7.10.13

Teatterin arvo

Lauantaina 5.10. järjestimme uudessa Monitaidetila Ikkunassa Unelmapeli -näytöksen teemalla Mitä teatterin pitäisi maksaa. Katsojilla oli siis vapaavalintainen pääsymaksu. Esityksestä piti siis maksaa, mutta kukin sai valita summan itse.
Esityksen päätteeksi tuottajamme Laura ynnäsi esityksen tuoton, poisti kulut ja vähennykset, ja jakoi yleisön edessä näyttelijöille palkan. Illan tuoton perusteella jokainen näyttelijä tienasi esityksestä 16,20€.
Katsojien joukossa istui nuori harrastajanäyttelijä Joni Hyvönen, joka intoutui kirjoittamaan omaan blogiinsa esityksen aiheesta. Seuraavana sitaatti Hyvösen blogikirjoituksesta:

"Tänään olin jälleen Sokoksella avustamassa. Sieltä lähdettyäni menin Emmin luokse josta Kayan ja Emmin kanssa lähdimme katsastamaan Teatterikoneen Unelmapeli nimistä improvisaationäytöstä. Siinä näytteli  Kayan ja minun nykyinen ohjaaja Annu Sankilampi, joten olihan se nyt käytävä jo siitäkin syystä katsomassa. Esityksessä oli kolme näyttelijää ja yksi Jokerina toimiva henkilö joka siis oli linkki yleisön ja esityksen tapahtumien välillä. Veti hommaa siis eteenpäin ja kysyi yleisöltä ohjeita esitykseen. Vähän siis samalla kaavalla miten Forum-teatteri toimii. Oikein mainio pätkä ja muutenkin tykkään improsta ja näiltä kyseisiltä ihmisiltä se näyttikin onnistuvan oikein hyvin. Eipä sillä, olivathan he ammattilaisia.

Esityksessä oli se erikoista että sen avulla haettiin selvyyttä paljonko katsoja on valmis maksamaan teatterista. Mitään virallista pääsymaksua ei siis ollut, mutta ainoa ohje oli se, että jotain pitää maksaa, oli se sitten 50 euroa tai vaikka vain 5 senttiä kaikki kävi. Sitten lopussa esitettiin jokaisen näyttelijän palkkakuitti paljonko he olivat tienanneet kyseisellä esityksellä josta oli miinustettu vakuutukset, tilan vuokrat ja arvonlisäverot, eli ns. kiinteät kustannukset niinkuin me merkonomit tapaamme sanoa ;P

Jokainen näyttelijä sai esityksestä 16,21 euroa. Oikeastaan aika pirun hyvä tuntiliksa. Kuitenkin kun kyse on näyttelijästä Suomessa!

Mielenkiintoinen kysymys. Paljonko teatteriesityksen mielestäsi tulisi maksaa? Tai että paljonko olet valmis antamaan rahaa jotta näkisit teatteritaidetta?

Omasta mielestäni raha on pilaamassa taidetta. Tai että tuntuu siltä, että taidetta tehdään jotta tienaisi sillä itse, eikä sillä että nimenomaan katsoja saisi siitä jotain ja että itselle se palkinto tulisi siitä itse tekemisestä ja mahdollisista kiitoksista.

Nooh, nykypäivänä kun kaikki maksaa niin tietysti esityksestäkin on jotain pyydettävä, muttei mitenkään barbaarinomaisesti! Mielestäni teatterilipun hinta saisi enimmillään maksaa sen 20 euroa. Se on aika nafti yläraja ja senkin summan maksaisi vain amattiteattereissa. Kaupunginteatterin yli 30 euron liput ovat kyllä todella härskin hintaisia, tietysti ymmärrettävää on että iso laitos tulee pyörittää ja amaattilaiset vaativat omat palkkionsa, mutta siis näin kuluttajana ja katsojana hinta tuntuu isolta.

Harrastajateattereissa about 10 euroa olisi minusta sopiva summa tai että korkeintaan jotain 12 euroa. Tällä kertaaa en peräänkuulutu teatterin viihdearvoa, kun olen sen jo monasti sanonut, mutta teatterin teko pitäisi olla yhtälailla ellei jopa enemän palkitsevampaa kuin rahallinen palkkio. Näin haluan uskoa vielä näin nuorena miehenä. Summasummarum teatteriesityksen tulisi maksaa korkeintaan 20 euroa."


Ammattilaisena tekstiä oli todella hämmentävää lukea. Kirjoituksesta paistoi kirjoittajan toistaiseksi naiivi ja ideaali käsitys teatterista ja taiteesta. Kirjoittaja kun kuitenkin itsekin haaveilee ammattinäyttelijän urasta. Kimpaannuin nuoren miehen ajatuksista niin, että kirjoitin hänen kirjoitukseensa kommentin tai vastineen, jossa halusin oikaista hänen käsityksiään esityskorvauksista, esitykseen käytetyistä työtunneista ja ammattilaisuudesta.


Seuraavana kirjoittamani vastine.




"Pakko on minun tähän kommentoida, vaikka en tiedäkään kuinka laajalti blogiasi luetaan. Jos ei muuta, niin haluaisin hieman korjata sinun käsityksiä ammattitaiteilijuudesta.
Olen Teatterikoneen näyttelijä, Kirsi Sulonen, ja näyttelin mainitsemassasi Unelmapeli - improvisaationäytelmässä lauantain esityksessä. Halusimme järjestää poliittisessa hengessä esityksen, jossa yleisö saa itse päättää mitä esityksestä maksaa. Ammattiteattereiden hintoihin nähden Teatterikoneen liput ovat aina olleet edullisia, 12 - 20 euroa. Kohtaamme kuitenkin monesti kuluttajan voivottelua siitä, kuinka kalliita liput ovat. Siksi halusimme nostaa esiin keskustelua siitä, mitä yleisö haluaisi esityksestä maksaa, ja mihin kaikkeen saatu tuotto menee.
Hämmennyin ajatuksestasi, että 16,21 € onkin oikein mukava tuntiliksa. Tuntiliksana itse esityksestä varmasti kyllä, jos vertaa vaikkapa kaupanalan työntekijöiden tuntipalkkaan. Kyse ei kuitenkaan ole olleenkaan samantyyppisestä työstä, ja näin onkin, että teatterialalla, kuten monella muullakin "urakkatyyppisellä" alalla korvaukset ajatellaan hieman toisella tavalla.
Vaikka itse esitys kestääkin tunnin, täytyy meidän näyttelijöiden tulla paikalla yleensä n. puolitoista tuntia ennen esitystä. Koska olemme pieni ammattiteatteri eikä meillä ole erillisiä näyttämömiehiä ym., täytyy meidän itse pystyttää valot, kasata lavasteet, pystyttää äänitekniikka, lämmitellä ja valmistautua esitykseen.
Esityksen jälkeen puramme lavasteet, ääni- ja valotekniikan, ja siivoamme tilan. Näin ollen tunnin esitystä varten työaikaa kuluu vähintään kolme tuntia. Näin ollen tuntiliksaksi tulee 5,40€. Eipä olekaan enää kovin kummoinen tuntiliksa, vai mitä Joni?
Olen itse ollut tuntiliksa-alalla, ja istunut kaksi kertaa suuremmalla tuntipalkalla kaupankassalla. Ja voin kertoa, että työn vaativuudesta ei voi samana päivänä puhuakaan. Tuntipalkasta ei voi myöskään puhua silloin, kun työtä ei voi tehdä kahdeksaa tuntia päivässä. Meillä ei voisi olla kahdeksaa esitystä peräjälkeen viitenä päivänä viikossa. Ymmärtänet tämän?
Teatterialalla käytetäänkin palkkasuosituksissa esityskorvausmenetelmää. Näyttelijäliiton määrittelemä suositus minimiesityskorvauksesta on 179 € vaativasta roolityöstä ja ns. b-roolista 159 €. Teatteri-ilmaisun ohjaajien (mikä esim. itse olen koulutukseltani) suositukset kertaluontoisista esityksistä ja keikoista pyörivät samoissa summissa mikäli alustavaa työtä on vähän. Esitykset, joissa alustavaa työtä ja harjoittelua on paljon, suositus on 3-kertainen.
Kyseistä Unelmapeliä on rakennettu ja harjoiteltu yhteensä n. 60 tuntia. Tähän päälle tulee vielä promoaminen, markkinointi- ja myyntityö, joista kertyy työtunteja. Pelkästään markkinointikuvien ottamiseen meni muutama tunti.
Näin ollen, jos avoimia esityksiä on vaikkapa 10, kuten meidän tulevasta ensi-illasta Jalat Alta - pariterapiaa on, tuo kertaluontoinen esityskorvaus kattaa kaikki tehdyt työtunnit.
Kattaakseen kaikki kulut, materiaalikustannukset, markkinointimateriaalien valmistamisen ja palkat, teatterit hakevat apurahoja. Saatujen apurahojen turvin näyttelijöille ja muulle henkilökunnalle pystytään harjoitusajalta palkkaa maksamaan. Aina apurahoja ei kuitenkaan myönnetä, ja tällöin joudumme miettimään toteutetaanko proggis siitä huolimatta, että kenellekään ei pystytä takaamaan siitä palkkaa, ja että kaikki kulut huomioon ottaen, täytyy ottaa riski, että viivan alle ei jää mitään.
Kyseiseen Unelmapeliin, sen enempää kuin tulevaan ensi-iltaamme Jalat Alta, ei ole myönnetty mitään avustuksia, tai apurahoja. Halusimme ne toteuttaa siitä huolimatta.
Idealistinen ajatuksesi siitä, että taiteilijoiden pitäisi tehdä taidetta sydämestään, ilman, että pyytäisivät työstään rahaa, on kovin naiivi.
Suurin osa ammattitaiteilijoista on ihan tavallisia ihmisiä tavallisine menoineen. Emme elä sillan alla emmekä pyhällä hengellä. Meidänkin teatterissamme kaikki näyttelijät ovat perheellisiä ihmisiä asunto- ja autolainoineen. Olisi kovin ihanaa, jos taide olisi ilmaista yhteishyvää kuluttajalle, mutta tämä edellyttäisi sitä, että jokaiselle ammattitaiteilijalle maksettaisiin valtionkassasta työskentelyapurahaa. Että yhteiskunta verorahoistaan maksaisi taitelijoille siitä, että kansalaiset voisivat käydä sitten ilmaiseksi teatterissa ym. Tämä ajatus on kuitenkin mahdoton. Eihän kukaan veronmaksaja suostuisi siihen, että kaikki ammattitaiteilijat automaattisesti saisivat apurahaa, jolla elää, kun kuitenkin vain murto-osa kuluttaa taidetta ja käy esim. teatterissa. Ja tällöinhän kaikki alkaisivat ammattitaiteilijoiksi, kun työn laadulla ei olisi mitään väliä. Reilumpaa näin ollen on, että se joka haluaa teatteria nähdä, siitä myös maksaa, niin kuin kaikesta muustakin palvelusta, tuotteesta tai kulutustavarasta. Ja reilua on, että ammattitaitelijat joutuvat todella tekemään töitä sen eteen, että tuotettu taide on niin hyvää, että ihmiset ovat valmiita siitä maksamaan.
Apurahojen turvin toki meidänkin teatterimme on pystynyt tarjoamaan näyttämötaidetta esim. kouluille ja päiväkodeille ilmaiseksi. Tämä on yhteiskunnan kannalta tärkeää. Tätä työtä olemme tehneet myös saamatta siitä korvausta, koska koemme sen tärkeäksi, ja meille riittää siitä palkaksi se mainitsemasi pelkkä kiitos, ja katsojalle annettu kokemus ja elämys. Tätä ei voi kuitenkaan tehdä kuin silloin tällöin, ja silloinkin on meidän yrityksenä ajateltava ilmaiseksi tehtyä keikkaa jonkinlaisena markkinointitilaisuutena.
Mielestäsi raha on pilaamassa taidetta, mutta kukaan ei elä pelkällä kiitoksella, lainoja ei makseta aplodeilla eikä lasten päivähoitomaksuja kuitata sillä tiedolla, että ihan itse on tehnyt, ja joku siitä on jotain saanut.
Harrastustoiminta sen sijaan nimenomaan perustuu siihen. Harrastajalle kiitokseksi riittää elämys itse tekemisestä, onnistumisesta ja kiitoksista, mutta ammattilaisuus on eri asia. Me teemme tätä päivätyöksemme. Emme saa opintotukia, työttömyyskorvauksia tai kuukausipalkkaa mistään muualta. Ja sen voin kaikkien kollegojen ja muiden taiteilijoiden puolesta väittää, ettei kukaan ei lähde taidealalle ammattilaiseksi rikastuakseen. Siihen on paljon helpompiakin keinoja.
Edelleen ainakin Teatterikone tekee teatteria ja taidetta siitä syystä, että me koko sydämestämme haluamme tätä tehdä. Haluamme antaa elämyksiä, kokemuksia ja uusia ajatuksia sekä oivalluksia maailmasta. Ja se halu on niin suuri, että otamme päivittäin töihin lähtiessämme sen riskin, että tästäkään työpäivästä ei senttiäkään tule rahaa. Nytkin istun toimistollamme täysin ilmaiseksi. Tämän työpäivän aikana lähetän sähköpostia mahdollisille asiakkaille, kirjoitan käsikirjoitusta eteenpäin, puran eilisen esityksen lavastekuormaa, palaveeraan tulevista töistä, ja koska olen itse itseni työnantaja, ja saan rahaa vain toteutuneista keikoista, ei minulle tästäkään työpäivästä kolahda tilille mitään. Sen sijaan tankkasin aamulla autoni, jotta pääsin ajamaan tänne toimistolle, töistä lähtiessäni käyn ostamassa perheellemme ruokaa ja vessapaperia, ja juuri kun ajan toistaiseksi pankin omistaman talomme pihaan, otan postilaatikosta pinkan laskuja, joista jokainen on suuruudeltaan enemmän kuin 16,21€."

No, arvoisat blogimme lukijat. Mitä mieltä te olette teatterin arvosta? Kuinka paljon siitä kuuluu maksaa? Mitä te ajattelette maksamallanne summalla saavanne itse, ja mitä te odotatte esitykseltä, johon lipun hinnan maksatte?

Maanantai alkoi siis rytinällä. Mukavaa loppuviikkoa siitä huolimatta!

2.10.13

Tilanne päällä.

Hola todo!

Tervehdys suomeksi on käsittääkseni "hei kaikki". Jep. Nythän on niin, että on tilanne päällä. Oikeastaan päällä on useitakin eri tilanteita. Tuntuu, että yksi elämän perussäännöistä on se, että kaikki asiat tapahtuu suunnilleen samoihin aikoihin. Kaikki ideat tulee taiteilijalle kerralla ja kaikki keholliset krempat, sekä henkiset vippaukset myös ajoittavat saapumisensa samoihin aikoihin.

Meidän ruokakuntaan on tulossa myös uusi vahvistus. Orasen ruokakuntaan siis ja miksei Teatterikoneenkin siinä samalla. Jännittää niin pirusti, mutta samalla olen tietysti hirveän innoissani. Myös isin rinkka on pakattuna tuossa Haapaniemeläisen kerrostalokolmion eteisessä. Lähden laittamaan naamaa mutrulle kiertueteatterin merkeissä ympäri suomen maan. Kyseessä on Teatterikoneen ulkopuolinen Lukkosulaa ja lumpeenkukkia- produktio, johon lupauduin ikäänkuin korvaajaksi jo aikaa sitten ja nyt on aika tullut lunastaa lupaukset ja onneksi rahatkin sitten jossain vaiheessa. Lisäksi kärsin edelleen elämäni ensimmäisestä alaselkäkrempasta ja pikku flunssasta. Pitäisi viimeistellä muutama Teatterikoneen tulevaisuuteen vahvasti liittyvä teksti ja sävellellä omia musiikillisia kokeilujakin tulevaa omakustannelevyä varten. Nyt olisi vaan taottava kun ideaa piisaa. Vierailin viikonloppuna pohjois-karjalassa, juurillani. Mahtavan Höytiäisen vesijättömaille aikanaan pystytetty mummolakyläni saa minussa myös aina aikaan jonkinlaisen surureaktion. Siellä se maaseutu kuolee ja jostain syystä se surettaa minua. Joten päätin ottaa härkää sarvista ja ideoida teatteria myös siitä aiheesta. Sitä teatteria tietysti vietäisi juuri niihin autioituviin kyliin ja kerrottaisi kaupunkilaisillekin, että tällainen on tilanne. Mutta sekin projekti vaatii aikaa, aikaa ja aikaa. Se ei ole ajankohtaista nyt. Tulipa vaan mieleeni.

Silloin pitää antaa asioiden tapahtua kun ne on tapahtuakseen. Antaa töiden ja elämäntilanteiden vyöryä päälle, nautitaan niistä! Sillä vielä tulee aika, jolloin on aikaa katsoa englannin valioliigaa happikoneessa keskussairaalanmäellä.

Nyt pitänee lähteä tien päälle. Jalat alta- esityksestä jäi erittäin hyvä maku eilisen työpäivän tiimoilta, siitä tulee hyvä pätkä! Innolla odotan jo kiertueen jälkeistä työskentelyä omieni parissa.

Pitäkää Jyväskylästä huoli ja auttakaa isovatsaista kaunista naista, sekä komeaa pikkupoikaa, jos kadulla näette tuskailemassa. Ne ovat luultavasti mun teatterileski ja poika.

-Aapo




1.10.13

Lokakuu ja IKKUNA auki



Eilen avattiin Teatterikoneen osalta Taiken hallinnoima monitaidetila IKKUNA. Maukka ja Väykkä rakentavat talon oli ensimmäinen esitys joka tuossa RAY:n entisessä tilassa esitettiin. Alku oli kevyesti koiran näyttelijän putkiaivoja kutkuttava kun ihmisiä kulki käytävällä lasiseinän takana. Teki mieli vilkutella ihmisille, mutta tilanne ei antanut myöten.

Naapurissa oleva ravintolayrittäjä kutsui ennen esitystä koiran kaljalle kun koira kävi kuljeksimassa kauppakeskuksessa,eli naapurit ovat ainakin ystävällisiä. Mutta koska kyseessä ei tainnut olla Lehmä Muukkosen kotikalja ajattelin jättää tarjouksen väliin. Eihän se sovi koiran, saati näyttelijän verenkierrolle ja ruoansulatukselle nauttia senkaltaisia panimotuotteita ennen esitystä.

IKKUNA vaikuttaa mielenkiintoiselta paikalta, jossa tulee olemaan monipuolista toimintaa tänä vuonna. Kannattaa käydä kurkkailemassa ja tutustumassa -reitittää vaikka polkunsa kulkemaan päivittäin IKKUNAn ohi ja varata aikaa sisään poikkeamiselle ja monipuolisen taiteen kokemiselle.

Aaro