Kohti uusia seikkailuita.Syksy on tullut. Ilmat ovat edelleen kesäiset, mutta lapsella alkoi koulu, miehellä työt ja itselläkin on taas elämää.
Olin pitkästä aikaa laulutunnilla toissa päivänä. Ajattelin muistella, että miten se homma menikään, niin ei olisi niin suuri kynnys laulaa julkisesti Runollisen keikoilla. Laulaminen on aina hirmu henkilökohtaista ja pelottavaa. Siinä on jotenkin paljon paljaampi kuin näytellessä. Tunti sujui kuitenkin mukavan kivuttomasti, vaikka aivot olivatkin sen jälkeen tulessa kun yritti omaksua kaikki ohjeet joita opettajalta sateli.
Oma runolistani on valmis. Oli hienoa lukea runoja pitkästä aikaa, niitä listalle etsiessäni. Miten muutamat sanat voivat saada niin voimakkaan tunnemyrskyn aikaan? Siinä on ehkä runouden ydin.
Meillä oli eilen Hiekkalaatikkoperheen ensimmäiset epäviralliset harjoitukset. Ihanaa olla lavalla ohjattavana. Joku toinen on vastuussa kokonaisuudesta! Näytteleminen on helppoa (sanon nyt ja ennen ensi-iltaa olen hajalla ja kaikki tuntuu kamalalta!).
Ylihuomenna Teatterikone ottaa mittaa muista jalkapallon harrastajista Joutsan puulaaki turnauksessa. Taistelutahto on vielä vähän hakusassa, mutta eiköhän se kentällä löydy. Illalla otamme mittaa laulutaidoista Huttulassa, jossa kuullaan Koneen lauluja kaikista menneistä proggiksista. Eteenpäin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti