Keräsimme eilen auton täyteen (4 ihmistä ja 2 koiraa) innokkaita teatterikonelaisia ja suuntasimme Laukaan Tupaswilaan. Olimme tienanneet Minnan kanssa Laulukoneen keikalla itsellemme virkistyspäivän siellä. Päätimme virkistäytyä elokuvaa tekemällä ja meitä tuli ystävällisesti auttamaan Esselin Toni, joka on alan ammattilainen.
Ensimmäisessä konekoulutuksessa noin vuosi sitten aiheena oli näyttämöväkivalta, jota Aaro veti meille ja aihe jäi kiehtomaan. Halusimme syventää ajatuksia väkivallasta ja ideoinnin tuloksena syntyi mielenkiintoinen tarina. Se kertoo perheyrityksestä Osuuskunta Törhösen perikunta, josta tehdään dokumenttia. Törhöset ovat saaneet EU-tuen hankkeelle, jossa ihmiset saavat tulla väkivaltaleirille kohtaamaan omat pelkonsa. He pääsevät kokemaan väkivaltatilanteita, jotta niitä ei tarvitse enää pelätä. Törhöset haluavat auttaa ihmisiä! Kun jossain vaiheessa materiaali saadaan leikattua kasaan pääsette tutustumaan Törhösiin paremmin.
Tuli aika sekopäinen olo, kun juoksimme suolampea ympäri ja mietimme erilaisia väkivaltatilanteita, joita ei haluaisi kohdata. Mutta hauskaa oli ja mieli tavallaan virkistyi...
9.9.09
Hunni-Peikko tutuksi
"Teatterikoneen voimakaksikko Aaro ja Annu ovat kiertävät Laukaan päiväkoteja Hunni-Peikko pajan merkeissä. "
Olemme vierailleet nyt neljässä päiväkodissa. Jokaisessa käyntejä on yhteensä kolme kertaa. Alotimme pajat jo viime keväänä. Ehdimme tehdä tuolloin yhden päiväkodin keikat ja muut jäivät tälle syksylle. Pajan idea syntyi Marie Valerie näytelmään sävelletyn Hunni-Peikko kappaleen ympärille. Tämä toiminta tuntuu todella antoisalta, kiitos siitä Kulttuuriaitalle!
Jokainen pajakerta alkaa Hunni-Peikko laululla. Lapset tuntuvat oppivan lauluja nopeasti tai ainakin he jo toisella kerralla laulavat mukana minkä ehtivät. Ensimmäisellä kerralla teemme yhdessä lasten kanssa Hunni-Peikosta kuvan askartelemalla suurelle paperille. Peikoista on tullut aivan mielettömän hienoja! Tänne tulee Hunni-Peikko kuvanäyttely, kunhan kaikki peikot on saatu kuvattua.
On mielenkiintoista mennä ulkopuolisena hetkeksi tirkistelemään tuollaiseen yhteisöön. Sitä huomaa hyvin helposti millainen ilmapiiri talossa on ja miten lapset ja aikuiset siellä voivat. Joistain paikoista huokuu välittäminen ja lämpö ja toisista taas suorittaminen ja pakko. Jos on mahdollista valita lapsensa päivähoitopaikka, niin kannattaa tehdä se sydämellä!
Olemme vierailleet nyt neljässä päiväkodissa. Jokaisessa käyntejä on yhteensä kolme kertaa. Alotimme pajat jo viime keväänä. Ehdimme tehdä tuolloin yhden päiväkodin keikat ja muut jäivät tälle syksylle. Pajan idea syntyi Marie Valerie näytelmään sävelletyn Hunni-Peikko kappaleen ympärille. Tämä toiminta tuntuu todella antoisalta, kiitos siitä Kulttuuriaitalle!
Jokainen pajakerta alkaa Hunni-Peikko laululla. Lapset tuntuvat oppivan lauluja nopeasti tai ainakin he jo toisella kerralla laulavat mukana minkä ehtivät. Ensimmäisellä kerralla teemme yhdessä lasten kanssa Hunni-Peikosta kuvan askartelemalla suurelle paperille. Peikoista on tullut aivan mielettömän hienoja! Tänne tulee Hunni-Peikko kuvanäyttely, kunhan kaikki peikot on saatu kuvattua.
On mielenkiintoista mennä ulkopuolisena hetkeksi tirkistelemään tuollaiseen yhteisöön. Sitä huomaa hyvin helposti millainen ilmapiiri talossa on ja miten lapset ja aikuiset siellä voivat. Joistain paikoista huokuu välittäminen ja lämpö ja toisista taas suorittaminen ja pakko. Jos on mahdollista valita lapsensa päivähoitopaikka, niin kannattaa tehdä se sydämellä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)