12.1.11

Rakkaus on musta

Kaapin rakentaminen vei aikaa enemmän kuin arvelin.

Kun se lopulta oli "valmis" lähdin roijaamaan sitä rappukäytävään, joka oli, kuinka ollakaan, liian ahdas. Mutta ei hätää, puuvaraston oven kautta on mahtunut jos vaikka mitä, joten sieltä kautta siis. Kielenkäyttö ei ollut lasten korville sopivaa kun mahdutin kaapinrotiskoa läpi puolitäyteen ahdetun kapean käytävän, läpi oviaukon varaston puolelle ja sieltä ulko-ovelle ja jumiin ulkorappusiin.. Siinä aikani kiroiltuani aloin sitten katolta tippuneita lumia luomaan saadakseni tarvittavat lisäsentit kaapin ulos saamiseksi. Potkin routaisesta maasta kaiteen irti ja näin lopulta onnistuin ja pääsin luomukseni kanssa ulos ja etuovesta sisään.

Kellariretuutus löysti liitoksia siinä määrin, että rotisko alkoi todella olla kuvaava sana tälle taikakaapille. Horjuva viritys ei luo edellytyksiä onnistuvalle toiminnalle, joten takaisin varastoon hakemaan erinäisiä kappaleita puuta, jolla sain lopulta kokonaisuuden, jos nyt ei kiitettävän puolelle niin ainakin tyydyttäväksi.

Monesti tämän rakennusprojektin aikana ajattelin tekeväni tätä työtä rakkaudella.

Ja tehtyäni virheitä ja purkaessani tekeleitäni koin myös paljon monia muita tunteita..
Puhumattakaan siitä tunteiden tummasta kirjosta joka päässäni nelisti noina jumiutuneina hetkinä eri rapuissa.
Silloin tulin ajatelleeksi, että ehkä rakkaus sisältää kaikki tunteet. Ehkä se on kuin väreistä musta, jossa on kaikki värit.

Voiko vihata, jos ei osaa rakastaa?

10.1.11

Maalihuuruissa

Minut hyväksyttiin Happohotellin lavastajaksi. Tänään loppui pakkasessa suihkiminen.

Kannoin sermit talomme alakertaan ja maalasin ne siellä. Toinen sermeistä oli pari senttiä toista pidempi vielä ensimmäisen sahauksen jälkeen eikä taittunut rappusista alas vaan vaati saada erikoiskuljetuksen puuvaraston oven kautta. Siellä se sai ensialkuun maistaa lisää sahaa. Sentti sieltä, toinen täältä, kaksi tuosta ja siksi vielä yksi sieltä ja täältä. Sitten vähän poraa ja niin oli ´Arvoituksellisia muunnelmia´ näytelmässä aikanaan palvellut sermi saanut uuden muodon ´Happohotellia´ varten. Sinne se sitten jäi puuvarastoon, joka ohimennen sanoen on tällä hetkellä lähes puuton, -puita on kyllä peräkärryssä, mutta katolta tullut lumi on jumittanut toisen peräkärryn suunnitellulle puunkantoväylälle sen verran lahjakkaasti, että saunapuut voi hakea sylillinen kerrallaan kärrystäkin. Siihen vajaaseen vajaan, jossa kyllä on paljon muuta kuin puuta siis jäi sermi odottamaan vuoroaan kun ensin maalasin telalla pari vanhaa kaapin ovea, jotka pelastin muutama vuosi sitten jätelavalta Mesikämmenessä. Telailtuani Karjalaisten vanhat ovet hain repusta täyden purkin oranssia spray-maalia ja aloin suihkia sitä puuvarastossa valkoisen sermin päälle. Vähän kävi hengen päälle, mutta kun harvemmin tulee maalia vedettyä henkeen niin ajattelin, että menköön. Suhittuani koko sermin oli ilmatila kuin olisi katsonut ruusunoranssien linssien läpi. Vasta siinä vaiheessa tajusin käydä avaamassa ulko-oven ja poistuin takaisin pannuhuoneeseen teloittamaan toista sermiä -siis maalamaan telalla. Siitä on nyt reilut kuusi tuntia ja vieläkin rapussa haisee remontti. Toisaalta, kyllä sitä täytyy toisinaan päästä maaleihin ja poraan käsiksi kun kerran teatteria tekee.

8.1.11

Vielä kerran: Hyvää alkanutta vuotta!

Vuodenvaihde kuluin Hullun hommissa. Sekunteja laskiessa kaupungin uuden vuoden vastaanotolla. Puolessa tunnissa paraatiaukio äkkiä täyttyi juhlakansasta. Oli hieno nähdä kaiken ikäistä väkeä hankien ja pakkasen keskellä juhlimassa yhdessä. Kansanjuhlan makua!

Aika kulkee kulkemistaan

Happohotellia on treenattu vaihteen vuoksi Muuramen puolella. Siellä meillä oli käytössämme isompi olohuone kuin Köhniöllä. Annu leipoi tekstiä kasaan vuoden vaihduttua ja syötti sen Kirsille joka lisäsi aineita ja asioita ja pisti tekstin lavalle, jonka jälkeen tekstiä maustettiin vielä yhden illan ja alkuyön ajan niin, että se kelpaa nyt lavalla marinoitavaksi. Mistä näitä ruokavertauksia tulee, taitaa olla nälkä?
Ensi-iltaan on tällä hetkellä tasan kuukausi!

Minusta tehtiin lavastaja :)
Maalasin tänään pakkasessa kaapin ovea spraymaalilla. Saa nähdä kauanko kestää maalin kuivuminen. Ja kestääkö maali pinnassa kiinni vai miten käy. Tämän toimen myötä olen alkanut kaivata lämmitettyä työtilaa, jossa voisi tehdä puutöitä ja maalaushommia. Autotallimme on sopivan kokoinen, mutta kylmä ja sähkötön. Sekä täynnä kaikenlaista kesäsälää ja Forumin nuorten lavasteita ym. ym. Senkin esityksiä jatketaan jo tämän kuun puolella. Sitten on se Pumpgirl, jonka tekstin ääressä tulee vietettyä aikaa ja keikkaa pukkaa välillä ja  tulevaa suunnitellaan ja lähitulevaisuutta jo toteutetaankin. Silti on ollut ainakin toistaiseksi aikaa myös lauluntekoon ja joutenoloon. Tuntuu siltä kuin joululomasta olisi todella ollut hyötyä. Ihminen tuli kuntoon. Ja autokin saatiin huollettua. Tähän vuoteen on ihan hyvä lähteä.