Pääsin peräkkäisinä päivinä esiintymään, ensin päiväkoti-ikäisille Jokelan päiväkodissa, jossa kävin esittämässä Päivän lehden, sitten seuraavana päivänä alakoululaisille ja heti perään yläkoululaisille Haukkarannan koululla, jossa veivasin Aaronmeiden settiä.
Edellisestä Päivän lehdestä oli kulunut jo aikaa ja oli hauska päästä sitä taas esittämään. Välillä annoin vain katseeni kiertää yleisöä ja mietin, että mitähän näillä paikkeilla on yleensä tullut tehtyä :)
Hauskaa oli ja kaikki kerätyty uutiset tuli laulettua. Iidan uutinen tosin oli lipsahtanut pois lehdestä taittovaiheessa, joten Iida sai oman erikoispainoksen, eli oman pikku laulunsa omasta hyvästä uutisestaan, joka oli se, että hän menee kesällä serkkujen luokse.
Haukkarannan alakoululaiset olivat innokasta yleisöä Aaronmeidenille. Varsinki uudet merirosvolaulut, joita olen tehnyt tulevia merirosvobändikeikkoja varten, upposivat kuin tykinkuula mereen. Lopuksi innokkaimmat pääsivät vielä esittelemään tanssitaitojaan lavalle.
Tämän jälkeen olikin sitten yläkoululaisten vuoro. 7.-8.-9.-luokkalaisiin ei välttämättä uppoa ihan samantyyppiset biisit kuin nuorempiin ja siinä olikin sitten miettimistä, -sen viisi minuuttia minkä sitä ehti miettiä. Yhdistelin lastenlistaa ja kitaran kyljessä olevaa pikkujoululistaa ja ehdin tehdä yhden yleisöltä lypsetyn improbiisinkin; rakkauslaulun takarivin Romeosta ja eturivin Juliasta. Kun yllätyksekseni yksi koulun oppilaista, liekö ollut ysiluokan poika -toi minulle kirjoittamansa runon ja sanoi "laula toi". Ja niin Jessen ´paskat minä runoja rustaan´ oli setin viimeinen biisi. Ja jos se nyt ei musiikillisesti niin laadukas ollutkaan, niin sanat olivat ainakin hyvät.
Mielettömän hyvä fiilis tuli tuosta luottamuksen osoituksesta ja siitä, että kaveri, sen lisäksi, että uskalsi luottaa uskalsi myös napata tilaisuudesta kiinni.
Niin se pitää ja kannattaa tehdä. Jos tilaisuus tulee vastaan siitä pitää napata kiinni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti