla minulla oli vahva ajatus miten voin hyödyntää opintojani tanssi-liiketerapian perusteista, joita teen parhaillaan. Mielikuvissani eheytin taiteen keinoin kovia kokeneita ihmisraunioita. Sellainen siirappinen kuva, jolla ei ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä. Kuvia kuitenkin aina rakentaa päässään ja niiden törmätessä todellisuuteen tajuaa oman hölmöytensä.<br />
<br />
Kuvat päässäni romahtivat viimeistään siinä vaiheessa, kun jännittyneenä menimme tapaamaan kahden eri vastaanottokeskuksen johtajia. Kerroimme hankkeesta ja kun innoissani selitin suunnitelmiani varoitti toinen johtajista, että ihmiset ovat kokeneet todella rankkoja juttuja ja meidän täytyy olla varovaisia mitä asioita nostamme esiin. Ettei käy niin, että revimme haavoja auki, joita emme pysty paikkaamaan. Taas kerran tajusin, että minun täytyy jarrutella suunnitelmieni kanssa ja ottaa ihan rauhallisesti. Johanna ja Biagio olivat onneksi enemmän kartalla ja vaikuttivat tilanteessa enemmän tolkuissaan olevilta.<br />
<br />
Haimme rahoitusta hankkeen toteuttamiseen yhdessä vastaanottokeskuksessa yhden ryhmän kanssa. Palaverissa kävi kuitenkin ilmi, että toimintaa täytyy tasapuolisuuden nimissä järjestää Jyväskylässä molemmissa keskuksissa, jossa on naisia eli Puuppolassa ja Salmirannassa. Kun se oli sanottu, asia tuntui itsestään selvyydeltä, jota emme olleet osanneet ajatella. Suunnitelma kerran viikossa toteutettavasta työpajasta muuttui kerran kahdessa viikossa toteutettavaan työpajaan, vuorotellen kummassakin keskuksessa.<br />
<br />
Aloimme miettiä johtajen kanssa aikataulua ja päädyimme siihen, että käymme esittelemässä hankkeen vastaanottokeskuksen naisille ennen varsinaista aloitusta. Johtajat sanoivat, että meidän täytyy hommata esittelykerralle persian, arabian ja somalian kielen tulkit, jotta saamme asiamme kerrottua. Olimme ällikällä lyötyjä. Meidänkö tulkit pitää hommata? Mistä niitä saa? Paljon se maksaa? Meneekö meidän budjetti tulkkien palkkojen maksamiseen? Mutta mitään näistä kysymyksistä ei kysytty ääneen vaan jokainen pohti niitä hiljaa mielessään.<br />
<br />
Lähdimme palaverista hämmentyneinä. Aulassa istustuskelevat ihmiset moikkailivat meitä hymyillen ja pois ajaessamme lapset tulivat vastaan koulureppujensa kanssa. Turvapaikanhakijat vaikuttivat tavallisilta ihmisiltä, se helpotti hämmennystä.<br />
<br />
Menimme kahvilaan purkamaan kokemusta. Johannalla ja Biagiolla oli aikasempaa kokemusta turvapaikanhakijoiden kanssa työskentelystä ja he tiesivät mistä tulkkeja voisi kysellä. Heillä oli myös kokemusta siitä miten työskentely tulkin välityksellä saattoi olla hankalaa. Ihmiset kuuntelivat vain tulkkia ja tämän suhtautuminen tehtävään asiaan tuli suoran vuorovaikutuksen väliin. Eli jos tulkki ei ole kiinnostunut taiteesta, hänen asenteensa vaikuttaa projektin luonteeseen. Päädyimme lopulta siihen, että kirjoitamme hankkeesta esittelytekstin, jonka käännämme pyydetyille kielille ja yritämme pärjätä ilman tulkkia, elekielellä.<br />
<br />
Johanna löysi tulkit ja saimme tekstit käännettyä. Sain kuulla, että somalian kielistä käännöstä ei tarvitakaan, persia ja arabia riittävät. Juttelin myös yhden luokkakaverini kanssa, joka oli tehnyt vastaavanlaisen projektin ja kerroin hänelle huolistani suhteessa omaan työskentelyyni. Hän kertoi, että kaikki harjoitteet, jotka synnyttävät naurua ja iloa, toimivat parhaiten. Kivi putosi sydämeltäni, minun ei tarvitsekaan alkaa tehdä jotain "teatteriterapiaa" jota en osaa, vaan tehdä teatterin perusharjoitteita, jotka osaan ja tiedän toimiviksi.<br />
<br />
Vihdoin koitti tuo päivä, jonka olimme sopineet idean esittelypäiväksi molempiin vastaanottokeskuksiin. Soittelin aamulla Johannalle paniikissa, että mitä me nyt tehdään ja kuka tulostaa ja mitä. Johanna lupasi tulostaa persian ja arabian kieliset esittelyt ja minä kokosin työpajapäivät kumpaankin vastaanottokeskukseen. Lisäksi Johanna aikoi esitellä hänen ja Biagion tekemiä töitä eri ryhmien kanssa ja minä sanoin teettäväni muutaman tutustumisharjoitteen. Olimme sopineet klo 13 tapaamisen Puuppolaan ja klo 15 Salmirantaan. Ajaessani Puuppolaan pohdin, että tuleeko paikalle ketään ja onko kukaan millään tavalla kiinnostunut meidän projekstista.<br />
<br />
Löydettyämme perille kello oli jo muutaman minuutin yli yksi ja ovi jonka löysimme oli lukossa. Löysimme oven pielestä ovikellon, mutta kukaan ei tullut avaamaan. Juuri, kun Johanna lähti etsimään toista reittiä, tuli joku avaamaan oven. Aulassa meitä oli vastassa SPR:n työntekijä, joka sanoi meidän olevan myöhässä. Hän ohjasi meidät ruokasaliin, jossa tapaaminen olisi. Hävetti. Ruokalassa istui muutama hämmentyneen näköinen nainen. Toinen työntekijä kävi kysymässä, että onko meillä tulkit mukana ja totesimme vaivaantuneina, että meillä on vain esittelyt lapulle kirjoitettuna. Työntekijä totesi, että kaikki eivät osaa lukea. Johanna yritti saada tablettiaan toimimaan, jotta voisi esitellä sielä kuvia taideprojekteista. Mietin mielessäni, että mitähän tästä tulee.<br />
<br />
Naisia alkoi tulla paikalle. Johanna oli edelleen tabletin kimpussa ja me Biagion kanssa aloimme jakaa hymyillen esittelylappuja naisille. Joku naisista onneksi osasi vähän englantia ja kertoi muille mistä oli kyse. Laput oli luettu. Tunnelma oli odottava. Esittelimme itsemme ja naiset toistivat meidän nimemme. Päätin ottaa tilanteen haltuun. Pyysin ihmisiä nousemaan tuoleilta ja raivasimme pöytiä pois tieltä. Päätin teettää harjoitteen, jonka teen yleensä aina kaikkien uusien ryhmien kanssa. Teimme suuren ringin ja jokainen esitteli itsensä liittämällä nimeensä jonkun liikkeen, jonka toiset toistivat perässä. Johanna ja Biagio olivat vieressäni ja kun he matkivat minua ja minä heitä, ymmärsivät muutkin mistä oli kyse. Ihmisiä alkoi naurattaa ja tunnelma vapautui.<br />
<br />
Teetin vielä muutaman harjoitteen ja vaikka niitä ei ymmärretty ihan niin kuin oli tarkoitus, se ei haitannut. Kaikilla oli hauskaa. Johanna ja Biagio esittelivät kuvia erilaisten ryhmien kanssa tekemistään töistä ja lopuksi selvittelimme mitä naiset mahdollisesti haluaisivat meidän kanssa tehdä. Ymmärsin, että osa ainakin haluaa tanssia ja näytellä. Sitten joku toi kukan, jonka oli tehnyt paperista. Kukkia tuotiin yhtäkkiä lisää. Ja päättelimme, että niitä myös haluttiin tehdä lisää. Naiset tuntuivat olevan innoissaan projekstista ja siitä, että tämä oli vain heille tarkoitettu. Joku heistä huusikin ovelle ilmestyneelle miehelle jotain tyyliin, että tänne saavat tulla vain naiset. Tästä pääsisimme hyvin liikkeelle!<br />
<br />
Mennessämme Salmirantaan olo oli jo paljon helpottuneempi ja tuntui siltä, että tästä selvitään. Teetin samoja harjoitteita kuin Puuppolassa ja ne saivat yhtä innostuneen vastaanoton. Kerroimme ohjaajille ja naisille, että toivoimme lapsien jäävän tilanteista ulkopuolelle, jotta naiset saisivat keskittyä itseensä ja omaan tekemiseensä. Naiset tuntuivat olevan helpottuneita asiasta.<br />
<br />
Kaikkien pelkojen ja jännitysten jälkeen olo on helpottunut ja iloisen odottava projektia kohtaan. Ajatukset ovat selkiytyneet ja jäsentyneet. Molemmissa vastaanottokeskuksissa on ensimmäisen tapaamisen perusteella mukavankokoiset ryhmät, toisessa n. 15 ja toisessa 20. Tuntuu hienolta, että voin omalla ammattitaidollani tuottaa ihmisille hyvää mieltä. Ennakkoajatukseni siitä, että minun pitäisi pystyä olemaan joku superihminen romuttui ja syntyi ymmärrys, että se mitä osaan jo riittää. Ei vuosien saatossa kertynyt ammattitaito häviä, vaan voin hyödyntää sitä myös näiden ihmisten kanssa. Pelot on tehty voitettaviksi!<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/03069574851751779265noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2259423783533520392.post-75828707681687389942016-01-28T14:33:00.002+02:002016-01-28T14:35:54.787+02:00Auta apurahanhakijaa - arvioi hakemukseni!<div style="font-family: minion-pro, 'Times New Roman', Times, serif; font-size: 17px; line-height: 20px;">
Olen usein miettinyt, että olisipa kiinnostava lukea toisten apurahahakemuksia, jotta tietäisi miten muut niitä tekevät. Ja olisi kiinnostava tietää mitä minun hakemuksistani ajatellaan, että saako niistä ulkopuolinen selkoa. </div>
<div style="font-family: minion-pro, 'Times New Roman', Times, serif; font-size: 17px; line-height: 20px;">
<br /></div>
<div style="font-family: minion-pro, 'Times New Roman', Times, serif; font-size: 17px; line-height: 20px;">
Nyt on meneillään <a href="https://skr.fi/fi/apurahat">Suomen Kulttuurirahaston Maakuntarahastojen apurahahaku</a>, joka päättyy 10.2. SKR:n sivuilla hakuohjeissa kehotetaan: <b><i>"Asiantuntija ei välttämättä ole juuri sinun erityisosaamisesi asiantuntija, siksi yleistajuisuus on tärkeää. Kannattaa luetuttaa työsuunnitelmaa kollegoilla, tiivistelmää jopa asiaa tuntemattomalla naapurilla."</i></b></div>
<div style="font-family: minion-pro, 'Times New Roman', Times, serif; font-size: 17px; line-height: 20px;">
<br /></div>
<div style="font-family: minion-pro, 'Times New Roman', Times, serif; font-size: 17px; line-height: 20px;">
Siksi rohkaisen mieleni ja laitan tänne hakemukseni yleisesti arvioitavaksi. Pyydän, että lukisit hakemukseni ja antaisit minulle palautetta. Vastaako se alla oleviin hyvän hakemuksen kriteereihin? </div>
<div style="font-family: minion-pro, 'Times New Roman', Times, serif; font-size: 17px; line-height: 20px;">
<br /></div>
<div style="font-family: minion-pro, 'Times New Roman', Times, serif; font-size: 17px; line-height: 20px;">
<b><i>"Hyvä hakemus on suunniteltu ja perusteltu, selkeästi ja ymmärrettävästi kirjoitettu ja tiiviisti esitetty. Kerro mitä teet. Ole vakuuttava. </i></b><i><strong>Väännä rautalangasta mitä aiot tehdä. </strong><b>Innoita lukija."</b></i></div>
<div style="font-family: minion-pro, 'Times New Roman', Times, serif; font-size: 17px; line-height: 20px;">
<i><b><br /></b></i></div>
<div style="font-family: minion-pro, 'Times New Roman', Times, serif; font-size: 17px; line-height: 20px;">
En ole vielä lähettänyt tätä hakemusta. Toiveeni on, että saisin vielä hyviä neuvoja hakemuksen hiomiseksi ja pelkoni on, että se teilataan täysin. Mutta virheistä oppii, vaikka se sattuu. Ja jos joku muu lähtee tähän leikkiin, niin luen mielelläni toisten hakemuksia ja kommentoin niitä!</div>
<div style="font-family: minion-pro, 'Times New Roman', Times, serif; font-size: 17px; line-height: 20px;">
<br /></div>
<div style="font-family: minion-pro, 'Times New Roman', Times, serif; font-size: 17px; line-height: 20px;">
Nyt kun yhteiset raamit lukemiselle on luotu, heitän itseni susien eteen ja annan apurahahakemukseni teidän arvioitavaksi.</div>
<div style="font-family: minion-pro, 'Times New Roman', Times, serif; font-size: 17px; line-height: 20px;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<b>HAKEMUS</b></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<span style="font-family: inherit;">Haen työskentelyapurahaa Erityisen äiti - monologi kehitysvammaisen lapsen äitiydestä, työstämiseen. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<span style="font-family: inherit;">Olen valmistunut teatteri-ilmaisunohjaajaksi vuonna 2005, jonka jälkeen olen toiminut teatteriohjaajana ja näyttelijänä Jyväskylässä ja lähialueilla. Opiskelen tällä hetkellä tanssi-liiketerapian perusteita laajentaakseni omaa
osaamistani. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<span style="font-family: inherit;">Oppiakseni hyödyntämään työssäni uutta näkökulmaa, s</span>ovellan tanssi-liiketerapeuttista lähestymistapaa monologinäytelmän valmistamisessa. Monologi käsittelee kehitysvammaisen lapsen äitinä olemista. Sen<span style="font-family: inherit;"> ensi-ilta on Jyväskylässä
kesäkuussa 2016, jonka jälkeen myyn sitä kiertue-esityksenä Kehitysvammaliiton sopeutumisvalmennuskursseille
ja seminaareihin sekä kehistysvamma-alan opiskelijoille.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
Teatterintekijänä haluan haastaa itseäni tarttumalla henkilökohtaisiin aiheisiin ja tehdä näkyväksi asioita, joita on vaikea sanoittaa. Teatterin kautta asiat saavat muodon ja niistä voidaan puhua yhdessä ääneen.</div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<span style="font-family: inherit;">Minulla on 15-vuotias
vaikeasti kehitysvammainen poika, joka vammautui synnytyksessä. Meillä on
poikani kanssa erityinen suhde, kuten varmasti kaikilla vanhemilla lapsiinsa. Mutta kehitysvammaisen lapsen kanssa vanhempi joutuu kohtaamaan kysymyksiä ja ajatuksia, joita "tavallisen lapsen" kanssa ei tarvitse miettiä. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<span style="font-family: inherit;">Vanhempi on kehitysvammaiseen lapseensa sidoksissa aivan toisella tavalla kuin "tavalliseen", koska vaikeasti kehitysvammainen ihminen on aina riippuvainen toisten avusta. Puutteellinen sanallinen ilmaisu ja ymmärtämisen
haasteet kärjistävät tilanteita toisinaan aiheuttaen konflikteja, mutta myös rakkauden osoitukset ovat äärimmäisen suuria. Kehitysvammaisen lapsen äitiys on hyvin kokonaisvaltaista sekä fyysisesti että henkisesti.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<span style="font-family: inherit;">Esityksessä tutkin
liikelähtöisesti näitä erilaisia tunteita ja teen teatterin keinoin näkyväksi
yhteistä matkaa poikani kanssa, iloineen ja suruineen. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<span style="font-family: inherit;">Esityksen tarkoitus on
toimia vertaistukena muille vammaisten tai haastavasti käyttäytyvien lasten
vanhemmille, sekä lisätä tietoa kehitysvammaisuudesta asiaa vähemmän
tunteville.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<span style="font-family: inherit;">Työstän puolen tunnin
mittaista esitystä puolipäiväisesti touko- ja kesäkuussa. Kirjoitan esityksen
käsikirjoitusta vanhojen päiväkirjojen ja omien muistojen pohjalta. Teen
monologia yksin ja käytän apuna oman työni arviointiin videokuvausta ns.
ulkopuolisena silmänä. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<span style="font-family: inherit;">Liikemateriaalin lähtökohtana käytän kuutta kehityksellistä
perusliikettä (antautuminen, työntäminen, kurottaminen, tarttuminen, vetäminen,
irtipäästäminen), johon kaiken ihmisen liikkeen ajatellaan tanssi-liiketerapiassa
perustuvan. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<span style="font-family: inherit;">Ensi-ilta on alustavasti suunniteltu pidettävän Oppimis- ja ohjauskeskus Valterin tiloissa. He tarjoavat koulupalveluita näkö- ja kuulovammaisille oppilaille Jyväskylässä. Valterin lisäksi käyn neuvotteluja </span><span style="font-family: inherit;">yhteistyöstä k</span>ehitysvammaisten tukiliiton Best Buddies -kaveritoimintaa Jyväskylässä järjestävän tahon kanssa, </div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<span style="font-family: inherit;">Haen 2000€ taiteellisen
työskentelyyn ja lisäksi 300€ esityksen julisteen suunnitteluun ja
painatukseen. <o:p></o:p></span></div>
<div style="font-size: 17px; line-height: 20px;">
</div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<br /></div>
<div style="font-family: minion-pro, 'Times New Roman', Times, serif; font-size: 17px; line-height: 20px;">
<br /></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/03069574851751779265noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2259423783533520392.post-67090192774091519582015-11-12T18:58:00.000+02:002015-11-12T19:01:18.583+02:00Onko epäonnistuminen kiellettyä?Mikä on menestymisen mittari taiteessa? Onko se raha, yleisömäärät, teoksen saama julkisuus, taiteen korkea taso, tekijän oma arvio, kriitikon arvio, katsoja-/kokijapalaute...?<br />
<br />
Tuntuu, että tässä yhteiskunnassa saa puhua vain menestyksestä. On lähes kiellettyä kertoa, ettei kaikki menekään putkeen. Minä teen nyt sitä mikä on kiellettyä. Minä kirjoitan epäonnistumisesta!<br />
<br />
Kirjoittamani ja ohjaamani näytelmä <a href="http://www.teatterikone.fi/esitykset/kielletty/">Kielletty -näytelmä seksuaalisuudesta</a> sai ensi-iltansa <a href="http://rentukka.fi/">Ravintola Rentukassa</a> 24.10. Idea näytelmästä sai alkunsa reilu vuosi sitten ja siitä asti kannoin sitä mukanani ja kehittelin eteenpäin. Varsinaisen kirjoitustyön aloitin, kun sain apurahan kirjoittamista varten <a href="http://www.taike.fi/fi/web/keski-suomi/keski-suomi">Keski-Suomen Taikelta</a>.<br />
<br />
Kun itse sekä kirjoittaa ja ohjaa näytelmän, se tuntuu vielä paljon henkilökohtaisemmalta kuin jos pelkästään ohjaa jotain. Ohjatessa toisen tekstiä on ikäänkuin tekstin suojissa, mutta kun kaiken tekee itse on paljaampana toisten kritiikille. Pohdiskelin tätä asiaa paljon videopäiväkirjoissa, joita kuvasimme koko prosessin ajan. Ne löytyvät <a href="https://www.youtube.com/watch?list=PLvjhHQvFeH0gGKoc89jAJS0WWWV3Mzsch&v=Wu3hmUEL8Aw">täältä.</a><br />
<br />
Ensi-ilta jännitti minua erityisen paljon. Kävin läpi kaikenlaisia mahdollisuuksia miten näytelmä otetaan vastaan. Olin positiivisesti yllättynyt, kun kriitikko ilmoittautui esitykseen ennen kuin kutsua oli edes lähetetty. Ajattelin sen kielivän siitä, että näytelmä kiinnostaa.<br />
<br />
Ensi-iltaviikolla lippuvarauksia oli harmittavan vähän. Lauantain koittaessa paikalle kuitenkin saapui n. 50 ihmistä, joka tuntui hyvältä. Ensi-iltayleisö oli hienosti mukana ja tunnelma oli keskittynyt ja kuunteleva. Myös yleisön palaute esityksen jälkeen oli erittäin positiivista. Huokaisin helpotuksesta ja ajattelin, että tästä se lähtee!<br />
<br />
Koitti seuraava viikko. <a href="http://www.ksml.fi/uutiset/kulttuuri/teatteri/teatterikone-kielletty-naytelma-seksuaalisuudesta/2157538">Kritiikki ilmestyi Keskisuomalaisessa.</a> Siinä kehuttiin videoprojisointeja ja musiikkia, mutta muuten se oli vähän mitäänsanomaton. Harmitti, olisi halunnut tiukkaa ruodintaa, pohdintaa ja analysointia. Katselimme esityksen varauksia. Niitä ei juuri ollut. Alkoi jännittää, että mitenköhän tässä käy.<br />
<br />
Seuraavat kuusi esitystä taiteiltiin epävarmuuden tilassa, että tuleeko kukaan paikalle. Muutamia ryhmiä oli varannut paikkansa, mutta niihin esityksiin ei ryhmän lisäksi muita eksynytkään. Pahimmillaan esitys vedettiin 6 ihmiselle ja parhaimmillaan katsojia oli 20. Minun ja tuottajan lisäksi myös näyttelijät alkoivat olla henkisesti rikki ja pidimme hätäpalaverin, että onko tässä järkeä. Päätettiin pitää pieni hengitystauko ja peruttiin seuraavat kaksi esitystä.<br />
<br />
Tässä nyt ollaan. Meillä on kuusi esitystä jäljellä. Erinäisiä markkinointitoimenpiteitä on tehty ja yritämme pitää esityksestä meteliä, ettei se hautaudu uusien ensi-iltojen alle. Mutta suurin kysymys on vailla vastausta: Miksi katsojat eivät tule?<br />
<br />
Kysymyksiä on puoli tusinaa lisää, mutta niihinkään ei ole löytynyt vastausta. Miten löydämme ne katsojat jotka eivät tule, jotta voisimme kysyä heiltä: Eikö esityksen aihe kiinnosta? Onko paikka liian kaukana? Eikö Teatterikone kiinnosta? Onko esityksessä joku muu asia joka estää tulemasta?<br />
<br />
Ne harvat katsojat, jotka esityksen ovat nähneet, ovat antaneet hyvää palautetta. Ehkä siksi tuntuukin niin ristiriitaiselta. Olenko minä nyt epäonnistunut, kun yleisöä ei tule, enkä pysty maksamaan palkkaa näyttelijöille? Vai onko sen määrittely yksinkertaista? Tätä Heidin palautetta lukiessani tunnen onnistuneeni varsin hyvin.<br />
<br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;">"<span style="background-color: white; font-size: 14px; line-height: 19.32px;"><i>Kiitos näytelmästä! Se puhui monella kielellä, ammenusta ja oivalluksia viisaampana. Rankkoja kohtia, puhuttelevevia, aihe, josta pitäisi osata puhua paljon enemmän ja avoimemmin, iästä riippumatta. Rakkaus ja seksi on kaunis asia. Upeita näyttelijöitä ja kaikinpuolin hyvä kokonaisuus! Suosittelen ehdottomasti."</i></span></span><br />
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><span style="background-color: white; font-size: 14px; line-height: 19.32px;"><i><br /></i></span></span>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><span style="background-color: white; font-size: 14px; line-height: 19.32px;"><i><br /></i></span></span>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/03069574851751779265noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2259423783533520392.post-73287851645042717382015-10-08T10:31:00.000+03:002015-10-08T10:31:52.917+03:00Downshiftaamalla pohjalle Olen parin vuoden ajan höllännyt, ottanut rennommin. Tehnyt vähemmän töitä tai ainakin ottanut enemmän aikaa työn ulkopuoliselle elämälle. Downshiftannut, kuten "suomeksi" sanotaan...<br />
<br />
Kiireisten vuosien kurimuksessa tuntui välillä siltä kuin itselle ei olisi aikaa lainkaan. Sitä omaa aikaa. Ominta aikaa saattoi saada esim. pyykkejä ripustaessa kun samalla pystyi osallistumaan maailmanlaajuiseen didgeridoo-meditaatioon. Siihen kun saattoi osallistua myös laulamalla.<br />
Hyräilin ja hymisin. Ulvahtelin rytmikkäästi ja ajattelin kuinka ihmiset ympäri maailman osallistuvat tähän ja kuinka ääni kiertää aaltona ympäri planeettamme.<br />
<br />
Sittemmin olen löytänyt omaa aikaa muualtakin kuin pyykkien parista. Vaikka jatkan kyllä edelleen myös pyykkäystä harrastuksenomaisesti. Kaksi uutta harrastusta on noussut osaksi elämääni. Ensin tuli kalastus. Se alkoi pilkkimisestä. Kun jäät lähtivät ostin mato-ongen. Ja pian sen jälkeen virvelin. Heti kohta perään ostin kalastusluvatkin.<br />
Kalastus on vienyt minut maisemiin, joihin tuskin olisin muuten eksynyt. Se on saanut minut kiskomaan vieheitäni irti niin pohjasta kuin korkealta puistakin. Ja muutaman kerran se on tuonut ruokaakin. Perusajatuksena minulla on, että kaikki mikä saaliina saadaan se ruokana syödään. Siksi olen kehittynyt myös fileroinnissa, sekä tehnyt ensimmäiset testaukset kalakukon valmistamisesta.<br />
<br />
Toisena tuli talviuinti. Olin aiemmin ollut varma, ettei ruumiinrakenteeni mitenkään sovellu kylmiin vesiin. Että siinä tarvitaan reilumpi rasvakerros suojaamaan kylmältä. Reilu vuosi sitten kuitenkin heitin tuon harhan mielestäni kun olin uskaltautunut testaamaan. Hoin itselleni, että siihen ei voi kuolla, siihen ei voi kuolla... ja menin ensimmäisen kerran kylmään veteen. Palasin saman homman pariin seuraavana päivänä ja pääti katsoa onko minusta jatkamaan talveen saakka. Oli.<br />
Tänä syksynä alkaa toinen kauteni Jyväskylän seudun avantouimareissa. Yhä siinä on mukana sama itsensä voittamisen tunne, mutta se on nykyään helpompaa kun tietää millaisen fyysisen tunteen rohkeudestaan saa palkinnoksi.<br />
<br />
Kun tämä syksy lipui päälle oli työkalenteri harvinaisen tyhjä. Varsinkin niiden töiden osalta, joista saa palkkaa. Höllääminen on tuonut elämääni tärkeää uutta sisältöä, mutta samalla se on vienyt taloudellisen tilanteen niin ahtaalle, että ahdistaa. Työtön en ole, vaikka työt vähissä ovatkin. Työnhakijaksi ryhtyminen tuntuu kuitenkin liian työläältä. Siinä myös pelottaa työmoraalia rapauttava vaikutus, kun joutuisi miettimään onko jokin yksittäinen keikka tekemisen arvoinen suhteessa menetettyyn tyttömyyskorvaukseen.<br />
Tämän viikon olen kuumeisesti odottanut kahta apurahapäätöstä. Toteutuessaan ne antaisivat mahdollisuuden työskennellä hieman vapautuneemmin vailla taloudellista painetta Teatterikoneen Kielletty, jonka ensi-ilta on 24.10. -näytelmän kanssa ja myös alkuvuodeksi olisi apurahaproggis päällä. Pari muutakin hakemusta on liikkeellä, mutta niiden päätöksiä ei kannata viellä odottaa. Odottaminen on niin kuluttavaa.<br />
<br />
Onneksi meille tulee keikkakyselyjä usein myös viimetinkaan. Pikkujouluohjelmaan saimme rakennettua pari uutta juttua ja nyt pitää vain toivoa, että pikkujouluja järjestetään ja ohjelman kanssa. Kyllä niitä tilauksia sitten aina meillekin ropisee.<br />
<br />
Mutta nyt pitää alkaa myymään kevättä 2016, ettei silloin huomaa shiftanneensa itseään ihan pohjalle saakka.Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/13762236789825304683noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2259423783533520392.post-2767208730333572092015-08-31T15:58:00.003+03:002015-08-31T15:58:56.669+03:00Loistava tuote, josta kukaan ei ole kuullutOlimme reilu viikko sitten pitämässä työyhteisökoulutusta, <a href="http://www.teatterikone.fi/koulutukset/duuniforum/" target="_blank">Duuniforumia</a>, eräässä yrityksessä. Koulutus sujui erinomaisesti ja saimme loistavaa palautetta. Keikan jälkeen fiilis oli mahtava ja mietin, että vitsi tällaista olisi kiva tehdä enemmänkin. Sitten aloin ihmetellä, että miksihän me ei tehdä. Kunnes tajusin, että eihän juuri kukaan tiedä miten loistava tuote meillä on tarjottavana.<br />
<br />
Tuli vähän surullinen olo. Meillä on osuuskunta, jossa on valtavasti osaamista ja potentiaalia, mutta meiltä puuttuu taito myydä ja resurssit markkinoida. Tämä on varmasti tuttua monelle muullekin pienelle yritykselle ja olemme keskustelleet tästä omankin porukan kesken useasti. Mutta taas se jotenkin läsähti päin naamaa.<br />
<br />
No, mitä minä voisin tehdä? Voisin alkaa markkinoimaan: kirjoittaa markkinointikirjeitä, etsiä osoitteita, lähettää kirjeitä ja soittaa perään. Mutta, mutta, mutta. Kun se on niin helvetin vaikeaa. Entä, jos ketään ei kiinnostakaan ja teen itsestäni tyhmän. Tai hinta on liian iso tai pieni. En minä kehtaa vaivata toisia mitättömällä asiallani. On itserakasta kehua itseään ja omaa juttuaan. Ja on tulossa tuo iso <a href="http://www.teatterikone.fi/esitykset/kielletty/" target="_blank">ohjausprojektikin</a>, eikä oikein olisi aikaa... Keksin loputtomasti selityksiä, miksi minä en voi ryhtyä siihen hommaan.<br />
<br />
Pieni teatteri, joka ei saa jatkuvaa tukea mistään elää koko ajan kädestä suuhun. Kun kenellekään ei voida maksaa kuukausipalkkaa täytyy tehdä töitä muualle ja se vie aikaa osuuskunnan kehittämiseltä. Ja kun on intohimo taiteen tekemiseen, eikä siihen myyntiin ja markkinointiin, mielummin keksii aina jonkin uuden produktion siinä toivossa, että se kiinnostaisi yleisöä ja myisi itse itseään. Produktiota tehdessä on aina varma, että esitys kiinnostaa takuuvarmasti yleisöä, koska aihe on niin kiinnostava. Varmati juuri tämä produktio tuottaa rutkasti ja voimme jakaa lipputuloista muhkean palkan tekijöiden kesken. Ja kun produktio on viimein valmis, kukaan ei tulekaan katsomaan, kun emme ole ehtineet markkinoida esitystä, kun olemme käyttäneet kaikki voimavarat esityksen tekemiseen. Ja kaikki se työaika, joka esityksen valmistamiseen on käytetty on tehty käytännössä ilmaiseksi, eikä siitä jääkään mitään käteen.<br />
<br />
Minun piti kirjottaa myynnistä ja markkinoinnista, mutta aloinkin kirjoittaa produktioista, koska se on minulle paljon ominaisempaa. Ehkä pitäisikin tehdä esitys myynnin ja markkinoinnin vaikeudesta. Se olisi kyllä hyvä aihe. Se voisi sopia hyvin yritysten pikkujouluihin. Se olisi juuri sellainen surkuhupaisa juttu, jossa kaikki menee vähän pieleen. Täytyykin alkaa kehitellä siihen synopsista...Annuhttp://www.blogger.com/profile/09522849913086699518noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2259423783533520392.post-82569198593074936252015-08-12T15:55:00.001+03:002015-08-12T15:55:48.720+03:00ITSEOHJAUTUVA NÄYTTELIJÄ – pohdintoja Teatterikesän kurssin annista 5.-6.8.2015<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 115%;">En ole
pitkään aikaan ollut puhtaasti näyttelijänä toisten ohjattavana. Olen tehnyt
esityksiä ja keikkoja, joissa olemme työryhmänä ohjanneet toisiamme ja jokainen
itse itseään, joten itseohjautuvuus on tuttua. Siinä kuitenkin helposti käy
niin, että tekee asiat itselleen helpoimman kautta. Etenkin kun työskentelee
lainsuojattomassa teatteriryhmässä, jossa harjoittelusta hyvin harvoin
maksetaan ja esityksestä saa korvauksen vain siinä tapauksessa, jos katsojia on
riittävästi. Niinpä pääfokus on ollut muiden ryhmien ohjaamisessa, josta saa
palkan. Himo näyttelemiseen onkin kasvanut viime aikoina. Ja siihen, että pääsisi
jonkun toisen ohjaukseen sekä saisi ohjaajantyöhön uusia työkaluja ja
lähestymistapoja. Joten tämä kurssi tuli kuin tilauksesta eteen!</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12pt; line-height: 115%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 115%;">Olin
kauhuissani kurssin ennakkotehtävistä. Piti opetella neljä sivua dialogia
Niskavuoren nuoresta emännästä, niin että osaa kaikkien roolien repliikit.
Yritin ja yritin, mutta minulla ei ollut työkaluja, eikä kärsivällisyyttä
hahmottaa kaikkien roolihenkilöiden vuorosanoja. Meinasin kurssiviikon alussa laittaa
ohjaajille viestiä, että en voikaan tulla, koska en opi repliikkejä, Mutta
onneksi kurssin alussa kerrottiin, että vaatimus oli ylimitoitettu, eikä
tekstiä tarvitse osata sanasta sanaan kokonaan. Huh! Lisäksi piti opetella lyhyt
monologi, jota on työstänyt, työstämässä tai joka muuten kiinnostaa. Valitsin
pätkän Abbie Spallenin näytelmästä Pumpgirl, jonka teimme Teatterikoneen kanssa
vuonna 2011 kaupunginteatterin pienelle näyttämölle.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 115%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 115%;">Kurssi
jännitti minua todella paljon. Se oli tarkoitettu ammattinäyttelijöille ja
pohdin omaa ammattilaisuuttani. Riittääkö koulutukseni (teatteri-ilmaisun
ohjaaja) ja kymmenen vuoden työkokemukseni minua tituleeraamaan itseäni
näyttelijäksi? Ehkä olen identiteetiltäni enemmän ohjaaja kuin näyttelijä,
mutta näyttelen kuitenkin työkseni... Päätin että se saa nyt kelvata tässä
tilanteessa. Ja jos minut on kerran otettu kurssille, he ovat enemmän vastuussa
tästä asiasta kuin minä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 115%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 115%;">Meitä oli kurssilla
yhteensä 10 osallistujaa; yksi Nätyltä vuosi sitten valmistunut näyttelijä,
seitsemän Nätyn opiskelijaa, näyttelijäntyön professori Virosta ja minä. Kurssia
vetivät Esa Kirkkopelto ja Minna Hokkanen.
Minna opettaa Nätyssä ja tunsi kaikki opiskelijat. Kieltämättä tunsin
itseni ulkopuoliseksi, mutta en antanut asian häiritä vaan ajattelin keskittyä
siihen miksi kurssille olin tullut eli opiskelemaan näyttelijäntyötä
itseohjautuvasti. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 115%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 115%;">Ensin
vetäjät pohjustivat kurssin lähtökohtia. On tehty tutkimus näyttelijäntyöstä,
jonka kautta on pyritty löytämään malli näyttelijänpedagogiikalle.
Tutkimuksessa on analysoitu Turkan aikaisia metodeita ja pyritty nimeämään ja
kehittämään niitä. Tarkoituksena se että näyttelijäntyöstä voisi puhua ja
keskustella yhteisin termein sekä ymmärtää mitä näytellessä tapahtuu. Tai näin
minä tämän asian ymmärsin. Aiheesta voi lukea lisää kirjasta Nykynäyttelijän
taide. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 115%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 115%;">Pohjustuksen
jälkeen pääsimme käsiksi omaan ruumiiseemme ja tuntoihimme. Tämän
näyttelijäntekniikan perusteena on harjoite, joka koostuu kolmesta eri
vaiheesta: virityksestä, välisestä ja olotilasta. Kurssilla lähdimme tekemään
virityksiä oman kehon jännityksistä ja niitä liioittelemalla, joka synnytti ääntä
ja liikesarjoja. Nuoret opiskelijat lähtivät tekemään harjoitusta suurella
innolla, joka auttoi minua heittämään omat jännitykset ja ennakkoluulot pois ja
heittäytymään tilanteeseen. Oli mielenkiintoista huomata kuinka nopeasti liike
alkoi synnyttää mielikuvia jostain hahmosta. Minulla oli jumituksen tunne
yläselässä ja tästä lähtökohdasta syntyi hahmo nimeltä kalastajaukko. Kähisevä,
nälkäinen kalastajaukko yrittää bongailla kaloja merestä ja ukolla on niin kova
nälkä, että häneltä valuu sylki koko ajan suupielestä ja sitä pitää kuivata
toiseen käteen. Tämän jälkeen oma viritys opetettiin parille ja sen jälkeen kävimme
läpi kaikkien liikesarjat. Virityksille annettiin nimet ja ne kirjattiin ylös. Näin meillä oli 10 erilaista viritystä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 115%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 115%;">Tämän jälkeen
virityksiä lähdettiin kokeilemaan omaan tekstiin. Eri virityksien välistä tilaa
kutsutaan väliseksi. Välinen on kahden virityksen siirtymä, jossa ei tarvitse
tapahtua mitään. Se voi olla monelle vaikea hetki, mutta siihen hetkeen pyydettiin
kiinnittämään huomiota ja tutkimaan tilaa. En tiedä kuinka hyvin ymmärsin tuon
välisen. Olenkohan minäkin juuri sellainen näyttelijä, etten halua pysähtyä
vaan paahtaa eteenpäin tunnehuippuja hakien? Viritys taas johtaa olotilaan, josta
käsin näytellään ja jossa ”oleillaan”. Uuden virityksen kautta päästään taas
erilaiseen olotilaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 115%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 115%;">Valitsin
erilaisia virityksiä, joita lähdin kokeilemaan tekstin kanssa. Oli huikeaa
huomata kuinka teksti lähti aukenemaan aivan uudella tavalla. Pumpgirl koostui
kolmen ihmisen vuorottaisista monologeista, jotka kaikki kuljettivat tarinaa
omalta osaltaan eteenpäin. Olin tehnyt nimihenkilön hyvin pienillä eleillä ja
nyt pääsi revittelemään tekstin kanssa kunnolla. Fyysisyys avasi välittömästi
tunneportit ja löysin aivan uusia ulottuvuuksia tekstiin ja tulkintaan. Päivän
päätteeksi esitimme monologit toisillemme. Oli kiinnostavaa nähdä miten ihmiset
liikkuivat näiden viritysten kautta erilaisiin olotiloihin ja miten ne tekivät
näyttelemisestä hyvin fyysistä. Itse olin omasta monologistani ihan liekeissä
ja se tuntui mahtavalta esittää muille. Kurssilla ei annettu palautetta toisten
tekemisestä vaan jokainen keskittyi omaan tekemiseen, joka oli tässä
tapauksessa varmasti paikallaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 115%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 115%;">Toisena
kurssipäivänä pääsimme kokeilemaan dialogin työstöä tällä tekniikalla. Teimme
ensin kuitenkin erilaisia harjoitteita ja saimme lisää materiaalia virityksiin.
Kiinnostavin ja käyttökelpoisin harjoite oli minun mielestäni erilaisten
aistikenttien kehittely. Mietimme minkälaisia aistikenttiä Niskavuorella voisi
olla, minkälaisessa ympäristössä ihmiset siellä asuvat. Jokainen sai heittää
ajatuksia erilaisista aistikentistä ja niitä ryhdyttiin toteuttamaan. Minulle
jäi mieleen mm. narahtelevat lattialankut, pimeässä huoneessa toisen ihmisen
aistiminen, vesisade joka valuu kasvoille kyyneleiden kanssa ja himottava
kerman tuoksu kellarista. Nämä erilaiset tilanteet tuottivat meille yhteisen
aistikentän ja saivat meidät toimimaan aivan eritavalla kuin ilman tätä
yhteistä ohjetta. Erittäin käyttökelpoinen harjoite yhteisen tilanteen
synnyttämiseen näyttämölle, jossa on jännitteitä ja toimintaa. Teimme myös
virityksiä, joiden lähtökohtana oli joku Niskavuorelle sopiva esine. Lisäksi
harjoittelimme toisten kannattelua, tilasta virityksen hakemista, kehon jakamista
eri osiin ja kehon rakentamista erilaisilla hedelmillä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 115%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 115%;">Toisen
päivän pääasia oli tehdä dialogia parin kanssa itseohjautuvasti. Tämä
toteutettiin niin, että ensin sovittiin yhteinen aistikenttä, jossa dialogi
tapahtuu ja sen jälkeen molemmat työstivät yksin oman osansa dialogista. Sitten
näytettiin toiselle mitä oli saatu aikaan ja sovitettiin nämä kaksi pätkää
yhteen. Minun parinani oli tämä virolainen näyttelijäntyön professori. Olin
todella innoissani omista virityslöydöistäni ja Niskavuoren dialogista. Oli
yllättävän helppoa nivoa nämä kaksi yksin rakennettua dialogia yhteen ja
hämmästyin miten ehjä kokonaisuus niistä muodostui. Ja mahtavaa oli miten
fyysistä näyttelemisestä tuli tällä tavalla. Se oli todella kaikkea muuta kuin
seisoskelua. Parini halusi pienentää tekemistä realistisempaan suuntaan, mikä
oli hyvä. Pääsi kokeilemaan niitä rajoja miten tilanteen voisi näyttämöllistää
niin että se on kuitenkin uskottavaa roolihenkilöiden osalta. Jos aikaa olisi
ollut enemmän, niin olisi ollut kiinnostavaa kuinka pienesti kohtauksen olisi
voinut tehdä, miten nämä fyysiset viritykset olisivat näkyneet silti
ilmaisussa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 115%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 115%;">Huomaan,
että näiden harjoitteiden selittäminen ja tämän koko tekniikan avaaminen tuntuu
hankalalta. Kahden päivän kurssi on lyhyt aika yrittää ymmärtää näin isoja
asioita. Minulle kurssi jätti nälän näytellä ja sekä kokeilla näitä oppeja
seuraavassa ohjauksessa. On kiinnostavaa nähdä miten saan nämä asiat kerrottua
ymmärrettäväksi näyttelijöille ja muuttaako se heidän ilmaisuaan tai käsitystä
näyttelemisestä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 115%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 115%;">On ilo
oppia! Ihanaa syksyä!<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 115%;"><br /></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 115%;">-annu<o:p></o:p></span></div>
Annuhttp://www.blogger.com/profile/09522849913086699518noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2259423783533520392.post-63476535188043487462015-06-30T18:59:00.002+03:002015-06-30T19:17:08.263+03:00Satuihin eksynyt näytelmän synnystäViime kesänä tein Toivolan vanhalle pihalle kesäteatteria Tiina-työryhmän kanssa. Ja sehän meni ihan mukavasti. Niinpä kun alkuvuodesta mietin, mitä tekisin tänä kesänä, oli Toivolan pihan pihateatteri vahvana vaihtoehtona -pitäisi vain keksiä mitä siellä voisi tehdä!?<br />
<br />
Helmisen Jussin kanssa aloin kehittää ajatusta, että kasaisimme jonkin pienimuotoisen esityksen kahteen mieheen. Ensin ajatuksena oli tehdä lastenkonsertti ja siihen oheisohjelmaa. Idea kirkastui kuitenkin kävelylenkillä toisenlaiseksi. Tekisimme teatteria, ihan oikeaa teatteria. Jutussa olisi lapsi, jonka isä on kadonnut satujen sekaan. Lapsi auttaisi isäänsä taistelemaan satujen pahiksia vastaan. Näin saisimme tarinaan mukaan tuttuja elementtejä ja yleisön olisi sen vuoksi helpompi tulla katsomaan meidän juttuamme.<br />
<br />
Melko alkuvaiheessa saimme kuulla, että Helmi, joka viime kesänä näytteli Tiinaa, olisi innokas lähtemään myös tänä kesänä näyttämölle, joten lapsirooli ei lankeakaan minulle. Huh! <br />
Myös tyttäreni Peppi, joka oli viime kesänä ensimmäistä kertaa lavalla halusi tulla mukaan ja niin näyttelijäryhmä oli kasassa. Ohjaajakin löytyi ihan kotipiiristä. Annu lähti ohjaajaksi, vaikka hänellä oli kesälle jo ennestään kaksi muuta ohjausta. Tuotanto päätettiin tehdä Teatterikoneen nimissä. Johan tässä joku kesä menikin ilman Teatterikoneen omaa kesäteatteria.<br />
<br />
Taisteluparina tarinassa on Kooma ja Sinikeiju<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFGo46-lZ-ezIRX6w0HoJATIo2a4w63zrSiJbKk4PcytTxVrHOOHCjI71xUIhD7Gudd80-NO7IHxo7biaL6wET23A6gJWCWZI_ajFPYWf-jEmdckb5X3rhgAwqaNdf1zB7k8TkY8v7lgRx/s1600/Kooma+ja+Sinikeiju+%2528Matti+Partanen%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="222" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFGo46-lZ-ezIRX6w0HoJATIo2a4w63zrSiJbKk4PcytTxVrHOOHCjI71xUIhD7Gudd80-NO7IHxo7biaL6wET23A6gJWCWZI_ajFPYWf-jEmdckb5X3rhgAwqaNdf1zB7k8TkY8v7lgRx/s320/Kooma+ja+Sinikeiju+%2528Matti+Partanen%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Sinikeiju (Peppi Vuotila) pistää Kooman (Aaro Vuotila) ojennukseen.</div>
(Kuva Matti Partanen)<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Pidimme Jussin kanssa käsikirjoituspalavereja. Pyörittelimme ajatuksia ja minä kirjoitin tarinaa eteenpäin. Lopulta kun teksti oli kirjoitettu, se ei kuitenkaan ollut vielä valmis. Törmäsin kirjoittajana muuriin, jonka yli en päässyt. Siirsin kirjoitusvastuun Jussille, mutta muuri oli minun rakentamani, eikä hänkään saanut tekstiä edistymään. Kun olin ollut pari viikkoa erossa tekstistä, tartuin siihen uudestaan ja kirjoitin sen valmiiksi, tai niin luulin siinä vaiheessa... Pääsimme kuitenkin aloittamaan lukuharjoitukset.<br />
<br />
Tekstin luku paljasti sen puutteita. Ja niin alkoi kolmas kirjoituskierros, jonka seurauksena itselleni selvisi sekin, mistä näytelmässä on kyse! Aihe oli ollut alusta asti läsnä, mutta vaikka olin tekstin itse kirjoittanut, en ollut sitä nähnyt.<br />
<br />
Harjoitusten edetessä tekstin on täytynyt vielä taipua ja joustaa, kasvaa ja kehittyä, jotta näytelmästä ja sen henkilöistä tulee ehyitä, omalla tavallaan loogisia ja jotta tarinan kulkua pystyy seuraamaan.<br />
<br />
Nyt ensi-iltaan on viikko. Tänään sain musiikit valmiiksi. Niin, tein äänityöt ja muutaman laulun tähän kaiken muun ohessa. Pientä säätöä niiden kanssa varmasti vielä on. Lavastuksen peruselementit ovat valmiina, samoin puvustus. Olemme vaiheessa, jossa kaikkea täytyy vain tarkentaa. Onneksi siihen on aikaa, vaikka kiire kiire kiire painaa-<br />
<br />
Minulla on muutama toive:<br />
<br />
Toivon, että katsojat löytävät meidät. <br />
Toivon, että teoksemme puhuttelee heitä. <br />
Toivon, että sää on meille suotuisa. <br />
<br />
Toivon, että meillä on kaiken tämän kiireen keskellä aikaa pysähtyä ja pysyä ihmisinä toisillemme.<br />
<br />
AAro<br />
<br />
<br />
<br />Unknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2259423783533520392.post-58953143778610341072015-02-12T12:49:00.000+02:002015-02-12T12:49:09.996+02:00Saako taiteilija väsyä?Tänä keväänä tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä kun valmistuin teatterialalle Stadiasta. Tein alan töitä jo sitä ennen ja olin opiskellut teatteria Outokummussa reilun kaksi vuotta, mutta taiteilijuuteni katson varsinaisesti alkaneen tuon Helsingin koulun jälkeen.<br />
<br />
Olen työllistänyt itseni valmistumiseni jälkeen, sekä freelancerina että yrittäjänä, enkä ole ollut päivääkään työttömänä. Tästä olen ylpeä, koska ei tämä ala ole mikään helppo ala työllistyä. Olen kyllä ollut äitiyslomalla ja hoitovapaalla, mutta nekin ajat ovat menneet hyvin kokonaisvaltaisesti teatterin parissa.<br />
<br />
Olen aina hehkuttanut kaikille kuinka mahtavaa on tehdä työtä jota rakastaa. Vaikka on ollut taloudellisesti tiukkoja jaksoja ja tulevaisuudesta ei koskaan tiedä, olen rakastanut epävarmuutta ja sitä että voi itse päättää tekemisistään. Olen saanut olla tekemässä todella hienoja produktioita mahtavien ihmisten kanssa. Kuten Ronja Ryövärintytär -metsäseikkailu, Olemme kotona -esityssarja Jyväskylän Kesässä, Forumin nuoret -forumteatteria nuorille, Ilonen talo, Pumpgirl, Paska äiti, B for baby, Kuin ensimmäistä päivää, Tyynymies, Iso ja vihreä, Inishmaanin rampa.... ja monet monet muut!<br />
<br />
Viimeiset pari vuotta on työtahti ollut, no, sanotaanko kiivas. Töitä on usein sekä päivällä, että illalla, kunnon lomia ei ole juurikaan ollut ja silti on ollut taloudellisesti välillä todella tiukkaa. Vielä kun yritystoiminnasta jäi tuhasien eurojen mätkyt maksettavaksi tuntui, että joku tässä yhtälössä ei täsmää. Yritystoiminnan loputtua reilu vuosi sitten pystyin taas hakemaan apurahoja. Olen hakenut niitä siinä toivossa, että olisi aikaa pysähtyä hetkeksi taiteen äärelle ja kaivella sitä luovuuden lähdettä rauhassa, ilman taloudellista painetta. Apurahaa ei ole kuitenkaan herunut.<br />
<br />
Olen onnellisessa asemassa, kun olen saanut tehdä ohjauksia ympäri maakuntaa Teatterikoneen töiden lisäksi. Koneen työt, kun tuppaavat usein olemaan taloudellisia riskejä, kun emme saa mitään jatkuvaa avustusta. Riskillä tehdyistä avoimista esityksistä kun jaetaan palkka viidelle kuudelle hengelle, se harvoin vastaa minkään alan minimituntipalkkaa. Mutta saamme toteuttaa omaa rakasta ammattiamme, se on hienoa. Ja onneksi aina silloin tällöin joku säätiö kokee työmme tärkeäksi ja saamme apurahan, jolla voimme maksaa palkkoja, jotka ovat edes vähän lähempänä suosituksia.<br />
<br />
Mutta. Viime aikoina on alkanut tuntua raskaalta. Intohimoammatti, jota olen saanut toteuttaa kymmenen vuotta on alkanut ottaa enemmän kuin antaa. Esimerkkinä tämän viikon maanatai. Aamulla lehdessä oli <a href="http://www.ksml.fi/uutiset/kulttuuri/teatteri/teatterikoneloiskis-orkesteri-kolme-iloista-rosvoa-ensi-ilta-siltasalissa-722015/1983327" target="_blank">kritiikki Kolmen iloisen rosvo</a>n ensi-illasta, joka ei ollut kovin mairitteleva. Purimme kritiikkkiä koneen viikkopalaverissa, mutta ainahan se harmittaa, kun kriitikko ei tykkää. Illaksi ajoin Saarijärvelle ohjaamaan Niskavuoren leipää, jonka ensi-ilta on tällä viikolla. Kotoa lähtiessä tytär kysyi, että onko minun pakko taas lähteä. Harjoituksista tulin kotiin umpiväsyneenä puolen yön aikaan. Harjoitukset eivät sujuneet kuten olin toivonut ja tuntui mahdottomalta saattaa uutta jutta ensi-iltaan, kun edellinen oli juuri tyrmätty. Pöydällä oli tyttäreltä piirrustus, johon hän oli piirtänyt kuvansa ja ja puhekuplan jossa sanottiin: "rakastan sua mami".<br />
<br />
Onko taiteen tekeminen todella tämän arvoista, että väsytän itseni loppuun? Tunnen itseni riittämättömäksi taiteilijana, äitinä, vaimona, ihmisenä. Poden syyllisyyttä, etten tee asioita tarpeeksi hyvin ja ole läsnä lapsille. Harmittaa, etten ole menestynyt tarpeeksi (mitä se sitten tarkoittaakaan) ja tuntuu etten ole saavuttanut mitään. Pelkään että paljastun ja kaikki näkevät ettei minusta olekaan mihinkään, <br />
<br />
Itsestänikin alkaa kuulostaa sille, ettei tässä ole järkeä. Mutta mitä vaihtoehdoja minulla on? Jos apurahaa ei tule, en voi jäädä "taiteilemaan". Töitä on pakko hakea ja tehdä, jotta saa laskut ja lainat maksettua ja pysyy yhteiskuntakelpoisena. Ja edelleen minun sisälläni on se intohimo, mutta se uhkaa hautautua työmäärän alle. Siksi kysynkin, mitä sitten tehdään kun taiteilija väsyy?Annuhttp://www.blogger.com/profile/09522849913086699518noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2259423783533520392.post-48265565206801778722015-02-04T18:49:00.001+02:002015-02-04T18:49:23.946+02:00Rosvot ensi-illassaTajusin tuossa taannoin, että viimeaikaisessa toiminnassa on mielenkiintoista jatkumoa...<div><br></div><div>Kolme iloista rosvoa on nimittäin toinen produktio peräkkäin, jossa lavalla on ammattitaiteilijoita eri taiteen alalta. </div><div><br></div><div>Vuoden lopulla teimme KöyhtyNYT esityksen taidegraafikko Tuomas Hallivuon ja kuvataiteilijoiden, Johanna Juvonen ja Biagio Rosa, kanssa. </div><div>Oli mielenkiintoista työstää aihetta heidän kanssaan. Etsiä yhteistä kieltä ja näkemystä, sekä ratkaisuja esityksen valmistamiseen. </div><div><br></div><div>Tällä kertaa lavalla on meidän näyttelijöiden lisäksi muusikoita. Harjoitusten alkuvaiheessa huokaisin helpotuksesta kun tajusin, ettei minun tarvitse tässä proggiksessa kantaa vastuuta musiikista millään lailla. -Ei miettiä sävellyksiä tai sovituksia, ei taustanauhoja, ei soittimia, nada! Minun tarvitsee keskittyä ainoastaan tekstin, tilanteiden, laulujen ja tanssien haltuunottoon. Siinäkin on ihan riittämiin...</div><div><br></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkuom6JkYdv5AchR-iJ8ZzD3vNwrFz4fxvmA5vgKk0FNDu0OiYc6ml2ynDpZfr06z6Olfd6Cru6FoPP5zXv1qisiDGHdad7wRD8GYcW4T2-q4LYoAzerYLzevMsbnCPQqa5MSrxx-ZzEL-/s640/blogger-image--629895559.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkuom6JkYdv5AchR-iJ8ZzD3vNwrFz4fxvmA5vgKk0FNDu0OiYc6ml2ynDpZfr06z6Olfd6Cru6FoPP5zXv1qisiDGHdad7wRD8GYcW4T2-q4LYoAzerYLzevMsbnCPQqa5MSrxx-ZzEL-/s640/blogger-image--629895559.jpg"></a></div>Tässä kuvataan mainosvideota. Poliisimestari Paavali: Pekka Nättinen</div><div>Makkaramestari: Jarmo Kivelä</div><div>Kuvaaja: Toni Essel</div><div><br></div><div>Edes lavastukseen tahi puvustukseen ei ole tarvinnut itse etsiä ratkaisuja. Teatterikoneen toiminta on siis mennyt eteenpäin vuosien vieriessä! Harjoitusten jälkeen Anniina on jäänyt liimailemaan muovilehtiä taustasermeihin, kun itse olen väsyneenä poistunut paikalta päiväunien toivossa. Annu on ratkaissut sermin teknisen toteutuksen. Ja yön tunteina Anniina on valmistanut vaatteita, joita hän seuraavan harjoituksen aikana on muokannut suoraan näyttelijöiden päällä, mm. tänään kesken harjoituksen rosvot saivat maalia takkiensa selkämyksiin. </div><div><br></div><div>Sitä tämä pistää miettimään, että miten sitä on joskus voinut kehittää ja tehdä koko hela hoidon samalla porukalla joka on lavalla näyttelemässä!?! Ja silti vielä tehnyt roolin siinä sivussa!</div><div><br></div><div>Toinen kysymys joka mieltä kutkuttaa on tietenkin, että minkä lajin taiteilijoiden kanssa seuraavaksi saa nousta lavalle? </div><div>Nämä kaksi kokemusta ainakin ovat hyviä. </div><div><br></div><div>Kolme iloista rosvoa ensi-ilta 7.2.2015 klo 18:00 Jyväskylässä Siltasalissa (Pitkäkatu 19-21) kesto n. 50min. </div><div><br></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhFol1lUc-Sy2jTV7mYKRBcZIMYFX-1Yx2AoR8UqhV4xs3Sbq2KB5Clh6KBRGo28FdC56yptOHjFcFchVIKQVBmGMc8e0yXw9oNEwly0mNY2WoTUBjKhL86Axhi1E5Qgk20eQV3nUs-nKb/s640/blogger-image-136510682.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhFol1lUc-Sy2jTV7mYKRBcZIMYFX-1Yx2AoR8UqhV4xs3Sbq2KB5Clh6KBRGo28FdC56yptOHjFcFchVIKQVBmGMc8e0yXw9oNEwly0mNY2WoTUBjKhL86Axhi1E5Qgk20eQV3nUs-nKb/s640/blogger-image-136510682.jpg"></a></div>Flaikku on Riku Suonion käsialaa. </div>Unknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2259423783533520392.post-25984478611732238642015-01-28T08:06:00.001+02:002015-01-28T08:08:24.929+02:00Kehu itseäsi hymyillenKävin eilen pienellä keikalla. Jorman Laulukone soolo. Tarkoituksena oli esitellä ohjelmaa ja tuoda mahdollisille tilaajille esiin tietoa Teatterikoneesta, että tällaista löytyy Jyväskylästä. <div>Olen tehnyt näitä ennenkin ja yksi hyvä syy, markkinointityön lisäksi, on käsityötaidon ylläpito. </div><div>Edelliset Laulukone keikat olivat marras-joulukuussa. Ilo oli huomata, ettei kone tässä välissä ollut ehtinyt mihinkään rapistua. Päinvastoin. Tekemiseen oli tauon myötä tullut rauhaa ja varmuutta. Sen verran ajattelematon olin, että jätin esiintymisvaatteiden alle liikaa vaatteita. Pitäisi muistaa kuinka kuuma tulee kun polkaisee Laulukoneen käyntiin. </div><div><br></div><div>Loppuun vielä aamupalavinkki: avokadoa ja appelsiinia kuutioina keskenään, toimii. </div><div><br></div><div>Ja vielä elämänohje niin päästään ihan lifestyleblogeilun puolelle: Facebookin selailu aktivoi aivoissa jotain mielihyväkeskusta palkitsemisjärjestelmällä. Ongelma on vain siinä että palkinto on niin pieni, että satseja on saatava lisää ja kaikki aika kuluu klikkauksia jakaessa. Ratkaisu: pidättäydy facen selauksesta palkitsemalla itsesi hyvällä ajatuksella omasta itsestäsi. Liitä ajatukseen mukaan hymy. Kehu itseäsi estoitta ja hymyile. Aivot kiittävät ja aikaa säästyy oikeaan elämään. </div><div><br></div><div>Ravinto- ja elämäntapakonsult'i A. Vuotila</div>Unknownnoreply@blogger.com0