Koirista sen ajankulun huomaa!

Teatterikone täyteisen viikon lopulla, lauantaina, lähdin kukonlaulun aikaan ajamaan kohti Helsinkiä. Matkalla sain tekstiviestin, jossa luki: "Piaf, Frank ja joku muu katselee mua yhdellä avonaisella silmällä... Utu, silmät auki. Askeleita..." Hetken kuluttua tuli uusi viesti: "Nyt ne kaikki kävelee!" Sydämeni kääntyi ympäri ja melkein autokin, että nämä mullistavat asiat tapahtuvat juuri silloin, kun en sattumoisin ollut kotona! Onneksi koiravauvoilla oli silmät vielä auki, kun sunnuntaina palasin ja askeleetkin onnistuivat. Haparoiden tosin.

Otsikkoon viitaten, olen useamman kerran kuullut ja itsekin ajatusta käyttänyt, että lapsista ajankulun huomaa selvästi. Lapset kasvat niin nopeasti ja muuttavat ilmettään. Mutta koirista sen vasta huomaakin. Kaksi viikkoa on mennyt syntymästä ja jo ensi askeleita ihmetellään. Ihan hyvä, että ihmislapset kasvat hieman hitaammin, vaikka välillä olenkin unelmoinut, että hekin lentäisivät pesästä jo kahdeksan viikon ikäisinä...


Luna kaksiviikkoisten pentujen syötävänä.



Ensiaskeleita...

Silmät auki maailmaan.


Näillä eväillä kasvaa isoksi!



Viime viikko oli Teatterikoneen kannalta erityisen tehokas ja suuntaa antava. Olimme tuottajien (nykyisen ja tulevan) kanssa Jykesin yritysneuvonnassa miettimässä Koneen tulevaisuutta. Mielettömiä visioita alkoikin pyöriä mielessä. Kävimme myös keskustelemassa mahdollisista yhteistyö kuvioista kaupungin omistaman teatterin kanssa. Ei meille sielläkään heti ovea näytetty. Ehkä meidän Koneemme vielä saa isomman moottorin ja käy kuuluvammin. Aika näyttäköön. Hitaampikin kehitys riittänee, ei tarvitse koiranvauhtia tämän kuvion edetä...

Aina on Aikaa!

KYLLÄ KYLLÄ KYLLÄ!!!

Sanoilla ja ajatuksilla on suuri merkitys
mielentilaan ja jaksamiseen.
Itsensä voi hymyillä onnelliseksi! KYLLÄ!







Kyllä-sanan mahtavaan voimaan ajttelin luottaa tulevassa vakkari-esityksessänikin. Sen rakentuminen on vielä keskeneräistä ja, kyllä, epäilyksen hetkiäkin on ollut, mutta, kyllä, uskon sen toimivan!




-Daryl, Shakespeare Haliwuudissa


Isolla talolla on tullut naamaa väännettyä jokusen kerran sitä raportoimatta ;) Jännästi alkaa mieltä kutkuttaa mahdollisuus täydellisestä taiteellisesta vapaudesta ja itsenäisestä keikkailijan elämästä -juuri samoihin aikoihin kun on saanut puheen tasolla sovittua toistaiseksi voimassa olevasta sopimuksesta...
Onneksi kitaroinnista ja tavallaan keikkaelämästä saa pikkaisen makua Vakiopaineen keikan, Aaronmeidenin ja Kadonneen laulun kirjastokeikkojen myötä.
Kyllä tämä tästä.
KYLLÄ KYLLÄ KYLLÄ!!!

Koirankasvattajan ensimmäinen viikko

Viikko sitten maanantaina pötkähti viimeisin pennuista tähän maailmaan. Siitä on nyt viikko. Ensimmäisenä syntyneellä Helmillä on yksi päivä enemmän elämää takana ja muutamalla muulla sunnuntaina syntyneellä.

Päätimme antaa koirille "työnimet", että niistä olisi helpompi puhua. Muutamalle koiralle on jo omistajat tiedossa ja he ovat antaneet omille lapsilleen nimet. Minulla oli tarkoitus laittaa tähän kaikkien vauvojen kuvat ja nimet. Mutta kun otin kuvia, sekosin laskuissa ja en enää tiedä kuka missäkin kuvassa on, joten jätän sen myöhemmäksi. Nimet voinen paljastaa syntymäjärjestyksessä he menevät näin: Helmi(omistajan antama nimi), Tara (hattaran näköinen merkki kaulassa, siitä lyhennys), Xena (koko musta taistelija), Marilyn (huulipunaa ja kynsilakkaa), Pauliina (isänsä Paulin näköinen), Utu (usvaa rinnassa), Santtu (omistajan nimi), Nuppu (herttainen tyttö), James (valkoinen kravatti kaulassa), Tassu (valkoista tassuissa), Frank (koko musta komistus) ja Piaf (pieni varpunen, joka selviytyy ja kasvaa kuuluisuudeksi).



Muutama lähikuva Santusta.



Marilyn haukottelee.


Tassu. Porukan pienin, lähes 200g kevyempi kuin isoimmat sisaret.


Koiravauva näkee unta tissistä.


Kasa koiria.



Ammeellinen koiria.



Kaikesta huolimatta olen pystynyt yhdistämään koirankasvattajan, työssä käyvän kotiäidin ja teatterintekijän elämät ihan hyvin yhteen. Ehdimme jopa kuvata promokuvia armaan puolisoni kanssa tulevaa lasten esitystä varten meidän pihassa. Naapuri kertoi, että ohikulkevat teinit olivat jääneet kikattelemaan meidän hullulle touhulle. Mutta olimme niin keskittyneitä itseemme, ettemme huomanneet mitään. Haukkumisiin!

Dogimaa

Kun tähän leikkikenttään lisätään 12-osainen palapeli kaikkine karvoineen ottaa aikansa ennen kuin saa juonesta kiinni. Minäkin vuorotyöläinen joka jo pentuja edeltävässä elämässä muistan kokeneeni jatkuvaa univajetta alan pikkuhiljaa menettää otetta punaisesta langasta. Väsymyksestä huolimatta jaksoin kokea jyväskylän yötä tuossa taannoin. Väsymyksestä johtuen en sentään viimeiseen pilkkuun asti. Nyt kun olen ehtinyt tätä nimenomaista lausetta ehtinyt miettiä siinä mihinkään päätymättä, tullen keskeytetyksi sanattomasti höpöttävän ulkoilmaa kaipaavan tytön toimesta jo useampaan otteeseen totean, ettei kannata liikoja yrittää vaan hyväksyä tanssiinkutsu, vaihtaa ulkovaatteet ja siirtyä ulkoilman pariin.
onneksi näyttelijöilläkin on joskus vapaapäivä.

Terveisiä koiralandiasta!

Viimeiset kolme vuorokautta ovat tuntuneet viikoilta! Teatterikoneelle syntyi sunnuntain ja maanantain aikana 12 uutta koiramaskottia. Hieman taustaa valottaakseni, meillä on perheessä labradorinnoutaja Luna. Luna otettiin alun perin terapiakoiratarkoituksessa pojallemme, mutta terapia unohtui ja saimme perheeseen yhden lapsen lisää. Ajattelimme teettää Lunalla pentuja, kun elämämme on muuten niin seesteistä (tämä on ironiaa!) ja isäksi saimme Pauli-nimisen espanjan vesikoiran. Teatterikoiraksi Luna on joutunut olosuhteiden pakosta ja enemmän ollut maskotin roolissa. Tosin yksi yleisökohtaaminen Lunalla oli esityksessä Salaisuuden vartija. Se karkasi Joutsenlammen taukotuvalta ja tuli kesken kohtauksen näyttämölle. Siinä oli pokassa pitämistä!

Lunan synnytys alkoi 4 päivää ennen laskettua aikaa, eikä dramatiikaltakaan säästytty. Varsinainen synnytys kesti sunnuntai iltapäivästä maanantai aamuun. Luulimme, että viimeinen pentu olisi ollut yöllä kolmen aikaan kuononsa maailmaan pistänyt nro. 11. Mutta maanantaina, kun olimme aamupalalla tipahti vielä keittiön lattialle yksi koiravauva. Siinä tipahti puurolusikka hämmästyksestä suusta yllättävän käänteen johdosta. Koirallamme on siis hyvä dramatiikan taju. Ja muutenkin osasi teatterikoira synnyttää sopivasti sunnuntaina, että oli isännälläkin vapaapäivä. Eli nyt vaan suunnittelemaan esitystä, jossa on pääosassa koiria. Ei tule heti muita koirarooleja mieleen, kun 102 dalmatialaista, mutta aika monta tuplaroolia saisivat pennut tehdä ja niiden karva pitäisi värjätä, joten jatkan miettimistä. Voisin tietysti myös yrittää rahastaa tällä koiralandialla ja periä pääsymaksua pihan lapsilta, jotka haluavat tulla vauvoja katsomaan. Niillä senteillä sitten voisi rahoittaa Teatterikoneen toimintaa ja tehdä jonkun hienon koiramaisen esityksen... tai ehkä minun kannattaa vaan nyt lähteä nukkumaan, että jaksan antaa pulloa pennuille jatkossakin.