31.8.10

Forumin nuoret - Marionetti

Ensimmäinen viidestä ensi-illasta on tänään. Taas on käsillä hetki, johon ajatukset ovat kurottaneet jo vuosia. Viimeiset pari viikkoa ovat olleet uskomatonta aivomyllyä. Tarinoista jokainen on otettu työn alle vuorollaan ja käännetty ympäri, heitetty ämpäriin, ravisteltu, sokoitettu ja rakennettu uudestaan. Forum-teatterin muoto vaatii tarinan rakenteelta erityislaatua. Jokaisen tilanteen pitää palvella forumoinnin tarpeita. Kolmen näyttelijän päässä myllertää yhteensä noin kolmekymmentä roolia. Ei ihme jos työ jatkuu unissakin.

Marionetin eilinen ennakko antoi edelleen uskoa forum-teatterin voimaan. Tämä oli meille ensimmäinen täyspitkä forum-esitys. Yleisönä oli niitä ihmisiä, joita meidän oli ja on tarkoituskin saada teatterissa käymään, eli niitä nuoria, jotka siellä eivät normaalisti käy. Toivottavasti saimme annettua heille mieleenpainuvan kokemuksen. Yleisön poistuttua olo oli melkoinen. Väsymys laskeutui päälle ja naama kuumeni.

Tämä on jotain ihan muuta kuin tavallinen teatteri. Tällä lyhyellä kokemuksella sanoisin tämän olevan keskustelua, joka herätetään teatterin avulla. Tämä on kuin askel eteenpäin.
Jos ajatellaan teatterin tarkoituksen yleensäkin olevan koskettaa ihmistä jollain tasolla niin tämä on kuin askel eteenpäin siitä kosketuksesta. Yhteinen mahdollisuus käsitellä sen kosketuksen herättämiä tunteita ja ajatuksia. Katsoja provosoidaan osallistumaan keskusteluun ja on vaikea uskoa kenenkään lähtevän salista unohtaen kokemansa kadulle astuttuaan.

Jokainen näistä viidestä tarinasta on nimetty myös alaotsikolla; kiusaaminen, vanhempien ero, syömishäiriö, läheisen itsemurha, päihteet, mutta jokainen niistä käsittelee ihmiselämän kirjoa laajemmin kuin alaotsikkonsa perusteella äkkiä voisi ajatella. Esimerkiksi läheisen itsemurha on asia, joka ei suoraan kosketa ihmisiä yhtä laajasti kuin vaikka kiusaaminen, mutta siitakin tarinasta löytyy kosketuspintaa kun katsoo pintaa syvemmälle. Teemana ei itseasiassa suinkaan ole läheisen itsemurha vaan kuinka käsitellä surua ja kuinka kohdata sureva ihminen.

Äkkiä aihe tuntuukin läheiseltä.

Aaro

23.8.10

Forumin vanhat nuoret


Viikko takana harjoituksia kaupunginteatterilla ja toinen alkoi tänään. Viikossa ehtii paljon, ainakin tehdä muutoksia! Kävimme testaamassa tarinoita nuorten kanssa viime keväänä koulussa ja nyt täytyy saada ne lopullisesti kasaan kahdessa viikossa. Muuten aikataulu olisi ehkä riittävä, mutta kaikki tuntuu muuttuvan vielä tässä matkalla. No, siksihän sitä harjoitellaan, että saisimme jutusta mahdollisimman hyvän. Huomenna tulee koeyleisö Eeron tarinaa testaamaan, niin Kirsi saa harjoitella jokerointia ja me näyttelijät yleisön kanssa pelaamista. Pilvi kirjoittaa hyvät ideat ylös ja ensi-viikolla räjähtää!
Kuvassa timmi ryhmämme: Pasi, Aaro, Annu ja Kirsi.