17.12.07

Iloista Joulua...



ja onnea tulevaan vuoteen 2008!


T: pienet ja suuremmat tontut

Hiekkistä Vakkarissa ja muita keikkoja


Muutaman viikon hiljaiselon jälkeen oli hulina viikonloppu eli töitä runsaasti. Perjantaina lämmitettiin Hiekkalaatikkoperhe muutaman kuukauden tauon jälkeen. Kävin tekstin läpi ennen treenejä, mutta kummia aukkoja muistissa oli. Harjoituksista melkein suoraan pääsin lääkärien koekaniiniksi. Heillä oli motivointikoulutusta, jossa sain olla harjoituspotilaana. Se oli hauskaa! Pääsin näyttelemään masentunutta perheenäitiä ja ylipainoista ravintolatyöntekijää.

Lauantaina kävimme Minnan kanssa pikkujoulukeikalla. Lämmitimme esityksen nimeltä Finnishism, jonka alunperin ohjasin Minnalle ja Jounille. Päivitimme vähän tekstiä ja hyvin se tuntui toimivan edelleen. Sieltä kiidimme suoraan Hiekkiksen esitykseen. Ei ehtinyt panikoida, kun siihen ei jäänyt aikaa. Esitys meni hyvin, vaikka sovitin tekstiä jälleen omiin ajatuksiini sopivammaksi...

Sunnuntaina päivällä oli vielä toinen veto Hiekkistä. Paniikkia mahtui sunnuntaipäiväänkin, kun armas teknikkomme oli töidensä kanssa niin solmussa ettei päässyt paikalle ja piti etsiä uusi henkilö valoja ja musiikkeja ajamaan. Ohjaajamme syöksyi apuun kädet täristen, mutta esitys meni kaikin puolin loistavasti, sitten kun pääsimme baariin sisälle puoli tuntia ennen esitystä.

Varsinkin tuo toinen esitys oli mahtava. On hienoa näytellä ihmisen kanssa, jonka kanssa voi elää näyttämölle, kuunnellen ja sataprosenttisesti luottaen. Mahtaa! Ja ne palautteet jotka yleisöltä kuulin olivat hyviä. Että kyllä kannatti!

28.11.07

Olen tonttu!

Lumi tekee onnelliseksi ja mieli alkaa olla jouluinen! Jos haluat askeleen lähemmäksi tonttumaista olotilaa voit käydä katsomassa oman tonttunimesi ja tonttuilla oikein kunnolla!

Terveisin Ranni Hallavalo

25.11.07

Aina joskus...

-Huomaa jääneensä yhä ulommas tietotekniikan sovelluksista.
-Voi onnistumisten kautta kokea olemassaolon merkityksellisyyttä.
-Ihmettelee elämän merkillisyyttä ja monimuotoisuutta.
-Näkee, kuinka hauras voi ihminen olla.
-Näkee, miten paljon ihminen kestää, kuitenkin murtumatta olemattomaksi.
-Saattaa löytää huumorista oljenkorren.
-Unohtaa mitä kaikkea on jo saanut aikaan.
-Uppoutuu huomaamatta piehtaroimaan menneisyydessä, hyvässä ja pahassa ja asioissa, jotka eivät tapahtuessaankaan olleet merkittäviä tahi ihmeellisiä.
-Tulee pohtineeksi miten ihmisen muisti oikein toimii.
-Iskee blues.
-Siitä nauttii...

22.11.07

Runollista kuvin

Lamminmäen isäntä Juhani toivottaa ihmiset tervetulleiksi, tarjoilijat komppaa.


Runotarjoilijat työssä...

...tarjoilemassa...


... ja tauolla.


Lauluosuuden alku ja Päivi Hirven ihanat puvut!


Jäätyvä järvi ja taustatanssijat.


Juhani Siljon runo uudelleen käsittelyssä sävelin.


Naiset haluaa Hassin sanoin.


Lopuksi suljetaan suu.



Kuvat otti Marjut Vuotila. Kiitos!

21.11.07

Tulossa: Runollistan toinen esitys perjantaina 23.11.

Meillä oli viime perjantaina enskari Runollistasta Lamminmäen tiloilla. Oli aivan mielettömän hienoa! Aluksi kiersimme pöydissä tarjoilemassa runoja asiakkaille. Siitä muodostui intiimi, hieno hetki kuulijan ja lausujan välille. Huvittavaa oli, kun molemmat, sekä asiakas että tarjoilija, pyyhkivät kyyneleitä ja tarjoilijana mietti mitä laukaisee pois lähtiessä: "hauskaa illan jatkoa" - ei ihan sopinut tunnelmaan. Lauluosiokin sujui omasta mielestämme hyvin. Oli rentoa laulaa, kun oli saanut henkilökohtaisen kontaktin kaikkiin kuulijoihin jo runojen myötä. Illan päätteeksi vielä eräs mies halusi pitää meille puheen ja kiittää näin hienoa esitystämme. Kyllä jäi hyvä mieli! (Varsinkin kun saimme syödä samoja herkkuja kun asiakkaat.)

Tulevana perjantaina on vielä mahdollisuus nähdä Runollista Lamminmäellä ja syödä hyvin, viini palan painikkeena!

12.11.07

Uutta ensi-iltaa

Tämä on taas näitä hulluja viikkoja, että ajatukset ovat sekavat ja mahanpohjaa vääntää, eikä juhlinnaltakaan välty. Minulla on Runollistan ensi-ilta perjantaina Joutsassa ja siipallani Shakespeare Hollywoodissa lauantaina kaupunginteatterissa.

Olen perehtynyt viime aikoina runojen ihmeelliseen maailmaan ja täytyy sanoa, että sieltä löytyy koko maailma! Runojen kautta löytää itsestään ja itseään. Tunteet tulevat pintaan. Ah!

Tuo Runollista sykähdyttää minua ajatuksena hurjasti. Siinä pääsee lähelle yleisöä ja henkilökohtaiseen kontaktiin. Kierrämme pöydissä esittämässä runoja ihmisten toiveiden mukaisesti. Yleisö saa valita listalta suosikkinsa ja se esitetään kuulijalle henkilökohtaisesti. Myöhemmin samoja runoja lauletaan. Se on mielenkiintoista miten samasta tekstistä painottuu eri asiat ilmaisutavasta riippuen. Lausua voi tuhannella tavalla ja miten sävel tuo vielä oman vireensä tekstiin. Saa nähdä onko tämä yleisöstä mielenkiintoista ja vaivaantuvatko he henkilökohtaisesta kontaktista vai syttyykö sielu tuleen!

Haluan laittaa tähän vielä runon joka oli minulle tuntematon (häpeän kyllä sitä!) ennen tätä produktiota. Tämän voi kuulla myös laulettuna. Uuno Kailaan Pallokentällä.

Näin: Pallokentän laitaan
eräs rampa poikanen
oli seisahtunut alle
sen suuren lehmuksen.

Hän seisoi nurmikolla,
nojas kainalosauvoihin;
pelin tiimellystä katsoi
hän silmin kuumeisin.

Yli aurinkoisen hiekan,
johon lehmus varjon loi
moni riemukas huuto kiiri,
moni kirkas nauru soi.

Pojat juoksivat notkein säärin,
yli pallokentän sen.
Eräs seisoi hievahtamatta,
eräs raajarikkoinen.

Vaan hänkään totisesti
ei muistanut sauvojaan.
Oli haltioitunut hehku
hänen kalpeilla kasvoillaan

Rajaviivan takaa milloin
joku rohkeni juosta pois,
oli niin kuin lehmuksen alta
eräs myöskin juossut ois-

kuin jättänyt ramman ruumiin
olis sielu poikasen
ja syöksynyt kilpasille
kera toisten, riemuiten.

Hän askeleen astui - mutta
kuin unesta havahtain
näki itsensä... oikea jalka
oli kuihtunut tynkä vain.

Pojat juoksivat notkein säärin
yli pallokentän sen
vaan lehmuksen alla seisoi,
eräs raajarikkoinen,

joka ruumis tärisevänä,
iho harmaana kääntyi pois
kuin ruskean nutun alla
sydän pakahtunut ois.-

Yhä riemukas huuto kiiri,
yhä kirkas nauru soi
yli aurinkoisen hiekan,
johon lehmus varjon loi.

7.11.07

Hiekkalaatikkoperheen ensi-ilta ja toinen esitys Huttulassa

Niin ne vilahtivat Huttulan esitykset. Molemmat esitykset olivat loppuunmyytyjä ja jouduimme käännyttämään ihmisiä ovelta. Se tuntui kyllä ikävältä, mutta meidän kannalta tietysti parempi näin. Pelkoni siis tässä tapauksessa yleisön puutteesta jäi pelkäksi painajaisuneksi, mutta uusi ensi-ilta häämöttää ensi viikolla, joten voi alkaa pelkäämään sitä.

Ensi-ilta päivänä saavuimme Huttulaan puoli kolmen aikaan ja aloitimme rakentamaan näyttämöä kuntoon. Siinä meni karkeasti noin kolme tuntia ja väliin mahtui jonkun verran panikointia ja joitakin hampurilaisaterioita. Alunperin kuvittelin, että yleisöä mahtuisi tilaan 70, mutta se jäi haaveeksi. Lopulta saimme paikkoja 55, joista osa oli niin lähellä toisiaan, että läheisyydettömyydestä ei ollut pulaa. Alla olevista kuvista voi nähdä muutoksen, jonka Huttulan kahvilan puoli koki Teatterikoneen käsittelyssä.



Ennen...


...ja jälkeen.


Lukuisien vaiheiden jälkeen pääsimme itse esitykseen. Se on uskomattoman pitkä aika odottaa verhon takana, kun yleisö tulee paikoilleen ja pääsee vihoin aloittamaan. Jännitti hurjasti. Minulle tuli käsittämättömiä mustia aukkoja tekstiin esityksen alussa. Minna suvereenisti paikkaili niitä, mutta ohjaaja jälkeenpäin kommentoi taidepausseista. Kun pahin jännitys oli ohi pääsi taas kiinni rentoudesta ja pystyi alkaa nauttimaan tekemisestä enemmän. Kaikenkaikkiaan esitys meni hyvin, vaikka ajattelin, että jos kriitikko teilaa minut, olen sen ansainnut. Loppumonologi onnistui hienosti ja sovin itseni kanssa että se paikkasi alun mokia. Yleisö tuntui tykkäävän esityksestä.

Arvosteluissa esitystä kehuttiin, mikä tietysti tuntui mukavalta. Ja oli helpompi lähteä toiseen esitykseen, toki mielessä kävi, että mitä jos nyt yleisö odottaa jotain mielettömän hienoa juttua ja sitten pettyykin...

Toinen esitys meni paremmin kuin ensi-ilta. Mikä on kai vastoin kaikkia yleisiä käsityksiä. Oli paljon rennompaa alusta lähtien ja pystyi kuuntelemaan Minnaa paremmin. Meidän yhteispeli toimi loistavasti. Se on mahtavaa näytellä ihmisen kanssa jonka kanssa on turvassa ja juttu toimii molempiin suuntiin.

Meillä on sovittu muutama esitys joulukuussa Jyväskylään, mutta siihen asti ilmeisesti on Hiekkiksen osalta paussia. Olisi kiva päästä Joutsaan tai Leivonmäelle juttua esittämään, että kaikki halukkaat pääsisivät katsomaan.

Mutta tervetuloa esityksiin, sitten kun niitä on!

23.10.07

Ensimmäinen yleisö


Kyllä jännitti! Miten se ensimmäisen yleisön kohtaaminen onkin niin vatsanpohjaa vääntävä tapahtuma. Esitys meni periaatteessa hyvin, eikä kukaan lukiolaisista kävellyt kesken ulos. Tosin ei sieltä ulos olisi päässytkään, koska kesken kaiken joku kurkisti saliin ja lukitsi hädissään oven sen sulkiessaan. Yleisöstä kuului naurua, mikä tietysti ilahdutti. Se on sellainen kuuluva osallistumisen merkki. Olin niin hädissäni, etten uskaltanut kunnolla katsoa ihmisiä, joten en tiedä mitä muuta yleisössä tapahtui. Kaikki tämä jännitys sai minussa aikaan sellaisen hurjan nopeuden. Paahdoin kaikki kohtaukset sellaisella vauhdilla, että Minna sai tehdä töitä pysyäkseen mukana. Kiire aiheutti puheeseen änkytystä ja esityksen jälkeen eräs tuttu kommentoikin, että vähän takeltelua oli repliikeissä. No, onpahan parannettavaa tämän päivän ennakkoon. Eiliseen sekoiluun antoi lisäpotkua myös pelikone, jota rummutettiin sellaisella tahdilla, että melkein luuli olevansa kasinolla.

22.10.07

Hiekkalaatikko Huttulassa


Eilinen päivä kului joutuisasti Joutsassa. Pääsimme vihdoin testaamaan näytelmän toimivuutta huoltoaseman kahvilatilaan ja se toimi! Hurjaa miten teatterin saa rakennettua melkein mihin vaan ja miten tila muuntuu meidän mieltämäksemme teatteriksi. Kyllä siinä jonkun verran tarvitsee kekseliäisyyttä ja lihasvoimaa, mutta on se sen arvoista!

Aikaisemmat esitykset Huttulassa ovat olleet salin puolella, mutta nyt halusimme intiiminpää tunnelmaa ja siirryimme kahvilan puolelle talon etuosaan. Ratkaisu oli hyvä, koska saimme vallattua koko alueen itsellemme ja ihmiset ohjattiin salin puolelle ruokailemaan ja kahvittelemaan. Me saimme myös hauskat äänitehosteet, kun pelikoneet ovat suoraan näyttämön takana. Eilisiin harjoituksiin lisäpotkua tulikin rutkasti, kun piti taistella kiinnostavuudesta tuplausäänen kanssa! Ihmiset olivat kuulemma kiinnostuneina kyselleet, että mitä sermien takana tapahtuu, kun sieltä välillä kuului kovaäänisiä huudahduksia. Mm. lause "meille tulee vauva!" oli herättänyt hilpeyttä.

Totomiehet, jotka ovat viimeiset 10 vuotta (nyt ehkä liiottelen) seuranneet raveja kahvilan puolella, olivat hiukan hämillään kun teatteri valloitti heidän urheiluareenansa. Heille oli järjestetty totopaikka toiseen tilaan, mutta tottumus oli kovassa. Mies jos toinenkin kävi tiukasti pyörimässä lavasteissa ja etsi kuumeisesti muita totoajia...

Meillä on tänään kenraaliharjoitus, jota lukiolaisluokka tulee katsomaan. Jännittää mitä he näytelmästä sanovat ja miten ottavat jutun vastaan. Ensi-iltakin häämöttää perjantailla.

1.10.07

Miksi teatteria tehdään / katsotaan?

Meillä oli eilen Hiekkiksen treenit. Viime harjoitus oli päättynyt jonkinmoiseen kaaokseen, kun eräs ahdistunut näyttelijä (saatoin olla minä) ei ymmärtänyt mistä tekstissä on kysymys ja purki omaa huonouden tunnetta ohjaajaan. Siitä seurasi, että käsikirjoittaja-ohjaaja meni itseensä, luki tekstin analyyttisesti läpi ja teki radikaaleja muutoksia. Muutokset käytiin yhdessä läpi ja todettiin, että ne toivat käsikirjoitukseen hyviä lisäahdistuksia ja selkeyttivät rakennetta. Ehkä joskus kannattaa kriiseillä, se saattaa olla hyvästäkin... vaikka se saa minunlaisessa huono itsetuntoisessa näyttelijässä aikaan syyllisyyttä, että on hankala ja vielä tyhmä. Mutta tällä aasinsillalla halusin päästä varsinaiseen aiheeseen.

Mika kysyi eilen ohimennen harjoituksissa, että mietinkö koskaan miksi teen teatteria. Vastasin, että päivittäin. Onhan tämä aivan järjetöntä hommaa. Tavallaan. Sitä treenaa monta kuukautta jotain esitystä, eikä koskaan ole takuita kiinnostuuko siitä kukaan. Se on joka esityksen kohdalla yhtä iso kysymysmerkki. Toki on niin sanottuja hittinäytelmiä (niin kuin Viulunsoittaja, jota miehenikin veivaa isolla talolla...) jotka tuovat katsojia. Mutta ei niissäkään välttämättä aina onnistuta ja pienillä teattereilla ei ole sellaiseen varakaan. Tämä teatterintekemisen probleema on taas tässä vaiheessa elämää pinnassa, kun ensi-ilta on kolmen viikon päästä.

Urani kamalin kokemus oli muutama vuosi sitten kun kirjoitin ja ohjasin jutun erääseen harrastajateatteriin. Siitä oli vain kaksi esitystä, koska kukaan ei halunnut tulla katsomaan sitä. Ei siis kukaan, kaikki muut esitykset peruttiin paitsi ensi-ilta ja Yläkaupunginyössä ollut ilmaisesitys. Se oli kyllä nöyryyttävää jos mikä. Syy jää hämärän peittoon. Aihe oli ajankohtainen, lehtikin kirjoitti, mielestäni juttu oli ihan hyvä, mutta ketään ei vaan kiinnostanut. Siinä vaiheessa mietin, että oliko tämä nyt tässä, minun teatterin tekemiseni. Pitäisikö vaihtaa alaa. En pystynyt, kun en muuta osaa tai halua. Teen tätä koska minulla on siihen joku sisäinen pakko ja ainakin silloin tällöin uskon, että teatteri antaa katsojalle jotain. Tässä surullisessa tapauksessa, toivottavasti prosessi oli edes näyttelijöille hyvä kokemus, koska katsojia ei juuri ollut...

Ja mikä on onnistunut esitys? Onko se sellainen, jonka näkee 100 000 ihmistä ja se saa huomiota kansainvälisesti vai sellainen joka estää yhden ihmisen riistämästä itseltään hengen?
Miksi katsoja ylipäänsä kiinnostuu jostain esityksestä? Miksi ihmiset katsovat teatteria? Mikä sinut saa lähtemään teatteriin?

29.9.07

JEE JEE

Varsinaiset sivut muistuttavat menneestä: älöylän ehtoo, oli ja meni, ja kivaa oli. laitan otteita ENSIMMÄISESTÄ keikka-arvostelustani, genre, Rock. Kunhan joku kerta ehdin. Paljon siellä ei tosiaan väkeä ollut, mutta mukava oli päästä taas testaamaan 15years on the roadia, se kun tuppaa parhaiten kehittymään muotoonsa esitysten myötä. Sunnuntaina 30.9. eli huomenna, puretaan katos haihatuksen pellolta. soita mulle jos haluat tulla aamupäivällä auttamaan sinä aktiivinen Tkonelainen ;) homma hoitunee ripeästä vaikka lukisitkin tätä vasta maanantaina...
jeps, viuluri menossa talolla, kahvia, ja lavalle-
aaro

18.9.07

on laulettu

Olipahan kuitenkin aikas mukavaa tuossa taannoin. Sisäänajettiin teatterikoneen syksy vakkarissa. Paikalla oli uskollisia sukulaisia ym. Tkoneen toiminnasta kiinnostuneita ihmisiä ;) olipa paikalla ainakin kaksi ihan sattumalta paikalle sattunutta katsojaa, jotka hekin kuulemma nauttivat kuulemastaan ja näkemästään. Kiitos kaikille, taas kerran. On hienoa heittää keikka isolla porukalla vaikka se tarkoittaakin helposti myös sitä, että kun liikkuvia palasia on useita on harjoituksille vaikea saada järjestymään aikaa. Suurimmalla osalla porukasta oli jo takana setin aiempi versio huttulasta, joten mikäs sitä on tehdessä kun homma on hallussa. Uudet koneen osat pääsivät myös ensi kertaa esille ja runotarjoilijamme pääsivät ensikontaktiin asiakkaiden kanssa.
Runollista edistyy. Tänään käytiin biisejä läpitte ja miekin ehdin hetkeksi mukaan kun ensimmäinen lukuharjoitus isolla talolla hollywood-näytelmästä kesti sen verran aikaa, että aikaa jäi vapaa-ajaksi asti. Vapaa-aika tarkoittaakin usein kohdallani aikaa jolloin voi tehdä töitä tämän rakkaan koneen kanssa ( en tarkoita t.konetta jota juuri näpyttelen vaan T.konetta). no niin-
aaro

10.9.07

roll over -

käytiin uusia biisejä läpi tänään. runollista -biisejä. eveliinan pikkuharmoni väräytteli ilmaa syäntä lämmittävästi :)
taannoiset enskarijuhlat sukeutuivat lopulta sadonkorjuujuhliksi kun aamuyöstä syötiin koko tämänsyksyinen perunasato.
nyt elo itse kutsuu taas, pois rannalta koneen-

Väsyneen harjoituksen piristävä tulos

Meillä oli eilen Hiekkalaatikkoperheen harjoitukset. Aaron ensi-illasta (oli muuten hieno juttu!) väsyneenä, muutaman tunnin nukkuneena raahauduin harjoituksiin. Kun ilmoitin olostani muulle työryhmälle, selvisi, että kaikki muutkin ovat vaivaisilla yöunilla olleita ja sovimme, että otamme hyvin rennosti. Sen kaiken rentouden ja väsymyksestä johtuvan suojaamattomuuden ansiosta oli ihanaa näytellä. Se ei ehkä ollut näyttelemistä ollenkaan vaan lavalla hengittämistä. Tunteet olivat hyvin pinnassa, kaikki itketti ja nauratti. Puhuimme paljon olennaista ja epäolennaista ja asiat vain loksahtelivat kohdalleen. Miksi teatterin tekemisen pitäisi olla tuskan kautta vääntämistä ja ahdistuksessa pyörimistä, kun se voi olla leikkimistä, höpöttelyä ja tajunnan virtaa! Tästä lähtien otan metodiksi teatterin tekemiseen liian vähän nukkumisen, viinanjuonnin ja valmistautumattomuuden, niin hyvin menee!

8.9.07

väliajalla

On se jännää, miten voikin olla jännempää kun on ensi-ilta, kuin silloin kun on ennako. Vaikka sali on jotakuinkin yhtä täynnä, eli hyvinkin lähellä viimosta penkkiä myöten täynnänsä. Tunnelma on käsittääkseni hyviinnii lämpöinen.
On se muuten harmi kun ei onnistunut menneeltä kesältä heittämään tekstiä tänne väliajan aikana.
Joku kertoi joku aika sitten olleensa oikein ulkomailla ja menneensä siellä katsomaan teatteriin jotakin musikaalia ja oli sitten esityksen jälkeen lukenut kyseisen esityksen jonkun näyttelijän blogia ja saaneensa sitä kautta lisää tietoa esityksestä. Sehän olisi hienoa jos semmoista tapahtuisi joskus vaikka tässäkin!
Vielä kakkospuolisko (siellä on ainakin yksi esityksen kauneimmista lauluista miun mielestä, ellei kaunein peräti) läpitte ja sitten vois vähän juhlistaa, nostaa maljan, elämälle!
Mazel tov!!!

sävelist'

Minut hetkiin sitovat lukuisat asiat. Sävelet, erinäiset. Teatterikone on tekemässä syksyksi kahtakin esitystä, joiden musiikkeja minulla on kunnia kehitellä. Tähän mennessä on syntynyt raakioita n. kahdeksaan Runollista esityksen lauluun. Sanoista ei tarvitse minun kantaa vastuuta tällä erää. Tekstit ovat valmiita mm. Eino Leinoa, J.H. Erkkoa, Arno Kotroa, Uuno Kailasta.. Edelleen voin sanoa, että sävelten parissa työskentely on ihanaa. Vaikka alussa arvelutti ja saattaa välillä edelleenkin arveluttaa, että riittääkö rahkeet ja koska se pussin pohja tulee vastaan niin ihana on huomata, että kyllä niitä vaan syntyy. Ehkei pussissa olekaan pohjaa. Ehkä siinä on reikä joka johtaa juuristoon ja niiden alle pohjavesiin asti?
Leipätyöpaikalla on tänä ehtoona ensi-ilta eräästä musikaalista joka tuntuu alustavasti siltä, että yleisö tykkää ja yleisöä riittää. On ollut sen verran täyttä tupaa ennakoissa. Täyttä tupaa ja tyytyväisen oloista ihmistä. Itsekin alkaa jaksaa paremmin angiinoiden ja taannoisen jalkapalloilun jäljiltä ja voi taas nauttia työstä. Tervetuloa teatteriin ja erityisesti tervetuloa Vakkariin kauppakadulle su16.9. siellä nimittäin saa ensiesityksensä osa uusista lauluista. Laulu-ilta Huttulassa oli niin hieno, että odotukset on korkealla taas.

27.8.07

Jalkapalloa ja Koneen lauluja


Tästä venyttelystä Joutsan urheilukentällä alkoi Teatterikoneen lauantain urakka. Edessä on viisi jalkapallo ottelua ja yksi esitys. Pieni tsemppari seuraa harjoitusta kiinnostuneena...


...kunnes näkee jotain kiinnostavampaa muualla.


Tässä toisen pelin tunnelmia. Punainen paholainen maalissa on Minna.


Tunnelmia vaihtopenkiltä. Ohjaaja, joka angiinan vuoksi sai pelikiellon yritti pakottaa vaihtopenkkiläiset kannustamaan, mutta kaikki eivät totelleet. Peli oli kyllä niin jännittävää, että kannustus saattoi unohtua sen takia... Kannustamassa myös Haihatuksen Anni. Ja Haihatukselta saatiin hyvä vahvistus, Miika, mukaan pelaamaan. Annua tuli tuuraamaan vanhempi Sankilampi, joka myös kuvassa.


Vaikka Teatterikone teki kaikkensa ja hurjalla olemuksellaan yritti pelotella vastustajat tainnoksiin, se jäi kuitenkin kilpailussa sinne loppupäähän, mutta ei ollut viimeinen! Ja tärkeintähän ei ole voitto vaan osallistuminen! Hauskaa oli, vaikka paikat pelaajilla on kuulemma tosi kipeänä.


Urakka jatkui illalla Huttulassa Koneen lauluilla. Juontajina toimivat Jalli ja Liukko.

Muistoja menneiltä ajoilta. Veli-Poika Neito tanssii -näytelmästä kävi tyttöjä liehittelemässä.


Tässä menee kaksi näytelmää sekaisin, kun Liisaa näyttelevä Minna rökittää Ruutia näyttelevää teatterin taiteellista johtajaa... Molemmat saivat laulaakin illan aikana.


Lähimenneisyydestä: Se voi olla rankkaa -kuorobiisi.


Vinoutunut Jussin isä, Jalmarikin kävi lavalla luikauttamassa.


Sen jälkeen kaivattiinkin jo huolenkerääjiä.


Laulukone työssä...


...ja kahden minuutin valmistautumisen jälkeen on laulu valmis!



Sami Salaisuuden vartijasta veti tunnelman herkäksi.


Juontaja innostuu.



Marie Valerie ja hänen uskollinen säestäjänsä Veikko.


Salaisuuden vartijan vihreän maailman kummajaiset kävivät laulamassa Baabelin Börssistä.


"Tässä on Teatterikone!"


Joka kiittää kaikkia katsojia!

23.8.07

Runoa, laulua ja näyttelijäntyötä

Kohti uusia seikkailuita.


Syksy on tullut. Ilmat ovat edelleen kesäiset, mutta lapsella alkoi koulu, miehellä työt ja itselläkin on taas elämää.

Olin pitkästä aikaa laulutunnilla toissa päivänä. Ajattelin muistella, että miten se homma menikään, niin ei olisi niin suuri kynnys laulaa julkisesti Runollisen keikoilla. Laulaminen on aina hirmu henkilökohtaista ja pelottavaa. Siinä on jotenkin paljon paljaampi kuin näytellessä. Tunti sujui kuitenkin mukavan kivuttomasti, vaikka aivot olivatkin sen jälkeen tulessa kun yritti omaksua kaikki ohjeet joita opettajalta sateli.

Oma runolistani on valmis. Oli hienoa lukea runoja pitkästä aikaa, niitä listalle etsiessäni. Miten muutamat sanat voivat saada niin voimakkaan tunnemyrskyn aikaan? Siinä on ehkä runouden ydin.

Meillä oli eilen Hiekkalaatikkoperheen ensimmäiset epäviralliset harjoitukset. Ihanaa olla lavalla ohjattavana. Joku toinen on vastuussa kokonaisuudesta! Näytteleminen on helppoa (sanon nyt ja ennen ensi-iltaa olen hajalla ja kaikki tuntuu kamalalta!).

Ylihuomenna Teatterikone ottaa mittaa muista jalkapallon harrastajista Joutsan puulaaki turnauksessa. Taistelutahto on vielä vähän hakusassa, mutta eiköhän se kentällä löydy. Illalla otamme mittaa laulutaidoista Huttulassa, jossa kuullaan Koneen lauluja kaikista menneistä proggiksista. Eteenpäin!

17.8.07

muutoksen ajat

Elämme muutoksen aikoja. Tulvat huuhtelevat maailmaa. Toisaalla kuivuus tukahduttaa. Kotoisassa lintukodossammekin hanavedestä on tullut arveluttava kumppani, epäilyttävä etu. Vettä suositellaan keitettävän viidestä kymmeneen minuuttia ennen nauttimista. Mutta miten nautit kiehuvasta vedestä? Teenä, sanoo yksi, jäähdytettynä, tuumii toinen. Molemmat ovat oikeassa, koska nykyaikana totuus ei enää ole yksiselitteinen. Toiset ihmiset jatkavat samoilla radoilla kauppakadun yläpäästä alapäähän ja toiset kehittyvät ja saavat elämässä aikaan merkittäviä muutoksia työtilanteissaan ja asuinoloissaan. Kuten Rakas koponen. Samaisen koposen kunniaksi aion tänään tarkistaa onko kaappien kätköihin jäänyt lojumaan juomia, joita ei tähän mennessä ole kyetty pois juomaan.
Näinä muutoksen aikoina on lohdullista muistaa, että ainoa mikä on pysyvää, on muutos.

16.8.07

Kiitos ja hei hei!

Kolme vuotta sitten sain puhelun, jossa pyydettiin mukaan Teatterikoneeseen. Kun en osaa sanoa ei, niin sanoin joo. Hyvä kun sanoin, oli oikein hauskaa. Välillä oli ihan mieletön noste kun koneella meni hyvin, välillä harmitti kun asiat ei sujunut. Mutta kaikesta on oppinut ja nauttinut.

Kiitos, tässä oli Koistisen koneilut. Nähdään teatterissa!

8.8.07

Lauluja ja valokuvia

Blogi on jäänyt esitysten loputtua vähän unholaan kun olemme lomailleet. Eilen löimme kumisevat päämme Annun ja Aaron kanssa yhteen ja päätimme järjestää pikavauhtia Koneen lauluja -illan. Ympyröikää siis 25.8. allakoistanne ja tulkaa silloin Huttulaan. Illan aikana kuullaan biisejä Teatterikoneen kaikista näytelmistä. Illan ideana on paikkailla meidän kesällä kurjistunutta taloutta. Katsojia kun ei ihan odotetusti käynyt. Mutta tulkaapa siis Huttulaan kuulemaan Teatterikone-suosikkinne.

Ja Haihatuksen touhuista on juttua viikonloppuna Keskisuomalaisessa. Tällä kertaa Jousi-Baarin näyttelyistä. Tällä hetkellä siellä on esillä allekirjoittaneen teatterivalokuvia. Saa käydä katsomassa vaikka bussia odotellessa ja lähettää myös minulle palautetta. Ja kuvia saa ostaa, halvalla lähtee! Tuottajasta on siis tullut myös taiteilija :D

24.7.07

Kaikki loppuu aikanaan...

...niin kuin tämäkin kesä ja teatteri sen. Olo on haikea ja helpottunut kuten joku loppuringissä totesi. Minusta tulee isona oli hieno esitys ja kokemisen arvoinen matka. Veronsa vaatii liian vähä uni ja kiire, ei siis kovin levännyt olo, ainakaan vielä. Onneksi on puolitoista viikkoa lomaa ennen arkea ja uusia kiireitä.

Moni asia on muutoksessa tässä koneessa. Se tuntuu hyvältä ja samalla kipeältä, kun täytyy jättää asioita ja ihmisiä taakseen. Eivät nuo ihmiset mielestä poistu, mutta näiltä kulmilta. Ikävä tulee kesää, peltoa, jalkapalloa, pelaajia ja Koistista.

On niin paljon sanottavaa, että se vetää mielen hiljaiseksi. Nousee vain kuvia mieleen. Ja kuvista tuli mieleen, että Joutsan Jousibaarissa saattaa nähdä tuttuja kasvoja. Antaa kuvien puhua loppuun...




Koneen osa

19.7.07

Oi aikoja,kuinka ne kulkevat!

Viimoisia vetäisyjä vailla on kesän esitykset haihatuksen pellolla.4kpl vielä, sitten alkaa luopuminen. kai se on osittain jo alkanut.. eilen keskiviikkona oli mukavasti porukkaa katsomossa.Oli kivaa, vettäkin saatiin piristävä kuuro niskaamme ja salamankin näin. sormet kohmeessa. ei löydä sielu sanoja. kädet kaipaavat lapiota, moottorisahaa, rautakankea, ynnä muuta kevyttä pihatyökalua, eikä lainkaan fujitsu-siemensin näppäimistöä. tietokone on kuin viini ja kynttilät. sopii paremmin syksyyn ja talveen.

10.7.07

Se vain paranee

Kävin lauantaina katsomassa Minusta tulee isona. Kyseessä oli siis toinen kerta kun näin valmiin esityksen. Ja se vain paranee koko ajan! Ensi-iltaan verrattuna lauantain esityksessä oli tiukempi rytmi ja enemmän tunnetta. Mainiota!
Eilen myös kokoustettiin hallituksen ja uuden tuottajan kesken. Syksyn kuviot alkaa selkeytymään hiljalleen. Paljon on kyllä vielä tehtävää minulla, mutta vielä enemmän tuolla uudella tuottajalla Annella. Syksyllä kun tulee kaksi ensi-iltaa kolmen viikon välein. Tahti on aika hurja, mutta eiköhän siitä porukka selviä.
Ja loppuun pieni mainospala: Jyväskylän Viherlaaksossa on tarjolla iltaisin Teatteri Pahnanpohjimmaisten Hermanni Hirvi ja Oopperan kummitus -näytelmä. Eilisen läpimenon perusteella yleisöllä tulee olemaan hauskaa ja päätä hämmentävää tuota katsoessa.

30.6.07

Ensi-ilta tuli ja juhlat meni

Huh!

Olipahan taas ensi-ilta. Kiitokset yleisölle, joka uhmasi koleaa säätä. Enemmänkin olisi mahtunut, mutta ehkäpä sana lähtee nyt kiertämään ja väki löytää auringon myötä paikalle. Ja taas tekivät hyvää työtä nuo meidän näyttelijät!
Ja oli varsin mainiot juhlat. Savusaunaa ja tavallista saunaa, uimista, laulua ja lahjoja. Joutsasta kotiin päästyäni rojahdin sänkyyn ja nukuin 15 tuntia. Vuoden verran ollaan Annun ja Aaron kanssa puuhailtu Minusta tulee isona kanssa, joten nyt sai vähän levätäkin.
Tässä kuvasatoa ensi-illasta:









Ja vähän kuvia myös juhlista:

27.6.07

Vähän jo jännittää...

huominen ensi-ilta. En ole nähnyt oikein näytelmää vieläkään kunnolla. Miusta on mukava saada se sama kokemus ensi-illassa minkä muukin yleisö saa kun näkee jotakin uutta. Annun sanoihin mie oon aina luottanut, joten huomenna pääsee nauttimaan hyvästä teatterista.
Eniten jännittää tuleeko ihmiset paikalle, vai pelkäävätkö sadetta. Meillä on hyvä katos ja väliajalla pääsee sisälle lämmittelemään, joten paikalle kannattaa tulla vaikka olisi vähän koleampaa!
Joka tapauksessa huomenna juhlitaan Teatterikoneen viidettä kantaesitystä.

Ja liput voi varata täältä.

Viimeisiä viedään

Huomenna se on. Ensi-ilta. Eilisen harjoituksen jälkeen sain uskon, että tämä on hieno juttu. Toki olen niin alusta asti ajatellut, mutta usko on välillä ollut koetuksella. Kirjoittamaan ei ole paljon kerinnyt. Illat ovat venyneet pitkiksi, mutta rento meininki on säilynyt. Vielä ei ole kukaan ilmoittanut jättäytyvänsä pois ikävän ohjaajan tai kurjan tunnelman vuoksi. Toivottavasti meininki säilyy hyvänä.
Tänään päästään harjoittelemaan yleisön kanssa, kun näyttelijät ovat saaneet pyytää muutaman koekatsojan. Hui ja jee! Ei muuta kun peukkua pusikkoon ja pelto haltuun!
Tervetuloa katsomaan meidän hienoa kesänäytelmää huomisesta lähtien!

18.6.07

Sinne se katsomo nousee!

Tuottaja ehti taas piipahtaa Joutsassa. Julisteet levisivät myös naapurikuntiin. Toivottavasti yleisö löytää paikalle.
Haihatuksella hienointa oli nähdä, että katsomon katos alkaa saada muotoaan. Aaro ja Aapo pääsivät vaihteeksi oikeisiin töihin ja vasarointi näytti sujuvan mainiosti. Kyllä siitä katettu katsomo tulee.
Huomenna käsiohjelma painoon. Sitten vielä lipun- ja pullanmyyntikuviot selväksi ja siinäpä alkaakin minun osuuteni olla. Nyt ei voi oikein kuin jännittää miten esitykset menee ja kuinka paljon yleisöä tulee.
Vielä jotenkin isommaksi tämän ensi-illan henkilökohtaisesti minulle tekee se, että tietää sen olevan minulle viimeinen Teatterikoneessa. Lähden kuitenkin erittäin luottavaisin mielin, sillä tiedän että kone on hyvissä käsissä ja jatkossa tulen vain nauttimaan esityksistä, ilman tätä jännitystä.

15.6.07

Paljon on ehtinyt vettä virtaamaan

Harmillisesti on jäänyt bolgi nukkumaan. (blogi päivittämättä, sanoisi joku) Kuten sanottua, on maalaiselämä ollut joltisen kiireistä. Mutta ah! niin antoisaa! Juttu etenee joka harjoituksella ja ryhmä nauttii työstään. vaikea kirjoittaa syväluotaavia näkemyksiä työn vaiheista tai eritellä syntyneitä oivalluksia ja ideoita. Omalta kohdalta voin todeta on meillä hyvä ohjaaja. ;) Joskus aina huomaa, ettei ihan tajua tai "osta" sen ideoita tai roikkuu omissaan niin kiinni, ettei kuule uusia ideoita joita sieltä tulee, mutta kun tekee vaan, niin homma toimii!
Siinä on jotain oleellista näyttelijän hommasta, mielestäni, täytyy uskaltaa luottaa ohjaajaan. Uskaltaa ja voida luottaa.
Jalis-kenttää on nyt pidennetty n. kolmella metrillä ja ottelut on olleet tiukkoja edelleen.
Laulukoneen kanssa on ollut joutsassa tosiaan jo kaksi keikkaa. joutsan kesän avauksesta jäi ainakin kaksi biisiä jotka saatavat nousta eloon muodossa tai toisessa myöhmminkin, siihen malliin ne jäivät mieleen jurnuttamaan. yleensähän laulukoneen laulut ovat kertakäyttölauluja tässä kertakäyttöajassa. "Ei oo mittään huolta mistään -mul on loma" ja "Junaradan terva tarttuu jalkapohjiin, äiti on työtön ja isä vankilassa" oli molemmat tarttuvia ralleja. joku hyvä rokkikin tuli vedettyä mutta siitä ei ole jäänyt sanoja mieleen. Jossainhan ne on paperilla kyllä nekin.
Tänään perjantaina vedetään eka julkinen töräys kahdesta kuorobiisistä paikallisessa Splash!-tapahtumassa. Se on ollut tosi hieno fiilis kun on saanut kuoron laulamaan ja soimaan. porukka veivaa biisiä, tekee sen, jos ei nyt lihaksi niin ainakin eläväksi. näin kuoronjohtajan ominaisuudessa voin sanoa, että olen ylpeä laululaumastani ja onnellinen tästä tunteesta.
pitääpä yrittää kirjata tuntoja ylös tuoreemalti, niin tulee elävämpää mielenliikettä tulevaisuudessa...

10.6.07

Muikun syöntiä ja Haihatusta

Pääsin eilen viimein Joutsaan katsomaan harjoituksia, laulukoneen esitystä toritapahtumassa ja Haihatuksen näyttelyä.
Torilla Teatterikoneen tuotantojoukkue jäi harmittavasti neljänneksi muikunsyönnin SM-kisoissa. Huomattavasti paremmin pärjäsi kisaan allekirjoittaneen haastanut Haihatuksen hiihtotiimi, joka sijoittui toiseksi. Tuota meriittiä arvostavat varmasti Haihatustaiteeseen apurahoja myöntävät tahotkin!
Muuten torilla oli mukavaa ja tuli hyvin tavattua ihmisiä ja kerottua vähän kesän näytelmästä. Erityisesti Haihatuksen menopelilainaamon menopelit kiinnostivat väkeä. Mikäs on kiinnostaessa, kun ne niin mainioita ovat!
Viimein pääsin myös tutustumaan Haihatus 2007 näyttelyyn. Se oli käsittämättömän hyvä!! Enpä muista milloin taidenäyttelyssä olisin kokenut tuollaista tunteiden vuoristorataa ärsyyntymisestä riemuun ja ahditumisesta hillittömään huvittumiseen.
Ajatuksia herättävän näyttelyn päätin mukavaan laskuun pellolla olevaan Merja Metsäsen unelmahenkiseen teokseen ja Tuukka Rönkön taiteen valvomoon (entinen urheilukentän selostamo) tehtyyn upeaan valokuvaa ja ihmisten unelmatarinoita yhdistävään olotilaan. Sinne oli hyvä rauhoittua ja pohtia miten eri maalaisten ja eri sukupolvien unelmat ja toiveet eroavat. Tuli äärettömän hyvä olo!
Näin viime viikolla lomaillessani Helsingissa Kiasman Maisema -näyttelyn ja Tennispalatsissa Oi Maamme -näyttelyn. Haihatus oli näistä ylivoimaisesti paras ja liikuttavin, vaikka ei noissa kahdessa muussakaan mitään vikaa ollut! Menkää ihmiset Haihatukseen ja kokekaa se!
Taidekokemuksen jälkeen oli mukava seurata harjoituksia pellolla. Kohtaus näytti todella hyvältä ja vaikuttavalta. Lavasteitakin oli jo pellonreunalle vähän noussut ja puvustaja toi ison läjän pukuja näyttelijöille. Ne näyttivät todella mainioilta.

Tästä tulee kaikkien aikojen taidekesä Joutsassa!

8.6.07

Viikko harjoituksia takana

Kyllä aika juoksee! Viikko on takana Minusta tulee isona -näytelmän harjoituksia. Pelto on otettu haltuun. Jalkapallo kenttä alkaa tuntua hieman pieneltä, ehkä kunto on kasvanut tai pelisilmä parantunut. En ole edelleenkään tehnyt yhtään maalia, mutta ehkä kesän loppuun mennessä on sekin saatu aikaan. Näytelmä etenee. Tämän viikon loppuessa on kaikki kohtaukset käyty ainakin kerran läpi ja sitten alkaa uusinta/tarkennus kierros. Saa nähdä mikä näytelmän kestoksi tulee, varmaan alle kaksi tuntia väliaikoineen, kohtaukset eivät ole järin pitkiä. Mutta sitäkin hauskempia!

Maalaiselämä on hurjan kiireistä. Hommia piisaa niin, ettei kaikkia edes ehdi tehdä. Nyt olen kaupungissa käymässä, niin tämän väliaikatiedotteen sai rustattua. Kuvia ei ole laittaa, kun kamera on Joutsassa uunin päällä odottamassa kuvaajaa... Haihatuksen Merja on laittanut kuvan harjoituksista omaan blogiinsa. Sieltä voi käydä katsomassa tarkempaa dokumenttia harjoitusten kulusta ja lavastajan näkökulmaa. Kannattaa käydä lukemassa ja katsomassa hieno näyttely paikan päällä. Keski-Suomen viikko - lehdessä oli myös juttua meistä ja näyttelystä. (En ole lehteä vielä nähnyt, toivottavasti oli hyvä juttu.)

Nyt tavarat kasaan ja toimistolle tulevia tuottajaehdokkaita haastattelemaan!

24.5.07

Kohti harjoituksia

Käsikirjoitus on valmis! Se valmistui viime perjantaina ja lopulliset hiomiset teimme Aaron kanssa maanantaina. Yllättävän pienellä riitelyllä saimme kässäriä tehtyä. Helpottavaa, kun itse ei keksinyt jotain ratkaisua johonkin, niin sanoi toiselle, että jatka tuosta ja ongelma ratkesi kuin itsekseen. Käsikirjoituksesta tuli hyvä, olen tyytyväinen. Tietysti lopullisen toimivuuden näkee vasta näyttämöllä, mutta hyvähän se on, että naurattaa jo lukiessa. Ja oman tekstin kanssa työskentely on siinäkin mielessä mukavaa, kun ei tarvitse pohtia voiko jotain jättää pois tai lisätä loukkaamatta kirjailijan oikeuksia. Nyt voi huoletta tehdä tekstille mitä vaan. Ja toivottavaa onkin, että se muokkaantuu näyttelijöiden käsittelyssä, niin että siitä tulee enemmän heidän näköistään ja sitä kautta luontevampaa/toimivampaa, tietysti jos se on se mitä haetaan.

Ensi viikolla siirrymme Joutsaan ja harjoitukset alkavat perjantaina. Jännittää miten kaikki lähtee kulkemaan. Sitä ennen on vielä muutto Jyväskylässä, kaikenlaisia päättäjäisiä, asioiden hoitamista ja puljaamista. Miten tämä kevään ja kesän taite onkin niin täynnä muutoksia ja hoidettavia juttuja?

Mutta ensi perjantaista lähtien voi Haihatuksen kesantopellolta bongata jalkapalloa pelaavia, keihästä heittäviä ja laulavia teatterikonelaisia harjoittelemassa jotain edellä mainituista tai tekemässä jotain aivan muuta! Tervetuloa ihmettelemään!