Olin tänään katsomassa isäni kanssa Lahden kaupunginteatterissa The Beatles Storya.
Lähdimme reissuun aamulla auringonpaisteessa. Automatka meni joutuisasti maailmaa (varsinkin teatterimaailmaa) parantaen ja tulevia proggiksia suunnitellen. Olimme perillä puoli tuntia ennen esityksen alkua ja siinä ehdittiin moikata Jyväskylästä Lahden teatteriin loikannutta tuttua. Esitys oli loppuunmyyty, vaikka se oli keskellä viikkoa ja päivää. Lahden teatteri tuntuu toimivalta pakkaukselta. Näyttämöitä on kolme ja vessoja molemmille sukupuolille myös kolme, se on mieletöntä. Talo oli täyttä porukkaa, kun isolla näyttämöllä meni lasten/nuorten esitys.
Eero-näyttämö oli mukavan kokoinen. Katsomo oli puolikaaren muodossa ja vaikka sinne mahtui 290 henkeä, se oli kuitenkin intiimin oloinen. Tunnelma salissa oli hillityn odottava, päivänäytökset ovat mielestäni aina eritunnelmaisia kuin illat. Lavastuksena oli ainoastaan pyöreä lava soittimineen ja katossa kuvaruutuja. Lavastus antoi olettaa, että tämän näytelmän pääosaa esittää musiikki ja se ei ollut väärässä.
Näytelmä alkoi edesmenneen Brian Epsteinin (Mikko Jurkka), joka oli bändin manageri, kertomuksella siitä kuinka hän löysi The Beatlesin. Epstein toimi tarinan kertojana ja kuljetti sitä eteenpäin "haudantakaa". Idea toimi. En voi muuta kuin ihmetellä Braggen älyä ja rohkeutta, että hän on tehnyt näytelmän tällaisesta legendaarisesta bändistä! Mielestäni vielä kaikenlisäksi dramaturgia toimi. Siinä oli uran kannalta merkittäviä vaiheita selkeästi esitettynä. Itse The Beatlesistä juuri muuta kuin musiikin tietäen sain lisäinformaatiota ja kiinnostus bändiä kohtaan kasvoi. On se hurjaa miten neljä poikaa Liverpoolista on saanut maailman sekaisin!
Mutta asiaan. The Beatles John Lennon (Tero Porali), Paul McCartney (Paavo Honkimäki), Georg Harrison (Jussi Puhakka) ja Ringo Starr (Iikka Forss) olivat loistavia! Biisit toimivat aivan mielettömän hienosti ja näyttelijät hoitivat työnsä uskomattoman hyvin. Musiikki oli tässä jutussa ehdottomasti pääosassa (ei ollut lavastus väärässä) ja niin mielestäni pitääkin olla, kun tästä bändistä on kysymys! Pojat osasivat soittaa ja laulaa, ilo oli myös katsojien. Kaikesta näkyi, että näyttelijät olivat treenanneet yhdessä jonkin aikaa ja nauttivat täysillä hommasta. Kuulin, että Ringoa näyttelevä Iikka oli opetellut soittamaan rumpuja tätä proggista varten, käsittämätöntä! Eikä tunnelmaan voinut olla heittäytymättä, jos tykkää Beatlesin musiikista. Se on vaan niin hienoa ja livenä vielä, voi pojat! Olisi tehnyt mieli tanssia ja laulaa täysillä mukana, onneksi näytelmän lopussa siihen oli mahdollisuus. Ja esitystä sai siinä vaiheessa myös valokuvata, mikä on harvinaista sekin! Toki näytelmän "näytelmäosuuksissa" teatteritekijä minussa yritti ajatella kriittisesti monestakin asiasta, mutta kun musiikki lähti soimaan, vaiensin piipityksen käsiä taputtamalla ja hyräilemällä musiikin mukana.
Näytelmästä jäi musiikin lisäksi päällimmäisenä ajatus ystävyydestä ja yhteisöllisyydestä. Siitä oli hienosti käsiohjelmassakin:
"Beatlesin silmiinpistävin ominaisuus ja tuote oli kuitenkin heidän ystävyytensä. Heidän laulunsa eivät kerro vaan poika-tyttö -suhteesta, vaan suhteista yleensä - yhteydestä ja yhteisöstä. Musiikin muoto ja sisältö muodostavat heillä tiukan kokonaisuuden. Laulut eivät vain puhu ystävyydestä ja läheisyydestä, vaan ne myös ovat sitä. Ei ole mikään sattuma, että together-sana toistuu kappaleesta toiseen. Sen variaatioiden kautta voisi kirjoittaa koko yhtyeen historian."
Esityksen jälkeen moikkasimme vielä pikaisesti Jussia, joka näytteli jutussa. Isäni oli innostuksesta soikeana ja kuullessaan, että pojat keikkailee, alkoi suunnitella The Beatles Storyn bändin esiintymistä Jyväskylään. Siis kaikille teille Beatlesin faneille tiedoksi, että ehkä saamme tämän bändin keikalle tänne Keski-Suomeenkin. Ja jos näin käy, suosittelen lipun hankkimista ja 60-luvun bilevaatteiden kaivamista naftaliinista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti