Tänään se on - ensi-ilta!

Vajaa kolme vuotta sitten olimme keikkamatkalla Joutsassa Runollistan porukoiden kanssa ja ajoimme Leivonmäen kansallispuiston ohi. Tuli sanottua ääneen, että tuonne olisi hieno tehdä joku esitys. Hetken päästä tajusin mikä se esitys olisi: Ronja Ryövärintytär.

Ronja Ryövärintytär on ollut yksi rakkaita kirjoja minulle lapsena. Tarina on hieno ja Ronja on hahmona mahtava. Se on ollut unelma roolini. Jos sen saisi näytellä ja vieläpä niin, että Aaro olisi Birk, se olisi joitain! Teatterikone on tähän mennessä tehnyt vain kantaesityksiä, mutta jos tämän klassikon toteuttaisi uudella tavalla, emme hävittäisi omaleimaisuuttamme.

Nyt muutama vuosi myöhemmin, olemme ensi-illan kynnyksellä. Alusta lähtien oli siis selvää, että näytelmästä tehtäisiin omannäköisemme versio. Kirja itsessään on ylistys luonnolle, joten tarinan henkeen sopisi sellainen muoto jossa yleisö liikkuu metsässä kohtauksesta toiseen. Jo idean alkuvaiheessa soitimme Aaron kanssa Ailalle ja kysyimme olisiko hän kiinnostunut ohjaamaan meille tämän esityksen tässä muodossa. Ja kuten nyt voi päätellä, Aila oli.

Leivonmäen kansallispuisto oli meidän metsämme ensimmäisen puoli vuotta. Kävimme neuvottelemassa metsähallituksen kanssa sen käytöstä ja suhtautuminen oli positiivista. Sitten tuli ensimmäinen käänne, tässä tarinassa käänteet ovat onneksi onnellisia. Nimittäin Jyväskylän Kesä kiinnostui yhteistyöstä kanssamme. Leivonmäki oli sille liian kaukana, joten laskimme asioita yhteen ja päätimme siirtää esityksen Jyväskylän tuntumaan.

Kanavuori valikoitui esityspaikaksi sen jylhän kauniin maiseman ja hienon vaihtelevan luonnon vuoksi. Suunnittelimme esitystä sinne noin vuoden. Kävimme metsässä useita kertoja eri porukalla ja mietimme yleisön kuljetuksia. Meillä oli metsähallitukselta mies katsomassa paikkoja ja suunnittelimme työmaakoppeja pukutiloiksi. Kaupungin kanssa kävimme neuvottelemassa yhteistyöstä. Yleisön oli tarkoitus tulla paikalle linja-autolla, koska yksityisautoilla sinne ei olisi ollut mahdollista tulla. Sitten tuli käänne numero kaksi. Kanavuoren jyrkkä mäki oli mennyt niin huonoon kuntoon, ettei sinne päässyt linja-autolla. Oli keksittävä äkkiä jotain muuta, ensi-iltaa oli enää vuosi aikaa!

Ratkaisu löytyi yllättävän läheltä. Tuottajamme Piia kysyi, että miten Laajavuoren metsä soveltuisi Ronjaan, se olisi meitä lähellä ja kaupunkiin ei olisi pitkä matka. Ja siinä se oli! Ronja löysi kotinsa, tästä meidän naapurista.

Tässä matkalla on ollut paljon onnellisia sattumia. Lavastajamme Toni, jonka kanssa olen tehnyt yhtä lyhytelokuvaa, mainitsi joskus ohimennen olevansa kiinnostunut Ronjan lavastamisesta. Hän sai välittömästi paikan! Puvustajamme Elina oli Aarolle tuttu kaupunginteatterilta ja hän on venynyt uskomattomiin mittoihin tämän projektin aikana. Killerin liikuntakeskus on osoittautunut aivan kullan arvoiseksi tämän kaiken keskellä. Olen niin iloinen, että meillä on oikeat pukuhuoneet, vessat ja yleisölle ylellinen palvelu, jota ei olisi noissa aikaisemmissa metsissä ollut! Myöskin Helenan yhteydenotto oli uskomattoman hyvää tuuria, hän oli kiinnostunut tulemaan mukaan teatterin pariin pitkästä aikaa ja tuli tarpeiston valmistajaksi ja nyt Piian jäätyä äitiyslomalle tekee tuotantoa.

Suuri onni on ollut myös näiden näyttelijöiden löytyminen! Alunperin meillä oli tarkoitus pyytää meidän lisäksemme mukaan noin 15 ihmistä, koska rooleja on hurjasti. Asiaa tarkemmin mietittyäni tajusin, että jos näyttelijöitä on niin paljon, emme mitenkään voi maksaa kaikille. Lisäksi silloin menetämme jotain "teatterikonemaista", jossa pieni on kaunista. Soitin Ailalle ja esitin hänelle idean, että näyttelijöitä olisi vain 10 ja heistä moni näyttelisi useamman roolin. Aila pohti asiaa ja suostui. Listasin mielessäni parhaat ihmiset, puhuimme Aaron kanssa ja otin heihin yhteyttä viime syksynä. Tämän parempaa porukkaa en voisi kuvitella.

Ja viimeisenä, suurin sattuma, on ollut Aila Lavaste. Meidän pienellä teatterilla ei olisi ollut varaa näin kuuluisan ja menestyneen ihmisen palkkaamiseen. Ailalla on ollut viisivuotinen apurahakausi ja otti tämän yhdeksi työksi tuolle kaudelle. Tämä juttu ei olisi tälläinen ilman Ailaa. Hänen ammattitaitonsa ja kokemuksensa on ollut ensiarvoisen tärkeää meille kaikille. Mutta ennen kaikkea hänen innostuneisuutensa, se on saanut tämän jutun elämään!

Tänään, kun tästä monen vuoden työstä on vihdoin tulossa totta, olen kiitollinen, onnellinen, iloinen ja hämmästynyt. Me todella tehtiin se!