Terveisiä koiralandiasta!

Viimeiset kolme vuorokautta ovat tuntuneet viikoilta! Teatterikoneelle syntyi sunnuntain ja maanantain aikana 12 uutta koiramaskottia. Hieman taustaa valottaakseni, meillä on perheessä labradorinnoutaja Luna. Luna otettiin alun perin terapiakoiratarkoituksessa pojallemme, mutta terapia unohtui ja saimme perheeseen yhden lapsen lisää. Ajattelimme teettää Lunalla pentuja, kun elämämme on muuten niin seesteistä (tämä on ironiaa!) ja isäksi saimme Pauli-nimisen espanjan vesikoiran. Teatterikoiraksi Luna on joutunut olosuhteiden pakosta ja enemmän ollut maskotin roolissa. Tosin yksi yleisökohtaaminen Lunalla oli esityksessä Salaisuuden vartija. Se karkasi Joutsenlammen taukotuvalta ja tuli kesken kohtauksen näyttämölle. Siinä oli pokassa pitämistä!

Lunan synnytys alkoi 4 päivää ennen laskettua aikaa, eikä dramatiikaltakaan säästytty. Varsinainen synnytys kesti sunnuntai iltapäivästä maanantai aamuun. Luulimme, että viimeinen pentu olisi ollut yöllä kolmen aikaan kuononsa maailmaan pistänyt nro. 11. Mutta maanantaina, kun olimme aamupalalla tipahti vielä keittiön lattialle yksi koiravauva. Siinä tipahti puurolusikka hämmästyksestä suusta yllättävän käänteen johdosta. Koirallamme on siis hyvä dramatiikan taju. Ja muutenkin osasi teatterikoira synnyttää sopivasti sunnuntaina, että oli isännälläkin vapaapäivä. Eli nyt vaan suunnittelemaan esitystä, jossa on pääosassa koiria. Ei tule heti muita koirarooleja mieleen, kun 102 dalmatialaista, mutta aika monta tuplaroolia saisivat pennut tehdä ja niiden karva pitäisi värjätä, joten jatkan miettimistä. Voisin tietysti myös yrittää rahastaa tällä koiralandialla ja periä pääsymaksua pihan lapsilta, jotka haluavat tulla vauvoja katsomaan. Niillä senteillä sitten voisi rahoittaa Teatterikoneen toimintaa ja tehdä jonkun hienon koiramaisen esityksen... tai ehkä minun kannattaa vaan nyt lähteä nukkumaan, että jaksan antaa pulloa pennuille jatkossakin.