Olen työskennellyt apurahalla helmikuusta lähtien. Sain puolen vuoden työskentelyapurahan Taiken Keski-Suomen taidetoimikunnalta. Ilman sitä rahaa en olisi perheeni kanssa selvinnyt alkuvuodesta ja keväästä. Pelottavaa.
Olen tehnyt samaa taiteellista työtä vapaana taiteilijana vuodesta 2009 ja aina on leipä tullut, vaikka tiukassa se on ollut. Tämä on toinen puolen vuoden mittainen apurahakausi. Olen näytellyt, säveltänyt, esiintynyt, ohjannut, lavastanut, puvustanut, järjestänyt ja kehittänyt. Ilokseni olen tänä keväänä myös päässyt osallistumaan parille (lyhyelle) kurssille, joista on saanut apuja eteenpäin.
Muutin Jyväskylään kohta kymmenen vuotta sitten ja aina toisinaan vuosien mittaan on tullut mietittyä, että olisiko Helsingissä ollut tarjolla enemmän ja mielenkiintoisempia töitä. Että mihin suuntaan tämä oma tie olisi kallistunut jos ei sittenkään olisi lähtenyt tänne. Olisinko ollut siinä tai tuossa produktiossa mukana? Olisinko löytänyt tämän tai tuon ihmisen tekemään kanssani musiikkia? Olisinko kantanaama Kannelmäen Britanniassa?
Nyt taas kun on takana Jyväskylän Kesä festivaali, jossa olen esiintyjänä mukana ehkä... viidettä kertaa? -Nyt on sellainen fiilis, että tämä on juuri se oikea tie! Teimme Teatterikoneen kanssa Kesän pääohjelmistoon esityssarjan Olemme kotona. Etsimme koteja ja tarinoita. Haastattelimme ihmisiä ja teimme haastattelujen pohjalta esityksen tämän ihmisen kotiin. Neljä erilaista kotia ja tarinaa. Neljä erilaista esitystä. Neljä päivää, kolme esitystä per tarina. Aamusta menimme kymmeneltä harjoittelemaan paikan päälle ja kolmelta oli esitys talon väelle ja heidän läheisilleen. Yleisölle avoimet esitykset olivat klo 17 ja 19. Yleisö ei saanut esityspaikan osoitetta vaan heidät haettiin kokoontumispaikalta koteihin.
Palaute jota esityksistä saimme oli upea. Keskustelut joita kävimme kodeissa esitysten jälkeen olivat voimaa antavia, ne valoivat uskoa omaan tekemiseen, taiteen merkitykseen ja ihmisiin. Moni katsoja sanoi esityksen koskettaneen niin voimakkaasti, että sitä jää työstämään mielessään pitkäksi aikaa.
Itselle koko Olemme Kotona matka antoi paljon. Työkalupakki tuli tuuletettua ja sinne kerääntyi paljon tarpeellista materiaalia tulevia töitä varten.
Tietenkin tähän tiehen, kuten kaikkiin, kuuluu myös mietintä niistä muista teistä, niistä joita ei valinnut. Mutta ehkä tärkeintä on, minkä tien ikinä kulkeekaan, että valitsee sen.
Aaro, apurahataiteilija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti