Taas on saatu saateltua yksi esitys vesille. Elikkäs matkaan. Tästä se alkaa. Ihme metafora mieli on näköjään päällä. Ensi-illassa katsotaan että kestääkö se pinnalla se laiva vai hörppääkö liikaa, uppoaako. Ei kai ne ikinä enskarissa hörppää, niissä on niin omanlaisensa, kohotettu tunnelma.
Juhlat on juhlittu. Hyvillä mielin! Joku lehti on jo julkaissut kirjoitelmiakin teoksestamme. Siitä tuli vitsi mieleen, en tiedä keksinkö sen itse vai onko se jostain tarttunut päähän, maailman saloilta; Jos ihmisellä on pokkaa ryhtyä kriitikoksi niin eikö sillä voisi samantien olla pokkaa ryhtyä vaikka maatalousministeriksi? -Se saisi helposti puhuttua pellot täyteen lannoitetta!
Nooh, vitsit vitseinä ;)
Kritiikki on mielenkiintoinen juttu. Aina se teatterintekijöitä puhuttaa. Oli se sitten ammattitaitoista tai -taidotonta ja kenen mielestä..
On tässä jo ehditty uusiakin laivoja rakennella. Eilen olin harjoittelemassa jkl:n kaupunginorkesterin kanssa kolmikulmassa juttua joka viedään kouluille heti vapun jälkeen. Oli mielettömän hienoa olla hetken aikaa osana sitä porukkaa! Kyllä musiikki on kaunista, voimakasta!
Ja tänä aamuna on ensi-aamu alla mainitusta esityksestä Kadonnut laulu. Hrrrrrrrrr, jänskättää vatsanpohjassa, pyöriikö sielä perhosia vai ihan vaan se yksinäinen aamukahvi?
jk. Luonto on todella mielenkiintoisessa tilassa nyt kun puiden ja pensaiden oksissa on silmut. Kannattaa käydä tarkailemassa, ajan kanssa!
1 kommentti:
veikkaisin sitä aamukahvia tai sitten vatsatautia! sitä on nimittäin liikkeellä...
ps. viides rooli on kans just kirjoitellut näistä maatalousasioista http://viidesrooli.wordpress.com/
Lähetä kommentti