Nopeasti kuluu tämä harjoitusaika! Havahduttava hetki, kun ohjaaja sanoi keskiviikkona, että kaksi viikkoa ensi-iltaan. Se on vähän, mutta uskon että riittävästi.
Tällä viikolla on tehty parkouria, heiluttu Hippo-olympialaisissa, koekävelytetty yleisöä ja tarkennettu näytelmän ensimmäistä puolta. On lisäksi koettu yksi ukkosmyrsky ja etsitty keinoja hyttysten karkoittamiseen. Ja tämän viikon kruunasi julisteen ja käsiohjelman painosta tulo. Ne on hienot! Paljon sitä ehtii viikossa tapahtua. Ja kohta vielä enemmän, kun viikonloputkin painetaan täysillä. Tästä viimeisestä vapaasta viikonlopusta on nautittava kunnolla!
Eilen illalla oli vähän lyhyemmät harjoitukset ja päätin sen kunniaksi maalata leikkimökkiä. Siinä maalatessa ajatus pääsi vapaana kulkemaan. Aloin muistella tätä matkaa, jonka olemme kulkeneet tämän esityksen kanssa. Siitä kun idea esityksestä syntyi, on kohta kolme vuotta. Kaikki se työ mitä tämän eteen on tehty ja se missä pisteessä nyt olemme, sai aikaan liikuttuneen ja kiitollisen olon. Niin monta asiaa on tapahtunut ennen tätä pistettä ja nyt unelmasta on todella tulossa totta tällä porukalla, näiden mahtavien ihmisten kanssa. Ailan rautainen ammattitaito, innostuneisuus ja antautuminen esitykselle on ollut suuremmoista!
Vaikka päivät ovat pitkiä ja väsymys on välillä viedä kaiken ilon, kannattaisi myös nauttia. Olisi kamalaa, jos kaiken tämän jo loputtua tajuaisi, että olipas se hieno juttu, mutta juoksin kiireessä kaiken sen ohi. Kannattaa siis välillä pysähtyä maalaan vaikka leikkimökkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti