Olen jo pitkään pohtinut omaa alkoholinkäyttöäni. Osittain siksi, että lähipiirissäni on ihmisiä, joilla on pahoja ongelmia alkoholinkäytön suhteen ja osittain siksi, että se määrittää niin paljon elämää. Alkoholista on muodostunut itsestäänselvyys, joka kuuluu hauskanpitoon, rentoutumiseen ja harmituksen poistoon. Viikonloppu ei tunnu viikonlopulta, jos ei juo vähintään muutamaa. Ja jos lähtee radalle, pitää vetää pilkkuun asti täysillä tai muuten ilta on jäänyt vajaaksi. Näiden reissujen jälkeen menee useita päiviä, että keho selviää rääkistä, jonka itselleen on aiheuttanut.
Olen viimeksi pitänyt kunnolla taukoa juomisesta, kun odotin tytärtäni. Hän on nyt 11-vuotias. Ehkä nyt on todellakin aika tarkastella tätä asiaa vähän syvällisemmin. Siksi haastan itseni kolmen kuukauden tipattomalle jaksolle, syyskuusta marraskuun loppuun. Tosin aloitan haasteeni jo tänään ja päiviä tulee yhteensä 98, jos pystyn pitämään itseni suunnittelemallani reitillä. Kolmen kuukauden ajanjaksolla elimistö pääsee puhdistumaan ja joudun opettelemaan miten selvitä ensi-illoista, saunailloista, kokkareista ja kekkereistä selvinpäin.
Tämä haaste liittyy myös esitykseen, jota alan tänä syksynä työstää. Esityksen nimi on Lupaukset, jotka eivät koskaan toteutuneet ja se kertoo alkoholistien läheisistä. Ihmisistä, jotka elämä on arponut alkoholistin isäksi, äidiksi, puolisoksi, lapseksi, siskoksi, veljeksi, työtoveriksi tai ystäväksi. Alkoholisteja on Suomessa arviolta 400 000 ja heidän elämänsä vaikuttaa heidän läheisiinsä moninkertaisesti. Meistä jokaisella on joku tuttava tai läheinen, jolla on alkoholiongelma. Silti aiheesta on edelleen hankala keskustella ja ongelmista mieluiten vaietaan. Haluan teatterin keinoin luoda keskustelulle avoimen ympäristön, saada ihmiset jakamaan tarinoita ja voimaantumaan sitä kautta.
Minä en tietääkseni ole alkoholisti, mutta en ole koskaan näin vakavissani kyseenalaistanut omaa juomistani. On helppo kritisoida alkoholisteja ja ajatella, että jos se vaan lopettaisi juomisen, niin helpottaisi kaikki muukin paska. Mutta en ole kuitenkaan itse koskaan yrittänyt olla juomatta pidempään, tietääkseni miltä se tuntuu. Kyllähän tässä jännittää, että mitä jos en pystykään olemaan sitä kolmea kuukautta juomatta. Tai kahta viikkoa. Silloinhan minä olen sairas. Ja mitä minä sitten teen?
En tiedä vielä. Mutta tiedän, että tämä tulee olemaan kiinnostava matka. Kirjoittelen tänne kuulumisia ja havaintojani tutkimusmatkaltani. Ainakin toivon, että opin lisää itsestäni, toisista ihmisistä ja maailmasta. Ja jos haluat liittyä tähän haasteeseen, niin tee se! Luulen, että kaipaan tukea ja keskusteluapua näiden kolmen kuukauden aikana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti