Matkalla treeneihin, pelkääjän paikalla.
Mietin juuri aamupalalla, että ei pelota lähteä treeneihin kun ei tarvitse muuta tehdä kuin tuottaa sisältöä. Jalat alta näytelmää työstetään neljän hengen voimin. Jokainen ohjaa oman osuutensa ja tänään on Annun treenipäivä.
Edellinen treeni oli minun vetämäni. Toisaalta sekään ei pelottanut - vastuu ei painanut, ehkä se on jakautunut.
No niin, perillä päämajassa. Kahvi tuoksuu. Oranen makoilee jo sohvalla taivasta tuijotellen ja Eteläaho on tietokoneen ääressä. Ajatus harhailee nettisivuissa, lahjalauluissa, kalastuksessa ja ties missä.
Sisältöä on täynnä jokaisen elämä. Näytelmää varten sitä on kerättävä, järjesteltävä. Tiivistämistä ja karsimista. Hiomista.
Tänään on vasta keräämisen vuoro. Sen jälkeen alkaa vaihe, jota voi kutsua työksi.
Keräsin viikonloppuna kymppiämpärillisen puolukoita, jotka puhdistin, pakkasin ja pakastin. Siinäkin on sama kaava, ehkä helpompana, mutta kuitenkin.
Tunnen olevani keräilijä. Kerään elämää ja työkseni jäsennän sitä teatterin lavalle, lauluiksi ja tarinoiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti