Kerrankin vapaa ilta. Mitenkäs sitä mieluumin viettämään kuin tietokoneen äärellä? Nyt, ollen torstai, on tullut harjoiteltua isolla talolla uutta näytelmää; Arvoituksellisia muunnelmia, jo neljän päivän ajan. Tekstiä otetaan haltuun hiljalleen. Näytelmässä on kaksi näyttelijää, joten pienimmillään työryhmä on ollut kolme henkeä. Sisäisiä ristiriitoja ei ole vielä ilmennyt, ainakaan haitallisia :)
En muista olenko koskaan käynyt tekstiä läpi tällä tavalla. Olemme lukeneet yhdessä, keskustelleet, tehneet sovelluksia tekstiin: tehneet siitä puhuttavampaa ja ymmärrettävämpää. Tosin on myös sellainen olo kuin en olisi koskaan aikaisemmin näytellyt mitään tai missään. Kai se liittyy uuden aloittamiseen. Aina on aloitettava tyhjästä. Niin on hyvin luultavasti joku joskus sanonutkin, jopa ennen minua.
Tämä on myös ensimmäinen kerta kun teen kyseisen ohjaajan kanssa töitä. Siinäkin on aina hakemista, yhteisessä kielessä ja työskentelytavoissa.
Muutakin uutta kuuluu viikkoon tähän...
Olen ostanut elämäni ensimmäisen pakoputken. Ja elämäni toisen pakoputken! (Ensimmäinen oli tavalliseen primeraan, se piti vaihtaa farmari-mallin putkeen) perjantai-aamuna on viimeiset ajelut "ralli-rimeralla" ilta-päivällä on uusi eheä putki paikoillaan ja äänivalleja ei enää hättyytellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti