Tässä siis teille, jotka ette lehteä käsiinne saa Riikka Mahlamäki-Kaistisen kirjoittama juttu pumpgirlistä, otsikolla bensaa suonissa.
11.4.11
Matka jatkuu
Tulipa lähdettyä tosiaan mielenkiintoiselle matkalle Pumpgirlin kanssa!
Ohjaajan rooli on ihan jotain muuta kuin mitä olen aiemmin teatterin saralla tehnyt. Onhan tämä omien heikkouksien kanssa kisailu toki tuttua näyttelijän tontiltakin, mutta kulma on kuitenkin uusi.
Näkevän silmän kulma. Ja millaiseen tunteiden virtaan sitä saakaan astahtaa kun näytelmä alkaa herätä eloon. Kun tarinat näyttelijöiden teoissa, puheissa ja toiminnoissa lihallistuvat, aukeavat.
Tänään saimme toisen kierroksen päätökseen. Huomenna se kruunataan läpimenolla. Saa nähdä kuinka paljon on kruunussa korjattavaa. Nyt mieli on korkealla ja odotukset realistiset. Olemme harjoitelleet Köhniön studiolla ja kaupunginteatterin harjoitushuoneessa niinä päivinä kun siellä on ollut tilaa. Onneksi olemme saaneet käyttää harjoitushuonetta, koska tämä Köhniön studio on hieman tilavuusrajoitteinen. Ja muutenkin koti olisi kiva pitää kotina...
Tähän päivään asti olen ollut varma siitä, etten ohjaa tämän jälkeen koskaan. Enää en ole varma. Tulevaisuus onkin onneksi auki. Se tehdään mikä vastaan tulee.
Matka jatkuu.
Ohjaajan rooli on ihan jotain muuta kuin mitä olen aiemmin teatterin saralla tehnyt. Onhan tämä omien heikkouksien kanssa kisailu toki tuttua näyttelijän tontiltakin, mutta kulma on kuitenkin uusi.
Näkevän silmän kulma. Ja millaiseen tunteiden virtaan sitä saakaan astahtaa kun näytelmä alkaa herätä eloon. Kun tarinat näyttelijöiden teoissa, puheissa ja toiminnoissa lihallistuvat, aukeavat.
Tänään saimme toisen kierroksen päätökseen. Huomenna se kruunataan läpimenolla. Saa nähdä kuinka paljon on kruunussa korjattavaa. Nyt mieli on korkealla ja odotukset realistiset. Olemme harjoitelleet Köhniön studiolla ja kaupunginteatterin harjoitushuoneessa niinä päivinä kun siellä on ollut tilaa. Onneksi olemme saaneet käyttää harjoitushuonetta, koska tämä Köhniön studio on hieman tilavuusrajoitteinen. Ja muutenkin koti olisi kiva pitää kotina...
Tähän päivään asti olen ollut varma siitä, etten ohjaa tämän jälkeen koskaan. Enää en ole varma. Tulevaisuus onkin onneksi auki. Se tehdään mikä vastaan tulee.
Matka jatkuu.
6.3.11
Arvaamattomia mahdollisuuksia
Vakiopaineen kellarissa on pidetty hauskaa Happohotellin merkeissä. Eilistä esitystä ennen meidän frontstagemme oli tosin ollut Joose Keskitalo & kolmas maailmanpalo yhtyeen backstage. Tämä tuli todettua lattian tahmeudesta. Allekirjoittanut kun pötköttelee lattialla parissakin eri roolissa...
Vakkari ympäristönä antaa kyllä hienon kehyksen esityksellemme. Baarin ja putkiston äänet kulkevat ja osallistuvat esitykseen. Teatteri kommunikoi aina omassa ajassaan, niin että esitys on aina uusi. Median yleiseen tietouteen nostamat targediat tai muut voivat luoda näytelmän yksittäisille repliikeille tai tapahtumille uusia merkityksiä, sellaisia, joita ei työstövaiheessa ole ajateltukaan.
Happohotellissa on paljon teatterin arvaamattomuutta, mahdollisuuksia. Se on kuin lavastekaappimme joka notkuu ja nitkuu, venyy ja paukkuu ja kestää ja toimii. Ennen esitystä sovimme, että lähdemme lavalle pitämään hauskaa. Vaikka esitys olisikin kuinka loppuun asti hiottu on tärkeää pitää auki yllätyksen mahdollisuus. Se pysyy auki läsnäolon kautta. Silloin on mahdollisuus myös vaikuttua itse.
Vakkari ympäristönä antaa kyllä hienon kehyksen esityksellemme. Baarin ja putkiston äänet kulkevat ja osallistuvat esitykseen. Teatteri kommunikoi aina omassa ajassaan, niin että esitys on aina uusi. Median yleiseen tietouteen nostamat targediat tai muut voivat luoda näytelmän yksittäisille repliikeille tai tapahtumille uusia merkityksiä, sellaisia, joita ei työstövaiheessa ole ajateltukaan.
Happohotellissa on paljon teatterin arvaamattomuutta, mahdollisuuksia. Se on kuin lavastekaappimme joka notkuu ja nitkuu, venyy ja paukkuu ja kestää ja toimii. Ennen esitystä sovimme, että lähdemme lavalle pitämään hauskaa. Vaikka esitys olisikin kuinka loppuun asti hiottu on tärkeää pitää auki yllätyksen mahdollisuus. Se pysyy auki läsnäolon kautta. Silloin on mahdollisuus myös vaikuttua itse.
16.2.11
Matka on alkanut
Ensimmäistä Pumpgirlin harjoituspäivää edeltävänä iltana ihmettelin ihan ääneen, että onpa jännä kun ei jännitä. Että huomenna alkaa treenit ja olo on ihan normaali. Suljin valot leipäläpeni myötä ja kuvavirta alkoi vyörymään suljettujen luomieni takana. Jaahas, kone lähti käyntiin...
Viime yönä taas olin pitkästä aikaa perustilanteessa unissani. Olin paikkaamassa isoa roolia, jota en koskaan ollut tehnyt. Näyttelijä, jolta pyysin saada tekstiä vilkaistavaksi hetkeä ennen lavalle menoa ei tahtonut näyttää minulle plariaan, koska siellä oli niin paljon henkilökohtaisia asioita. Siellä sitten kuikuilin vieraassa talossa ja arvuuttelin mikä mahtaa olla iskuni mennä lavalle ja mitäköhän mahdan siellä sanoa.
Tänään muokkasin olohuoneemme taas treenitilaksi. Pieni näyttämö. Studionäyttämö. Kotiteatteri.
Pääsimme alkuun. Pitkäkin matka alkaa ensimmäisestä askeleesta.
Tässä kirjoituksessakin pääsin alkuun.
Aioin kirjoittaa ensikokemuksistani ohjaajana.
Mutta...
En osaa muovailla kokemuksia vielä sanoiksi.
Olen matkalla.
Viime yönä taas olin pitkästä aikaa perustilanteessa unissani. Olin paikkaamassa isoa roolia, jota en koskaan ollut tehnyt. Näyttelijä, jolta pyysin saada tekstiä vilkaistavaksi hetkeä ennen lavalle menoa ei tahtonut näyttää minulle plariaan, koska siellä oli niin paljon henkilökohtaisia asioita. Siellä sitten kuikuilin vieraassa talossa ja arvuuttelin mikä mahtaa olla iskuni mennä lavalle ja mitäköhän mahdan siellä sanoa.
Tänään muokkasin olohuoneemme taas treenitilaksi. Pieni näyttämö. Studionäyttämö. Kotiteatteri.
Pääsimme alkuun. Pitkäkin matka alkaa ensimmäisestä askeleesta.
Tässä kirjoituksessakin pääsin alkuun.
Aioin kirjoittaa ensikokemuksistani ohjaajana.
Mutta...
En osaa muovailla kokemuksia vielä sanoiksi.
Olen matkalla.
9.2.11
Happohotellin takahuoneessa
Eilen saatettiin taas yksi esitys esityskuntoon. Happohotellin ensi-ilta oli Vakiopaineen teatteritilassa. Tämä on ollut kummallinen reissu tähän saakka. Takahuonejännitystä on saanut kokea vasta kaksi kertaa, mutta ehkä sitäkin enemmän.
Tämän esityksen ideointi aloitettiin ehkä joskus vuosi sitten. Se lähti tarpeesta käsitellä alkoholistin läheisen arkea. Tarpeesta puhua vaikeasta aiheesta. Alettiin kasaamaan työryhmää erään nimeltä mainitsemattoman työryhmän jäsenen kanssa ja pikkuhiljaa se oli kasassa. Kaikilla työryhmän jäsenillä sattui olemaan omakohtainen kokemus aiheessa. Keräsimme myös internetin välityksellä tarinoita laajentaaksemme näkökulmaa. Aluksi sovimme, että minä teen käsikirjoituksen ja Nina biisit. En kuitenkaan saanut kovin paljon yksin aikaiseksi ja aloin pitää muille kirjoitustyöpajoja, että saisin lisää materiaalia. Lopullinen kässäri syntyi yhteistyönä. Harjoittelimme meidän olohuoneessa juttua syksystä alkaen, vaikka suurin osa ajasta meni kyllä kahvin juontiin ja maailman parantamiseen. Yhtäkkiä tajusimme, että ensi-ilta lähestyy ja aikaa pitää käyttää myös esityksen tekemiseen. Ja hups, ensi-ilta oli käsillä.
Minulla oli todella epävarma ja kummallinen olo esityksen suhteen. Ei voinut yhtään tietää mitä yleisö tässä jutussa näkee ja mitä se saa siitä irti. Ohjaaja Kirsin sisko oli katsomassa meidän läpimenoa Vakkarissa ja hän tykkäsi jutusta, se antoi vähän uskoa, että joku muukin saa tästä jotain. Kun ennakkoyleisökin antoi positiivista palautetta alkoi olla mieli jo taipuvainen siihen suuntaan, että ehkä se kaikki kahvin juonti ei mennyt hukkaan. Ja nyt kahden esityksen jälkeen, kun palaute on ollut erittäin positiivista, tuntuu tämä kaikki ihmeeltä.
Olen kiitollinen, että me olemme niin rohkeita, että uskalsimme tehdä tämän esityksen. Ja olen kiitollinen, että siitä tuli myös oivallista teatteria. Kun sukeltaa tuntemattomaan, sieltä saattaa löytää aarteen-
Tämän esityksen ideointi aloitettiin ehkä joskus vuosi sitten. Se lähti tarpeesta käsitellä alkoholistin läheisen arkea. Tarpeesta puhua vaikeasta aiheesta. Alettiin kasaamaan työryhmää erään nimeltä mainitsemattoman työryhmän jäsenen kanssa ja pikkuhiljaa se oli kasassa. Kaikilla työryhmän jäsenillä sattui olemaan omakohtainen kokemus aiheessa. Keräsimme myös internetin välityksellä tarinoita laajentaaksemme näkökulmaa. Aluksi sovimme, että minä teen käsikirjoituksen ja Nina biisit. En kuitenkaan saanut kovin paljon yksin aikaiseksi ja aloin pitää muille kirjoitustyöpajoja, että saisin lisää materiaalia. Lopullinen kässäri syntyi yhteistyönä. Harjoittelimme meidän olohuoneessa juttua syksystä alkaen, vaikka suurin osa ajasta meni kyllä kahvin juontiin ja maailman parantamiseen. Yhtäkkiä tajusimme, että ensi-ilta lähestyy ja aikaa pitää käyttää myös esityksen tekemiseen. Ja hups, ensi-ilta oli käsillä.
Minulla oli todella epävarma ja kummallinen olo esityksen suhteen. Ei voinut yhtään tietää mitä yleisö tässä jutussa näkee ja mitä se saa siitä irti. Ohjaaja Kirsin sisko oli katsomassa meidän läpimenoa Vakkarissa ja hän tykkäsi jutusta, se antoi vähän uskoa, että joku muukin saa tästä jotain. Kun ennakkoyleisökin antoi positiivista palautetta alkoi olla mieli jo taipuvainen siihen suuntaan, että ehkä se kaikki kahvin juonti ei mennyt hukkaan. Ja nyt kahden esityksen jälkeen, kun palaute on ollut erittäin positiivista, tuntuu tämä kaikki ihmeeltä.
Olen kiitollinen, että me olemme niin rohkeita, että uskalsimme tehdä tämän esityksen. Ja olen kiitollinen, että siitä tuli myös oivallista teatteria. Kun sukeltaa tuntemattomaan, sieltä saattaa löytää aarteen-
1.2.11
Omia latuja p..kele!
Jaahas, maaliskussa saa näköjään heittää sitten forumkeikkaa...
Mikäs siinä, ilohan töitä on tehdä. Tänään kävin kasiluokkalaisten ilmaisutaidon ryhmälle pitämässä tuplatunnin. Ajellessani kotiin päin tajusin, että on ihan oikeasti mahdollista, että osa heistä on ollut vielä vaipoissa kun minä aloitin teatterikoulun. :)
Kirjailin tuossa merkintöjä seinäkalenteriin kun käyttökalenteri on kylillä, liekö täyttymässä, tiedä häntä. Tämä vapaan taiteilijan elämä on tietyllä tavalla melko sidottua ja toisinaan kiireistäkin. Kun kalenterissa on ajanjaksoja, joita ei vielä ole täytetty voisi sinne kirjata mukavan sattumanvaraisesti joillekin päiville vaikkapa: löhöilypäivä, ulkohommia, vapaa päivä/viikonloppu/viikko, tänään vain tuumintaa ja pohdiskelua. Jos tällaisia päiviä ripottelisi etukäteen riittävästi kalenteriin ja pitäisi niistä myös kiinni niin sehän voisi tehdä elämästä yhä vain parempaa!
Työtarjoukseen olisi myös hauska vastata: "Aah, mielenkiintonen juttu joo, mutta se päivä ei sovi mulle mitenkään ku mulla menee koko päivä sillon telkkarin kattomiseen ja kotona lorvailuun, sopisko joku toinen päivä teille?"
Onhan se koitettava pitää elämän perusarvoista kiinni. Toki ne kannattaa määritellä itselleen eikä vaan kopioida niitä mutu-pohjalta median maailmasta, ettei sitten huomaa kulkeneensa toisten latuja pitkin väsyneenä eksyksiin asti.
Mikäs siinä, ilohan töitä on tehdä. Tänään kävin kasiluokkalaisten ilmaisutaidon ryhmälle pitämässä tuplatunnin. Ajellessani kotiin päin tajusin, että on ihan oikeasti mahdollista, että osa heistä on ollut vielä vaipoissa kun minä aloitin teatterikoulun. :)
Kirjailin tuossa merkintöjä seinäkalenteriin kun käyttökalenteri on kylillä, liekö täyttymässä, tiedä häntä. Tämä vapaan taiteilijan elämä on tietyllä tavalla melko sidottua ja toisinaan kiireistäkin. Kun kalenterissa on ajanjaksoja, joita ei vielä ole täytetty voisi sinne kirjata mukavan sattumanvaraisesti joillekin päiville vaikkapa: löhöilypäivä, ulkohommia, vapaa päivä/viikonloppu/viikko, tänään vain tuumintaa ja pohdiskelua. Jos tällaisia päiviä ripottelisi etukäteen riittävästi kalenteriin ja pitäisi niistä myös kiinni niin sehän voisi tehdä elämästä yhä vain parempaa!
Työtarjoukseen olisi myös hauska vastata: "Aah, mielenkiintonen juttu joo, mutta se päivä ei sovi mulle mitenkään ku mulla menee koko päivä sillon telkkarin kattomiseen ja kotona lorvailuun, sopisko joku toinen päivä teille?"
Onhan se koitettava pitää elämän perusarvoista kiinni. Toki ne kannattaa määritellä itselleen eikä vaan kopioida niitä mutu-pohjalta median maailmasta, ettei sitten huomaa kulkeneensa toisten latuja pitkin väsyneenä eksyksiin asti.
12.1.11
Rakkaus on musta
Kaapin rakentaminen vei aikaa enemmän kuin arvelin.
Kun se lopulta oli "valmis" lähdin roijaamaan sitä rappukäytävään, joka oli, kuinka ollakaan, liian ahdas. Mutta ei hätää, puuvaraston oven kautta on mahtunut jos vaikka mitä, joten sieltä kautta siis. Kielenkäyttö ei ollut lasten korville sopivaa kun mahdutin kaapinrotiskoa läpi puolitäyteen ahdetun kapean käytävän, läpi oviaukon varaston puolelle ja sieltä ulko-ovelle ja jumiin ulkorappusiin.. Siinä aikani kiroiltuani aloin sitten katolta tippuneita lumia luomaan saadakseni tarvittavat lisäsentit kaapin ulos saamiseksi. Potkin routaisesta maasta kaiteen irti ja näin lopulta onnistuin ja pääsin luomukseni kanssa ulos ja etuovesta sisään.
Kellariretuutus löysti liitoksia siinä määrin, että rotisko alkoi todella olla kuvaava sana tälle taikakaapille. Horjuva viritys ei luo edellytyksiä onnistuvalle toiminnalle, joten takaisin varastoon hakemaan erinäisiä kappaleita puuta, jolla sain lopulta kokonaisuuden, jos nyt ei kiitettävän puolelle niin ainakin tyydyttäväksi.
Monesti tämän rakennusprojektin aikana ajattelin tekeväni tätä työtä rakkaudella.
Ja tehtyäni virheitä ja purkaessani tekeleitäni koin myös paljon monia muita tunteita..
Puhumattakaan siitä tunteiden tummasta kirjosta joka päässäni nelisti noina jumiutuneina hetkinä eri rapuissa.
Silloin tulin ajatelleeksi, että ehkä rakkaus sisältää kaikki tunteet. Ehkä se on kuin väreistä musta, jossa on kaikki värit.
Voiko vihata, jos ei osaa rakastaa?
Kun se lopulta oli "valmis" lähdin roijaamaan sitä rappukäytävään, joka oli, kuinka ollakaan, liian ahdas. Mutta ei hätää, puuvaraston oven kautta on mahtunut jos vaikka mitä, joten sieltä kautta siis. Kielenkäyttö ei ollut lasten korville sopivaa kun mahdutin kaapinrotiskoa läpi puolitäyteen ahdetun kapean käytävän, läpi oviaukon varaston puolelle ja sieltä ulko-ovelle ja jumiin ulkorappusiin.. Siinä aikani kiroiltuani aloin sitten katolta tippuneita lumia luomaan saadakseni tarvittavat lisäsentit kaapin ulos saamiseksi. Potkin routaisesta maasta kaiteen irti ja näin lopulta onnistuin ja pääsin luomukseni kanssa ulos ja etuovesta sisään.
Kellariretuutus löysti liitoksia siinä määrin, että rotisko alkoi todella olla kuvaava sana tälle taikakaapille. Horjuva viritys ei luo edellytyksiä onnistuvalle toiminnalle, joten takaisin varastoon hakemaan erinäisiä kappaleita puuta, jolla sain lopulta kokonaisuuden, jos nyt ei kiitettävän puolelle niin ainakin tyydyttäväksi.
Monesti tämän rakennusprojektin aikana ajattelin tekeväni tätä työtä rakkaudella.
Ja tehtyäni virheitä ja purkaessani tekeleitäni koin myös paljon monia muita tunteita..
Puhumattakaan siitä tunteiden tummasta kirjosta joka päässäni nelisti noina jumiutuneina hetkinä eri rapuissa.
Silloin tulin ajatelleeksi, että ehkä rakkaus sisältää kaikki tunteet. Ehkä se on kuin väreistä musta, jossa on kaikki värit.
Voiko vihata, jos ei osaa rakastaa?
10.1.11
Maalihuuruissa
Minut hyväksyttiin Happohotellin lavastajaksi. Tänään loppui pakkasessa suihkiminen.
Kannoin sermit talomme alakertaan ja maalasin ne siellä. Toinen sermeistä oli pari senttiä toista pidempi vielä ensimmäisen sahauksen jälkeen eikä taittunut rappusista alas vaan vaati saada erikoiskuljetuksen puuvaraston oven kautta. Siellä se sai ensialkuun maistaa lisää sahaa. Sentti sieltä, toinen täältä, kaksi tuosta ja siksi vielä yksi sieltä ja täältä. Sitten vähän poraa ja niin oli ´Arvoituksellisia muunnelmia´ näytelmässä aikanaan palvellut sermi saanut uuden muodon ´Happohotellia´ varten. Sinne se sitten jäi puuvarastoon, joka ohimennen sanoen on tällä hetkellä lähes puuton, -puita on kyllä peräkärryssä, mutta katolta tullut lumi on jumittanut toisen peräkärryn suunnitellulle puunkantoväylälle sen verran lahjakkaasti, että saunapuut voi hakea sylillinen kerrallaan kärrystäkin. Siihen vajaaseen vajaan, jossa kyllä on paljon muuta kuin puuta siis jäi sermi odottamaan vuoroaan kun ensin maalasin telalla pari vanhaa kaapin ovea, jotka pelastin muutama vuosi sitten jätelavalta Mesikämmenessä. Telailtuani Karjalaisten vanhat ovet hain repusta täyden purkin oranssia spray-maalia ja aloin suihkia sitä puuvarastossa valkoisen sermin päälle. Vähän kävi hengen päälle, mutta kun harvemmin tulee maalia vedettyä henkeen niin ajattelin, että menköön. Suhittuani koko sermin oli ilmatila kuin olisi katsonut ruusunoranssien linssien läpi. Vasta siinä vaiheessa tajusin käydä avaamassa ulko-oven ja poistuin takaisin pannuhuoneeseen teloittamaan toista sermiä -siis maalamaan telalla. Siitä on nyt reilut kuusi tuntia ja vieläkin rapussa haisee remontti. Toisaalta, kyllä sitä täytyy toisinaan päästä maaleihin ja poraan käsiksi kun kerran teatteria tekee.
Kannoin sermit talomme alakertaan ja maalasin ne siellä. Toinen sermeistä oli pari senttiä toista pidempi vielä ensimmäisen sahauksen jälkeen eikä taittunut rappusista alas vaan vaati saada erikoiskuljetuksen puuvaraston oven kautta. Siellä se sai ensialkuun maistaa lisää sahaa. Sentti sieltä, toinen täältä, kaksi tuosta ja siksi vielä yksi sieltä ja täältä. Sitten vähän poraa ja niin oli ´Arvoituksellisia muunnelmia´ näytelmässä aikanaan palvellut sermi saanut uuden muodon ´Happohotellia´ varten. Sinne se sitten jäi puuvarastoon, joka ohimennen sanoen on tällä hetkellä lähes puuton, -puita on kyllä peräkärryssä, mutta katolta tullut lumi on jumittanut toisen peräkärryn suunnitellulle puunkantoväylälle sen verran lahjakkaasti, että saunapuut voi hakea sylillinen kerrallaan kärrystäkin. Siihen vajaaseen vajaan, jossa kyllä on paljon muuta kuin puuta siis jäi sermi odottamaan vuoroaan kun ensin maalasin telalla pari vanhaa kaapin ovea, jotka pelastin muutama vuosi sitten jätelavalta Mesikämmenessä. Telailtuani Karjalaisten vanhat ovet hain repusta täyden purkin oranssia spray-maalia ja aloin suihkia sitä puuvarastossa valkoisen sermin päälle. Vähän kävi hengen päälle, mutta kun harvemmin tulee maalia vedettyä henkeen niin ajattelin, että menköön. Suhittuani koko sermin oli ilmatila kuin olisi katsonut ruusunoranssien linssien läpi. Vasta siinä vaiheessa tajusin käydä avaamassa ulko-oven ja poistuin takaisin pannuhuoneeseen teloittamaan toista sermiä -siis maalamaan telalla. Siitä on nyt reilut kuusi tuntia ja vieläkin rapussa haisee remontti. Toisaalta, kyllä sitä täytyy toisinaan päästä maaleihin ja poraan käsiksi kun kerran teatteria tekee.
8.1.11
Vielä kerran: Hyvää alkanutta vuotta!
Vuodenvaihde kuluin Hullun hommissa. Sekunteja laskiessa kaupungin uuden vuoden vastaanotolla. Puolessa tunnissa paraatiaukio äkkiä täyttyi juhlakansasta. Oli hieno nähdä kaiken ikäistä väkeä hankien ja pakkasen keskellä juhlimassa yhdessä. Kansanjuhlan makua!
Aika kulkee kulkemistaan
Happohotellia on treenattu vaihteen vuoksi Muuramen puolella. Siellä meillä oli käytössämme isompi olohuone kuin Köhniöllä. Annu leipoi tekstiä kasaan vuoden vaihduttua ja syötti sen Kirsille joka lisäsi aineita ja asioita ja pisti tekstin lavalle, jonka jälkeen tekstiä maustettiin vielä yhden illan ja alkuyön ajan niin, että se kelpaa nyt lavalla marinoitavaksi. Mistä näitä ruokavertauksia tulee, taitaa olla nälkä?
Ensi-iltaan on tällä hetkellä tasan kuukausi!
Minusta tehtiin lavastaja :)
Maalasin tänään pakkasessa kaapin ovea spraymaalilla. Saa nähdä kauanko kestää maalin kuivuminen. Ja kestääkö maali pinnassa kiinni vai miten käy. Tämän toimen myötä olen alkanut kaivata lämmitettyä työtilaa, jossa voisi tehdä puutöitä ja maalaushommia. Autotallimme on sopivan kokoinen, mutta kylmä ja sähkötön. Sekä täynnä kaikenlaista kesäsälää ja Forumin nuorten lavasteita ym. ym. Senkin esityksiä jatketaan jo tämän kuun puolella. Sitten on se Pumpgirl, jonka tekstin ääressä tulee vietettyä aikaa ja keikkaa pukkaa välillä ja tulevaa suunnitellaan ja lähitulevaisuutta jo toteutetaankin. Silti on ollut ainakin toistaiseksi aikaa myös lauluntekoon ja joutenoloon. Tuntuu siltä kuin joululomasta olisi todella ollut hyötyä. Ihminen tuli kuntoon. Ja autokin saatiin huollettua. Tähän vuoteen on ihan hyvä lähteä.
Aika kulkee kulkemistaan
Happohotellia on treenattu vaihteen vuoksi Muuramen puolella. Siellä meillä oli käytössämme isompi olohuone kuin Köhniöllä. Annu leipoi tekstiä kasaan vuoden vaihduttua ja syötti sen Kirsille joka lisäsi aineita ja asioita ja pisti tekstin lavalle, jonka jälkeen tekstiä maustettiin vielä yhden illan ja alkuyön ajan niin, että se kelpaa nyt lavalla marinoitavaksi. Mistä näitä ruokavertauksia tulee, taitaa olla nälkä?
Ensi-iltaan on tällä hetkellä tasan kuukausi!
Minusta tehtiin lavastaja :)
Maalasin tänään pakkasessa kaapin ovea spraymaalilla. Saa nähdä kauanko kestää maalin kuivuminen. Ja kestääkö maali pinnassa kiinni vai miten käy. Tämän toimen myötä olen alkanut kaivata lämmitettyä työtilaa, jossa voisi tehdä puutöitä ja maalaushommia. Autotallimme on sopivan kokoinen, mutta kylmä ja sähkötön. Sekä täynnä kaikenlaista kesäsälää ja Forumin nuorten lavasteita ym. ym. Senkin esityksiä jatketaan jo tämän kuun puolella. Sitten on se Pumpgirl, jonka tekstin ääressä tulee vietettyä aikaa ja keikkaa pukkaa välillä ja tulevaa suunnitellaan ja lähitulevaisuutta jo toteutetaankin. Silti on ollut ainakin toistaiseksi aikaa myös lauluntekoon ja joutenoloon. Tuntuu siltä kuin joululomasta olisi todella ollut hyötyä. Ihminen tuli kuntoon. Ja autokin saatiin huollettua. Tähän vuoteen on ihan hyvä lähteä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)