Olen menossa tänään puhumaan Jyväskylän kaupunginteatterille Teatteritiistaihin taiteen eheyttävistä vaikutuksista ja eritoten forumteatterista. Kun pohdin miten esittelen itseni, aloin miettimään omaa historiaani suhteessa kaupunginteatteriin. Olemme kulkeneet tuon laitoksen kanssa pitkän matkan ja se on vaikuttanut väkisinkin teatterikäsitykseeni.
Isäni on töissä teatterissa järjestänä. Olin kaupunginteatterilla pienenä hoidossa, se oli vielä vanhan talon aikaan eli silloin kun teatteri oli siinä missä nykyinen A-sali. Ensimmäisen kerran olin näyttämöllä viisi vuotiaana uudessa talossa eli tässä nykyisessä. Siitä on jo 30-vuotta. Aika rientää.
Lapsena kävin katsomassa kaikki esitykset, jotka vain sain. Vietin paljon aikaa teatterilla avustajana ja muutenkin, koska teatterin maailma oli niin kiehtova lavalla ja sen takana. Ihmiset näyttivät tunteensa ja monesti pääsi mielenkiintoisiin keskusteluihin mielenkiintoisien ihmisten kanssa. Rakkauteen tuli ryppy joskus yläasteaikoihin, mutta se taas palasi muutaman vuoden tauon jälkeen. Kun lopetin lukion kesken ja hakeuduin teatterin pariin, en voinut kuvitellakaan tekeväni mitään muuta.
Olen kasvanut teatterin parissa, hyvin perinteisen teatterin. On katsomo ja näyttämö. Katsojien on tarkoitus katsoa ja näyttelijöiden näytellä. Mutta sekin toimii! Teini-ikäisenä kävin katsomassa eräänkin musikaalin kymmeniä kertoja. Siinä oli lavalla 20 nuorta poikaa ja esityksen lopussa itkeä vollotin silmät punaisina, sydän pakahtuneena. Ainoastaan yhden ei perinteisen esityksen lapsuudesta kaupunginteatterilta muistan, vaikka niitä varmaan on useampia. Se oli ehkä 90-luvulla. Katsojat saivat osallistua esitykseen pienellä näyttämöllä. Esityksessä sai piirtää isoihin papereihin seinillä. Muuta siitä en muista.
Lähdin opiskelemaan teatteria ensin Outokumpuun ja sitten Helsinkiin ja valmistuin teatteri-ilmaisun ohjaajaksi vuonna 2005. Opiskeluaikana teatterin maailma aukeni. Stadiassa, jossa opiskelin, on soveltava teatteri otettu vahvasti osaksi opetusta. Tutustuin kyllä jo Outokummussa forumteatteriin, kun meillä oli Stadiasta valmistunut opettaja sitä vetämässä. Helsingissä sain maistiasia myös tarinateatterista, erilaisista draamaprosesseista, devising-teatterista ja näin todella vaikuttavaa forumteatteria. Olin katsomassa koulullamme forumteatteriesitystä ja vaikka tiesin, että on riski joutua lavalla, minun oli pakko nousta puollustamaan päähenkilöä. Tajuaminen siitä, että katsoja voi vaikuttaa esityksen kulkuun oli vavahduttava!
Opiskelun loppuvaihdeessa päätimme perustaa Aaron kanssa oman teatterin, jossa voisimme tehdä juttuja joita halusimme. Alotimme tekemällä esityksiä devising-tekniikalla eli kirjoittamalla näytelmä prosessissa koko ryhmän kanssa ja Aaro pääsi säveltämään musiikkia näytelmiin. Ensimmäiset kesä juttumme olivatkin tällä tavalla tehtyjä ja oli mahtava luoda ryhmässä jotain uutta ja ainutkertaista.
Teatterin erilaisten tapojen hyödyntäminen ja perinteisen rakenteen rikkominen alkoi kiinnostaa yhä enemmän. Teimme esityksen Runollista, jossa kiersimme yleisön luona ja lausuimme heille henkilökohtaisesti runoja. Ihminen sai valita runotarjoilijan listalta runon jonka halusi kuulla ja sai sen henkilökohtaisesti kuultavakseen. Toisella puoliajalla näitä samoja runoja esitettiin koko yleisölle laulettuna. Oli hienoa päästä ihmisten kanssa niin henkilökohtaiseen kontaktiin.
Yhdessä silloisen tuottajamme Anne Kalliomäen kanssa kehittelimme konseptia, jossa keräisimme nuorilta tarinoita ja tekisimme niiden pohjalta esityksen. Tässä vaiheessa forumteatteri taas tuli mieleeni ja aloimme miettiä mahdollista yhteistyötä kaupunginteatterin kanssa. Aloitimme neuvottelut teatterin kanssa ja sovimme yhteistyöstä. Tätä ennen kaupunginteatterilla ei oltu soveltavaa teatteria esitetty. Syksyllä 2010 tuli ensi-iltaan Forumin nuoret eli 5 forumteatteri tarinaa, joihin olimme keränneet nuorilta aiheet. Esitykset toimivat mahtaavasti ja tuntui, että katsojat saivat sen saman kokemuksen jonka itse olin aikoinaan forumteatteriesityksessä kokenut. Lisäksi metodin toimivuudesta on saatu kokemuksia kiertueella jo tuhansien oppilaiden kanssa.
Taide on eheyttänyt minua. On saanut nauraa ja itkeä roolihenkilöiden kanssa ja tunnistaa heistä itseään. Välillä on tajunnut maailmasta jotain suurta ja välillä on pitkästynyt. On päässyt mielettömiin keskusteluihin elämästä joidenkin esitysten jälkeen ja tuntenut yhteenkuuluvuutta tuntemattoman vieruskaverin kanssa, kun olemme nauraneet samalle jutulle näyttämöllä. Ja nyt oman teatterin kautta on reilusti terapoinut itseään tekemällä esityksiä aiheista, joita haluaa tarkastella lähemmin ja joihin haluaa vaikuttaa.
Kun miettii mistä oma teatterikäsitys on lähtenyt, miten se on laajentunut ja missä pisteessä on nyt, se tuntuu hienolta!
Nautinnollisia, ajatuksia herättäviä ja eheyttäviä teatterikokemuksia!
24.8.12
Näyttelijän elämää
Monena tässä saa olla.. Mitä kaikkea mahtuu näyttelijän elokuuhun?
Ensimmäisenä viikonloppuna juhlittiin Teatterikoneen Kirsin syntymäpäiviä. Siellä esiintyi naistrio Ängry Lesbians ja covereita tunkkaisesti soittava poikaduo aPROpå. Triolle keikka oli ensimmäinen ja ehkä myös viimeinen?
Duolle keikka oli sen sijaan jo toinen ja varmasti myös viimeinen! Hautaa tosin kaivettiin hetken aikaa auki kun meille tuli tiedustelu mahdollisesta "OIKEASTA" keikasta, jolle aPROpå duoa kysyttiin. Herrat ovat kuitenkin niin arvokkaita esiintyjiä, että "oikea" keikka jäi saamatta. Comeback tulee jos on tullakseen. :)
Seuraavalla viikolla treenasimme Aapon mukaan Forumin nuorten tarinaan Honey Bunny. Tampereella oli TEKIJÄ-hankkeen demot.
Pari päivää vilahti Tampereella toisten hankkeessa mukana olevien ryhmien kanssa TTT:n aulassa esitteitä jakaen ja Värkkäripuvussa katuja kierrellen. Tulihan siellä aulassa sitten hieman musisoituakin, kuten kuvasta näkyy. Kävijöitä kun ei missään vaiheessa ollut ruuhkaksi asti. Parhaaksi henkilökohtaiseksi kokemukseksi tuolta matkalta jäi käynti Rajaportin saunassa entisen tuottajamme Koistisen Matin kanssa.
Samalle illalle osui myös Tapahtumien yö, jossa tulin saaneeksi hienon oppitunnin ranskalaiselta katutaiteilijalta yleisön mukaan ottamisesta.
Seuraava lauantai kuluikin kokonaan Yllättävä Vieras -keikalla Sipoossa. Soluttauduin yksityisjuhliin neljäksi tunniksi juhlien järjestäjän vanhan koulukaverin miehenä. Koulukaveri ei itse päässyt paikalle, mutta miesystävä oli kuitenkin halunnut tulla. Yllättävä Vieras -keikat ovat aina jännittäviä ja aina ne ovat olleet myös todella antoisia. Nytkin keikka oli menestys, sekä tilaaja, että juhlaväki olivat yllättyneitä ja suhtautuivat positiivisesti hämäykseen kun minut paljastettiin esiintyjäksi.
Seuraavana päivänä olikin sitten jo Maukka ja Väykkä rakentavat talon -näytelmän uusintaensi-ilta Vaajakosken Kohinoilla Naissaaren vanhassa Woimalassa. Näytelmä lämmitettiin ja muokattiin helpommin siirrettävään muotoon. Äänityöt piti tehdä osittain uusiksi, koska aiemmin käytössä olleet kuvaprojisoinnit ja sitä myötä myös niihin liittyneet äänet jätettiin pois. Tämä kaikkihan tehtiin ja harjoiteltiin myös tässä samaisessa elokuussa.
Oli hauska palata vanhojen tuttujen kaverusten pariin! Ksml julkaisi arvostelun Martiskaisen mietteet ja onneksi parivaljakko suuntaa vielä keikoille Saarijärvelle ja Kotkaan.
Maanantaina treenattiinkin sitten Buffoa, vanhainkoteihin ja vanhusten hoitolaitoksiin suunnattua kahden hengen näytelmää. Esitys on edelleen harjoitusvaiheessa ja on ollut todella mielenkiintoinen prosessi. Alun alkaen Keljon vanhainkoti tilasi meiltä teatteria ikäihmisille ja suunnittelimme monin eri tavoin osallistavaa esitystä. Pikku hiljaa osallistavuus on kuitenkin karissut tai pikemminkin muuttanut muotoaan. Kaikki ylimääräinen alkoi tuntua päälleliimatulta ja katsojan osallistuminen tarinaan nimenomaan katsojana on alkanut tuntua tärkeimmälle. Pyrimme tekemään esityksen johon katsoja päässe tunteella mukaan. Buffoa on treenattu ja kehitelty tässä pitkin tätä kuukautta ja työ jatkuu.
Tiistaina olikin sitten Teatterikoneen sisäinen koulutuspäivä. Teimme Improa koko porukalla. Aurinko helli meitä tilattomia, jotka Köhniön pihalla improsimme Kirsin johdolla.
Keskiviikko aamuna Värkkärit jalkautuivat Puistokoulun lähistön kevyen liikenteen väylille muistuttamaan autoilijoita liikenteessä liikkuvista uusista koululaisista.
Sen jälkeen treenattiinkin sitten vielä lisää improa tulevaa koko illan improkeikkaa: Unelmapeliä varten.
Minä ehdin vielä neljäksi päiväksi Fyysisen Teatterin Kussille Helsinkiin. Siitä riittäisi tarinaa vaikka omaksi esseekseen. Kurssin järjesti Ilmaisuverstas ja opettajana oli espanjalainen Ana Vázquez De Castro. Lyhyesti sanottuna: olipahan mainio kurssi! Kaikki lähtee fysiikasta.
Heti kurssin jälkeen jatkui Teatterikoneen Unelmapelin kasaaminen. Kyseessä on siis koko illan improvisoitu näytelmä. Teimme tilauskeikan Himosteatterin lavalla. 900 hengen katsomossa oli 200 katsojaa. Ilta oli menestys! Ennen tätä keikka en ollut erikoisemmin ollut innostunut impron tekemisestä. Neljän hengen joukkueemme oli kuitenkin niin hyvä ja yhdessä luomame muoto niin toimiva, että taas löytyi uusi juttu jota tekee ihan ilokseen!
Tänä aamuna alkoi Poppi ja Komppi -kirjastokiertue. Vesangan lähikirjaston keikka pidettiin viereisessä liikuntasalissa ja 1. ja 2. luokkalaiset, Hukat, Repolaiset ja Nallukat pääsivät ensimmäisinä jammaamaan biisiemme parissa. Keikkoja tässä kuussa ehtii kertyä kuusi kappaletta. Kaikki Jyväskylän lähikirjastot tullaan kiertämään ja hauskaa aikaa on tiedossa. Keikat ovat aina aamuisin yhdeksän kieppeillä, joten pariin viikkoon ei aamu-unia venytellä.
Huomenna on seuraava Yllättävä Vieras. Ensi viikolla Popit ja Kompit ja pari muuta keikkaa. Elokuu vaikuttaa varsin työntäyteiseltä kuukaudelta. Syyskuuhun asti en uskalla kalenterin sivuja vielä kääntää. Onneksi kesällä ehti lomailemaan!
Duolle keikka oli sen sijaan jo toinen ja varmasti myös viimeinen! Hautaa tosin kaivettiin hetken aikaa auki kun meille tuli tiedustelu mahdollisesta "OIKEASTA" keikasta, jolle aPROpå duoa kysyttiin. Herrat ovat kuitenkin niin arvokkaita esiintyjiä, että "oikea" keikka jäi saamatta. Comeback tulee jos on tullakseen. :)
Pari päivää vilahti Tampereella toisten hankkeessa mukana olevien ryhmien kanssa TTT:n aulassa esitteitä jakaen ja Värkkäripuvussa katuja kierrellen. Tulihan siellä aulassa sitten hieman musisoituakin, kuten kuvasta näkyy. Kävijöitä kun ei missään vaiheessa ollut ruuhkaksi asti. Parhaaksi henkilökohtaiseksi kokemukseksi tuolta matkalta jäi käynti Rajaportin saunassa entisen tuottajamme Koistisen Matin kanssa.
Samalle illalle osui myös Tapahtumien yö, jossa tulin saaneeksi hienon oppitunnin ranskalaiselta katutaiteilijalta yleisön mukaan ottamisesta.
Seuraava lauantai kuluikin kokonaan Yllättävä Vieras -keikalla Sipoossa. Soluttauduin yksityisjuhliin neljäksi tunniksi juhlien järjestäjän vanhan koulukaverin miehenä. Koulukaveri ei itse päässyt paikalle, mutta miesystävä oli kuitenkin halunnut tulla. Yllättävä Vieras -keikat ovat aina jännittäviä ja aina ne ovat olleet myös todella antoisia. Nytkin keikka oli menestys, sekä tilaaja, että juhlaväki olivat yllättyneitä ja suhtautuivat positiivisesti hämäykseen kun minut paljastettiin esiintyjäksi.
Seuraavana päivänä olikin sitten jo Maukka ja Väykkä rakentavat talon -näytelmän uusintaensi-ilta Vaajakosken Kohinoilla Naissaaren vanhassa Woimalassa. Näytelmä lämmitettiin ja muokattiin helpommin siirrettävään muotoon. Äänityöt piti tehdä osittain uusiksi, koska aiemmin käytössä olleet kuvaprojisoinnit ja sitä myötä myös niihin liittyneet äänet jätettiin pois. Tämä kaikkihan tehtiin ja harjoiteltiin myös tässä samaisessa elokuussa.
Oli hauska palata vanhojen tuttujen kaverusten pariin! Ksml julkaisi arvostelun Martiskaisen mietteet ja onneksi parivaljakko suuntaa vielä keikoille Saarijärvelle ja Kotkaan.
Maanantaina treenattiinkin sitten Buffoa, vanhainkoteihin ja vanhusten hoitolaitoksiin suunnattua kahden hengen näytelmää. Esitys on edelleen harjoitusvaiheessa ja on ollut todella mielenkiintoinen prosessi. Alun alkaen Keljon vanhainkoti tilasi meiltä teatteria ikäihmisille ja suunnittelimme monin eri tavoin osallistavaa esitystä. Pikku hiljaa osallistavuus on kuitenkin karissut tai pikemminkin muuttanut muotoaan. Kaikki ylimääräinen alkoi tuntua päälleliimatulta ja katsojan osallistuminen tarinaan nimenomaan katsojana on alkanut tuntua tärkeimmälle. Pyrimme tekemään esityksen johon katsoja päässe tunteella mukaan. Buffoa on treenattu ja kehitelty tässä pitkin tätä kuukautta ja työ jatkuu.
Tiistaina olikin sitten Teatterikoneen sisäinen koulutuspäivä. Teimme Improa koko porukalla. Aurinko helli meitä tilattomia, jotka Köhniön pihalla improsimme Kirsin johdolla.
Keskiviikko aamuna Värkkärit jalkautuivat Puistokoulun lähistön kevyen liikenteen väylille muistuttamaan autoilijoita liikenteessä liikkuvista uusista koululaisista.
Sen jälkeen treenattiinkin sitten vielä lisää improa tulevaa koko illan improkeikkaa: Unelmapeliä varten.
Minä ehdin vielä neljäksi päiväksi Fyysisen Teatterin Kussille Helsinkiin. Siitä riittäisi tarinaa vaikka omaksi esseekseen. Kurssin järjesti Ilmaisuverstas ja opettajana oli espanjalainen Ana Vázquez De Castro. Lyhyesti sanottuna: olipahan mainio kurssi! Kaikki lähtee fysiikasta.
Heti kurssin jälkeen jatkui Teatterikoneen Unelmapelin kasaaminen. Kyseessä on siis koko illan improvisoitu näytelmä. Teimme tilauskeikan Himosteatterin lavalla. 900 hengen katsomossa oli 200 katsojaa. Ilta oli menestys! Ennen tätä keikka en ollut erikoisemmin ollut innostunut impron tekemisestä. Neljän hengen joukkueemme oli kuitenkin niin hyvä ja yhdessä luomame muoto niin toimiva, että taas löytyi uusi juttu jota tekee ihan ilokseen!
Tänä aamuna alkoi Poppi ja Komppi -kirjastokiertue. Vesangan lähikirjaston keikka pidettiin viereisessä liikuntasalissa ja 1. ja 2. luokkalaiset, Hukat, Repolaiset ja Nallukat pääsivät ensimmäisinä jammaamaan biisiemme parissa. Keikkoja tässä kuussa ehtii kertyä kuusi kappaletta. Kaikki Jyväskylän lähikirjastot tullaan kiertämään ja hauskaa aikaa on tiedossa. Keikat ovat aina aamuisin yhdeksän kieppeillä, joten pariin viikkoon ei aamu-unia venytellä.
Huomenna on seuraava Yllättävä Vieras. Ensi viikolla Popit ja Kompit ja pari muuta keikkaa. Elokuu vaikuttaa varsin työntäyteiseltä kuukaudelta. Syyskuuhun asti en uskalla kalenterin sivuja vielä kääntää. Onneksi kesällä ehti lomailemaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)