Forumteatteria yhteistyössä kaupunginteatterin kanssa.

NUORI, LAHJOITA TARINA OMASTA ELÄMÄSTÄSI OSAKSI NÄYTELMÄÄ!

Olemme suunnittelemassa yhteistyössä Jyväskylän kaupunginteatterin kanssa nuorille suunnattua forumteatteriesitystä, jossa haluamme kertoa nuorten elämästä. Näytelmää tullaan esittämään todennäköisesti yläasteen ryhmille lähinnä Keski-Suomessa, mahdollisesti myös muualla Suomessa.

Tämän esityksen valmistamiseen haemme nyt nuorten omaelämänkerrallisia tarinoita. Tekstisi pituus ja muoto on vapaa. Se voi olla hyvin lyhyt tai pidempi juonellinen tarina jostain itse koetusta tilanteesta tai vain omaa pohdintaa aiheesta.

Toivoisimme, että kirjoittaisit meille omasta elämästäsi ja varsinkin vaikeista asioista, joita olet
joutunut kohtaamaan. Aiheita voivat olla esimerkiksi rakastuminen, ystävyys, alkoholiin, huumeisiin tai muihin päihteisiin liittyvät kokemukset, kiusaaminen, nettiriippuvuus,
syömishäiriöt, läheisen kuolema ja väkivalta.Toivoisimme, että jakaisit näin kokemuksesi esityksemme kautta muille nuorille.

Voit lähettää tekstin meille nimettömänä. Kirjoittajien nimiä ei julkaista näytelmän yhteydessä eikä missään muuallakaan. Kirjoittajien henkilöllisyys ei paljastu, esimerkiksi tarinassa mainitut paikat ja nimet muutamme ja voit muuttaa ne jo itsekin. Toivomme, että nämä tarinat voivat olla avuksi muille nuorille, jotka ovat olleet tai ovat juuri nyt samassa tilanteessa missä itse olet ollut.

Teatterikone kiittää kaikkia tarinan lahjoittajia, ilman teitä näytelmämme ei valmistu!

Voit lähettää tarinasi meille sähköpostitse teatterikone@gmail.com tai
postitse Teatterikone ry/Kalliomäki,Voionmaankatu 32 as 11, 40700
Jyväskylä. Lisätietoja: Teatterikone ry/Ville Niutanen 045 652 4776.
Lähetä tarinasi viimeistään 15.9.2008 mennessä.

Pönttöilyä kulttuurinavetassa

Pönttöjuttumme tilattiin Joutsaan Rakennusliike Hentisen vuotuiseen työntekijöille järjestettävään juhlaan Vehmaan kulttuurinavettaan, joka vietettiin viime lauantaina. Esitys sujui suhteellisen hyvin, vaikka jouduimme muokkaamaan sen peilikuvaksi ja alussa pienimmät katsojat purskahtivat itkuun, kun pöntöt alkoivat elää. Hyvä mieli kuitenkin jäi, varsinkin kun eräs 4-vuotias katsoja vastasi kysymykseeni mitä hän piti jutusta: "se oli ihan aivan mahtava!". Tosin kun analysoimme esitystä näyttelijöiden kanssa tulimme tulokseen miten tärkeää on yleisön lämmittäminen höpöttelemällä heidän kanssaan ennen esitystä. Haihatuksen pellolla ehdimme jutustella aina hyvän tovin yleisön kanssa ennen esitystä, mutta nyt tilauskeikalla se jäi pois. Tulevaisuudessa täytyy kyllä ottaa aikaa myös yleisön tervehtimiseen, jos se vaan tilaajalle sopii. Vielä noihin juhliin palatakseni, täytyy nostaa Hentiselle hattua miten hienosti he olivat huomioineet työntekijöiden perheet ja lapset. Lapsille oli esityksen lisäksi myös pomppulinna, hampurilaisbaari ja karaokea. Siitä voisi moni työantaja ottaa oppia miten voi perheille järjestää työpaikan puolesta juhlat!

Pönttöjutun osalta odotamme mahdollisia koulukeikkoja ja syksyn Lasten loiskista.

Sen tuntee hampaissaan...

Tässä kuvassa on vielä rento, kesäinen tunnelma ja työasiat
kaukana tulevaisuudessa.


...että kesä ja loma on mennyt. Minulla on nimittäin ikävä tapa purra hampaita yhteen, kun olen vihainen, jännittynyt tai hermostunut. Leukaperät ovat tällä hetkellä ihan jumissa, joten en voi kieltää ettenkö olisi tuntenut jotain edellä mainituista.

Työt alkoivat tällä viikolla, vähän kevennetysti. Vain kahtena päivänä olin varsinaisessa ohjaustyössä Huoneteatterilla. Ensi viikolla onkin työpäiviä jo 4 ja toinenkin teatteri, jossa saa tuulettaa päätä muusta elämästä.

Huoneteatterille teen Sami Keski-Vähälän kirjoittamaa näytelmää Iso ja vihreä ja Ad*Astralle Anna Krogeriuksen Rakkaudesta minuun. Hyvää suomalaista nykynäytelmäkijallisuutta! Olen onnekas, kun olen saanut tämmöiset tekstit ohjattavaksi!

Miksi siis hampaat ovat koetuksella? Ehkä se on tämä pitkän loman jälkeinen työhön orjentoitumisen vaikeus ja kiukuttelevat lapset. Syyt ovat siis tietysti jossain muualla kuin minussa itsessäni :)

paperitähdet

En tiedä miksi pyörii ajatukset roskiksissa.
Aina vaan.
Tahtoo niistä kirjoitella.
Sen enempää, tai oikeastaan senkään vertaa, kantaa ottamatta mihinkään ulkomaalaisten vaali-asioihin nimenomaan tällä kyseisellä kuvavalinnalla -sillä tämä oli sattuman sanelema kuva, se olisi yhtä hyvin voinut olla kuka tahansa muu lehteen päätynyt naama
..tällä biopussikuvalla, jossa komeilee John Mckain haluan ryydittää epämuodostunutta ajatustani paperitähteydestä. Sikäli epämuodostunutta, ettei koko ajatusta oikeastaan ole vielä edes olemassa, tai itseasiassa ajatus on, mutta sen sanallistaminen on vielä prosessissa.
Mutta, että kyllä täytyy sanoa keskisuomalaisen olevan kelpo julkaisu esim. biopussiksi, sopivasti taiteltuna. Samaa mainiota kokoa edustaa toki moni muukin lehti, mutta meidän paperinkeräyspöntöstämme niitä harvemmin löytyy. Tuossa taannoin kun meillä vielä vipelti koiranpentuja niin tuli tutustuttua kesäistä lehdentilauskatkaisukuukauttakin aktiivisemmin lähialueen paperinkeräyspöntöt. Silloin huomasin omistusasunto-alueen pöntöstö löytyvän selvästi enemmän erinäisten harraste-alojen kirkkaita monivärijulkaisuja. Venelehtiä ym. Ne eivät ole järin käteviä pissa-alustoja, jos sellaista etsit!

Sopivasti taittelemalla saat biopussiisi vaikka Maria Shaparovan kuvan!

Bongaa dyykkari

Kuiva, omaa sukua seka



Kuvassa komeilee taloyhtiömme iso sininen, Kuiva, omaa sukua Seka.
Jo ennen Pönttöjuttua kiinnostuin suuren pönttömme sielunelämästä ja ruokavaliosta eritoten. Hänen sisältään on tullut kaivettua yhtä jos toista käytännöllistä aina lundia-lipastosta ikean kerrossänkyyn ja lstenpyörään. Tänään huomasin ilokseni, etten ole ainoa, joka suuren sinisen ruokavaliota tarkkailee. Bongasin saman dyykkarin pöntöltämme toista kertaa. Hän on selvästi itseäni aktiivisempi, -minä jaksan tarkastaa yleensä vain tuon lähipöntön, hän tekee kierroksia. Kummallakaan kerralla en ole nähnyt hänen mitään löytävän, joten en tiedä mitä hän pöntöistä hakee. Mutta hakee mitä hakee niin hyvä että hakee; etsivä löytää. Toisen roska on toiselle jotain muuta.

mikä lopulta tekee roskasta roskan? Tai liasta likaa? Rannalla hiekka on hiekkaa, mutta kodin lattialla likaa? Lautasella ruoka on ruokaa, mutta seinällä sotkua?

Kyllä isolle pöntölle mahtuu jakajia siinä missä pelureitakin!

Tuli juhlittua

Tuottajan pallin selkämys

Juhlimme pönttöjutun enskaria (hieman myöhässä) ja tuottajuuden siirtymistä Tuomiojärven rannalla pienellä hyvällä porukalla.





Tunnelma oli iloinen ja lämmin








Jossain vaiheessa, kenenkään huomaamatta, paikalle saapui Uimari. Ilmeisesti Uimari ui paikalle, rantautui huomaamatta ja sulautui atleettiseen jäsenistöömme vaikeuksitta


Uusi tuottaja sai tuottajan pallin ja käytännöllisiä apuvälineitä tehtävästä selvitymiseen, kuten suojalasit ja ongen. Siirtyvälle tuottajalle annettiin mahdollisuus kätkeä kasvonsa;) maaginen teatterin taikapala, jonka myötä voi aina astua teatterin hämäriin.



Suureellisia suunnitelmia tehtiin, kuten asiaan niin useasti kuuluu. Valmista radio-materiaalia tehtiin vajaan tunnin verran, mutta se ei jäänyt arkistoon vaan katosi eetteriin ja harmaiden aivosolujen pienen pieniin poimuihin.
Illan edetessä soi kitara ja peltikin soi eikä suinkaan ollut kiinni vaan mielenkiintoisesti epäkesko ja laulukonemaisesti muitakin soittimia soiteltiin


Itseni ja edustamani koneen puolesta kiitän läsnäolleita ja heidän perheitään tästä illasta rallien saastuttamassa jyväskylässä, jossa taas nähtiin että on mahdollista viettää hyvää ihmisten välistä aikaa ainakin kun ihmiset ovat hyviä.
Kiitos tästä hämärään painuvasta muistosta!

loma hiipii loppuunsa

Sen tuntee sisuksissa, vatsassa, jossain aivojen painekammiossa;
loma hiipii kohti loppuaan.
Oma persoona haalistuu, hakee taas itseään.
Maailman meno tuntuu oudolta ja vaikealta käsittää, vaikka haluaisi vain
olla osana sitä, kyseenalaistamatta sitä.
Tänään vielä lapsilla lomapäivä mumman ja ukin luona ja aikuisilla
Teatterikone-ilta hyvässä seurassa veden äärellä.
Voihan olla, että vesi muuttuu vielä viiniksi..

Mäki-matin meideni

Sain tänään totetettua yhden kesälomasuunnitelmistani. Mäki-matin puistossa oli heinä-hulina-päivä. sinne perheen kanssa ja Aaronmeiden setti pystyyn pajumajan vierelle. Kehittelin eilen uuden telinerakennelman irtosoittimilleni, joka toimikin kohtalaisesti. Ja kyllä siellä jokunen ihminen tuntui tykkäävän, että hyvä meininki oli! Sainpa melkein uuden lemmikin leopardista itselleni. (se oli aika kesy leopardi) Muutenkin tuntui eläimiä pörräävän ympärillä enemmän ja vähemmän. Oli kissaa ja hiirtä ja kaikenlaista. Kissalaulua kun ei repertuaarista vielä löytynyt niin sellainen piti siinä sitten vielä paikan päällä keksiä.
Ja vanhan sanonnan mukaisesti sai soittaja soppaa, vaikka tulikin paikalle kutsumattomana vieraana. Kahvilan äärellä ystävälliset puistoaktiivit piffasivat kahvit talon piikkiin koko meiden perheelle. Kiitos!

kuljailua

Luin appilassa etelä-karjalan sanakirjaa toistamiseen. se o iha miu kieltä! Siinä oli selitetty myös sana, jota olen pruukannut käyttää silloin tällöin -kuljailla l. kuljeksia, huvitella, laiskotella/ välttää työtä. Kuljailu on mukavaa! Se kuuluu kesään yhtä olennaisesti kuin loppuunpalamisen ainainen pelko kuuluu talvikauteen. ;)
Kuljailun taito on tärkeä taito joka lataa akkuja ja herättää näkemään ympäröivän maailman uusista kulmista.
Mukava oli taas kuljailla Joutsan kaduilla ja kujilla ja pelloilla, vaikkei sinne pellolle tosiaan enskarin jälkeen erityisen paljoa sitä yleisöä sattunutkaan kuljailemaan.
Tänä iltana lähden kuljailemaan jykylään ja annan kitaran laulaa-