Viimeiset kolme kuukautta on ollut yhtä hullunmyllyä töiden puolesta. Kaksi ensi-iltaa: Paska äiti ja B for baby, Pumpgirlin lämmitys ja keikat siihen päälle. Tuntuu ettei edes muista noista kuukausista mitään ja varmaan joku juttu jäikin mainitsematta. Niin, Keskustien haltuunotto. Huh, huh ja huokaus. Työrypistys päättyi Hämeenlinnan kolmen päivän Forumin nuorten kiertueeseen ja sitten alkoi 4 päivän nollaus.
Päätin, etten lue sähköpostia tai naamakirjaa noiden nollauspäivien aikana vaan lepään ja olen perheen kanssa. Se onnistui täydellisesti! Meillä on lomakoti maalla, Joutsassa, josta Teatterikonekin on kotoisin. Sieltä kaikki lähti liikkeelle vajaa kymmenen vuotta sitten.
Lomapaikkamme nimi on Sopukka, joten Sopukan asukit ovat sopukkeja. Sopukin elämään kuuluu ulkosaunan saunan lämmitystä, saunomista kaupassa käyntiä, ruuanlaittoa, syömistä ja oleilua. Listan toinen ja viimeinen ovat minun suosikkejani.
Torstaina, kun saavuimme illalla Sopukkaan olin niin väsynyt, etten jaksanut oikein puhua mitään. Toinen lapsemme oli jo siellä isovanhempien kanssa ja oli ikävästä soikeana. Pääsimme suoraan syömään ja siitä saunaan ja nukkumaan. Oli ihana mennä tyttären viereen tietäen, että seuraavana päivänä ei tarvitse ajatella yhtään työhön liittyvää ajatusta, saa olla rauhassa perheen kanssa, eikä tarvitse muuta kuin syödä ja levätä.
Nyt kun uskaltaa katsoa taaksepäin, tajuaa kuinka järjettömän väsynyt oli. Tuo neljän päivän tauko kaikkeen on ollut enemmän kuin tarpeen. Tuntuu, että jaksaa taas katsoa eteenpäin, eivätkä kevään työt tunnu ahdistavalta taakalta. Huomenna menen intoa puhkuen kaupunginteatterille ja aloitan Myrskyluodon Maijan harjoitukset lasten ohjaaja innoissani, teen ensi viikolla Hullun papin harjoitusaikataulun vihdoin valmiiksi ja katson Teatterikoneen tulevaisuutta positiivisesti uusista jutuista innostuen. Välillä täytyy heittäytyä sopukiksi, että voi olla taas ihminen!
Voimaannuttavaa kevään jatkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti