28.11.07

Olen tonttu!

Lumi tekee onnelliseksi ja mieli alkaa olla jouluinen! Jos haluat askeleen lähemmäksi tonttumaista olotilaa voit käydä katsomassa oman tonttunimesi ja tonttuilla oikein kunnolla!

Terveisin Ranni Hallavalo

25.11.07

Aina joskus...

-Huomaa jääneensä yhä ulommas tietotekniikan sovelluksista.
-Voi onnistumisten kautta kokea olemassaolon merkityksellisyyttä.
-Ihmettelee elämän merkillisyyttä ja monimuotoisuutta.
-Näkee, kuinka hauras voi ihminen olla.
-Näkee, miten paljon ihminen kestää, kuitenkin murtumatta olemattomaksi.
-Saattaa löytää huumorista oljenkorren.
-Unohtaa mitä kaikkea on jo saanut aikaan.
-Uppoutuu huomaamatta piehtaroimaan menneisyydessä, hyvässä ja pahassa ja asioissa, jotka eivät tapahtuessaankaan olleet merkittäviä tahi ihmeellisiä.
-Tulee pohtineeksi miten ihmisen muisti oikein toimii.
-Iskee blues.
-Siitä nauttii...

22.11.07

Runollista kuvin

Lamminmäen isäntä Juhani toivottaa ihmiset tervetulleiksi, tarjoilijat komppaa.


Runotarjoilijat työssä...

...tarjoilemassa...


... ja tauolla.


Lauluosuuden alku ja Päivi Hirven ihanat puvut!


Jäätyvä järvi ja taustatanssijat.


Juhani Siljon runo uudelleen käsittelyssä sävelin.


Naiset haluaa Hassin sanoin.


Lopuksi suljetaan suu.



Kuvat otti Marjut Vuotila. Kiitos!

21.11.07

Tulossa: Runollistan toinen esitys perjantaina 23.11.

Meillä oli viime perjantaina enskari Runollistasta Lamminmäen tiloilla. Oli aivan mielettömän hienoa! Aluksi kiersimme pöydissä tarjoilemassa runoja asiakkaille. Siitä muodostui intiimi, hieno hetki kuulijan ja lausujan välille. Huvittavaa oli, kun molemmat, sekä asiakas että tarjoilija, pyyhkivät kyyneleitä ja tarjoilijana mietti mitä laukaisee pois lähtiessä: "hauskaa illan jatkoa" - ei ihan sopinut tunnelmaan. Lauluosiokin sujui omasta mielestämme hyvin. Oli rentoa laulaa, kun oli saanut henkilökohtaisen kontaktin kaikkiin kuulijoihin jo runojen myötä. Illan päätteeksi vielä eräs mies halusi pitää meille puheen ja kiittää näin hienoa esitystämme. Kyllä jäi hyvä mieli! (Varsinkin kun saimme syödä samoja herkkuja kun asiakkaat.)

Tulevana perjantaina on vielä mahdollisuus nähdä Runollista Lamminmäellä ja syödä hyvin, viini palan painikkeena!

12.11.07

Uutta ensi-iltaa

Tämä on taas näitä hulluja viikkoja, että ajatukset ovat sekavat ja mahanpohjaa vääntää, eikä juhlinnaltakaan välty. Minulla on Runollistan ensi-ilta perjantaina Joutsassa ja siipallani Shakespeare Hollywoodissa lauantaina kaupunginteatterissa.

Olen perehtynyt viime aikoina runojen ihmeelliseen maailmaan ja täytyy sanoa, että sieltä löytyy koko maailma! Runojen kautta löytää itsestään ja itseään. Tunteet tulevat pintaan. Ah!

Tuo Runollista sykähdyttää minua ajatuksena hurjasti. Siinä pääsee lähelle yleisöä ja henkilökohtaiseen kontaktiin. Kierrämme pöydissä esittämässä runoja ihmisten toiveiden mukaisesti. Yleisö saa valita listalta suosikkinsa ja se esitetään kuulijalle henkilökohtaisesti. Myöhemmin samoja runoja lauletaan. Se on mielenkiintoista miten samasta tekstistä painottuu eri asiat ilmaisutavasta riippuen. Lausua voi tuhannella tavalla ja miten sävel tuo vielä oman vireensä tekstiin. Saa nähdä onko tämä yleisöstä mielenkiintoista ja vaivaantuvatko he henkilökohtaisesta kontaktista vai syttyykö sielu tuleen!

Haluan laittaa tähän vielä runon joka oli minulle tuntematon (häpeän kyllä sitä!) ennen tätä produktiota. Tämän voi kuulla myös laulettuna. Uuno Kailaan Pallokentällä.

Näin: Pallokentän laitaan
eräs rampa poikanen
oli seisahtunut alle
sen suuren lehmuksen.

Hän seisoi nurmikolla,
nojas kainalosauvoihin;
pelin tiimellystä katsoi
hän silmin kuumeisin.

Yli aurinkoisen hiekan,
johon lehmus varjon loi
moni riemukas huuto kiiri,
moni kirkas nauru soi.

Pojat juoksivat notkein säärin,
yli pallokentän sen.
Eräs seisoi hievahtamatta,
eräs raajarikkoinen.

Vaan hänkään totisesti
ei muistanut sauvojaan.
Oli haltioitunut hehku
hänen kalpeilla kasvoillaan

Rajaviivan takaa milloin
joku rohkeni juosta pois,
oli niin kuin lehmuksen alta
eräs myöskin juossut ois-

kuin jättänyt ramman ruumiin
olis sielu poikasen
ja syöksynyt kilpasille
kera toisten, riemuiten.

Hän askeleen astui - mutta
kuin unesta havahtain
näki itsensä... oikea jalka
oli kuihtunut tynkä vain.

Pojat juoksivat notkein säärin
yli pallokentän sen
vaan lehmuksen alla seisoi,
eräs raajarikkoinen,

joka ruumis tärisevänä,
iho harmaana kääntyi pois
kuin ruskean nutun alla
sydän pakahtunut ois.-

Yhä riemukas huuto kiiri,
yhä kirkas nauru soi
yli aurinkoisen hiekan,
johon lehmus varjon loi.

7.11.07

Hiekkalaatikkoperheen ensi-ilta ja toinen esitys Huttulassa

Niin ne vilahtivat Huttulan esitykset. Molemmat esitykset olivat loppuunmyytyjä ja jouduimme käännyttämään ihmisiä ovelta. Se tuntui kyllä ikävältä, mutta meidän kannalta tietysti parempi näin. Pelkoni siis tässä tapauksessa yleisön puutteesta jäi pelkäksi painajaisuneksi, mutta uusi ensi-ilta häämöttää ensi viikolla, joten voi alkaa pelkäämään sitä.

Ensi-ilta päivänä saavuimme Huttulaan puoli kolmen aikaan ja aloitimme rakentamaan näyttämöä kuntoon. Siinä meni karkeasti noin kolme tuntia ja väliin mahtui jonkun verran panikointia ja joitakin hampurilaisaterioita. Alunperin kuvittelin, että yleisöä mahtuisi tilaan 70, mutta se jäi haaveeksi. Lopulta saimme paikkoja 55, joista osa oli niin lähellä toisiaan, että läheisyydettömyydestä ei ollut pulaa. Alla olevista kuvista voi nähdä muutoksen, jonka Huttulan kahvilan puoli koki Teatterikoneen käsittelyssä.



Ennen...


...ja jälkeen.


Lukuisien vaiheiden jälkeen pääsimme itse esitykseen. Se on uskomattoman pitkä aika odottaa verhon takana, kun yleisö tulee paikoilleen ja pääsee vihoin aloittamaan. Jännitti hurjasti. Minulle tuli käsittämättömiä mustia aukkoja tekstiin esityksen alussa. Minna suvereenisti paikkaili niitä, mutta ohjaaja jälkeenpäin kommentoi taidepausseista. Kun pahin jännitys oli ohi pääsi taas kiinni rentoudesta ja pystyi alkaa nauttimaan tekemisestä enemmän. Kaikenkaikkiaan esitys meni hyvin, vaikka ajattelin, että jos kriitikko teilaa minut, olen sen ansainnut. Loppumonologi onnistui hienosti ja sovin itseni kanssa että se paikkasi alun mokia. Yleisö tuntui tykkäävän esityksestä.

Arvosteluissa esitystä kehuttiin, mikä tietysti tuntui mukavalta. Ja oli helpompi lähteä toiseen esitykseen, toki mielessä kävi, että mitä jos nyt yleisö odottaa jotain mielettömän hienoa juttua ja sitten pettyykin...

Toinen esitys meni paremmin kuin ensi-ilta. Mikä on kai vastoin kaikkia yleisiä käsityksiä. Oli paljon rennompaa alusta lähtien ja pystyi kuuntelemaan Minnaa paremmin. Meidän yhteispeli toimi loistavasti. Se on mahtavaa näytellä ihmisen kanssa jonka kanssa on turvassa ja juttu toimii molempiin suuntiin.

Meillä on sovittu muutama esitys joulukuussa Jyväskylään, mutta siihen asti ilmeisesti on Hiekkiksen osalta paussia. Olisi kiva päästä Joutsaan tai Leivonmäelle juttua esittämään, että kaikki halukkaat pääsisivät katsomaan.

Mutta tervetuloa esityksiin, sitten kun niitä on!