Meillä oli eilen ensimmäinen kokoontuminen Minusta tulee isona -näytelmän koko porukan kanssa. Kyllä meitä on monta! Pelto vilisi ja pöllysi, kun avasimme kesän ensimmäiset jalkapalloharjoitukset. Toissa kesänä tuli jostain idea, että lämmitellään pelaamalla palloa ja se oli niin mukavaa, että halusin jatkaa perinnettä. Tähtäämme myös tänä vuonna puulaakiin ja jos voittaisimme edes yhden pelin, se olisi parannus toissa vuotiseen! Nyt lisälämmittelyksi tuli myös keihäänheitto. Muistaakseni se liittyi jotenkin näytelmän teemaan...
Luimme kolmea viimeistä kohtausta vajaana olevan tekstin läpi. Kirjoitan nuo puuttuvat kolme tällä viikolla valmiiksi, näin olen itselleni luvannut. Sitten äkkiä käsikirjoitus näyttelijöille, että pääsevät opettelemaan vuorosanansa! Mieletöntä huomata miten teksti herää eloon, kun näyttelijät lukevat sitä. Kuva hahmoista voimistuu ja ideoita alkaa pulputa. Ja mikä ehkä parasta, teksti oli hauska ja tämä ei ollut pelkästään minun mielipiteeni!
Urheiluosuuden, aikataulujen ja lukemisen jälkeen siirryimme musiikin ihmeelliseen maailmaan. On se kumma miten laulaminen aina jännittää ja tuntuu, ettei tajua, eikä osaa mitään. Aaro oli tehnyt elämänsä ensimmäiset nuotit ja niitä kaikki tuijottivat silmä kovana ja yrittivät pysyä taukojen perässä. Minä onnistuin aika kehnosti, lähdin aina liian aikaisin tai myöhään. Mutta kun lopuksi lauloimme kappaleen Haihatuksen pihassa, auringonpaisteessa, se kuulosti yllättävän hyvältä, tauoista huolimatta. Ja mikä voima syntyikään 15 ihmisestä, ihan kuin oikea kuoro!
Ihana lähteä matkalle tämän porukan kanssa ja katsoa millainen juttu tästä syntyy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti