17.12.10

Lukutreenit

Kesän lopulla tuntui vuotta olevan vielä niiiiin paljon jäljellä, että oli helppo sopia lukutreenit pumpista tämän vuoden puolelle. Työryhmäkin on pieni, joten päällekkäisiä menoja ei voi olla aina. Ajattelin.

Ajoissa paikalle, että ehtii rauhassa olla ja mietiskellä hetken ennenkuin muut rymähtävät sisään. Ja että ehtii laittaa auton hyvään parkkiin ja ottaa vaikka kupin kahvia. Ajattelin.

Kun teksti on luettu yhdessä on hyvä kun pääsee avaamaan sitä muiden kanssa. Minkälaisia visioita on herännyt, miltä on teksti maistunut. Saa pyöritellä tähtäintä aiheen ja teemojen ympärillä. Ajattelin.

Vaan kuinkas sitten kävikään...

Joulukuu alkoi, tekstikäännös oli valmiina mutta kalenteri kertoi omaa karua tietoaan päivien rajallisuudesta. Joululomakin vie aikaa tästä kuusta. Mistä olen kyllä kiitollinen ja haluan pitää kiinni. Lomailu ja vapaat päivät ja joutenolo on tärkeää ja nyt kun on itsensä työllistäjä niin täytyy muistaa olla hellä alaiselleen eli itselleen. On annettava tilaa itselle.

(onkohan sitä enemmän itsensä pomo vai alainen?)

Noh, lopulta sain aikaan löytää päivän, jolloin minä ja kolme näyttelijää pääsee paikalle ja se sopi myös kääntäjälle ja pääsimme kokoontumaan kirjailijatalolla. Kotoa lähtiessä, siinä vaiheessa kun olisimme vielä hyvin ehtineet paikalle ajoissa, tuli mieleen ryhtyä paketoimaan vielä yhtä joululahjaa. Laatikon pohjaa, vanhaa sanomalehteä ja joulupaperia hirveässä kiireessä toimistoteipillä joka jatkuvasti tarttui itseensä ja lopulta ilmastointiteipin tyyppistä kangasteippiä sinne sun tänne paketin kylkiin ja saatesanoina vielä "Tää on ehkä huonoin paketointi ikinä, mutta kyllä se lahjan peittää" -ja sitten autoon ja vauhdilla sakkopaikalle, josta vielä autoa siirtämään ennen aloitusta, johon kukaan ei ihan ehtinyt ajoissa.
Siinä sitten lukemaan ilman kahvia kun maha sanoi niin. Ja niin se vaan tikutti kello menojaan siihen malliin, että kun teksti oli luettu piti kahden kolmasosan näyttelijöistä jo jatkaa reippaasti matkaansa seuraaviin tapaamisiin. Siellä ne kytevät nyt, ajatukset.

Että tehokkaasti lähti meikäläisen ohjaajanhommat käyntiin. Toisin kuin auto, joka ei nykyisellään enää käyntiin lähde.

Auto on huollossa ja kohta on kuskikin. Tällä en tahdo mainostaa mitään huoltoasemaketjua. Meillä ei ole sponsorisopimusta minkään Esson kanssa. Auto on Nissan, mutta kuulemma Forditkin käy huollossa toisinaan, että ei nyt automerkkejä mustamaalata. Tarkoitin siis, että loma huoltaa kuskia,
joululoma.

12.12.10

Saa nähdä...

Teatterikone juhli pikkujoulua jo harjoitustilanakin tutuksi tulleessa olohuoneessamme. Tämän juhlan varjolla väki sai "suuren mantelinmetsästyksen" johdosta kiertää koko asuinkortteerimme nurkkia myöten etsiessään toiveita toteuttavaa pikku mantelia. Metsästys oli siis suuri, vaikka manteli oli pieni. Voittajaiksi selvityivät Toni ja Kirsi. He saivat korkata riisipuuron eikä manteli siellä kauaa levännyt vaan päätyi nopeahkosti Tonin lautaselle. Todellinen tuurihaukka siis tuo mies.

Sauna kuumeni, mutta porukka oli cool.
Vakiopaineeseen ehdittiin ennen valomerkkiä ja juhlan jäljet oli aamulla nopeasti siivottu,
vaikka ennen öistä poistumista keksittiin vielä pistää pystyyn Livekaraoke. Kuka tietää vaikka näitä manteliluolassa nähtyjä hahmoja tultaisiin näkemään vielä julkisilla lavoillakin.

Pumpgirlin ensiluku on ensi viikolla. Oma mieleni on sen kanssa askarrellut jo unissakin. Sanottava on, että ihan uuden tuntuinen näkökulma lähteä aloittamaan juttua on minulle tämä ohjaajan paikalta katsominen. Josko tähän saisi paremman otteen nyt kun kuulee tekstin näyttelijöiden lukemana ja näkee kasvot konkreettisesti edessään. Saa nähdä. Mikä tilaisuus! Saa nähdä!