3.4.18

Uupunut?

Kevät on tullut. Kun katsoo ulos ikkunasta, ei näytä kuitenkaan siltä. Lunta on valtavasti. Mutta huhtikuu on kevätkuukausi. Ja vaikka olisi kuinka paljon lunta, kehokin tietää, että on kevät. Se alkaa herätä talvihorroksesta, kun valo lisääntyy ja tekee mieli liikkua. Ihana tunne!

Viimeiset kaksi kuukautta ei ole tehnyt mieli tehdä mitään. On vain väsyttänyt koko ajan ja tuntunut siltä, että on kipeä. Varasin ajan lääkäriin ja halusin tarkistaa onko kaikki kunnossa. Pelonsekasin tuntein menin kuulemaan lääkärin tuomion ja hän kertoi, että olen terve. Mahtava uutinen! Mutta miksi olen ollut niin väsynyt? Lääkäri kyseli työstäni ja siitä kuinka paljon työtä teen. Kun vastailin hänelle epämääräisesti, tajusin hyvin selkeästi, että teen aika paljon töitä. Välillä tosi paljon. Tai oikeastaan koko ajan. Olenko minä uupunut työstä?

Alkuvuosi on ollut haipakkaa. Meillä on ollut kolme ensi-iltaa Kulttuuritalo pop upissa ja esityksiä paljon. Ajatukset eivät jätä minua hetkeksikään rauhaan vaan mietin taukoamatta kaikkea Teatterikoneeseen liittyvää. Jos en ole esityksessä, niin mietin miten sinne saisi lisää katsojia, päivitän somea, suunnittelen tulevia esityksiä, kartoitan rahoitustahoja, listaan tahoja kenen kanssa voisi tehdä yhteistyötä, otan yhteyttä eri tahoihin, kirjoitan apurahahakemuksia, saan ideoita uusista näytelmistä, istun kokouksissa miettimässä Teatterikoneen ja koko vapaan teatterikentän asioita...  Lisäksi meille myönnettiin tänä vuonna ensimmäisenä teatterina Keski-Suomessa Taiken toiminta-avustus eli nyt pitää todistaa, että olemme sen arvoisia!

Lääkärissä käynti herätti. Minun olisi hyvä laittaa työajatukset välillä tauolle ja pidettävä niistä lomaa. Muuten käy huonosti. Jos nyt tuntuu uuvuttavalta, niin kuinka väsyksissä olen puolen vuoden tai vuoden päästä? Ja minkälainen äiti tai puoliso minä olen, jos ajatukset on koko ajan vain työssä?

On vain niin vaikea sopia rajoista itsensä kanssa, kun tekee työkseen rakastamaansa asiaa. Ei ole selkeitä työaikoja vaan töitä tehdään aamulla, päivällä ja illalla. Ja koko elämä on materiaalia, jota voi hyödyntää taiteeseen. Mutta jos jatkan näin, en enää jaksa ideoida mitään ja keho sanoo sopimuksen irti.

En halua olla koko ajan väsynyt. Haluan muutosta. Lupaan, että alan opetella jättämään työasiat sivuun ja pitämään välillä vapaata. Olen myös viime aikoina valittanut valtavasti. Se vie itseltä ja muilta paljon energiaa, joten pyrin ottamaan Noora Västisen -luennolla kuulemaani viisauden taas käyttöön: "Älä valita - ala valita"  ja alan tehdä asioita valittamisen sijaan.

Koko talven valitin kuinka haluaisin hiihtamään, mutta koskaan ei ehdi. Pääsiäisenä valitsin hiihtämisen sohvalla makoilun sijaan ja sain itseni suksien päälle. Se oli mahtavaa! Luultavasti en enää saa itseäni ladulle tänä vuonna, mutta ei se haittaa! Liikkua voi monella muullakin tavalla ja liikkuessa pääkin saa rauhan työajatuksista!



Voimaannuttavaa kevättä!