23.3.14

Vapaata piereskelyä


Ensimmäinen viikko treeniä on nyt takana. Nyt näyttää siltä, että tällä näyttelijällä on mahdollisuus näyttää vähän pienemmältä Pako sirkuksesta ensi-illassa! Viikko on sujunut yllättävän hyvin ja kuten kuvassa näkyy on kotitreenin jälkeinen olo onnellisen omenainen. Painokin on lähtenyt tippumaan, mutta eri vaaoista johtuen en pudotuksesta voi olla ihan varma, mutta jos sanon 2-3 kiloa en ainakaan valehtele. Jee!

Olen käynyt tällä viikolla viitenä aamuna noin tunnin lenkillä heti herättyä. Se on useimpina aamuina ollut mahtavaa. Vain perjantai teki poikkeuksen, kun lähdin metsäreitille, enkä tiennyt mistä se menee. Niinpä harhailin metsässä ja tulin puolentoista tunnin sekoilun jälkeen puolikuolleena kotiin. Oli energiat aika vähissä. Mutta ne kohosivat iloisesti, kun muistin illaksi sopimani saunatreffit ystäväni kanssa. Ystävän tapaamisen lisäksi mieltä piristi punaviini, jota olin päättänyt nauttia perjantain kunniaksi. Punaviiniä ei kyllä mainittu dieettiruuissa, mutta koska sen nauttimista ei erikseen kielletty, ajattelin että sillonhan se on sallittu :D Kyllähän nautintojakin täytyy olla, mutta kohtuudella... Lauantain pidin dieettivapaata, koska meillä oli mieheni kanssa parisuhdepäivä ja kaikenlaisia hemmotteluja herkkuineen. Sunnuntai aamuna se näkyikin heti vaa'alla, mutta päätin olla vetämättä siitä pultteja ja palata taas sunnuntaina ruotuun.

Tähän kunto-ohjelmaan kuuluu lenkkien lisäksi neljänä päivänä treeniohjelma. Tein sen kolmena päivänä kotona ja yhtenä päivänä korvasin sen käymällä ryhmäliikuntatunnilla. Olen jotenkin vierastanut kotona treenaamista, mutta nyt olen löytänyt sen ilot. Saa luukuttaa mitä musiikkia haluaa ja voi piereskellä vapautuneesti, huippua!

Jatkan iloisesti ensi viikkoon ja pistelen rahkaa nyrpistelemättä poskeeni. Ja nyt kun vanha vaaka löytyi kellarista, puhdistettiin pölystä ja vaihdettiin patterit pysyy kilojenkin kanssa paremmin kartalla. Jos kiloja on tippunut se kolme, niin pudotusta on jäljellä seitsemän kiloa. Katsotaan miten naisen käy!

21.3.14

Sunnuntaina soi Kurkiauran koululla


Sunnuntaina klo 15 on ensimmäinen KyläKouluMuistoKonsertti.

Hienoja biisejä. Toivottavasti saamme ne toimimaan ja toivottavasti saamme yleisöä niitä kuulemaan. Jännittääkin aikalailla. En ole ikinä tehnyt vastaavaa. Ninan kanssa on ollut hauskaa treenata. Molemmilla on oma, tunnistettava tyylinsä tehdä biisejä ja se tekee konsertin sisällöstä raikkaan tuntuisen.

Taidemajakka hankkeen tiimoilta on kolme konserttia ja kuka tietää, josko tästä urkenisi enemmänkin keikkaa. Nämä laulut kertovat entisajan koululaisten elämästä ja maailmasta. Näitä voisi hyvinkin ajatella soittavansa niin tämän päivän koululaisille, kuin jo varttuneeseen ikään ehtineille entisille koululaisille.

Mutta on vielä on treenattava.

Tuossa hieman esimakua sanoituksista:


* * * * *
OPETTAJA HUUTAA -HUUTAA NIIN KUIN HYEENA, NAPPAA KIINNI NISKASTA JA SE ON MENOA
KENKIEN JOUKKOON, NAULAKON ALLE SURUTTA

MIETI SIELLÄ TEKOSIAS, MIETI MIKSET TAHDO TOTELLA
MIETI SIELLÄ TEKOSIAS, MIETI MIKSET NOUSSUT AJOISSA...
* * * * *
JO PIENENÄ TYTTÖNÄ, MÄ TIESIN ETTÄ, PERHEENÄITINÄ, MÄ OON ONNELLINEN
MUL ON MONTA LASTA, HYVÄ TALO HYVÄ MIES, JA AMMATTINA LASTENTARHANOPETTAJA
VAAN, KUINKA OLLAKAAN, OMIA POLKUJAAN, ELÄMÄ JOHDATTAA...

* * * * *

AAMUISIN SOI HARMOONI SIELLÄ SEISTIIN JA VEISATTIIN
AAMUNA KUUMANA AURINKO PAISTOI JA KAADUIN MÄ KANVEISIIN.

SILMISSÄ MULLA MUSTENI JA MUUTA MÄ MUISTANUT EN-
KUIN OPETTAJAN KASVOT JA HIUKSET SEN SE OLI NUTTURATUKKAINEN.

* *  * * *

KESÄ OLI KAUNEIMMILLAAN, SODAN PITI OLLA TAKANA
KUN ALOIN KOULUMATKOJANI YKSIN MINÄ KULKEA


* * * * *

Muun muassa tuollaisissa maisemissa siis liikutaan.
Tervetuloa kuulemaan, konsertteihin on vapaa pääsy.
Joku siellä varmaan myy kahviakin :)

T: Aaro

18.3.14

Läski liikkuu!

Ajattelin avautua täällä dieetistäni, jotta saisin sen varmasti toteutumaan, kun olen siitä julkisesti uhonnut. Kaikki alkoi muutama viikko sitten, kun luin meidän kirjallisuuspiiri kirjaa, Vaimotesti, jossa päähenkilöllä on autistisia piirteitä ja hän tekee päätelmiä ihmisistä heidän ulkonäkönsä ja käyttäytymisen perusteella, eikä tunnetasolla. Hän muun muassa arvioi aina jokaisen painoindeksin. Vielä en voi kertoa mitä mieltä kirjasta olin, koska kirjallisuuspiiri on pitämättä ja siihen saakka mielipiteeni on salaisuus. Kirjan innoittamana päädyin laskemaan myös oman painoindeksini netistä löytämälläni laskurilla. Se kertoi minulle järkyttävän tuloksen, olen lievästi ylipainoinen!

Tiedän, että mahani on vähän möhö, eikä takalistonikaan ole kovin kiinteä, mutta en ole silti ajatellut itseäni sillä tavalla lihavaksi. Tai olen kieltäytynyt ajattelemasta tätä asiaa. Kyllähän Jalat alta videotaltiointia katsoessani ihmettelin, että näytänpä pulskalta näyttämöllä, mutta sivuutin asian ja ajattelin kuvan lihottavan. Mutta avautuessani painoindeksistäni ystävälleni, hän totesi tylysti, että kyllähän me se ollaan huomattu. Eli pakkohan minunkin on uskoa, että olen lievästi ylipainoinen ja keski-ikäinen (lehdessä sanottiin keski-iän olevan 35-65) nainen.

Pyörittelin asiaan muutaman päivän mielessäni ja viimeinen niitti tuli, kun katsoin Jutan superdieetti -ohjemaa telkkarista. Mietin, että jos tuo kotiäiti Tampereelta pystyy tuohon, niin kyllä pystyn minäkin! Päätin aloittaa 6 viikon rääkin ja tavoitteeni on pudottaa 10 kiloa. Lähtöpainoni oli 69 kiloa eli onnistuessani painan 59. Dieettiin kuuluu tiukka ruokavalio ja paljon urheilua. Rahkaa syön päivässä 750 g marjojen kanssa, sekä kanaa, kasviksia ja kananmunanvalkuaista. Liikuntaa on vähintään neljänä päivänä. Aamulla tunnin lenkki, sekä myöhemmin lihaskunto treeniä. Lenkit ja lihaskunnon voi tehdä myös eri päivinä, mutta kaksi liikunta-annosta samana päivänä antaa aineenvaihdunnalle kyytiä.

Minulla on nyt kaksi päivää takana. Aamuisin olen käynyt koirien kanssa tunnin reippaalla kävelyllä. Se on ollut ihanaa! Aurinko on paistanut ja keho on herännyt mukavasti uuteen päivään. Ruokavaliokin on tuntunut ihan toimivalta, mutta voi olla että sen yksipuolisuus alkaa 6 viikossa tökkimään, saa nähdä. Tänään tein ensimmäinen lihaskuntotreenin. Se on tietty sarja ja jokaista liikettä toistetaan 20 kertaa. Sarja toisetaan 3 kertaa ensimmäisellä viikolla. Sarjassa on yksi liike, joka saa minut melkein itkemään kivusta. Askelkyykky, jossa polvi osuu lattiaan joka toistolla. Molemmille jaloille tulee se 20 toistoa eli yhteensä 40 askelta. Aiiiii! Voihan se olla, että viikkojen aikana alan rakastaa tuota liikettä ja nautin sen aiheuttamasta kivusta, mutta vielä tänään ei tuntunut siltä. Tyttäreni yritti parhaansa ja kannusti minua urhoollisesti, vaikka huusin ja kiroilin kiertäessäni alakertaa ympäri kyykäten naama punaisena.

Lähtöpainon mittasin liikuntakeskuksen puntarilla ja kun kotipuntarilla kokeilin, mittari näytti jotain ihan muuta. Tosin kotivaakamme lukemat muuttuvat sen mukaan missä kohdassa jalat puntarilla ovat, joten ehkä jatkossakin uskon enemmän liikuntakeskuksen puntariin. Kotipuntarin mukaan muutama kilo olisi jo tippunut, mutta se on enemmän arvausta kuin tietoa. Mutta voihan se olla, että nesteet kehossa olisivat lähteneet liikkeelle.

Meillä on Pako Sirkuksesta lastennäytelmän ensi-ilta 12.4. Seikkailupuisto Peukkulassa. Näyttelen esityksessä 10-vuotiasta tyttöä, joka on kasvanut ja elänyt sirkuksessa. En haluaisi saattaa lapsia itkunpartaalle olemuksellani, joka sopisi tällä hetkellä sirkuksen friikkiosastolle paremmin kuin tytön rooliin, joten aion taistella. Nuorta minusta ei enää saa, mutta laihemman ehkä. Toivossa on hyvä elää!

Raportoin tänne edistymistäni, hyvää viikkoa kaikille!