Tällaisina päivinä kun auringosta ei ole tietoakaan ja ulkona maa yhtä jääkenttää, ei voisi vähempää kiinnostaa lapsen kanssa pihalla töröttäminen. Pitkän loman jälkeen oli ihanaa olla viime viikolla ilta töissä. Se tuntui lomalta! En ole koskaan ollut mitään kotiäiti-tyyppiä eikä minusta sellaista varmaan kehitykkään. Olen ihmetellyt miten äidit jaksavat seisoskella päivätolkulla lastensa kanssa ulkona, säällä kuin säällä. Ja nyt siellä olen itsekin. Minua tähän kannustaa se, että ulkoilun jälkeen lapsi nukkuu paremmin ja minulla on päiväunien aikaan rauhaisaa työaikaa. Toki siellä ulkona tapaa joskus kivoja äitejä ja saa elämäänsä helpotusta valittamalla kurjista ilmoista. Freelanceus ja pieni lapsi on hankala yhdistelmä. Ei raaski laittaa lasta hoitoon, kun ne vähätkin rahat ovat tarpeen, mutta työaika kutistuu muutamaan tuntiin, kun illalla riiviöiden mentyä nukkumaan on pakko lepuuttaa hermojaan tv:tä tuijottamalla.
Tuleva viikonloppu on taas työntäyteinen: lauantaina opetan Murmuu teatterin 20-vuotis juhlissa improa ja illalla on Hiekkiksen esitys Vakkarissa. Sunnuntai aamuna kymmeneksi Leivonmäelle Suomenhevosta ohjaamaan ja päiväksi esitykseen Vakkariin. On se kumma miten työt sitten kasautuvat yhteen hetkeen, varmaan joku luonnon laki ja arkikarma, kiire on kiire. Ja kukahan näitä lapsia hoitaa, kun kotiäiti onkin töissä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti