Hola todo!
Tervehdys suomeksi on käsittääkseni "hei kaikki". Jep. Nythän on niin, että on tilanne päällä. Oikeastaan päällä on useitakin eri tilanteita. Tuntuu, että yksi elämän perussäännöistä on se, että kaikki asiat tapahtuu suunnilleen samoihin aikoihin. Kaikki ideat tulee taiteilijalle kerralla ja kaikki keholliset krempat, sekä henkiset vippaukset myös ajoittavat saapumisensa samoihin aikoihin.
Meidän ruokakuntaan on tulossa myös uusi vahvistus. Orasen ruokakuntaan siis ja miksei Teatterikoneenkin siinä samalla. Jännittää niin pirusti, mutta samalla olen tietysti hirveän innoissani. Myös isin rinkka on pakattuna tuossa Haapaniemeläisen kerrostalokolmion eteisessä. Lähden laittamaan naamaa mutrulle kiertueteatterin merkeissä ympäri suomen maan. Kyseessä on Teatterikoneen ulkopuolinen Lukkosulaa ja lumpeenkukkia- produktio, johon lupauduin ikäänkuin korvaajaksi jo aikaa sitten ja nyt on aika tullut lunastaa lupaukset ja onneksi rahatkin sitten jossain vaiheessa. Lisäksi kärsin edelleen elämäni ensimmäisestä alaselkäkrempasta ja pikku flunssasta. Pitäisi viimeistellä muutama Teatterikoneen tulevaisuuteen vahvasti liittyvä teksti ja sävellellä omia musiikillisia kokeilujakin tulevaa omakustannelevyä varten. Nyt olisi vaan taottava kun ideaa piisaa. Vierailin viikonloppuna pohjois-karjalassa, juurillani. Mahtavan Höytiäisen vesijättömaille aikanaan pystytetty mummolakyläni saa minussa myös aina aikaan jonkinlaisen surureaktion. Siellä se maaseutu kuolee ja jostain syystä se surettaa minua. Joten päätin ottaa härkää sarvista ja ideoida teatteria myös siitä aiheesta. Sitä teatteria tietysti vietäisi juuri niihin autioituviin kyliin ja kerrottaisi kaupunkilaisillekin, että tällainen on tilanne. Mutta sekin projekti vaatii aikaa, aikaa ja aikaa. Se ei ole ajankohtaista nyt. Tulipa vaan mieleeni.
Silloin pitää antaa asioiden tapahtua kun ne on tapahtuakseen. Antaa töiden ja elämäntilanteiden vyöryä päälle, nautitaan niistä! Sillä vielä tulee aika, jolloin on aikaa katsoa englannin valioliigaa happikoneessa keskussairaalanmäellä.
Nyt pitänee lähteä tien päälle. Jalat alta- esityksestä jäi erittäin hyvä maku eilisen työpäivän tiimoilta, siitä tulee hyvä pätkä! Innolla odotan jo kiertueen jälkeistä työskentelyä omieni parissa.
Pitäkää Jyväskylästä huoli ja auttakaa isovatsaista kaunista naista, sekä komeaa pikkupoikaa, jos kadulla näette tuskailemassa. Ne ovat luultavasti mun teatterileski ja poika.
-Aapo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti