Pohjanmaan turnee

Lähdimme reissuun lauantaina puolenpäivän aikaan. Määränpäämme sillä hetkellä oli Haapaveden Parakkiteatteri ja esitys, jonka puitteissa matkaan lähdettiin, Hiekkalaatikkoperhe. Matkustusvälineenä toimi Tuomanen Oy:n pakettiauto ja matkustajia 3.


Minna the kuljettaja.


Mikko the vitsiniekka.


Annu the kuvaaja.


Perille pääsimme neljän maissa. Matka kesti reilut 4 tuntia, vaikka matkaa on 246km. Sillä ensimmäinen pysähdyspaikka oli jo Hirvaskankaalla (n. 30km Jkl:stä), kun joillakin matkustajilla oli jo siinä kohtaa nälkä. Matka sujui kuitenkin rattoisasti, vaikka 2 matkustajaa harmitti, kun yksi tiukkapipo kielsi tupakoinnin matkustamossa. Pyrähdimme pikaisesti katsastamassa esiintymispaikan ja sitten suuntasimme majoituspaikkaamme, joka oli nuorisotalon toimisto.

Yksityiskohta majoituspaikkamme seinältä.


Majoituspaikkamme laajemmassa kuvassa.



Parakkiteatteri oli rakennettu parakkiin. Ulkoapäin ei olisi voinut millään arvata, että sisällä oli teatteritila noin 100 hengelle. Parakki sijaitsi luistinradan ja urheilukentän välissä, eikä missään ollut kylttiä joka olisi ilmoittanut mitä rakennus piti sisällään, mutta löysimme perille.

Parakkiteatteri ja pakettiauto.


Teatteritila sisältäpäin meidän lavasteilla täytettynä.


Katsomo.


Teknikko Kokki.


Pukuhuone.


Näyttelijä roolivaatteissa hakee tunnelmaa näyttämöllä.


Esitys meni hyvin ja tila oli mainio. Yleisöä oli non 30 eli ei kovin paljon, mutta tykkäsivät. Kukkiakin saatiin ja alustava ajatus Haapavesi folkeille menosta.

Onnellinen näyttelijä.


Esityksen jälkeen siirryimme majapaikkaan rentoutumaan. Suurimmaksi huviksi siellä muodostui alkometriin puhaltelu. Lukemat eivät onneksi nousseet lähellekään hengenvaarallista tasoa.

Annu ja alkometri.


Menokenkää alkoi illan hämärtyessä vipattaa ja päätimme lähteä katsastamaan Haapaveden meininkiä.


Kone jalkautuu kylille.



Paikallista viikonlopun viettoa.



Marjuska (en ole varma kirjoitusasusta) Pub.


Ilta sujui mukavasti, vaikka kontaktit paikallisiin jäivät aika vähäisiksi. Pubin meininki oli kyllä paljon hurjempaa kuin mihin täällä oli tottunut. Ehkä se hillitsi tutustumisrohkeutta. Grillin kautta kävi tiemme "kotiin". Aamulla heräsimme yllättävän pirteinä ja ABS aamupalan/lounaan jälkeen suunta oli kohti Haukipudasta.

Kuljettaja sunnuntai aamupäivällä.



Kyltti todisteena oikeasta suunnasta.



Saavuimme sovittuun aikaan Teatterikuoppaan, jossa meidät otettiin hyvin vastaan. Henkilökunta oli osaavaa ja asiantuntevaa. Meille tarjottiin leipää ja kahvia. Lava tosin oli hurjan suuri vaatimattomille lavasteillemme ja harkitsimme jopa maton lainaamista, jotta saisimme tilaa paremmin haltuun. Päätimme kuitenkin, että karismamme riittää täyttämään tilan ja matto jäi. Yleisöä saliin olisi mahtunut reilu 200, mutta meidän maineellamme sai kerättyä vain noin 30. Tilaaja oli esitykseen erittäin tyytyväinen ja toivotti meidät tervetulleeksi taas uudelleen. Muukin yleisö oli esityksestä otettua ja väliaplodejakin sateli pitkin matkaa. Lisäksi esitystä oli seuraamassa sukulaisiani, edesmenneen ukkini sisko miehineen. Että kyllä sekin veto kannatti.

Minna ja uskollinen ratsumme kuopan edustalla. Takana piruilee Annu.



Minna nauttimassa talon tarjoamisista.



Mikko valoja suuntaamassa.



Kuvaaja pukuhuoneessa.


Reissun loppuyhteenvetona voisi sanoa, että hyvä keikka, lähtisin heti uudestaan!

enskarihuumaa once again!

On se mukavaa kun suodaan ihmiselle hengähdystauko produktioiden välillä. Saatiin tosiaan yksinen ensi-iltaan ja toisen esityksen jälkeen juhlistettiin yhdessä ison näyttämön Aina joku eksyy -väen kanssa. Juhlinta oli kohtuullista ja miellyttävää. Pääsin esittämään tekemäni laulunpätkän Yksin en, mm. näytelmän Yksinen kirjoittajalle Laura Ruohoselle. Hän pääsi työryhmän iloksi ja jännitykseksi seuraamaan toista iltaa ja osallistumaan karkelointiin. Seuraavan proggiksen harjoitukset alkavatkin sitten vasta huomenna. Mukavasti on siis aikaa palautua ja saada napakka työvire päälle..
Kohellusta
Kohellusta oli sen verran siinä ensi-iltayleisön lsnäollessa, että meikäpojalta kastui pöksyt ja hajosi muna. Pöksyt kastui kun termari oli hajonut ja muna putosi muuten vain. Jos olet nähnyt niin ymmärrät mitä tarkoitan-

Yksin en

Tänään saa ensi-iltansa Kaisa-Liisa Tuomisen ohjaus Laura Ruohosen näytelmästä Yksinen. Olen kasvattanut omaa tehtävälistaani näytelmän harjoitusten edetessä. Lähtiessäni lavalle rapsautan kahvinkeittimen päälle ja näin työryhmä saa tuoreet kahvit väliajalla. Ihmisellä on monesti semmoinen tarve tuntea itsensä tärkeäksi ;)
A a r o n m e i d e n

Keveämmän harjoitusajan johdosta olen tosiaan ehtinyt suunnitella lastenkonsertin. esitykset ovat huhtikuun 9. 15. ja 30. päivä. En tiedä vielä myydäänkö sinne avoimia lippuja vai tulevatko ne olemaan kutsuluonteisia esityksiä joihin kutsutaan vain jkl:n päiväkotiryhmiä. Mutta nopeasti homma heilahti! Hienoa, että isossakin talossa voi toteuttaa pieniä produktioita ripeästi kun siihen aukeaa mahdollisuus. Aaronmeiden alkaa tosiaan olla one man show kun mainoskuvatkin piti ottaa itse! :) Tulee semmoista hyvää Teatterikonemaista otetta ja ilmettä kun tekee itse. Vaikka luultavasti koneen kanssa olisi panostettu kuvan valaisuun tarkemmin, riippuu siitä kuka olisi ollut katsomassa päältä. Tässä tapauksessa, kuten huomata saattaa ;) ei ole erikoisesti päältä katsojia ollut..

Perheen kanssa kiertueelle

Tulevana viikonloppuna Hiekkalaatikkoperhe eli Annu, Minna ja Mikko, lähtee megakiertueelle Pohjanmaalle. Meillä on huikeat kaksi kohdetta, joissa käymme esiintymässä. Ensimmäinen etappi on Haapaveden Parakkiteatteri lauantaina klo 20. Sunnuntaina suuntaamme vielä pohjoisemmaksi Haukiputaalle Teatterikuoppaan ja siellä esitys on klo 16. Sitten pääsemmekin takaisin kotiin lepäämään ja keräämään voimia kevään koitoksia varten. Hauskaa lähteä reissuun! Olimme Ilosella talolla esiintymässä tuolla pohjanmaalla reilu vuosi sitten ja vastaanotto oli erittäin positiivinen ja meininki hyvä kaikinpuolin.

Meillä oli Vakkarissa Hiekkiksen esityksiä viime viikonloppuna. Kyllä oli taas runsas kyyneleistä näyttelijäntyötä minun osalta. Onneksi Minna on niin hauska, ettei koko juttu ihan itkuksi mene. Kummallista mistä se kaikki itku tulee, ehkä sitä ei arjessa löydä sille tilaa, niin se purkautuu sitten näyttämöllä... Kuulostaa tosi ammattimaiselta, näyttämöterapia. Mutta on tämä kyllä rakas näytelmä ja sitä on ihana esittää. Toivottavasti löytävät meidät siellä pohjanmaalla tälläkin kertaa!

Töitä kotiäitiyden lomassa

Tällaisina päivinä kun auringosta ei ole tietoakaan ja ulkona maa yhtä jääkenttää, ei voisi vähempää kiinnostaa lapsen kanssa pihalla töröttäminen. Pitkän loman jälkeen oli ihanaa olla viime viikolla ilta töissä. Se tuntui lomalta! En ole koskaan ollut mitään kotiäiti-tyyppiä eikä minusta sellaista varmaan kehitykkään. Olen ihmetellyt miten äidit jaksavat seisoskella päivätolkulla lastensa kanssa ulkona, säällä kuin säällä. Ja nyt siellä olen itsekin. Minua tähän kannustaa se, että ulkoilun jälkeen lapsi nukkuu paremmin ja minulla on päiväunien aikaan rauhaisaa työaikaa. Toki siellä ulkona tapaa joskus kivoja äitejä ja saa elämäänsä helpotusta valittamalla kurjista ilmoista. Freelanceus ja pieni lapsi on hankala yhdistelmä. Ei raaski laittaa lasta hoitoon, kun ne vähätkin rahat ovat tarpeen, mutta työaika kutistuu muutamaan tuntiin, kun illalla riiviöiden mentyä nukkumaan on pakko lepuuttaa hermojaan tv:tä tuijottamalla.
Tuleva viikonloppu on taas työntäyteinen: lauantaina opetan Murmuu teatterin 20-vuotis juhlissa improa ja illalla on Hiekkiksen esitys Vakkarissa. Sunnuntai aamuna kymmeneksi Leivonmäelle Suomenhevosta ohjaamaan ja päiväksi esitykseen Vakkariin. On se kumma miten työt sitten kasautuvat yhteen hetkeen, varmaan joku luonnon laki ja arkikarma, kiire on kiire. Ja kukahan näitä lapsia hoitaa, kun kotiäiti onkin töissä?

teatteriasiahenkilö

-niin kai se kuuluisi olla, henkilö?
Meillä oli kaupunginteatterilla vaihteeksi jo perinteeksi muodostunut tapaaminen teatteriasiamiesten kanssa. Suurin osa näistä teatteria levittävistä henkilöistä on kuitenkin naispuoleisia. Illan kulku: esitetään pätkiä ohjlemistoon tulevista näytelmistä, puhutaan ja keskustellaan kevyen iltapalan ääressä. Näyttelijäkunta levittäytyy lämpiöön ja soluttautuu ihmisten pöytiin keskustelemaan. On se kumma, että minäkin, perusujo ihminen innostuin höpöttämään tuntemattomille ihmisille pehmoisia asioita päästäni. Tuli ihan ammoiset ajat mieleen kun huomasi aniskeluliikkeessä uppoutuneensa "keskusteluun", jota toinen osapuoli käytännössä pystyi ohjailemaan pienillä kysymyksillä. Kun näyttelijä innostuu puhumaan itsestään niin silloin tarinaa yleensä riittää..
En tiedä onko vastaavia tapahtumia kaikissa teattereissa. enkä kyllä tiedä onko vastaavaa ilmiötä jokaisen näyttelijän kohdalla, oletettavasti ei. Väistämättä on myös niitä jotka vain ohjailevat toisen puhetta.

saaristossa

Hädin tuskin ehdittiin kaupunginteatterin pienellä lausua viimeiset repliikit rösvannoyn saarella kun jo taas ollaan saaristossa. Tällä kertaa suomessa, ahvenanmaalla, saarella nimeltä Yksinen. Laura Ruohosen teksti kantaesitettiin teatteri Jurkassa ja on nyttemmin otettu muuallekin, ainakin lappeenrantaan. Ja siis myös keski-suomen sydämeen, jyväskylään. Onkohan tuo joku käytössä oleva tai ollut mainoslause, tuo sydämeen? no, who cares, nearly nobody I gather.. Itselläni on näytelmän alkaessa mainiosti aikaa uppoutua uuden rakkaan harrastukseni pariin: askartelun! Uusi ja uusi, mutta kuitenkin. Teatterin roskikset ovat täynnä mielenkiintoista jätemateriaalia, josta voi tehdä vaikka mitä kivaa. Olen suunnittelemassa omaa lastenlaulukonserttia yleisölämpiöön. Siihen on aikomus tehdä kaikki lavastuselementit jäämäpaloista. Seinäkukkia olen ehtinyt jokusen askarrella ja banderollin löydettyäni passeleita mielikuvitusta mukavasti stimuloivia kangastilkkuja. Tänään kun oli järjestyksessään toinen läpimeno yksisestä, tuli askarreltua pienois-mini-golf, par 5. askartelun lisäksi myös pelaaminen kun on mukavasti rentouttavaa puuhaa.
Ei kaasu pohjassa, mutta höyryillä mennään. Ja jokainen tankkaus tulee tarpeeseen.
*
Iloisia asioita! Teatterikoneelle saattaa pukata keikkaa. eräs taho on ollut kiinnostunut ostamaan useamman esityksen koneen esitystä Kadonnut laulu. systeemissä on jokusia varmistamattomia kohtia vielä, joten ei siitä tällä erää enempää. Mutta hyvänen aika!!! kiinnostusta ainakin ilmassa! Ja mukava olisi päästä itsekin osallistumaan koneen keikoille!

jujupoksi

sekään ei muutu, että kaikki muuttuu -eikä mikään muutu. Mutta muutosta kaipaa aina ihmisen mieli, näemmä. Mieli tekisi enemmänkin kaivaa mahdollisuuksia sanasta muutto ja muutos, sanoja kun on niin kiva pyöritellä eritoten kun on tullut kuunneltua erästäkin edesmennyttä sananpyörittäjää hänen postuumilta joulumarkkinoille sopivasti putkahtaneelta single-kokoelmaltaan.
There is something happening in joutsa! järjettömän kiinnostava lastenmusiikkiyhtye Aaronmeiden ja Jujupoksi puhalletaan eloon ja muotoillaan muotoonsa kesään mennessä. muovaus alkaa hetikohta tämän viikon lopulla. Saa nähdä... mitä tapahtuu...