Sika muuttaa muotoaan

On Leevin vuoro pitää esitelmä. Itkuinen pala nousee kurkkuun. Muu luokka myhähtelee pilkallisesti. Hyvä Pätkis! Tuleeks lyhyt esitelmä?
Leevi kertoo yleisölle, kuinka esitelmät ovat hänelle painajaisia. Kolmannella luokalla hän erehtyi pitämään esitelmän vanhoista saduista ja sai lopun ala-astetta kuulla olevansa milloin Jörö, milloin Lystikäs, useimmiten Kääpiö. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, kiusatulla tuhat.
Leevi yrittää takellella esitelmän loppuun, mutta lopulta opettaja armahtaa tämän ja siirrytään ryhmätöihin. Leevi saa ryhmäänsä Jannen ja Hannan. Janne pyytää Hannaa illalla leffaan ja kehottaa Leeviäkin lähtemään mukaan. Tämä voisi kysyä perjantaista treffikaveriaan, naulakkoa, kaveriksi. Leevi yrittää naureskella tilanteelle, joka päättyy Hannan ja Jannen kuiskutteluun.
Leevi kirjoittaa keskustelupalstalle olevansa niin vihainen, että voisi tappaa. Äiti keskeyttää vuodatuksen, kysyessään miksi uusi huppari on rikki. Leikittiin kavereiden kanssa. Ai, kiva, että oot saanut kavereita.
Hanna kysyy, haluaisiko Leevi lähteä elokuviin. Leevi lupaa lähteä, jos Janne ei tule. Hanna kertoo hänen ja Jannen olevan vain kavereita ja Jannenkin olevan oikeasti hyvä tyyppi. Hannaan ihastunut Leevi suostuu elokuviin ja saa äidiltään pankkikortin käyttöön, koska käteistä ei satu olemaan. Loppuviikon Leevi olisi yksin kotona, koska äiti on työmatkalla.
Leevi nostaa automaatilta rahaa hänen ja Hannan leffalippuihin. Hanna huomaa tilin saldon. Sähän oot varoissas! Varmaan sit toi Jannekin vois tulla. Janne ilmestyy automaatille. Ja popparit ja limut, eiks je?
Seuraavana päivänä Hanna ja Janne saavat Leevin järjestämään bileet. Onko kukaan tehny tässä koulussa mitään niin jaloa, että ois tarjonnu kunnon isojen poikien bileet kaikille? Sullahan on varaa kustantaa myös booli. Saattais jäädä naulakkoon ripustamiset ja reppuun kusemiset sikseen. Leevi suostuu empien.
Koulun jälkeen Hanna epäilee, ettei voikaan tulla bileisiin. Hänellä ei ole mitään päälle pantavaa. Leevi suostuu maksamaan Hannalle uuden mekon.
Toi mekko sopii sulle tosi hyvin. Mää.. Haluutsä nähdä mitä sen alla on? Mm-m. Mennään tonne vessaan. Sulla on söpö hymy. Ootsä neitsyt? No.. Ota sää ensin vaatteet pois. Sitten on mun vuoro. Ok. Oota siinä. Janne!! Kaikki! Tulkaa kattoon miten pieni sillä on! Jos siitä vetää, nii sätkiikö? Marionetti!
Kyseessä on yksi Teatterikoneen ja Jyväskylän kaupunginteatterin forum-teatterihankkeen esityksistä. Esitetyn näytelmän jälkeen lavalle astuu ohjaaja, jokeri, joka kysyy yleisöltä, onko esitetty uskottavaa, voisiko näin käydä.
Ikävä kyllä tämäkin tarina on testattu yläasteikäisten nuorten keskuudessa ja joka luokka totesi sen olevan hyvinkin mahdollista. Eikä ihme. Onhan alkuperäinen tarina erään nuoren omakohtainen kirjoitus.
Seuraa puolitoistatuntinen aiheen käsittely, jossa näytelmästä esimerkiksi etsitään kohtia, missä päähenkilö olisi voinut toimia toisin. Usein on niin helppo sanoa sivusta, että tuossa kohtaa, mutta tulepa tilanteeseen kokeilemaan. Näyttelijöiden kanssa otetaan kohtaus uudestaan, päähenkilön paikalla ratkaisuehdotuksen heittänyt yleisön edustaja. Tapoja aiheen tutkimiseen löytyy lukuisia.
Teatterin on sanottu olevan sika, joka syö kaikkia taiteen aloja. Forum-teatteri on yksi sen uusista muodoista. Näitten soveltavan draaman muotojen nousu osaksi teatterikenttää, ja sitä kautta tärkeäksi yhteiskunnan voimavaraksi, on enemmän kuin tärkeää. Siunatut ne tahot, jotka tällaista konkreettisesti ongelmiin puuttuvaa toimintaa tukevat. Rahoituksen täytyy tapahtua riittävän julkisen tuen esimerkillä. Pientä valoa tunnelin päähän sain keskustellessani viikonloppuna opetusministeri Henna Virkkusen kanssa.
Possun voima aletaan ymmärtää ja valoa tunnelin päässä alkaa näkyä.

PASI SAARINEN

Kohtaamisia

Teatterikone kohtasi suuren määrän ihmisiä Kirjamessuilla ja Jyväskylän päivillä. Tässä muutama kuva näistä tapahtumista.

Ronja ja Birk olivat Kirjamessuilla kertomassa Metsäseikkailusta Killerin metsässä.

Pienet ja vähän isommat lapset saivat piirtää toiveitaan kesän suhteen Teatterikoneen messuosastolla.

Huolenkerääjä-soittaja Aaro poisti jyväskyläläisten huolia synttäriviikon lauantaina Kolmikulman edessä.

Huolenkerääjä Annu.

Huolenkerääjä Kirsi.

Huolenkerääjä Emmi.

Huolenkerääjä Minna.

Laulukone toiminnassa!

Laulukone - Läpsystä vaihto

Lyhyet palstalta voit löytää keinoja tilanteeseen kuin tilanteeseen kuin niksejä Pirkasta. "Salarakastajat, ottakaa puolisot mukaan, kimppakivaa kaikille ja läpsystä vaihto"
Laulukone esiintyy LIVENÄ TÄNÄÄN PERJANTAINA kolmikulmassa klo 16-17 tervetuloa heittämään huolesi Laulukoneen laulamana taivaan tuuliin. Huolet sävelletään kahdessa minuutissa ja olo kevenee kun niitä ei tarvitse kantaa harteillaan kaiken aikaa.

Laulukone Tulipa hyvä olo.MPG

Keskiviikon Lyhyet-palstan huolet flamenco-tyyliin laulettuna!

Laulukone - Näilläkin palstoilla

Jälleen osuvaa sanoitusta rytmejään hakeviin säveliin 173-vuotiaan Jyväskylän kunniaksi. Tässä tiistain Keskisuomalaisen lyhyet palstalta poimittuja huolia osana Jyväskylän päivien ohjelmaa.

Laulukone - Vilpittömään rakkauteen

Teatterikone aloitti Jyväskylän päivien juhlinnan! Tässä maanantain huolia Keskisuomalaisen Lyhyet palstalta!

Pelosta

Lenkkipolun laitamilla oli korkea lumikinos. Kiipesin päälle. Aurinko paistoi. En olllut vuosiin testannut takaperin volttia. Mietin hetken riskejä. Vakavat vammat tuntuivat hyvin epätodennäköisiltä. Varmuuden vuoksi heitin ensin etuperin voltin. Se meni jotakuinkin pieleen, mutta mitään ei sattunut. Vain lunta housunkauluksesta sisään. Jalat tukevasti alustaan. Selkä menosuuntaan. Jos nyt en hyppää niin sitten en koskaan. Yksi, kaksi, kolme... ja hyppy. Pelko hiipi sen verran mukaan, että hyppy lähti vinoon. Vielä toinen yritys. Samoilla ohjeilla. Jos nyt annan pelolle vallan niin en uskalla koskaan hypätä. Yksi, kaksi, kol... jänistys. Yksi, kaksi, kolme! ja hyppy! Pieleen taas, mutta uskalsin.

Illalla syntyi kaksi lastenlaulua pelosta ja sen voittamisen tärkeydestä.

Jos pelolle antaa vallan se vallan sinut vie, eikä päästä otteestaan.

Kadonnut laulu löytyi Kypärämäen koululta

Kypärämäen kulttuuripäiviä juhlittiin tänä viikonloppuna jo 13. kerran. Tällä kertaa Teatterikonekin pääsi osallitumaan juhlintaan viemällä Kadonnut laulu esityksen Kypärämäen koululle lasten ja aikuisten iloksi.

Oli aika tunteikasta mennä koululle, jossa kävin luokat 3.-6. Monenlaisia muistoja tuli mieleen, kun taloon astui. En ollut käynyt siellä sitten lapsuusvuosien. Kaikki paikat näyttivat paljon pienemmiltä kuin mielikuvissa. Vanhasta liikuntasalista, jossa esiinnyimme, oli tehty musiikin luokka. Onkohan vielä käytössä se "ihana" tapa, että saa laulaa yksin luokan edessä ja sen mukaan annetaan musiikkinumero? Tuossa tilassa pääsisi ihan näyttämölle laulamaan, jos muuten ei jännitä tarpeeksi...

Meillä oli kaksi esitystä. Ensimmäinen oli päiväkotilaisille ja 1. ja 2. luokkalaisille. Heidän kanssaan syntyi laulu nimeltä Kypärämäki lasten silmin. Lapset sanoittivat sen näin:

Kypärämäessä on paljon kavereita
ja pleikkareita, wiitä, voi leikkiä kissoja ja koiria

Kissa ei osaa sanoa miksi se tykkää asua täällä
se sanoo vaan: miau, miau, miau.

Täällä on hiljaisempaa kuin naapurissa keskustassa
ja täällä saa nyrkkeillä ja ratsastaa, tehdä kärrynpyöriä.

Toinen esitys oli 4.-6. luokkalaisille ja heidän uusi laulunsa kadonneen tilalle meni näin:

Kana arkussa

Rotta ja kana arkussa leikkii hippaa
kana saa sydärin, kun se säikähtää
se sanoo: kot, kot, kot

Rotta kutsuu Ismo Laitelan,
Ismo Laitela sanoo: Ime parsaa!

Kana ajaa arkulla järveen Ismoa pakoon.
Seppo tulee kysymään "Oletko talonmies?
-Ei olen arkunmies!

Hauskaa oli meillä ja yleisössäkin tuntui olevan. Lopuksi Madam Ambitus sai jakaa nimikirjoituksia, kun hänet oli hypnotisoitu rokkitähdeksi ja se tuntui näyttelijästä aika mageelta!

Huolet pois!

Jyväskyläpäivien kunniaksi halusimme lähteä Jyväskylän kierrokselle. Kiertää läpi kaikki asuinalueet, joilta vain suinkin löytyy paikka, jossa on ihmisiä ja laulaa Laulukoneella heidän huolensa pois. Todella mennä kansan keskuuteen ja auttaa heitä iloitsemaan hetken, jotta elämä voisi tarjota satunnaiselle kulkijalle välillä aurinkoisen puolensa. Tämän vuoden osalta vain kävi niin, että Jyväskyläpäivien kanssa samaan aikaan on myös Pieksämäen kulttuuripäivät ja olimme ehtineet sopia sinne Toivo Elvis Tähden koulukiertueen ennen kuin tarjosimme itseämme paikallisille päiville. Reissaamme siis viitenä päivänä Pieksämäelle, mutta ei hätää! Onneksi ihmisillä on mahdollisuus purkaa huoliaan sanomalehtien tekstiviestipalstoilla.

Kun kävi ilmi, ettemme millään ehdi fyysisesti joka paikkaa samaan aikaan (mikä oli yllättävä tieto meille) aukeni uusi visio. Jos kerran Olavi Suikkanenkin on mennyt/tullut internetiin niin miksei Laulukonekin! Jyväskyläpäivien kunniaksi teemme päivittäin vähintään yhden laulun, jonka materiaali kerätään keskisuomalaisen lyhyet-palstalta ja sävelletään Laulukoneen periaatteita kunnioittaen kahdessa minuutissa. Laulut videoidaan ja laitetaan teatterikoneen youtube-kanavalle, jonne tulee kulloinkin löytämään, jos ei muuten niin tämän blogin kautta linkillä.

Huolia voi lähettää myös suoraan meille tekstiviestinä nroon 045-1238568 alkuun sana huoli.