28.3.13

Kevätpöhinöitä

Moi!

Reisiä vähän hapottaa kun kävin tuossa runttaamassa mojovan hiihtolenkin äskettäin! Hieno luonto, hyvät lankut jalkojen alla ja kevät tekivät taas kerran fyysistä ja henkistä hyvää taiteilijalle.

Paljon on jo ehtinyt tapahtua siitä hetkestä kun Teatterikoneeseen viime keväänä liityin. Lukuisia esityksiä, soittokeikkoja, palavereita, sekä vitsejä tietenkin! Annun kanssa istahdimme alas kehityskeskustelun merkeissä muutama päivä sitten. Keskustelu oli timanttia, eli erittäin hyvä asia.

Olen viime aikoina potenut jonkinlaista turhautumista oman ammattilaisuuteni suhteen. Minulla on ollut sellainen olo, että poljen paikallani vaikka se ei tietenkään ole totta, seuratkaa vaikka koneen facebookkia ja nettisivuja jos ette muuten usko. Muuan aamuna sitten heräilin tavalliseen tapaan ja oivalsin sen, että ohjaajantyöhän se siellä takaraivossa kolkuttelee! Kerroin suunnitelmistani ja toiveistani ohjaamisen suhteen kehityskeskustelussa ja sielläkin ajatukseni sai massiivista hyväksyntää. Tässä vaiheessa on tietysti aivan liian aikaista lupailla mitään tämän konkreettisempaa produktioiden suhteen, mutta jossain vaiheessa Teatterikoneen tulevaisuutta myös minä tulen esityskokonaisuuksia ohjaamaan. Olen tästä enemmän innoissani kuin kaksi vuotta sitten ostamistani suksista!

Tätä hetkeä ja kevättäni Teatterikoneessa määrittää Maxin ja Moritzin lisäksi myös myyntityön opetteleminen. Teatterikone on viimeistään tässä vaiheessa -osuuskunnaksi muututtuaan- meidän kaikkien osakkaiden vastuulla monilla osa-alueilla. Yksi hyvin merkittävä osa-alue on myyminen. Eilen onnistuin lopullisesti rikkomaan omat ennakkoluuloni myyntityötä kohtaan ja työparinani toiminut maisteri Vuotila näytti hurmaavaa esimerkkiä, sekä luovutti omaa, jo rautaista myyntiosaamistaan myös minun avukseni.

Tästäpä tämä taas jatkuu. Pääsiäisen jälkeen palataan sorvin ääreen hyvillä pöhinöillä ja kaikesta uudesta hurmiossa. Paitsi, että minä otan varaslähdön tulevaan työviikkoon jo sunnuntai-iltana kun käyn murjaisemassa mukavan trubaduurikeikan yksityisjuhlissa, Vaajakoskella.

LOVE!

-Aapo

20.3.13

Harrastuksena johtaminen

Olen ollut Teatterikone yhdistyksen puheenjohtaja tänä vuonna 10 vuotta. Vuoden alussa perustimme osuuskunnan nimeltä Teatterikone ja olen myös sen puheenjohtaja. Muutama vuosi sitten aloin kutsumaan itseäni teatterinjohtajaksi, koska se kuvaa parhaiten minun asemaani Teatterikoneessa.

Johtajat organisaatioissa käsittääkseni valitaan tehtäväänsä ja tehtävät on joku määrittänyt ulkopuolelta. Koska olen itse ollut perustamassa tätä teatteria ei ole ketään ulkopuolista keneltä olisi voinut kysyä neuvoa mitä minun työnkuvaani kuuluu. Yhdistyslaissa on tietysti määritelty mitää yhdistyksen puheenjohtajan tehtäviin kuuluun, mutta ei siellä kerrota teatterin johtamisesta. Niinpä minä olen itse yrittänyt päätellä mitä johtaja tekee.

Tänään minun ajatukseni on, että johtajan tehtävä on saada työntekijät loistamaan. Mikä tarkoittaa sitä, että he kokevat työnsä merkitykselliseksi, ymmärtävät miksi työtään tekevät ja haluavat tehdä sitä toistensa kanssa saavuttaakseen sen päämäärän minkä olemme yhdessä määritelleet.

Koska olemme osuuskunta jokainen johtaa omaa työtään, eikä meistä varsinaisesti kukaan ole työntekijän asemassa. Minä en myöskään saa palkkaa johtamisesta, mikä tekee siitä harrastamista tai vapaaehtoistyötä, joskin toivon sen tuottavan ihmisille hyvää mieltä. Ehkä olen hullu, koska joku toinen harrastus voisi aiheuttaa vähemmän stressiä... Toisaalta myös minä hyödyn tästä jos saan ihmiset loistamaan, koska silloin voimme kaikki myös taloudellisesti paremmin.

Tänään pidin elämäni ensimmäisen kehityskeskustelun. Etsin netistä pohjan, jonka avulla kävin kyseisen henkilön kanssa viime vuotta läpi ja mietimme tulevaa. Keskusteluun kuluin muutama tunti ja saimme mielestäni paljon aikaan. Löysimme keskustelussa viime vuoden onnistumiset ja kehittämisen paikat, tulevaisuudelle suunnan ja sen miksi tämä työ on tälle tekijälle tärkeää. Keskustelun jälkeen oli olo, että opimme molemmat uutta itsestämme ja yhteisistä tavoitteista. Jäi erittäin hyvä mieli ja tajusin, että johtaminen on hieno harrastus!

18.3.13

Sähköt sain sähkökitaraan

Kävimme keikalla Kypärämäen kulttuuripäivillä Kyäpärämäen koululla.

Max ja Moritz - Hyvästi tylsyys! Lastenkonsertti pitää sisällään suurimman osan Max ja Moritz keppostelee -lastenmusikaalin lauluista, mutta konsertissa ne soitetaan livenä.


(kuva napattu sonicstaten sivulta)
Kaivoin varastosta esiin vanhan kunnon Daisyn, joka on minulla pitkäaikaisessa lainassa Villeltä. Oli riemastuttavaa soittaa pitkästä aikaa sähkökitaraa! Kun aikanaan soitin samaista keppiä näytelmässä Toivo Elvis Tähti, oli soittoni jotakuinkin samanlaista rämpytystä kuin olisin soittanut akustista. Maxin ja Moritzin biiseihin toimii kuitenkin erilainen lähestymistapa kuin nuotiorämpytys. Voimasointuja ja sahausta :D

Aapon instrumenttina näillä keikoilla on Millennium rumpupadi.
(kuva napattu thomannin sivuilta)
Soundimaailma on siis jotain aivan muuta kuin Poppi-koiran ja Komppi-hirven keikoilla.
Ja siihen me tähtäsimmekin. Ei ole mitään järkeä tehdä kahta samanlaista lastenkonserttia. Nyt meillä kulkee kaksi aivan erilaista konserttia samalla vaivalla kun soittajat ovat samat, mutta hahmot ja musiikkityyli on täysin eri.

Kun tarvitaan rauhallista tunnelmaa niin Poppi-koiran akustinen kitara ja Komppi-hirven djembe luovat äänimaailman, jossa kelpaa kellua. Kun taas kaivataan menoa ja meinikiä, kunnon rokkiotetta niin Max ja Moritz ovat omiaan räjäyttämään tunnelman kattoon.




Ensimmäinen keikka meni suoraan sanoen vähän opetellessa...

Ei se pieleen mennyt, mutta uusi tilanne olikin yllättävän outo "Buschin" veljeksille.

Onneksi ohjaajamme Annu oli paikalla ja osasi antaa ohjeet toista keikkaa varten viidessätoista minuutissa niin, että saimme toisen keikan tunnelman nousemaan. Se on sitä ohjaajan ammattitaitoa. Pistää asiat toimimaan.
On asioita, joita ei voi oppia muuten kuin tekemällä ja uudet konsertit ovat näköjään yksi niistä asioista. Suunnitella voi ja harjoitella ja valmistautua, mutta käytännössä esitykset jotka tehdään vuorovaikutuksessa yleisön kanssa tulevat myös valmistuvat yleisön kanssa.

Suurkiitos siis yleisölle! Ilman teitä ei ole meitä.

Aaro