30.3.09

Toipumista edellisestä, uusia tuulia ja menneen juhlintaa

Viikonloppu Huoneteatterilla oli ja meni. Ihana oli pitkästä aikaa näytellä ja hyvässä seurassa. Runollistan bändiversio oli hieno kokemus itsellekin, palautteen perusteella myös yleisölle :) Vammoittakaan ei säästytty, kaula katkesi. Tosin se oli Pasin kitara, jolle näin huonosti kävi, mutta pääsipä mies uuden kitaran ostoon Koneen piikkiin. Yhteenvetona toteaisin, että henkinen saldo keikauksesta oli hyvä, mutta taloudellinen puoli jäi hieman tavoitteestaan...

No, tulevana viikonloppuna juhlimme mennyttä ja suuntaamme katseemme tulevaisuuteen, joka näyttää valoisalta! Runollistalle on tulossa hienoja aikoja, uusi lastennäytelmä on työn alla ja vanhoja työn alla olevien juttujen työstämistä jatketaan.

Luin kasan tekstejä ja yritin löytää kiinnostavaa lastennäytelmää. En kuitenkaan löytänyt yhtään tekstiä, joka olisi täyttänyt kaikki tiukat vaatimukset ja ehdotin Aarolle, jos kirjoittaisimme jutun itse. Vaatimuksia oli, että se on suunnattu alakouluikäisille, sen täytyy kiinnostaa myös poikia ja lavalla on vain kaksi näyttelijää. Lähdimme suunnittelemaan näytelmää vanhempien kykenemättämyydestä vanhemmuuteen -teeman ympärille. Tässä siitä pieni mainospala:

Teatterikoneen TOIVO ELVIS TÄHTI on kahden näyttelijän riemukas näytelmä 5-luokkalaisen Toivon elämästä.

Lapsitähtikilpailuun vastoin tahtoaan ilmoitettu Toivo toivoisi olevansa jossain muualla. Nykyään hänellä on aika usein sellainen olo. Varsinkin kotona: "Isän ja äidin häävideolla pappi kysyy niiltä, että haluatko rakastaa ja kunnioittaa puolisoasi ja ne sanoo, että joo ja sitten ne pussaa. Ja sitten isä soittaa sahtiaitassa kitaraa kravatti otsalla ja äiti tanssii paljain jaloin. Mua ei ollu sillon vielä olemassa. Mulla piti olla veli tai sisko, mutta se oli jääny kesken. Isältä jää aika moni juttu kesken ja äiti aina häpee sitä. Sillon ne halus vielä rakastaa ja kunnioittaa, mutta nyt kun ne on vanhempia ja viisaampia niin ne lähinnä vaan häpeää toisiaan."

Toivoa esittää Aaro Vuotila ja äitiä, isää, ystäviä ja kaikkia muita rooleja Annu Sankilampi. Ohjaus Aila Lavaste.

Miltä kuulostaa? Näytelmän kirjoitusprosessia voi seurata Aaron omasta blogista Näyttelijä vapaalla. Sovimme, että hän hoitaa varsinaisen kirjoittamisen ja minä kommentoin nyt kun pohjat on suunniteltu ja homma saatettu käyntiin.

3 kommenttia:

milaja kirjoitti...

Kuulostaapa mielenkiintoiselta! Pitää käydä vakoilemassa kirjoitusprosessia tuolla toisessa blogissa ;) Mukavaa ja aurinkoista kevättä teille koko perheelle!

Tiina kirjoitti...

onhan se nyt hyvä, ettei sitä näytelmää valmiina sit löytyny... ei huano!

marju kirjoitti...

HYvä! Just näoin siinä pitkin käydä!