12.1.11

Rakkaus on musta

Kaapin rakentaminen vei aikaa enemmän kuin arvelin.

Kun se lopulta oli "valmis" lähdin roijaamaan sitä rappukäytävään, joka oli, kuinka ollakaan, liian ahdas. Mutta ei hätää, puuvaraston oven kautta on mahtunut jos vaikka mitä, joten sieltä kautta siis. Kielenkäyttö ei ollut lasten korville sopivaa kun mahdutin kaapinrotiskoa läpi puolitäyteen ahdetun kapean käytävän, läpi oviaukon varaston puolelle ja sieltä ulko-ovelle ja jumiin ulkorappusiin.. Siinä aikani kiroiltuani aloin sitten katolta tippuneita lumia luomaan saadakseni tarvittavat lisäsentit kaapin ulos saamiseksi. Potkin routaisesta maasta kaiteen irti ja näin lopulta onnistuin ja pääsin luomukseni kanssa ulos ja etuovesta sisään.

Kellariretuutus löysti liitoksia siinä määrin, että rotisko alkoi todella olla kuvaava sana tälle taikakaapille. Horjuva viritys ei luo edellytyksiä onnistuvalle toiminnalle, joten takaisin varastoon hakemaan erinäisiä kappaleita puuta, jolla sain lopulta kokonaisuuden, jos nyt ei kiitettävän puolelle niin ainakin tyydyttäväksi.

Monesti tämän rakennusprojektin aikana ajattelin tekeväni tätä työtä rakkaudella.

Ja tehtyäni virheitä ja purkaessani tekeleitäni koin myös paljon monia muita tunteita..
Puhumattakaan siitä tunteiden tummasta kirjosta joka päässäni nelisti noina jumiutuneina hetkinä eri rapuissa.
Silloin tulin ajatelleeksi, että ehkä rakkaus sisältää kaikki tunteet. Ehkä se on kuin väreistä musta, jossa on kaikki värit.

Voiko vihata, jos ei osaa rakastaa?

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

oliko kumpi ensin - vai syntyikö ne yhdessä ? -m