Töttöröö! Vappuaatto lähtee käyntiin esityksellä ja keikalla ja mikä hienointa, samoilla silmillä!
Kymmeneltä aattoaamuna ollaan täydessä iskussa Orasen kanssa kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä kun ovi sulkeutuu ja esitys alkaa. Ja kuten loppulaulussa lauletaan niin ensin täällä ja sitten tien päällä. Samoilla silmillä päästään toivottamaan hyvästit tylsyydelle ja tervetuloa vapulle kun Max ja Moritz valloittavat Onerva Mäen koulun Haukkalan yksikön salin konsertillaan hetikohta aamuesityksen jälkeen.
Ja alkaa vappuloma!
Sitten vedetään mahlaa oikein urakalla ja kaksin käsin. Sitä nimittäin tulee nyt, näinä aikoina ihan litratolkulla koivuista. Jos tahdot tarkemmat ohjeet kuinka sitä saa niin kysy pois tai tsekkaa netistä. Itse olen pistänyt holkit neljään puuhun kotipihassa. Holkkeina käytin mustekynän puolikkaita. Niitä löytynee joka kodista. Upeita aromeja saa laittamalla mahlan sekaan mustaviinimarjapensaan lehtisilmuja tai yhdistämällä kuningasparin, koivun ja kuusen. Keittelin viime kesänä kuusenkerkkämehua, jota pakastin jääpaloiksi. Muutaman sellaisen jääkuution kun iskee mahlalitran sekaan niin kieli kiittää ja aivot kuhisevat. Villin luonnon makua ei mikään voita.
Meillä oli samaisen jo aiemmin mainitun Orasen kanssa tannoin hieno studiosessio, jossa tallensimme Poppi-koiran ja Komppi-hirven biisejä mahlan voimalla. Kunhan aika on kypsä niin lupaan, että biisit tulevat kuuleviin korviinne jotain reittiä pitkin. Musiikkihommat edistyvät. Luotetaan siihen.
Hyvää Wappua! Toivottaa Aaro
29.4.13
16.4.13
Tuottajan työpäivä
”- mitä
tuottaja tekee työkseen? tunnetko yhtään tuottajaa? onko heillä hyvä palkka?
- tuottaa leffoja tai musaa. tai niin minä ainakin luulen.
- Niin, mutta mitä se tuottaminen tarkoittaa? ”
On välillä vaikea vastata siihen, mitä teen
työkseni. Jos vastaan, että olen tuottaja ja teen tuotannollisia töitä, harvat
ymmärtävät mitä se pitää sisällään. Jokainen päivä on niin erilainen, joten minäpä kerron teille työpäivästäni.
Tiistai 16.4.2013
Klo 9
Saavuin töihin ja
ensimmäisenä hurautan pyörälläni postilaatikolle. Laskujahan siellä taas oli, ja
vaikka mieleni tekisi heittää laskut kuralätäkköön, kannan ne kiltisti sisälle.
Laitan kahvit pörisemään ja avaan tietokoneen.
klo 9.15
Luen sähköpostit, tänään
se kävi nopeasti ja mitään ihmeellistä yön aikana ei ollut tapahtunut.
Vastaan viesteihin ja käyn
läpi tämän päivän agendan.
klo 9.30
Avaan postissa tulleet
kirjeet, tästä alkaakin taas armoton budjettien vääntö menoista ja tuloista. Käyn
läpi kevään esitykset, joista tällä hetkellä koostuu toimintamme tulot. Rahoituksen hankkiminen taitelijoille ja itselle
on työn haastavampia puolia, joten tämän asian tiimoilla pyörii useimmiten työpäiväni.
klo 12
Lähden graafikkomme Rikun kanssa
ottamaan uutta markkinointikuvaa. Ensi viikolle Teatterikone tekee ”koirankakkatempauksen”
ja muistuttaa ihmisiä keräämään koirankakkansa nätisti pois. Minä saan kunnian
toimina mallina! (ja ei, en esitä koirankakkaa)
Yritän sulavasti heilua
kameran edessä ja näyttää vastaantuleville autoille siltä, että tämä on minulle
luontevaa ja päivittäistä puuhaa. Todellisuudessa heilun kuin heinämies ja
heittelen järjettömiä ideoita Rikulle. No hauskaa oli ja saimme nauttia
ihanasta keväisestä auringosta, samalla kuin teeskentelen astuvani
koirankakkaan.
klo 13
Saavumme takaisin
toimistolle. Keitän meille puuroa, joka höystetään äitmuorin tekemällä
omenamäskillä. Lounastaessa käymme samalla kuvat läpi ja ehkä hivenen
parannamme maailmaa.
klo 13.30
Työt jatkuvat. Teemme
yhdessä Rikun kanssa ohjelmistotiedotetta. Luovavaihe jäi kevätauringon kanssa
ulos, joten muutaman ärräpäiden ympäröimänä homma etenee hitaasti. Jotta
tilanne ei ole liian vakava, ilmoille heitetään muutamia itsekeksittyjä laulunsäkeitä.
Homma saadaan hoidettua ja tiedot eteenpäin.
Samalla selvitän toimiston
nettiyhteyttä vuokraisännän kanssa. Mokkuloiden kanssa työskentely kun
tunnetusti saa kivankin työpäivän tuntumaan välillä talvisodalta. Tämäkin asia
saadaan eteenpäin ja jatkossa meillä on pikajunaakin nopeampi nettiyhteys.
Klo 15.45
Alan siivoamaan päivän
aikana saamaani paperikasoja pois toimistonlattialta ja tiskaan astiat. Tämä
päivä on ohi, se oli rauhallinen päivä tuottajalle. Huomenna taas uudestaan ja
jännittävintä tässä on se, että en varmaksi osaa sanoa millainen työpäivä siitä
tulee. Huomenna sen näkee.
- Laura, Tuottaja
5.4.13
Olen koulutettu
Teatterikone on mukana TEKIJÄ-hankkeessa, joka kehittää teattereiden kiertuejärjestelmää Suomessa. TEKIJÄ järjestää lisäksi kouluksia mukana oleville tahoille ja nyt koulutus oli Jyväskylässä kaupunginteatterin tiloissa. Koulutuksen aihe oli viestintäsuunnitelman rakentaminen ja mediasuhteet. Eli mietittiin kuvallista viestintää ja miten somessa ollaan inessä.
Kaksi päivää pohdintaa ja pää on täynnä kuin ilmapallo, se varmaan räjähtäisi ja tyhjenisi jos sitä tökkäisi jollain terävällä. Ensimmäinen ajatus koulutuksen päättyessä oli: "Me ei tehdä tarpeeksi! Kaikkeen pitäisi panostaa enemmän ja tähän ja tuohon ja sen ainakin voisi tehdä paremmin! Voi ei, kukaan ei tykkää meistä edes facebookissa!" Hetken päästä ajatus onneksi jo oli: "Hyvä, nyt tiedämme mihin suuntaan lähteä kulkemaan."
Eilen aiheena oli kuvallinen viestintä ja yö olikin sitten yhtä tykitystä ja Teatterikoneen kuvallisen brändin mietintää. Ensin valokuvaaja Harri Hinkka näytti Tampereen teatterille ottamiaan kuvia ja sen jälkeen perehdyimme median erilaisiin tapoihin esittää kuvia. Kävimme ryhmissä läpi toistemme esitteitä ja annoimme palautetta. Meidän pöydässä istui Kuopion kaupunginteatterin ihania naisia, jotka antoivat meille hyvinkin positiivista palautetta esitteistämme. Halusimme vielä toisenkin mielipiteen ja pyysimme konsultaatiota valokuvaava Laura Vuomalta. Laura antoi meille kehittävää palautetta. Hänen mielestään logomme viestii pienestä ja radikaalista ryhmästä, mutta muuten ilmeemme on periteinen. Lisäksi Laura kehui Rikun kuvia todella hyviksi. Oli virkistävää kuullä jonkun meitä tuntemattoman ihmisen mielipide ja peilata omia ajatuksiaan siihen. Se alkoi heti tuottaa visioita siitä miltä me haluaisimme näyttää jatkossa!
Tänään käytiin somen kimppuun. Meitä oli kouluttamassa ihanan rempseä Hanna Takala Zentosta. Vaikka luulee jotain tietävänsä tästä sosiaalisesta mediasta, tuli olo, ettei tiedä vielä mitään tai voisi tietää hurjasti enemmän. Parhaiten Hannan neuvoista jäi mieleen, että kannattaa olla kiero kuin korkkiruuvi ja käyttää kaikkea hyödykseen!
Ehkä tähän on hyvä päättää, jättää aivot viikonlopuksi prosessoimaan koulutuksen satoa ja lähteä käyttämään hyväksi tuota ulkona paistavaa aurinkoa!
Kaksi päivää pohdintaa ja pää on täynnä kuin ilmapallo, se varmaan räjähtäisi ja tyhjenisi jos sitä tökkäisi jollain terävällä. Ensimmäinen ajatus koulutuksen päättyessä oli: "Me ei tehdä tarpeeksi! Kaikkeen pitäisi panostaa enemmän ja tähän ja tuohon ja sen ainakin voisi tehdä paremmin! Voi ei, kukaan ei tykkää meistä edes facebookissa!" Hetken päästä ajatus onneksi jo oli: "Hyvä, nyt tiedämme mihin suuntaan lähteä kulkemaan."
Eilen aiheena oli kuvallinen viestintä ja yö olikin sitten yhtä tykitystä ja Teatterikoneen kuvallisen brändin mietintää. Ensin valokuvaaja Harri Hinkka näytti Tampereen teatterille ottamiaan kuvia ja sen jälkeen perehdyimme median erilaisiin tapoihin esittää kuvia. Kävimme ryhmissä läpi toistemme esitteitä ja annoimme palautetta. Meidän pöydässä istui Kuopion kaupunginteatterin ihania naisia, jotka antoivat meille hyvinkin positiivista palautetta esitteistämme. Halusimme vielä toisenkin mielipiteen ja pyysimme konsultaatiota valokuvaava Laura Vuomalta. Laura antoi meille kehittävää palautetta. Hänen mielestään logomme viestii pienestä ja radikaalista ryhmästä, mutta muuten ilmeemme on periteinen. Lisäksi Laura kehui Rikun kuvia todella hyviksi. Oli virkistävää kuullä jonkun meitä tuntemattoman ihmisen mielipide ja peilata omia ajatuksiaan siihen. Se alkoi heti tuottaa visioita siitä miltä me haluaisimme näyttää jatkossa!
Tänään käytiin somen kimppuun. Meitä oli kouluttamassa ihanan rempseä Hanna Takala Zentosta. Vaikka luulee jotain tietävänsä tästä sosiaalisesta mediasta, tuli olo, ettei tiedä vielä mitään tai voisi tietää hurjasti enemmän. Parhaiten Hannan neuvoista jäi mieleen, että kannattaa olla kiero kuin korkkiruuvi ja käyttää kaikkea hyödykseen!
Ehkä tähän on hyvä päättää, jättää aivot viikonlopuksi prosessoimaan koulutuksen satoa ja lähteä käyttämään hyväksi tuota ulkona paistavaa aurinkoa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)