16.4.10

Forum-teatterista

Olemme aloittaneet kevään harjoitukset syksyn forum-esitysten sarjaan. Tällä viikolla kävimme läpi forumin perusteita Niskasen Antin ja teatterilla harjoittelussa olleen Kostin (sukunimi kadoksissa) kanssa. Annun johdolla kävimme läpi omakohtaisia tilanteita, joissa olemme viime aikoina kokeneet sortoa. Tilanteet vaihtelivat, mutta pääteemana oli ymmärtämättömyys. Miten toimia, kun kokee sortoa, eikä toinen osapuoli ymmärrä lainkaan, että hän toimii sortajana?
Myös forum-teatterin kohdalla ongelma on monesti ymmärtämättömyys, ymmärtämättömyys tekniikasta. Keskiviikkona kävimme esittelemässä metodia MLL:n tukioppilastoimijoille. Siellä vastaanotto oli ainakin todella positiivista.
Alla kolumni, jonka kirjoitin tällä viikon paikallislehti Sampoon.

Sika muuttaa muotoaan

On Leevin vuoro pitää esitelmä. Itkuinen pala nousee kurkkuun. Muu luokka myhähtelee pilkallisesti. Hyvä Pätkis! Tuleeks lyhyt esitelmä?
Leevi kertoo yleisölle, kuinka esitelmät ovat hänelle painajaisia. Kolmannella luokalla hän erehtyi pitämään esitelmän vanhoista saduista ja sai lopun ala-astetta kuulla olevansa milloin Jörö, milloin Lystikäs, useimmiten Kääpiö. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, kiusatulla tuhat.
Leevi yrittää takellella esitelmän loppuun, mutta lopulta opettaja armahtaa tämän ja siirrytään ryhmätöihin. Leevi saa ryhmäänsä Jannen ja Hannan. Janne pyytää Hannaa illalla leffaan ja kehottaa Leeviäkin lähtemään mukaan. Tämä voisi kysyä perjantaista treffikaveriaan, naulakkoa, kaveriksi. Leevi yrittää naureskella tilanteelle, joka päättyy Hannan ja Jannen kuiskutteluun.
Leevi kirjoittaa keskustelupalstalle olevansa niin vihainen, että voisi tappaa. Äiti keskeyttää vuodatuksen, kysyessään miksi uusi huppari on rikki. Leikittiin kavereiden kanssa. Ai, kiva, että oot saanut kavereita.
Hanna kysyy, haluaisiko Leevi lähteä elokuviin. Leevi lupaa lähteä, jos Janne ei tule. Hanna kertoo hänen ja Jannen olevan vain kavereita ja Jannenkin olevan oikeasti hyvä tyyppi. Hannaan ihastunut Leevi suostuu elokuviin ja saa äidiltään pankkikortin käyttöön, koska käteistä ei satu olemaan. Loppuviikon Leevi olisi yksin kotona, koska äiti on työmatkalla.
Leevi nostaa automaatilta rahaa hänen ja Hannan leffalippuihin. Hanna huomaa tilin saldon. Sähän oot varoissas! Varmaan sit toi Jannekin vois tulla. Janne ilmestyy automaatille. Ja popparit ja limut, eiks je?
Seuraavana päivänä Hanna ja Janne saavat Leevin järjestämään bileet. Onko kukaan tehny tässä koulussa mitään niin jaloa, että ois tarjonnu kunnon isojen poikien bileet kaikille? Sullahan on varaa kustantaa myös booli. Saattais jäädä naulakkoon ripustamiset ja reppuun kusemiset sikseen. Leevi suostuu empien.
Koulun jälkeen Hanna epäilee, ettei voikaan tulla bileisiin. Hänellä ei ole mitään päälle pantavaa. Leevi suostuu maksamaan Hannalle uuden mekon.
Toi mekko sopii sulle tosi hyvin. Mää.. Haluutsä nähdä mitä sen alla on? Mm-m. Mennään tonne vessaan. Sulla on söpö hymy. Ootsä neitsyt? No.. Ota sää ensin vaatteet pois. Sitten on mun vuoro. Ok. Oota siinä. Janne!! Kaikki! Tulkaa kattoon miten pieni sillä on! Jos siitä vetää, nii sätkiikö? Marionetti!
Kyseessä on yksi Teatterikoneen ja Jyväskylän kaupunginteatterin forum-teatterihankkeen esityksistä. Esitetyn näytelmän jälkeen lavalle astuu ohjaaja, jokeri, joka kysyy yleisöltä, onko esitetty uskottavaa, voisiko näin käydä.
Ikävä kyllä tämäkin tarina on testattu yläasteikäisten nuorten keskuudessa ja joka luokka totesi sen olevan hyvinkin mahdollista. Eikä ihme. Onhan alkuperäinen tarina erään nuoren omakohtainen kirjoitus.
Seuraa puolitoistatuntinen aiheen käsittely, jossa näytelmästä esimerkiksi etsitään kohtia, missä päähenkilö olisi voinut toimia toisin. Usein on niin helppo sanoa sivusta, että tuossa kohtaa, mutta tulepa tilanteeseen kokeilemaan. Näyttelijöiden kanssa otetaan kohtaus uudestaan, päähenkilön paikalla ratkaisuehdotuksen heittänyt yleisön edustaja. Tapoja aiheen tutkimiseen löytyy lukuisia.
Teatterin on sanottu olevan sika, joka syö kaikkia taiteen aloja. Forum-teatteri on yksi sen uusista muodoista. Näitten soveltavan draaman muotojen nousu osaksi teatterikenttää, ja sitä kautta tärkeäksi yhteiskunnan voimavaraksi, on enemmän kuin tärkeää. Siunatut ne tahot, jotka tällaista konkreettisesti ongelmiin puuttuvaa toimintaa tukevat. Rahoituksen täytyy tapahtua riittävän julkisen tuen esimerkillä. Pientä valoa tunnelin päähän sain keskustellessani viikonloppuna opetusministeri Henna Virkkusen kanssa.
Possun voima aletaan ymmärtää ja valoa tunnelin päässä alkaa näkyä.

PASI SAARINEN