29.4.07

Hei, Olen kuin Arvi Lind


...Näin sanoi minulle julkkiskone.

Sitä on niin ihastunut erilaisiin koneisiin Teatterikoneistumisen myötä, että julkkiskonettakin oli testattava. Ja onpa tullut seurattua punakoneen kulkuakin yllättävän tiviisti. Ja muita moskovassa mellastavia joukkueita. Jostakin ihmeen syystä...?
Aiemmin mainittu Kadonnut laulu löytyi, ja katosi uudestaan. Oli melkoinen meininki kun se vajaat sata lasta oli salissa ja pääsi ääneen ehdottamaan ideoitaan laulun kuluksi. Hieno laulu syntyi! Hyvin se meni ja oli siellä oppimisen paikkojakin, olihan se ensimmäinen kerta kun sitä testattiin. Esityksen jälkeen lappu, jolla laulu oli pääsi oudosti katoamaan johonkin.
Vappu lähenee. Ja sitä myötä kaupunginteatterin ison näyttämön viimeinen esitys tältä keväältä. Viimeinen Cabarét. Sitten menee iso näyttämö remonttiin. Saa sitten syksyllä nähdä, että mitä siellä on siihen mennessä tehty.

27.4.07

Tyyntä myrskyn jäljiltä

Taas on saatu saateltua yksi esitys vesille. Elikkäs matkaan. Tästä se alkaa. Ihme metafora mieli on näköjään päällä. Ensi-illassa katsotaan että kestääkö se pinnalla se laiva vai hörppääkö liikaa, uppoaako. Ei kai ne ikinä enskarissa hörppää, niissä on niin omanlaisensa, kohotettu tunnelma.
Juhlat on juhlittu. Hyvillä mielin! Joku lehti on jo julkaissut kirjoitelmiakin teoksestamme. Siitä tuli vitsi mieleen, en tiedä keksinkö sen itse vai onko se jostain tarttunut päähän, maailman saloilta; Jos ihmisellä on pokkaa ryhtyä kriitikoksi niin eikö sillä voisi samantien olla pokkaa ryhtyä vaikka maatalousministeriksi? -Se saisi helposti puhuttua pellot täyteen lannoitetta!
Nooh, vitsit vitseinä ;)
Kritiikki on mielenkiintoinen juttu. Aina se teatterintekijöitä puhuttaa. Oli se sitten ammattitaitoista tai -taidotonta ja kenen mielestä..
On tässä jo ehditty uusiakin laivoja rakennella. Eilen olin harjoittelemassa jkl:n kaupunginorkesterin kanssa kolmikulmassa juttua joka viedään kouluille heti vapun jälkeen. Oli mielettömän hienoa olla hetken aikaa osana sitä porukkaa! Kyllä musiikki on kaunista, voimakasta!
Ja tänä aamuna on ensi-aamu alla mainitusta esityksestä Kadonnut laulu. Hrrrrrrrrr, jänskättää vatsanpohjassa, pyöriikö sielä perhosia vai ihan vaan se yksinäinen aamukahvi?
jk. Luonto on todella mielenkiintoisessa tilassa nyt kun puiden ja pensaiden oksissa on silmut. Kannattaa käydä tarkailemassa, ajan kanssa!

25.4.07

Kadonnut laulu



Meillä oli eilen taas olohuone harjoitukset. Aikaisemmin olemme harjoitelleet pieniä juttuja Aaron kanssa kahdestaan, mutta nyt tilanne oli erityisen hieno, kun meillä oli ohjaaja! Minna suostui auttamaan meitä esityksemme kanssa, jonka nimi on siis Kadonnut laulu. Meillä on ensi-ilta perjantaina Halssilan päiväkodissa, jossa poikammekin on hoidossa.

Esityksen idea on, että näyttelijät ovat tulleet esittämään yleisölle laulun, mutta laulua ei löydykään mistään. Laulu täytyy etsiä yhdessä yleisön kanssa eli tehdä sanat, sävel ja miettiä esiintyjien ulkonäkö. Meillä on mukana erilaisia soittimia ja pukuja/peruukkeja, joista yleisö saa valita mitä käytetään.

Harjoitukset sujuivat hyvin. Ohjaaja toimi yleisönä ja koska olemme menossa päiväkotiin, hän kaivoi lapsen itsestään esiin ja eläytyi osaansa mainiosti. Vuorovaikutus toimi yleisön kanssa hyvin, mutta vastaan tuli monta juttua jotka vaativat hiomista toimiakseen paremmin. Taas muisti, että miksi harjoittelu on niin tärkeää. Mutta hauskaa oli! Joku joskus kysyi, että näytelläänkö me Aaron kanssa aina kotona. Silloin nauroin ja sanoin vitsillä, että tottakai. Mutta käytännössä aika useinhan me jotain esitystä täällä kahdestaan väännetään. Kannattaa olla samalla alalla!

Jos esitys toimii perjantaina päiväkodissa, olisi kiva esittää tätä enemmänkin. Jos siis kiinnostuit, niin ota yhteyttä allekirjoittaneeseen tai vaikka tuottajaan.

24.4.07

Ensi-ilta!!!!!!!!!!!!!!!!!!

aloitan kirjoittamaan klo 17:49 eli tunti yksitoista minuuttia enskarin alkuun.
tunnelma on miellyttävän kihelmöivä. kävin kaupungilla ostamassa lahjoja työryhmän jäsenille. tapa jota en ole aiemmin varsinaisesti, enkä kyllä vieläkään pysyvästi omaksunut. Nyt ryhmä on sen verran pieni ja proggiksessa hyvä tunnelma niin lahjontakin tuntuu oikeutetulta. tai jotain sellaista. HYVÄ MIELI SIIS! :) Jännää, aamulla herätessä ei ollut mielessä enskari vaan esitys joka tehtiin Annun kanssa Minnan suosiollisella avustuksella Halssilan päiväkodin vappujuhlaan. Minna kävi meitä ohjaamassa, meidän olohuoneessa. no, mieli poukkoilee, täytyy sanoa väliin että oli veikeä fiilis kulkea kaupungilla. on jotenkin virittynyt jollekin eri tasolle kuin suurin osa vastaantulijoista. Siltä minusta kyllä tuntuu usein muutenkin kuin ensi-iltojen kynnyksellä. mutta nyt on jotenkin itselleenkin erivirittynyt olo.
enempää en malta nyt kirjoittaa. ajattelin mennä nuuhkimaan yleisöä aulaan. on aina niin irrallaa ja erillään yleisöstä, että tekee mieli mennä edes ennen esitystä vähän kuikuilemaan että mikä on meininki.
palaan asiaan sittemmin.kiitos. 17:57 (tuo posted kello on ihme ajassa!)

20.4.07

pressiä ja messuja

Eilen oli päivällä lehdistötilaisuus isol talol. kohtuutonta, että jännittää kaksi kuukautta, että mitä sitä lehdistölle osaisi sanoa. Ja sitten kun se tilanne tulee niin paikalle saapuu yksi toimittaja. ;) Ja senkin kysymyksen, jonka hän minulle esitti olin ennakoinut tulevan. vastausta en kuitenkaan tietenkään ollut siihen keksinyt. Jotkut näyttelijät osaavat puhua toimittajille, olen nähnyt. Ehkä opettelen sen itsekin. Joskus.
Tänä aamuna alkoi paviljongilla kirjamessujen pystytys. Kamera oli kotona. Haihatuslaiset pistivät tekemänsä komiat seinät pystyyn ja lainatut matot lattialle. Siihen vielä jotenkin asetelmoidaan Teatterikoneen sermipömpeli ja messut alakakoon. Sinne kaikki ihmettelemään, siellä on paljon muutakin kuin kirjoja, vaikka kirjamessuina kulkevat, kaikenlaista kulttuurin kurmeeta on tarjolla!

19.4.07

eka yleisö


Eilis-iltana oli eka yleisö ison talon pienen näyttämön arvoituksellisissa muunnelmissa. On se erilaista kun torvet soi.
Parista edellisestä läpäristä oli jäänyt ristiriitaiset tunnelmat. Toisaalta nosti päätään sellainen vanha peikko joka sanoo syvältä sisältäni, että turha minun on yrittää mitään näyttelijäntöitä tehdä, vaikka välillä onnistuisitkin niin mielenterveyden se sinulta vähintään vie, muun terveyden ja kaiken aikasi lisäksi. Itsetunto voi kummasti heilahdella ennen ensi-iltaa. Nyt se sai hyvää boostia yleisöltä. Väki tuntui pitävän näytelmästä. Ja tottakai se on erilaista esittää ihmisille kuin kuiskaajalle ja ohjaajalle, jotka toki voitaneen ihmisten lahkoon laskea kuuluvaksi, mutta kuitenkin. Olin ennalta ajatellut ottavani katsekontaktia ihmisiin, mutta tosipaikan tullen jäi ottamatta. Saa nähdä josko sitä vielä joku kerta.
Sitä kuuluisaa teatterin taikaakin oli esityksessä; nuori agressiivinen miesnäyttelijä (tosin vaimoni sanoi, etten ole enää nuori, vaikka pian olen taas teatterin nuorin miesnäyttelijä kun pukuhuonetoverini lähtee takaisin tuuliselle rannikolle -Onnea matkaan!) osoitti voimansa lyömällä viinilasin jalan poikki.Tunnelma tiheni, hän häkeltyi vain hieman, tuskin huomattavasti, ehti kuitenkin miettiä katsomossa istuvia kollegoitaan, vastanäyttelijäänsä, kuiskaaja-järjestäjää ja tulevia kohtauksia ja viinilasin suhdetta niihin, jatkoi repliikkinsä loppuun liiankin nopeasti ja tuplasi viimeisen lauseen oikeista asemista. No, kuinka ollakaan, väliajan jälkeen lasi oli, kuin taikaiskusta korjaantunut. Itse nautin äärettömästi kun pääsin roolini sisällä ihmettelemään näytelmän lopulla tätä ihme-korjaantumista. En tiedä noteerasiko sitä yleisössä kukaan, mutta itseäni se kutkutti sisäisesti varsin miellyttävästi.
Tänään katsomoon tulevat Teatteri-Minnat. Eilen oli "omaisten ennakko", mutta ei siellä kyllä ollut yhtään minun omaistani! Ihme juttu, ehkä ne olivat kaikki vastanäyttelijäni omaisia, tai muun työryhmän.
Sen vielä totean, että ei se meidän näytelmä ihan hirveä voi olla, kun kerran sitä on ainakin yksi imatralainenkin käynyt katsomassa!

14.4.07

Kuvia ja tunnelmia



Mie en aina ole bailasti...mutta nyt on syytä pieneen juhlaan. Tänä iltana Cabaret´n esityksessä tapahtui jotain historiallista. Onnistuin lopultakin tekemään viisikymmentä piruettia yhden biisin loppuun. Aikaisempi ennätys oli 48kpl, siihen olin yltänyt kahdesti. Tänä iltana se sitten onnistui. Se vaati sen, että huusin kohtauksen viimeisen repliikkini viimeisten pyörähdysten aikana. Tasan viisikymmentä. Lyötiin aikanaan kuiskaajan kanssa veto, että jos saan viisikymmentä rikki niin saan kossupullon. Oli ostanut varalle pullon, joten sain sen heti väliajalla. Siellä se nyt odottaa jotain, en tiedä mitä hetkeä. Olen kohtalaisen huono viinanjuoja. Jos otan alkoholituotteita niin ne on yleensä oluita joita tulee juotua eikä kirkasta. Sikälikin historiallinen Cabaret´ että siellä oli miltei täysi tupa! Ja sellainenkin erikoisuus oli omalla kohdalla, että tulin sanoittaneeksi Cliffin laulun uusiksi. Yht´äkkiä sanat karkasivat mielestä eivätkä tulleet suusta oikeina. Joskus laulaminen tai replikointi on niin selkäytimeen iskostunutta, että mitään ajattelematta suusta putkahtaa oikeat sanat. Tällä kertaa kävi näin. Tavuja oli oikea määrä ja riimitkin menivät oikein. Sanat vain olivat erit kuin ennen.


Toisen kuvan sympaattiset veijarit keräävät huolia kirjamessuilla sunnuntaina 22.4. Jyväskylässä. Lauantainakin siellä on veijareita, mutta alekirjoittanut ei itse ole silloin paikalla. Teatterikoneella on Haihatuksen kanssa yhteinen avo-osasto jossa siis päivystetään lauantaina21.4. ja sunnuntaina22.4. Siellä on mahdollisuus heittää huolensa menemään ja saada ennustusta elämänsä tielle. Ylipäätään kaiken kaikkiaan kirjamessuilla kannattaa käydä tsekkaamassa ainakin elämysten tori joka on täynnä mm. teatteria. Kiinnostaa oikein itseäänkin nähdä että mitä kaikkea sinne on eri ryhmittymät keksineet.

lauantain tauolla


Vain varjoja paperilla
piti laittamani ihan eri kuva mutta kamerasta loppui akku just ku piti..
Nuita varjoja sitä tulee aina välistä tuijoteltua keittiön pöyän ääresä.

Edellisestä kirjoituksesta on vierähtänyt tovi jos toinenkin.
Ehdin itsekin tuossa ennen pääsiäistä aiheuttaa terveydentilallani muutoksia teatterin ohjelmistoon. Mikä lie noro jylläsi vatsassa. Eipä ollut miusta siinä kunnossa heittämään volttia Tapperin sateenkaareen. Laittoivat tilalle Leipurin esityksen. hyvä niin.
Pääsiäisen jälkeen on taas palattu työhön kiinni uudella innolla. Kuka paremmin kuka huonommin levänneenä. Pienen näyttämön arvoituksellisia muunnelmia on sellaisessa vaiheessa, että edellisen läpimenon jälkeen ohjaaja sanoi, ettei hänellä ole enää meille mitään sanottavaa. (paitsi yksi juttu minulle yhdestä rytmityksestä/järjestyksestä.) Meillä on vielä kolme pääharjoitusta joista ainakin kahdessa lienee yleisöäkin. Sitten on lauantaina ennakko ja tiistaina ensi-ilta. Se on nyt hyvällä tolalla, että eiköhän se siitä.
Äsken oli iso tupa täynnänsä Tapperia tiiraamassa ja illalla on sitten vielä Cabaretti. Kaksi tuntia jää näytelmien väliin aikaa näyttelijöille touhuta muuta elämäänsä. Tekniikan porukoille ei jää sitäkään koska näyttämöllä on tehtävä vaihto. Siellä heilahtaa Korpiniityn (nyt harmittaa kun en muista sitä sanaa jolla sitä lavastusta on kutsuttu, se on sana joka liitetään mielestäni Salvador Daliin ja kaikkeen unenomaiseen, kuviin, uniin, musiikkiin, lavastuksiin ym. -no olkoon, sanotaan vaikka että:) siellä heilahtaa Korpiniityn laiturit seinille ja Cabaret´n kehikko nousee pystyyn.
palataan! vielä ennen ensi-iltaa. viime hetken tunnelmia...

8.4.07

Äänisen aalloilta

Huh. Nyt on viimein jo toivuttu sen verran Petroskoin matkasta, että alkaa matkaraporttia syntymään. Pari päivää se ottikin.
Reissussa olin siis Jyväskylän kaupunginteatterin väen kanssa. Hyvää reissuseuraa, jonka 12-tuntiset matkat bussissa olivat varsin hauskoja. Huonekaverina minulla oli siskoni, jota tosin alkumatkasta jotkin vielä luulivat vaimoksi. Onneksi väärinkäsitykset oikaistiin ja sisko alkoi saamaan seurueen miesten huomionosoituksia.

Maanantai
Saapumisiltana myöhästyimme D'Airotin keikalta, vaikka olimme ArtCafeessa jo ennen yhtätoista. Venäjällä nähtävästi keikkamuusikot soittavat ihmisten aikoihin. Hyvä heille, paha meille, kun ei musiikkia saatu kuulla. Mutta tapasimme Petroskoin suomenkielisen Kansallisen teatterin kolme suomalaista näyttelijää, joista Tiusasen Marko on varmasti keskisuomalaiselle teatteriväelle tuttu.

Tiistai
Tiistaina näimme kaupungin aukiot ja patsaat kiertoajelulla, mutta onneksi myös varsin hienon kirkon ja ortodoksisen aamujumalanpalveluksen. Vakiopaineen väki oli sitä mieltä, että Petroskoilaisille on lahjoitettava parimetrinen Vakkari-ukkeli jollekin aukiolle pistettäväksi. Mie olen taasen haaveluillut sellaisesta parimetrisestä ja paritonnisesta puhdasta rautaa olevasta Teatterikone -logosta. Sen voisi pistää vaikka Värtsilän raja-asemalle. Illalla jotkin hurjat kävivät teatterissa, mutta allekirjoittanut tyytyi tutustumaan kaupunkiin ja sen yöelämään.

Keskiviikko
Aamulla päätettiin lähteä etsimään lähiön ostarilta ristipisto-Putineita. Näistä meille oli edellisenä iltana Marko kertoillut. Vlamidir-sedän kuvat olivat kaupasta loppuneet, mutta muuten ekskursio johdinautolla oli varsin mainio. Markon opastuksella kaupunkiin palatessa näkyi vielä jonkin sortin hautuumaa ja muita mielenkiintoisia juttuja.
Illalla ennen "Lempi" -näytelmää Marko esitteli meille Kansallisen teatterin tilat. Tilanpuute vaivaa kovasti ja suomalaisesta näkökulmasta hommat hoituvat ihan omalla logiikalla. Harjoituksista tieto tulee yleensä vasta samalla viikolla ja sen jälkeenkin ne saattavat muuttua. Kansallisen teatterin esitystekniikasta olisi tosin moni suomalainenkin teatteri ollut kateellinen ja myös yleisötilat olivat siistit ja miellyttävät.
"Lempi" oli hämmästyttävä kokemus. Suurin osa näyttelijöistä ja yleisöstä ei varsinaisesti puhu suomea, mutta näytelmät on pääsääntöisesti suomeksi. Yleisölle näytelmät tulkkaa simultaanisesti yksi nainen. Tulkkaus tulee respassa annettaviin kuulokkeisiin. Suomalaisena oli välillä hankaluuksia saada selvää näyttelijöiden suomenkielestä.
Hyvää esityksessä oli visuaalinen ilme, joka spektaakkelimaisuudestaan huolimatta oli aika minimalistinen. Mutta ei esitys kyllä kauheasti naivistusuudessaan antanut.
Illalla piti olla tapaaminen paikallisten teatterin tekijöiden ja muiden taiteilijoiden kanssa. Mystisistä syistä homma peruuntui. Tai siis sitä ei oltu edes aloitettu järjestämään. Teatterin johtaja vain totesi "Ei ole tänään mitään". Jahah.

Torstai
Lähtö aamulla lumisateessa kohti Kinnermäkeä, jossa piti olla savusauna ja teetä. Teetä oli, mutta myräkän takia ei sauna ollut lämmennyt. Harmi, kylä oli todella sympaattisen oloinen paikka, joka oli jäänyt sotia edeltävään asuunsa. Nyt sieltä löytyy pieni museo ja kylää yritetään tehdä kiinnostavaksi matkailukohteeksi.
Bussimatka ja rajamuodollisuudet menivät takaisin tullessa varsin mukavasti, vaikka teille oli jumittanut lumisateen vuoksi rekkoja. Vakiopaineessa meitä palaajia odottin oikein varattu pöytä, jonka keskellä oli narsissi! Mahtavaa!

Petroskoissa olisi kyllä mukava piipahtaa pidempikin aika. Yllättävän siisti ja helpon kokoinen kaupunkin. Voisi olla ihan meilenkiintoista mennä koittelemaan siipiään töidenkin parissa itänaapuriin. Tuottaminen siellä voisi olla erittäin "kasvattavaa".
Tai jos joskus lähdetään Teatterikoneella keikalle sinne.