Olen usein miettinyt, että olisipa kiinnostava lukea toisten apurahahakemuksia, jotta tietäisi miten muut niitä tekevät. Ja olisi kiinnostava tietää mitä minun hakemuksistani ajatellaan, että saako niistä ulkopuolinen selkoa.
Nyt on meneillään Suomen Kulttuurirahaston Maakuntarahastojen apurahahaku, joka päättyy 10.2. SKR:n sivuilla hakuohjeissa kehotetaan: "Asiantuntija ei välttämättä ole juuri sinun erityisosaamisesi asiantuntija, siksi yleistajuisuus on tärkeää. Kannattaa luetuttaa työsuunnitelmaa kollegoilla, tiivistelmää jopa asiaa tuntemattomalla naapurilla."
Siksi rohkaisen mieleni ja laitan tänne hakemukseni yleisesti arvioitavaksi. Pyydän, että lukisit hakemukseni ja antaisit minulle palautetta. Vastaako se alla oleviin hyvän hakemuksen kriteereihin?
"Hyvä hakemus on suunniteltu ja perusteltu, selkeästi ja ymmärrettävästi kirjoitettu ja tiiviisti esitetty. Kerro mitä teet. Ole vakuuttava. Väännä rautalangasta mitä aiot tehdä. Innoita lukija."
En ole vielä lähettänyt tätä hakemusta. Toiveeni on, että saisin vielä hyviä neuvoja hakemuksen hiomiseksi ja pelkoni on, että se teilataan täysin. Mutta virheistä oppii, vaikka se sattuu. Ja jos joku muu lähtee tähän leikkiin, niin luen mielelläni toisten hakemuksia ja kommentoin niitä!
Nyt kun yhteiset raamit lukemiselle on luotu, heitän itseni susien eteen ja annan apurahahakemukseni teidän arvioitavaksi.
HAKEMUS
Haen työskentelyapurahaa Erityisen äiti - monologi kehitysvammaisen lapsen äitiydestä, työstämiseen.
Olen valmistunut teatteri-ilmaisunohjaajaksi vuonna 2005, jonka jälkeen olen toiminut teatteriohjaajana ja näyttelijänä Jyväskylässä ja lähialueilla. Opiskelen tällä hetkellä tanssi-liiketerapian perusteita laajentaakseni omaa
osaamistani.
Oppiakseni hyödyntämään työssäni uutta näkökulmaa, sovellan tanssi-liiketerapeuttista lähestymistapaa monologinäytelmän valmistamisessa. Monologi käsittelee kehitysvammaisen lapsen äitinä olemista. Sen ensi-ilta on Jyväskylässä
kesäkuussa 2016, jonka jälkeen myyn sitä kiertue-esityksenä Kehitysvammaliiton sopeutumisvalmennuskursseille
ja seminaareihin sekä kehistysvamma-alan opiskelijoille.
Teatterintekijänä haluan haastaa itseäni tarttumalla henkilökohtaisiin aiheisiin ja tehdä näkyväksi asioita, joita on vaikea sanoittaa. Teatterin kautta asiat saavat muodon ja niistä voidaan puhua yhdessä ääneen.
Minulla on 15-vuotias
vaikeasti kehitysvammainen poika, joka vammautui synnytyksessä. Meillä on
poikani kanssa erityinen suhde, kuten varmasti kaikilla vanhemilla lapsiinsa. Mutta kehitysvammaisen lapsen kanssa vanhempi joutuu kohtaamaan kysymyksiä ja ajatuksia, joita "tavallisen lapsen" kanssa ei tarvitse miettiä.
Vanhempi on kehitysvammaiseen lapseensa sidoksissa aivan toisella tavalla kuin "tavalliseen", koska vaikeasti kehitysvammainen ihminen on aina riippuvainen toisten avusta. Puutteellinen sanallinen ilmaisu ja ymmärtämisen
haasteet kärjistävät tilanteita toisinaan aiheuttaen konflikteja, mutta myös rakkauden osoitukset ovat äärimmäisen suuria. Kehitysvammaisen lapsen äitiys on hyvin kokonaisvaltaista sekä fyysisesti että henkisesti.
Esityksessä tutkin
liikelähtöisesti näitä erilaisia tunteita ja teen teatterin keinoin näkyväksi
yhteistä matkaa poikani kanssa, iloineen ja suruineen.
Esityksen tarkoitus on
toimia vertaistukena muille vammaisten tai haastavasti käyttäytyvien lasten
vanhemmille, sekä lisätä tietoa kehitysvammaisuudesta asiaa vähemmän
tunteville.
Työstän puolen tunnin
mittaista esitystä puolipäiväisesti touko- ja kesäkuussa. Kirjoitan esityksen
käsikirjoitusta vanhojen päiväkirjojen ja omien muistojen pohjalta. Teen
monologia yksin ja käytän apuna oman työni arviointiin videokuvausta ns.
ulkopuolisena silmänä.
Liikemateriaalin lähtökohtana käytän kuutta kehityksellistä
perusliikettä (antautuminen, työntäminen, kurottaminen, tarttuminen, vetäminen,
irtipäästäminen), johon kaiken ihmisen liikkeen ajatellaan tanssi-liiketerapiassa
perustuvan.
Ensi-ilta on alustavasti suunniteltu pidettävän Oppimis- ja ohjauskeskus Valterin tiloissa. He tarjoavat koulupalveluita näkö- ja kuulovammaisille oppilaille Jyväskylässä. Valterin lisäksi käyn neuvotteluja yhteistyöstä kehitysvammaisten tukiliiton Best Buddies -kaveritoimintaa Jyväskylässä järjestävän tahon kanssa,
Haen 2000€ taiteellisen
työskentelyyn ja lisäksi 300€ esityksen julisteen suunnitteluun ja
painatukseen.
1 kommentti:
Loistava aihe!
Mietin sitä, että voisitko vielä nivoa aiheen laajempaan kontekstiin? Löytyisikö näkökulmaa erilaisuuden hyväksymisestä, josta keskustelu käy nyt kuumana?
Toivottavasti saat rahoitusta kiertää tämän kanssa muuallakin. Löytyisi varmasti katsojia erityislasten vanhempien ja lähipiirin suunnalta.
Voisiko RAY joskus tukea jotain teidän projektia? Niiltä saa massiivisia summia (me saatiin just 3 x 100000 euroa).
Lähetä kommentti