Eilis-iltana oli eka yleisö ison talon pienen näyttämön arvoituksellisissa muunnelmissa. On se erilaista kun torvet soi.
Parista edellisestä läpäristä oli jäänyt ristiriitaiset tunnelmat. Toisaalta nosti päätään sellainen vanha peikko joka sanoo syvältä sisältäni, että turha minun on yrittää mitään näyttelijäntöitä tehdä, vaikka välillä onnistuisitkin niin mielenterveyden se sinulta vähintään vie, muun terveyden ja kaiken aikasi lisäksi. Itsetunto voi kummasti heilahdella ennen ensi-iltaa. Nyt se sai hyvää boostia yleisöltä. Väki tuntui pitävän näytelmästä. Ja tottakai se on erilaista esittää ihmisille kuin kuiskaajalle ja ohjaajalle, jotka toki voitaneen ihmisten lahkoon laskea kuuluvaksi, mutta kuitenkin. Olin ennalta ajatellut ottavani katsekontaktia ihmisiin, mutta tosipaikan tullen jäi ottamatta. Saa nähdä josko sitä vielä joku kerta.
Sitä kuuluisaa teatterin taikaakin oli esityksessä; nuori agressiivinen miesnäyttelijä (tosin vaimoni sanoi, etten ole enää nuori, vaikka pian olen taas teatterin nuorin miesnäyttelijä kun pukuhuonetoverini lähtee takaisin tuuliselle rannikolle -Onnea matkaan!) osoitti voimansa lyömällä viinilasin jalan poikki.Tunnelma tiheni, hän häkeltyi vain hieman, tuskin huomattavasti, ehti kuitenkin miettiä katsomossa istuvia kollegoitaan, vastanäyttelijäänsä, kuiskaaja-järjestäjää ja tulevia kohtauksia ja viinilasin suhdetta niihin, jatkoi repliikkinsä loppuun liiankin nopeasti ja tuplasi viimeisen lauseen oikeista asemista. No, kuinka ollakaan, väliajan jälkeen lasi oli, kuin taikaiskusta korjaantunut. Itse nautin äärettömästi kun pääsin roolini sisällä ihmettelemään näytelmän lopulla tätä ihme-korjaantumista. En tiedä noteerasiko sitä yleisössä kukaan, mutta itseäni se kutkutti sisäisesti varsin miellyttävästi.
Tänään katsomoon tulevat Teatteri-Minnat. Eilen oli "omaisten ennakko", mutta ei siellä kyllä ollut yhtään minun omaistani! Ihme juttu, ehkä ne olivat kaikki vastanäyttelijäni omaisia, tai muun työryhmän.
Sen vielä totean, että ei se meidän näytelmä ihan hirveä voi olla, kun kerran sitä on ainakin yksi imatralainenkin käynyt katsomassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti