20.12.11

Näin se homma toimii!

Aikainen keikka. 8:50. Pari laulua. hmm, okei..

Tässäpä hyvä tilaisuus testata uutta Bossin dual loopperia, itselle etukäteen ostettua joululahjaa. Loopperin avulla voi esittää musaa ilman soittimia. Pelkkä mikrofoni riittää. Aamulla kahvin jälkeen muutama looppiharjoitus, beatboxausta, joo joo, tästä lähtee, kyllä kyllä.

Illalla ennen nukkumaanmenoa nousi mieleen sopivat biisitkin. Leinoa, tottakai! Sitähän on tullut jo loopperin kanssa treenattuakin.

Kamat kassiin ja menoksi. Mukavan kevyttä kulkea ilman kitaraa. Vain yksi kassi kädessä. Hyräilyttää suorastaan. (tahtoisin kuulla laulua suo-rastaan)

Paikan päällä. Jahas!? Mitäs... kassissa on loopperi, kassissa on ämyri, mutta mutta... ei mikrofonia, njet boni mai.. Talossa on mikki, saan sen lainaan, Kiitos!

Laulu voi alkaa. Nauhoitan taustat, selailen suurta Leino kokoelmaa. Laulan jonkun runon summamutikassa. Jatkan Laulajapojalla, tuttu biisi, musiikki alkaa viedä, rytmi keinuttaa, sanat soivat.. ja sitten, ääni haipuu ämyristä. Patterit ovat tulleet tiensä päähän. Siihen loppui sähkövehjesoittelu tällä erää.

Mitäs sitten? Ei ole kitaraa, ei ole virtaa. Kassissa muutama kilkutin ja kazoo-pilli. Kilkuttimet teipillä koipiin ja kazoolla kauneimmat joululaulut. Vaan kun päässä ei syty, ei synny ajatus, ei irtoa laulu. Siis pöydästä toiseen kiertämään. "Olisko teillä toivejoululuja listalla tähän aamuun, tästä soi!" Ja se soi ja se soi!

Uusia sovituksia tutuista lauluista Kulkusille ja Kazoolle ja avot! Meininki on hieno.

Ammattitaidoksi voidaan katsoa huolehtiminen siitä, että pelit on mukana ja virtaa piisaa. Ja sitä se onkin. Sitäkin.

Mutta niin on sekin kun vedetään niillä mitä on. Tilanteen mukaan soveltaen.

13.12.11

Yllättävä vieras jännittää!

Meillä oli viime perjantaina keikka erään hoiva-alayrityksen pikkujouluissa. Meidät pestattiin sinne yllättäviksi vieraiksi, jotka esiintyvät uusina, vasta palkattuina työntekijöinä. Sovimme tilaajan kanssa, että meidän on tarkoitus herättää kummastusta ja vähän ärsytystä muissa ihmisissä, niin että kun huijaus paljastetaan, lopputulos on että työntekijät ovat kiitollisia, ettemme olekaan heidän työkavereitaan oikeasti.

Kehitittelimme itsellemme lähihoitaja identiteetit. Olimme muka valmistuneet viime keväänä Pirkanmaan aikuisopistosta ja opiskelleet Suomessa vielä tuntematonta luovan terapian menetelmää nimeltään Laulaen lähemmäs. Keksin tälle menetelmälle historian ja miten se vaikuttaa ihmisiin. Lopuksi tein siitä esitteen, jossa oli lyhyesti kerrottu mistä on kyse. Lisäksi keksimme omille lähihoitaja hahmoillemme taustat ja olemuksen. Minä olin Kukka-Maaria, hippimäinen, värikkäästi pukeutuva henkilö, joka on ollut vapaaehtoistyössä Intiassa ja uskoo vahvasti laulun parantavaan voimaan. Aaron hahmo oli Sami eli Sam, joka oli itseään korostava, ulkomailla tanssiakin opiskellut Jyväskylää vihaava tyyppi.

Tullessamme juhlapaikalle meitä katsottiin pitkään ja minusta ainakin tuntui, että minun hahmoni olemukselle naurettiin. Olin turbaani päässä ja hyvin värikkäissä vaatteissa, villasukat jalassa. Sam oli hieman hillitymmin pukeutunut ja totesikin jollekin "työkaverille", että taitaa olla alipukeutunut. 

Odotimme juhlan alkua aulassa vähän syrjässä muista ja toivoimme esimiehen saapuvan pian paikalle, että hän voisi esitellä meidät muille. Loputtomalta tuntuvan odotuksen jälkeen esimies saapui ja pääsimme aloittamaan juhlat. Tervetulotoivotuksen jälkeen maljat nostettiin ja meidät esiteltiin. Silloin tuntui, että lähtee jännityksestä taju. Oli olo, että kaikki katsovat meitä epäilevästi ja ajattelin etten pysty olemaan uskottavasti se joka väitän olevani. Onneksi jostain sai rohkeutta heittäytyä tilanteeseen ja aloin esitellä uutta menetelmää Laulaen lähelle, josta esimies oli jo lyhyesti maininnut. Kysyin esimieheltä saanko teettää yhden harjoituksen kaikille ja hyvänä esimiehenä hän tarkisti, että kaikille sopii. Teimme harjoituksen, jossa jokainen lauloi oman nimensä ja teki samalla jonkun liikkeen. Tämän tyyppistä harjoitusta olen tehnyt paljon tutustumisharjoituksena koulutuksissa ja teatteriporukoissa, mutta tuossa tilanteessa se tuntui hurjalta. Ihmiset olivat epäuskoisia, että tälläistäkö me aletaan asiakkaiden kanssa tekemään?!

Ruokailun aikana kerroimme pöydässä itsestämme ja tästä uudesta menetelmästä lisää ja myöhemmin illalla teetimme toisen harjoituksen "äänimatto", osa ihmisistä nauroi jo hysteerisesti tämän harjoituksen aikana. Sen jälkeen kiertelimme pöydissä kyselemässä miltä uusi metodi ihmisistä tuntuu ja keksimme tarinoita siitä miten ja missä olemme sitä käyttäneet. Tuossa vaiheessa ei enää pelottanut, että jäisi tästä huijauksesta kiinni vaan alkoi itsekin jo uskoa omaan hahmoonsa.

Pikkuhiljaa alkoi ongelmaksi muodostua, että miten paljastamme itsemme niin, ettemme nolaa niitä ihmisiä, jotka ovat uskoneet meihin. Päätimme tehdä Laulukone tyyppisen laulun ihmisten huolista ja sen päätteeksi paljastaa oikean henkilöllisyytemme. Teimme kaksi laulua, jotka nostivat tunnelman kattoon. Tuntui, että saimme viimeisetkin epäilijät puolellemme. Kun paljastimme itsemme, kaikki nauroivat vapautuneesti ja huijauksesta syntyi paljon keskustelua. Jotkut olivat meinanneet tulla kyselemään meiltä hoitotermejä, että näkisivät olemmeko päteviä, jotkut olivat uskoneet kaiken ja eräs nainen oli aidosti pahoillaan, ettei hän pääse meidän laulukoulutukseen.

Ennen tälle keikalle lähtöä tuntui, että mitään näin jännittävää en ole ikinä tehnyt. Myös esimies jännitti miten hänen pokkansa pitää ja miten ihmiset ottavat meidät vastaan. Mutta selvisimme onneksi kaikki tästä hienosti!

Tämän kaltainen tekeminen on hyvin erilaista kuin minkään roolin esittäminen näytelmässä tai tyhjä päänä improaminen. Varsinaisesti ei voi harjoitella, mutta täytyy olla tarkkaan suunniteltu hahmo ja sen taustat. Ensin jännittää, että paljastuu ennen aikojaan ja sitten jännittää miten paljastaa itsensä tyylikkäästi. Lisäksi aina on vaara, että tilaajan ja tekijöiden ajatus illan kulusta onkin ihan erilainen ja siitä syntyy ikäviä tilanteita. Tilaaja onneksi kertoi olevansa meihin erittäin tyytyväinen ja itselle jäi keikasta myös oikein hyvä mieli. Pääsimme laululla lähemmäs!

Tässä vielä luettavaksi tästä uudesta menetelmästä muutama "fakta":

Laulaen lähemmäs  
-tunnetta hoivatyöhön

Amerikkalaisen  musiikkiterapeutin Barbara  Williamsin kehittämä luovan terapian menetelmä, kun hän joutui vakavaan pyöräilyonnettomuuteen. Onnettomuuden seurauksena  hän oli vuodepotilaana pitkän aikaa ja joutui opettelemaan uudelleen kävelemään ja puhumaan. Parantumisessa häntä auttoi tunteiden ilmaisu laulaen, josta hän kehitti tämän menetelmän. Sitä on kokeiltu useissa hoitolaitoksissa ympäri Virginiaa.

Laulaen lähemmäs terapiamenetelmä  auttaa sekä hoitajia, että potilaita ilmaisemaan tunteitaan laulun avulla. Sitä voi käyttää kaikissa hoitotilanteissa ja erityisesti siitä on apua kivunlievitykseen, aggressioiden purkuun ja tunnekanavien avaamiseen.

Musiikin tervehdyttävistä vaikutuksista on tehty paljon tutkimuksia. Validia toimipisteet ottavat  vuoden 2012 alussa ensimmäisenä Suomessa Laulaen lähemmäs terapiamenetelmän käyttöön. Lisäksi Jyväskylän yliopisto tekee tutkimusta aiheesta.

Suomessa Laulaen lähemmäs hoitomuotoa on opetettu vasta  vuoden 2011 alusta Länsi-Pirkanmaan koulutuskuntayhtymässä Ikaalisissa. Opetus toteutetaan monimuotovalmennuksena. Suomeen tämän menetelmän on tuonut musiikkipedagogi ja lähihoitaja Marja Peltonen, joka opiskeli sitä Barbara Williamsin opastuksella.

Esimerkkejä Laulaen lähemmäs terapiamenetelmän vaikutuksista:

          - Poistaa fyysistä kipua, särkyä tai epämiellyttäviä tunteita kehossa tai mielessä

          - Puhdistaa ja vapauttaa tunnetasolle säilöttyjä muistoja ja traumoja, joista on valmis vapautumaan

          - Vapauttaa vanhoista tunne - ja toimintamalleista.

          - Poistaa mielen tason tukoksia ja tunnekuonaa: vanhoja ajatusmalleja, lukkiintunutta energiaa

          - Vapauttaa fyysisiä voimavaroja

          - Syventää hoidettavan tietoisuutta ja intuitiota