Äänisen aalloilta

Huh. Nyt on viimein jo toivuttu sen verran Petroskoin matkasta, että alkaa matkaraporttia syntymään. Pari päivää se ottikin.
Reissussa olin siis Jyväskylän kaupunginteatterin väen kanssa. Hyvää reissuseuraa, jonka 12-tuntiset matkat bussissa olivat varsin hauskoja. Huonekaverina minulla oli siskoni, jota tosin alkumatkasta jotkin vielä luulivat vaimoksi. Onneksi väärinkäsitykset oikaistiin ja sisko alkoi saamaan seurueen miesten huomionosoituksia.

Maanantai
Saapumisiltana myöhästyimme D'Airotin keikalta, vaikka olimme ArtCafeessa jo ennen yhtätoista. Venäjällä nähtävästi keikkamuusikot soittavat ihmisten aikoihin. Hyvä heille, paha meille, kun ei musiikkia saatu kuulla. Mutta tapasimme Petroskoin suomenkielisen Kansallisen teatterin kolme suomalaista näyttelijää, joista Tiusasen Marko on varmasti keskisuomalaiselle teatteriväelle tuttu.

Tiistai
Tiistaina näimme kaupungin aukiot ja patsaat kiertoajelulla, mutta onneksi myös varsin hienon kirkon ja ortodoksisen aamujumalanpalveluksen. Vakiopaineen väki oli sitä mieltä, että Petroskoilaisille on lahjoitettava parimetrinen Vakkari-ukkeli jollekin aukiolle pistettäväksi. Mie olen taasen haaveluillut sellaisesta parimetrisestä ja paritonnisesta puhdasta rautaa olevasta Teatterikone -logosta. Sen voisi pistää vaikka Värtsilän raja-asemalle. Illalla jotkin hurjat kävivät teatterissa, mutta allekirjoittanut tyytyi tutustumaan kaupunkiin ja sen yöelämään.

Keskiviikko
Aamulla päätettiin lähteä etsimään lähiön ostarilta ristipisto-Putineita. Näistä meille oli edellisenä iltana Marko kertoillut. Vlamidir-sedän kuvat olivat kaupasta loppuneet, mutta muuten ekskursio johdinautolla oli varsin mainio. Markon opastuksella kaupunkiin palatessa näkyi vielä jonkin sortin hautuumaa ja muita mielenkiintoisia juttuja.
Illalla ennen "Lempi" -näytelmää Marko esitteli meille Kansallisen teatterin tilat. Tilanpuute vaivaa kovasti ja suomalaisesta näkökulmasta hommat hoituvat ihan omalla logiikalla. Harjoituksista tieto tulee yleensä vasta samalla viikolla ja sen jälkeenkin ne saattavat muuttua. Kansallisen teatterin esitystekniikasta olisi tosin moni suomalainenkin teatteri ollut kateellinen ja myös yleisötilat olivat siistit ja miellyttävät.
"Lempi" oli hämmästyttävä kokemus. Suurin osa näyttelijöistä ja yleisöstä ei varsinaisesti puhu suomea, mutta näytelmät on pääsääntöisesti suomeksi. Yleisölle näytelmät tulkkaa simultaanisesti yksi nainen. Tulkkaus tulee respassa annettaviin kuulokkeisiin. Suomalaisena oli välillä hankaluuksia saada selvää näyttelijöiden suomenkielestä.
Hyvää esityksessä oli visuaalinen ilme, joka spektaakkelimaisuudestaan huolimatta oli aika minimalistinen. Mutta ei esitys kyllä kauheasti naivistusuudessaan antanut.
Illalla piti olla tapaaminen paikallisten teatterin tekijöiden ja muiden taiteilijoiden kanssa. Mystisistä syistä homma peruuntui. Tai siis sitä ei oltu edes aloitettu järjestämään. Teatterin johtaja vain totesi "Ei ole tänään mitään". Jahah.

Torstai
Lähtö aamulla lumisateessa kohti Kinnermäkeä, jossa piti olla savusauna ja teetä. Teetä oli, mutta myräkän takia ei sauna ollut lämmennyt. Harmi, kylä oli todella sympaattisen oloinen paikka, joka oli jäänyt sotia edeltävään asuunsa. Nyt sieltä löytyy pieni museo ja kylää yritetään tehdä kiinnostavaksi matkailukohteeksi.
Bussimatka ja rajamuodollisuudet menivät takaisin tullessa varsin mukavasti, vaikka teille oli jumittanut lumisateen vuoksi rekkoja. Vakiopaineessa meitä palaajia odottin oikein varattu pöytä, jonka keskellä oli narsissi! Mahtavaa!

Petroskoissa olisi kyllä mukava piipahtaa pidempikin aika. Yllättävän siisti ja helpon kokoinen kaupunkin. Voisi olla ihan meilenkiintoista mennä koittelemaan siipiään töidenkin parissa itänaapuriin. Tuottaminen siellä voisi olla erittäin "kasvattavaa".
Tai jos joskus lähdetään Teatterikoneella keikalle sinne.