T a n s s i a j a t a r i n a a

Hauskaa, että näillä sivuilla syntyy kanssakäymistä! Annun aloittama kritiikkikeskustelu on tärkeä keskustelu.
Itse tunsin eilen illalla pienellä näyttämöllä kritiikin otteen työssäni. Oli arvoituksellisten muunnelmien toinen esitys, ensimmäinen kritiikin jälkeen. Jännästi se rajoitti tekemistä, mietin onko yleisössä ketään kritiikin lukenutta, miten he ovat sen lukeneet, millä silmällä he minua katselevat. Käsittääkseni yleisössä istui myös eräs jyväskylään siirtynyt äidinkielenopettaja joka oli Imatrankosken yläasteella kun minä siellä tein mitä tein. :) voiko peruskoulusta puhua opiskeluna? Hän kertoi puhelimessa, että tehtiin joskus itsenäisyyspäiväksi jotakin tuntemattomasta sotilaasta. Sitä en kyllä muista vieläkään. Toisaalta on hyvin paljon asioita joita en muista yläasteelta-
Tänään perjantaina oli myös Arvoituksellisten esitys. Ohjaaja oli katsomassa ja sanoi edelleen pitävänsä sitä hyvänä juttuna, että homma toimii. Tänään sain suurimmalti karistettua menneisyyden pölyt tekemisen päältä pois ja itselläkin oli hyvä fiilis.



Usko pois! Minä olin telkkarissa. Vihdytin itseäni ottamalla siitä tämän valokuvan. Minua voi olla vaikea tunnistaa siitä, mutta minä se olen, punainen pallo sylissä. Olimme torstaina Huhtasuon koululla esittämässä mainiolle useamman koulun oppilaista koostuneelle yleisölle Juuson salarakasta. Paikallisuutiset kävivät siellä tekemässä juttua. Olisivat toki voineet haastatella lapsia vasta esityksen jälkeen, että mikä on mieli klassisesta musiikista nyt kun olet nähnyt tämän esityksen. Siellä oli nimittäin innokasta porukkaa esityksen jälkeen.



Oheisessa kuvassa on instrumenttini, jota soitin tässä sinfonian ja teatterin yhteistyöproduktiossa. Kitara on merkiltään P&H, pasi ja hannu, kärpän veljesten, jotka kitaran ovat kasanneet, mukaan. Erittäin hienovarainen instumentti joka vaatii tarkan kuljetuksen ja oikeat säilytysolosuhteet.

Tänään ajoimme Karstulaan. Siellä oli juusosta kaksi esitystä. Ensimmäisessä oli väkeä vauvasta vaariin, toisessa ikäjakauma keskittyi jotakuinkin yläasteikäisiin nuoriin. Tulipahan tanssattua! Juttu kehittyi esitystensä myötä yhä tanssilisemmaksi, ainakin itseni kohdalta. Karstulassa oli vielä tosi iso halli, joten oli paljon tilaa mitä käyttää. Yksi opettaja, olikohan sen nimi olli vai mikä? heikko nimimuistini johtuu siitä etten paina ihmisten nimiä mieleeni, kertoi meille bändistä joka on päässyt joissain koulujen välisissä kisoissa jatkoon. bändin nimi on kadehdittavan hieno: Pauli Kirvesniemen orkesteri. -kuulostaa komealta, paljon paremmalta kuin esim aaro vuotilan orkesteri...siinä ei ole lähellekään samanlaista kuminaa. Nimi oli vaan niin komea, että piti ihan mainita.
Kiva oli käydä Karstulassakin. Upean orkesterin kanssa on hieno saada tehdä yhteistyötä. Toivottavasti juuson esitykset jatkuvat ympäri keski-suomen kouluja vielä ensi syksynäkin.

Karstulan kahvipaikassa ruokarauhaa vartioi tuimailmeinen kaveri.