17.12.08

Joulu on kohta ovella...

...ja meidän ovi on silloin muilla mailla. Välttääksemme kaiken joulustressin ja mahdollisuuden lumettomaan jouluun perheemme siirtyy etelän lämpöön joulua vastaanottamaan. Paikkana on tuttavallisesti Kanaria, jossa meidän perhe ei ole aikaisemmin käynyt. Sitä huomaa monista asioista olevansa hyvin tavallinen, ei kovin varakas, keski-ikää lähenevä henkilö, niin kuin tästä lomakohteen valinnasta. Mutta toivottavasti lapset nauttivat uimisesta ja vanhemmat ovat todella kaikesta turhasta touhottamisesta vapaat!

Onnellista, nautinnollista ja juuri sellaista joulua mistä kukakin haaveilee!

11.12.08

Huonoteatteri esittää: Keskustelu kahdelle kitaralle

Yleisön (tai toistaiseksi lähinnä asianosaisten taiteilijoiden) pyynnöstä tuon julkisuuteen tämän videoklipin.

8.12.08

Varaston viereltä

Tupaantuliaiset teatterikoneen varaston vierellä on vietetty. Täysin ilman kommelluksia ei selvitty, mutta kaiken kaikkiaan lopulta selvittiin. Iltamat olivat ohjelmalliset kun koneen alaryhmä huonoteatteri esitti tiernapojat ja yleisö oli haltioissaan. Ikimuistoisia hetkiä saattoivat kokea lapsetkin kun seikkailurata köhniön arvoitus osoittautui lähes liian jännittäväksi.
vielä reilu viikko yhenlaista hulinaa ja sitten alkaa toisenlainen. etelän lämpö kutsuu meidän perhettä puoleensa ja olemme ottaneet kutsun vastaan.

3.12.08

Konekoulutus osa 2

Viime viikonloppuna vietimme konekoulutuksen toisen osan. Vedin viisi vuotta sitten tekemän proseminaarin ja yhden parin vuoden takaisen fyysisen viikonlopun kokemuksella pienen annoksen Meyrholdin biomekaniikasta. Meyrhold käytti metodiaan pääasiassa näyttelijöiden kouluttamiseen, vaikka joitain esityksellisiä kokeilujakin viime vuosisadan alun Venäjällä nähtiin. Metodi on edelleen käytössä esim. Pietarin taideakatemiassa ja sitä opettaa asialle täysin vihkiytyneet fanaatikot.

Kokeilimme muutaman perusharjoitteen jälkeen soveltaa liikehdintää tekstiin, improon ja dialogiin parin kanssa. Jos näitä vetoja kutsuttaisiin biomekaniikaksi, Tohtori Dappertutto (Meyerholdin kirjallinen salanimi) kääntyisi haudassaan. Yritimme kuitenkin päästä kosketukseen, kuinka tämän tapaista metodia voisi hyödyntää.

Saa nähdä vieläkö tähän vääntelyyn joutuu palaamaan. Ainakin innostusta löytyi fyysiseen tarkkuuteen keskittymisessä. Ja edelleen, täytyy sanoa, jotain mielenkiintoista tuossa meiningissä on.

2.12.08

Etsitään näyttelijöitä Ronjaan!


Kuva: Jani Salonen


Teemme ensi kesänä Ronja Ryövärintyttären vaellusnäytelmänä Kanavuoren metsään Jyväskylän maalaiskuntaan. Näytelmän ohjaa Aila Lavaste ja sen ensi-ilta on heinäkuun alussa. Minulla on kunnia näytellä Ronjaa ja Birkiä näyttelee Aaro. Muut roolit ovat vielä auki. Varsinaiset harjoitukset aloitetaan kesäkuussa ja esityskausi on pääasiassa heinäkuu + elokuun viikonloput.

Etsimme ihmisiä mukaan näytelmään ryöväreiksi ja metsän eri hahmoiksi (kakkiaisiksi, männiäisiksi, ajattariksi...).
Oletko kiinnostunut tulemaan mukaan tai tiedätkö jonkun joka olisi kiinnostunut? Tule kuulemaan aiheesta lisää maanantaina 8.12. klo 17 Nikolainkulman Jääkärikabinettiin! Tai jos et tuolloin pääse, mutta olet kiinnostunut laita viestiä annu@teatterikone.fi.

25.11.08

Kuulumisia

Reilu viikko asumista uudessa kodissa takana. Nyt alkaa pikkuhiljaa tottua 4 asteen lämmöntiputukseen, kun nämä vanhat talot ovat aika viileitä. Varsinkin kun takaraivossa jyskyttää koko ajan, että paljon se lämmitys maksaa... Ehkä siis ihan terveellistäkin. Mutta pakko todeta, että uni on paljon sikeämpää viileässä, kun nihkeän kuumassa, kunhan peittoja on tarpeeksi ja villasukat jalassa. Mutta ekologisesti ajateltuna tämä omakotitalossa asuminen taitaa olla hieman epäkäytännöllistä...

Ekologisuudesta puheenollen meillä on tänään keikka Japan pikkujouluissa Pönttöjutulla. Kiva päästä sinne kierrätyksen ammattilaisten tai ainakin aiheesta kiinnostuneiden eteen esiintymään ja saamaan kommentteja. Minäkin kävin jäteneuvojan koulutuksen Pönttöjutun taustoiden selvittämiseksi aikoinaan, mutta tietoja on syytä päivittää.

Eipä muuta kuin nautitaan lumesta niin kauan kun se on mahdollista!

3.11.08

Jotta asia ei unohtuisi...

Kiire, kiire, kiire.

Elämä on taas yhtä tohinaa. Kaksi ensi-iltaa kahden viikon välein ja muutto (taas!) uuteen kotiin. Ensimmäinen ensi-ilta on perjantaina Huoneteatterilla Sami Keski-Vähälän Iso ja Vihreä. Siinä on pääosassa Teatterikoneestakin tuttu Pasi the pelastaja, joka hyppäsi rooliin, kun alunperin siihen kaavailtu ihminen joutui jäämään pois. Tämän jälkeen enskarissa on Ad*Astran Rakkaudesta minuun, jonka on kirjoittanut Anna Krogerus. Hienoja tekstejä molemmat ja hyviä juttuja, jos näin ohjaajana saa sanoa. Tai varmaan pitääkin sanoa!

Meidän muuton yksi suuri syy oli, että omakotitalon ulkovarastossa johon muutamme nyt vuokralle, on toiminut vuoden ajan Teatterikoneen varasto. Emme voineet hyljätä hyvää varastotilaa vaan entisten asukkaiden tehtyä muuttopäätöksen meidän täytyi tarttua mitä pikimmin tilaisuuteen!

Tohinasta huolimatta Teatterikoneen asiat ovat ihan hyvällä mallilla. Apuraha päätöksiä odotellaan Ronjan osalta. Runollistan ja Pönttöjutun keikkoja on näköpiirissä ja keväälle on suunniteltu muutamaa Hiekkiksenkin esitystä. Lisäksi olen alkanut käydä keskustelupalstoilla jättämässä ilmoituksia nuorten tarinoiden löytämiseksi.

20.10.08

Runollistaa tiedossa!

Kuva: Jani Salonen


Keskiviikkona käydään taas runojen kautta tunteisiin kiinni, kun pääsemme pitkästä aikaa Runollistaa esittämään. Vähän on päässyt oma lista unohtumaan, joten ankaraa harjoittelua on luvassa muutamana päivänä. Olen hommaa jo vähän aloittanut ja ihana huomata miten tutuista runoista löytää taas uusia ajatuksia. Runous on mahtava laji! Ja niin ovat mahtavia Janin ottamat kuvatkin!

Pakko omalta listalta laittaa tähän Edit Södergranin Elämä.

Minä, oma vankini sanon näin:

Elämä ei ole kevät, vaaleanvihreään samettiin puettu,
eikä hyväily jonka saamme harvoin,
elämä ei ole päätös lähteä eikä kaksi valkoista kättä jotka pidättävät.

Elämä on ahdas kehä, jonka vankeja olemme
näkymätön piiri, jonka ylitse emme koskaan astu.
Elämä on läheinen onni, joka kulkee ohitsemme
tyhannet askeleet joita emme kykene astumaan.

Elämä on halveksua itseään ja maata kaivon pohjalla hievahtamatta ja tietää
että ylhäällä paistaa aurinko ja ilmassa lentävät kultaiset linnut
ja nuolennopeat päivät kiitävät ohi.

Elämä on viitata lyhyet hyvästit
ja mennä kotiin ja nukkua...

Elämä on olla muukalainen itselleen
ja uusi maa jokaiselle muulle joka tulee.
Elämä on laiminlyödä oma onnensa
ja työntää luotansa ainoa hetki.
Elämä on uskoa olevansa heikko eikä tohtia.

7.10.08

Ronjan maisemiin tutustumassa

Kuva: Jani Salonen


Olimme sunnuntaina Kanavuoressa kävelemässä ohjaajan, tuottajan, puvustajan ja meidän varmasti mukana olevien (kuvassakin näkyvien) näyttelijöiden seurueella. Paikka vaikutti kaikkien mielestä hienolta ja ideoita alkoi esityksen suhteen tulla. Kyllä luonto on inspiroivaa!

Nyt vain odotellaan apurahapäätöksiä ja toivotaan parasta!

1.10.08

Pöntöt liikkeellä

Meillä oli tällä viikolla 5 Pönttöjutun esitystä Lasten Loiskiksessa. Ensimmäinen oli Muuramesalissa maanantaina ja se oli virallinen Pasin ensi-ilta. Toiset 2 oli eilen Puuppolan ja Tikkakosken kouluissa. Ja tänään kiivettiin Gygnauksen koulun saliin ja vedettiin siellä vielä kaksi esitystä. Nopea yhteenveto on: HAUSKAA!

Lapset tuntuivat tykkäävän esityksestä ja aikuisetkin kävivät kehumassa. Paras hetki oli ehkä eilen, kun esityksen jälkeen pienet eturivin oppilaat huusivat kuorossa: "Lisää, uudestaan!" Saimme muuallakin kyllä faneja, mikä tietysti lämmittää näyttelijän (heikkoa itsetuntoa ja) mieltä.

Seuraavia keikkoja ei ole tarkkaan sovittu, mutta Joutsaan ehkä olemme menossa ja Näkövammaisten koululle. Mukavaa, jos saadaan vielä tätä esittää!

Pönttöilemisiin!

22.9.08

Päät pöntössä

Tässä kuvassa ohjaaja sitoo näyttelijän kengännauhoja. Se on meillä perinteisesti ohjaajan tehtävä ;)



Meillä oli jälleen olohuone treenit ja Pasi saatiin taas pöntöksi. Ensi viikolla on 5 keikkaa Pönttöjutusta ja sitä siis lämmitettiin. Kyllä on mukavaa, kun saa tehdä töitä ihanien ihmisten kanssa ja samalla parantaa maailmaa. Se parannettava maailma ulottuu kyllä hyvin lähelle, lähinnä omaan nilkkaan, mutta siinäkin riittää tekemistä.

11.9.08

Iloisia uutisia!

Toisen kerran elämässäni pääsen nauttimaan tästä:

MINULLE MYÖNNETTIIN APURAHAA!

Summa oli suurempi kuin viimeksi, peräti 5000€ ja se myönnettiin Teatterikoneen ja Jyväskylänkaupunginteatterin yhteistyöhankkeeseen, jossa tehdään nuorten tarinoiden pohjalta forumteatteriesitys. Raha myönnettiin nimenomaan ennakkotyöhön, joka tapahtuu ensi kevään aikana. Ennakkotyö tarkoittaa käsikirjoituksen kokoamista ja forumtekniikoiden haltuunottoa ryhmän kanssa. Mieletön juttu!

10.9.08

Ronja Ryövärintytär

Olemme suunnittelemassa ensi kesäksi tekevämme Ronja Ryövärintyttären vaellusnäytelmänä. Paikka on vielä vähän auki, mutta Kanavuori on vahva ehdokas. Minä saan näytellä Ronjaa, joka on unelmaroolini! Aaro on Birk ja jutun ohjaa Lavasteen Aila, jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan eli saamme rahoituksen järjestymään. Olen TODELLA innoissani!

Olimme eilen ottamassa alustavia markkinointikuvia isän takapihalla olevassa metsikössä, koska sinne sai vedettyä helposti sähköt. Värjäsin viime viikolla tukkani taas tummaksi, koska Ronja ei minusta voi olla blondi. Kreppasimme Aaron kanssa hiuksemme, että näyttäisimme pöllähtäneiltä se kyllä onnistui. Ja olen kyllä tyytyväinen, että 80-luku on mennyttä! Kuvat näyttivät kameran ruudulla hienoilta, valo oli upea! Kuvaustilanteessa keskittymistä hieman vaivasi, kun molemmat lapset ja koirat pyörivät jaloissa ja yrittivät kameran eteen. Kuvaaja-Jani osasi kyllä hienosti hoidella tilannetta ja häiriötekijöitä. Aila teki myös parhaansa ja piti lapsia karkilla hiljaisina! Näin meillä Koneessa.

Aarosta oli tänään melkein sivun kokoinen juttu Keskisuomalaisessa, varmaan synttäreiden kunniaksi. Ja mikä tärkeintä Teatterikone mainittiin jutussa useaan kertaan.

7.9.08

tänään on sunnuntai

kieltämättä hieman ramasee. sängyssä olisin mieluusti viettänyt isommankin osan tätä päivää. Eilen ensi-illastettiin veriveljet. Onhan se juhlinta aina joskus semmottista, että tulee kevyttä happikatoa seuraavalle päivälle.
nyt roikkuu lapsi lahkeessa, kai tässä on parempaakin tekemistä sitten kuin blogeilu..

5.9.08

työ pitää kiinni isolla talolla ja blogeilukin unohtuu

Enskaria pukkaa taasen.
veriveljet täpsähtää lauantaina ensi-iltaan ja sitten saa tämä näyttelijäriepu ainakin periaatteessa taas vähän hengähdysaikaa itselleen ja muille menoilleen. Heti maanantaina onkin sitten sovittua menoa ja haitarikurssin aloitus työväenopistossa! Olisikohan eka harrastus, jonka aloitan?!?
Tulee lyötyä laimin tätä omaa rakasta sanakonetta kun ison talon progikset sisältää nykyään omat nettisivut ja blogistot ja niihin tulee sitten aina räpellettyä jos tulee.

1.9.08

VäKIVAltavideo



Eilen alkoi Teatterikoneen kerran kuussa tapahtuva koulutus jäsenille, ensimmäisellä sessiolla. Ensimmäisen työpajan veti Aaro. Aihe oli alunperin äänipaja, jossa ehkä myös hutkitaan, mutta suunnattoman suurella porukallamme (Aaro, Annu, Mika ja Mikko) päätimme keskittyä näyttämöväkivaltaan ja jättää äänet tuonnemmaksi. Videolta on nähtävissä harjoittelun tulos, jonka Mikko keksi kuvata minun puhelimen kameralla. Akku ikävästi loppui, niin ettei ehtinyt kuvata kuin yhden kerran hätäisesti, mutta kyllä tästä jo jotain käsitystä saa! Kivaa oli ja päätimme kokeilla ryhmänä myös siipiä videotaiteen alalla sen verran, että teemme tutkielman väkivallasta. Kirjoitamme ryhmänä jutun, jonka dramaturgian Mika koostaa. Mikko kuvaa pätkät ja ohjaamme vuorotellen ja näyttelemme ne joita emme ohjaa tai jotenkin sinne päin...

Hienosti siis alkoi koulutussessiot tai ainakin hauskaa oli! Seuraavan pajan vetääkin Pasi ja innolla odotan mitä silloin saamme kokeilla!

25.8.08

Urheilun huumaa


Olin pelaamassa eilen jalkapalloa joukkueessa nimeltä FC Culture. Peli oli tempaus SPR:n veripalvelun hyväksi ja käyntiin eri alan urheilijoista koottua joukkuetta FC Grand Starsia vastaan. Hävisimme pelin 4-1, mutta kyllä oli kivaa! Tuli mieleen ihanat Joutsan kesäteatteriajat, kun lämmittelimme jalkapalloa pelaamalla. Ainoa kuva, jonka löysin kuvaamaan näitä muistoja on yllä oleva. Se on otettu Minusta tulee isona -näytelmän takanäyttämön tunnelmista. Siinä ei näy varsinaista peliä, mutta näkyy pallo ja juostaan eli oikea meininki!

Joukkueurheilussa on jotain todella voimaannuttavaa. Eilenkin monet toisilleen tuntemattomat ihmiset laittoivat päälleen samanlaisen pelipaidan ja yhtäkkiä olimme kaikki samaa porukkaa, jolla oli yhteinen tavoite (voittaa se toinen joukkue!). Ja kuinka nopeasti se ryhmähenki kasvoikaan! Sama ryhmäytyminen ja tunteiden myllytys tapahtuu varmaan katsomossa ihmisten välillä, jotka kannattavat samaa joukkueatta. En oikeastaan enää yhtään ihmettele miksi ihmiset seuraavat ja harrastavat urheilua. Verta, hikeä, kyyneleitä ja riemunkiljahduksia!

Miten nämä asiat saisi siirrettyä taiteen tekemiseen? Voisiko teatteri olla enemmän joukkuepeliä, jossa kaikki pelaavat saman asian puolesta? Ja yleisö tulisi satapäisenä paikalle hurraamaan ja buuaamaan omien suosikkiensa puolesta, niin että näyttelijät joutuisivat todella töihin oman asiansa puolesta. Vai onko sittenkin hyvä että pidetään nämä kaksi kulttuurin eri ilmentymää omina lajeinaan?

18.8.08

Forumteatteria yhteistyössä kaupunginteatterin kanssa.

NUORI, LAHJOITA TARINA OMASTA ELÄMÄSTÄSI OSAKSI NÄYTELMÄÄ!

Olemme suunnittelemassa yhteistyössä Jyväskylän kaupunginteatterin kanssa nuorille suunnattua forumteatteriesitystä, jossa haluamme kertoa nuorten elämästä. Näytelmää tullaan esittämään todennäköisesti yläasteen ryhmille lähinnä Keski-Suomessa, mahdollisesti myös muualla Suomessa.

Tämän esityksen valmistamiseen haemme nyt nuorten omaelämänkerrallisia tarinoita. Tekstisi pituus ja muoto on vapaa. Se voi olla hyvin lyhyt tai pidempi juonellinen tarina jostain itse koetusta tilanteesta tai vain omaa pohdintaa aiheesta.

Toivoisimme, että kirjoittaisit meille omasta elämästäsi ja varsinkin vaikeista asioista, joita olet
joutunut kohtaamaan. Aiheita voivat olla esimerkiksi rakastuminen, ystävyys, alkoholiin, huumeisiin tai muihin päihteisiin liittyvät kokemukset, kiusaaminen, nettiriippuvuus,
syömishäiriöt, läheisen kuolema ja väkivalta.Toivoisimme, että jakaisit näin kokemuksesi esityksemme kautta muille nuorille.

Voit lähettää tekstin meille nimettömänä. Kirjoittajien nimiä ei julkaista näytelmän yhteydessä eikä missään muuallakaan. Kirjoittajien henkilöllisyys ei paljastu, esimerkiksi tarinassa mainitut paikat ja nimet muutamme ja voit muuttaa ne jo itsekin. Toivomme, että nämä tarinat voivat olla avuksi muille nuorille, jotka ovat olleet tai ovat juuri nyt samassa tilanteessa missä itse olet ollut.

Teatterikone kiittää kaikkia tarinan lahjoittajia, ilman teitä näytelmämme ei valmistu!

Voit lähettää tarinasi meille sähköpostitse teatterikone@gmail.com tai
postitse Teatterikone ry/Kalliomäki,Voionmaankatu 32 as 11, 40700
Jyväskylä. Lisätietoja: Teatterikone ry/Ville Niutanen 045 652 4776.
Lähetä tarinasi viimeistään 15.9.2008 mennessä.

Pönttöilyä kulttuurinavetassa



Pönttöjuttumme tilattiin Joutsaan Rakennusliike Hentisen vuotuiseen työntekijöille järjestettävään juhlaan Vehmaan kulttuurinavettaan, joka vietettiin viime lauantaina. Esitys sujui suhteellisen hyvin, vaikka jouduimme muokkaamaan sen peilikuvaksi ja alussa pienimmät katsojat purskahtivat itkuun, kun pöntöt alkoivat elää. Hyvä mieli kuitenkin jäi, varsinkin kun eräs 4-vuotias katsoja vastasi kysymykseeni mitä hän piti jutusta: "se oli ihan aivan mahtava!". Tosin kun analysoimme esitystä näyttelijöiden kanssa tulimme tulokseen miten tärkeää on yleisön lämmittäminen höpöttelemällä heidän kanssaan ennen esitystä. Haihatuksen pellolla ehdimme jutustella aina hyvän tovin yleisön kanssa ennen esitystä, mutta nyt tilauskeikalla se jäi pois. Tulevaisuudessa täytyy kyllä ottaa aikaa myös yleisön tervehtimiseen, jos se vaan tilaajalle sopii. Vielä noihin juhliin palatakseni, täytyy nostaa Hentiselle hattua miten hienosti he olivat huomioineet työntekijöiden perheet ja lapset. Lapsille oli esityksen lisäksi myös pomppulinna, hampurilaisbaari ja karaokea. Siitä voisi moni työantaja ottaa oppia miten voi perheille järjestää työpaikan puolesta juhlat!

Pönttöjutun osalta odotamme mahdollisia koulukeikkoja ja syksyn Lasten loiskista.

7.8.08

Sen tuntee hampaissaan...


Tässä kuvassa on vielä rento, kesäinen tunnelma ja työasiat
kaukana tulevaisuudessa.


...että kesä ja loma on mennyt. Minulla on nimittäin ikävä tapa purra hampaita yhteen, kun olen vihainen, jännittynyt tai hermostunut. Leukaperät ovat tällä hetkellä ihan jumissa, joten en voi kieltää ettenkö olisi tuntenut jotain edellä mainituista.

Työt alkoivat tällä viikolla, vähän kevennetysti. Vain kahtena päivänä olin varsinaisessa ohjaustyössä Huoneteatterilla. Ensi viikolla onkin työpäiviä jo 4 ja toinenkin teatteri, jossa saa tuulettaa päätä muusta elämästä.

Huoneteatterille teen Sami Keski-Vähälän kirjoittamaa näytelmää Iso ja vihreä ja Ad*Astralle Anna Krogeriuksen Rakkaudesta minuun. Hyvää suomalaista nykynäytelmäkijallisuutta! Olen onnekas, kun olen saanut tämmöiset tekstit ohjattavaksi!

Miksi siis hampaat ovat koetuksella? Ehkä se on tämä pitkän loman jälkeinen työhön orjentoitumisen vaikeus ja kiukuttelevat lapset. Syyt ovat siis tietysti jossain muualla kuin minussa itsessäni :)


6.8.08

paperitähdet

En tiedä miksi pyörii ajatukset roskiksissa.
Aina vaan.
Tahtoo niistä kirjoitella.
Sen enempää, tai oikeastaan senkään vertaa, kantaa ottamatta mihinkään ulkomaalaisten vaali-asioihin nimenomaan tällä kyseisellä kuvavalinnalla -sillä tämä oli sattuman sanelema kuva, se olisi yhtä hyvin voinut olla kuka tahansa muu lehteen päätynyt naama
..tällä biopussikuvalla, jossa komeilee John Mckain haluan ryydittää epämuodostunutta ajatustani paperitähteydestä. Sikäli epämuodostunutta, ettei koko ajatusta oikeastaan ole vielä edes olemassa, tai itseasiassa ajatus on, mutta sen sanallistaminen on vielä prosessissa.
Mutta, että kyllä täytyy sanoa keskisuomalaisen olevan kelpo julkaisu esim. biopussiksi, sopivasti taiteltuna. Samaa mainiota kokoa edustaa toki moni muukin lehti, mutta meidän paperinkeräyspöntöstämme niitä harvemmin löytyy. Tuossa taannoin kun meillä vielä vipelti koiranpentuja niin tuli tutustuttua kesäistä lehdentilauskatkaisukuukauttakin aktiivisemmin lähialueen paperinkeräyspöntöt. Silloin huomasin omistusasunto-alueen pöntöstö löytyvän selvästi enemmän erinäisten harraste-alojen kirkkaita monivärijulkaisuja. Venelehtiä ym. Ne eivät ole järin käteviä pissa-alustoja, jos sellaista etsit!

Sopivasti taittelemalla saat biopussiisi vaikka Maria Shaparovan kuvan!

4.8.08

Bongaa dyykkari

Kuiva, omaa sukua seka



Kuvassa komeilee taloyhtiömme iso sininen, Kuiva, omaa sukua Seka.
Jo ennen Pönttöjuttua kiinnostuin suuren pönttömme sielunelämästä ja ruokavaliosta eritoten. Hänen sisältään on tullut kaivettua yhtä jos toista käytännöllistä aina lundia-lipastosta ikean kerrossänkyyn ja lstenpyörään. Tänään huomasin ilokseni, etten ole ainoa, joka suuren sinisen ruokavaliota tarkkailee. Bongasin saman dyykkarin pöntöltämme toista kertaa. Hän on selvästi itseäni aktiivisempi, -minä jaksan tarkastaa yleensä vain tuon lähipöntön, hän tekee kierroksia. Kummallakaan kerralla en ole nähnyt hänen mitään löytävän, joten en tiedä mitä hän pöntöistä hakee. Mutta hakee mitä hakee niin hyvä että hakee; etsivä löytää. Toisen roska on toiselle jotain muuta.

mikä lopulta tekee roskasta roskan? Tai liasta likaa? Rannalla hiekka on hiekkaa, mutta kodin lattialla likaa? Lautasella ruoka on ruokaa, mutta seinällä sotkua?

Kyllä isolle pöntölle mahtuu jakajia siinä missä pelureitakin!

1.8.08

Tuli juhlittua

Tuottajan pallin selkämys

Juhlimme pönttöjutun enskaria (hieman myöhässä) ja tuottajuuden siirtymistä Tuomiojärven rannalla pienellä hyvällä porukalla.





Tunnelma oli iloinen ja lämmin








Jossain vaiheessa, kenenkään huomaamatta, paikalle saapui Uimari. Ilmeisesti Uimari ui paikalle, rantautui huomaamatta ja sulautui atleettiseen jäsenistöömme vaikeuksitta


Uusi tuottaja sai tuottajan pallin ja käytännöllisiä apuvälineitä tehtävästä selvitymiseen, kuten suojalasit ja ongen. Siirtyvälle tuottajalle annettiin mahdollisuus kätkeä kasvonsa;) maaginen teatterin taikapala, jonka myötä voi aina astua teatterin hämäriin.



Suureellisia suunnitelmia tehtiin, kuten asiaan niin useasti kuuluu. Valmista radio-materiaalia tehtiin vajaan tunnin verran, mutta se ei jäänyt arkistoon vaan katosi eetteriin ja harmaiden aivosolujen pienen pieniin poimuihin.
Illan edetessä soi kitara ja peltikin soi eikä suinkaan ollut kiinni vaan mielenkiintoisesti epäkesko ja laulukonemaisesti muitakin soittimia soiteltiin


Itseni ja edustamani koneen puolesta kiitän läsnäolleita ja heidän perheitään tästä illasta rallien saastuttamassa jyväskylässä, jossa taas nähtiin että on mahdollista viettää hyvää ihmisten välistä aikaa ainakin kun ihmiset ovat hyviä.
Kiitos tästä hämärään painuvasta muistosta!

31.7.08

loma hiipii loppuunsa

Sen tuntee sisuksissa, vatsassa, jossain aivojen painekammiossa;
loma hiipii kohti loppuaan.
Oma persoona haalistuu, hakee taas itseään.
Maailman meno tuntuu oudolta ja vaikealta käsittää, vaikka haluaisi vain
olla osana sitä, kyseenalaistamatta sitä.
Tänään vielä lapsilla lomapäivä mumman ja ukin luona ja aikuisilla
Teatterikone-ilta hyvässä seurassa veden äärellä.
Voihan olla, että vesi muuttuu vielä viiniksi..

29.7.08

Mäki-matin meideni

Sain tänään totetettua yhden kesälomasuunnitelmistani. Mäki-matin puistossa oli heinä-hulina-päivä. sinne perheen kanssa ja Aaronmeiden setti pystyyn pajumajan vierelle. Kehittelin eilen uuden telinerakennelman irtosoittimilleni, joka toimikin kohtalaisesti. Ja kyllä siellä jokunen ihminen tuntui tykkäävän, että hyvä meininki oli! Sainpa melkein uuden lemmikin leopardista itselleni. (se oli aika kesy leopardi) Muutenkin tuntui eläimiä pörräävän ympärillä enemmän ja vähemmän. Oli kissaa ja hiirtä ja kaikenlaista. Kissalaulua kun ei repertuaarista vielä löytynyt niin sellainen piti siinä sitten vielä paikan päällä keksiä.
Ja vanhan sanonnan mukaisesti sai soittaja soppaa, vaikka tulikin paikalle kutsumattomana vieraana. Kahvilan äärellä ystävälliset puistoaktiivit piffasivat kahvit talon piikkiin koko meiden perheelle. Kiitos!

20.7.08

kuljailua

Luin appilassa etelä-karjalan sanakirjaa toistamiseen. se o iha miu kieltä! Siinä oli selitetty myös sana, jota olen pruukannut käyttää silloin tällöin -kuljailla l. kuljeksia, huvitella, laiskotella/ välttää työtä. Kuljailu on mukavaa! Se kuuluu kesään yhtä olennaisesti kuin loppuunpalamisen ainainen pelko kuuluu talvikauteen. ;)
Kuljailun taito on tärkeä taito joka lataa akkuja ja herättää näkemään ympäröivän maailman uusista kulmista.
Mukava oli taas kuljailla Joutsan kaduilla ja kujilla ja pelloilla, vaikkei sinne pellolle tosiaan enskarin jälkeen erityisen paljoa sitä yleisöä sattunutkaan kuljailemaan.
Tänä iltana lähden kuljailemaan jykylään ja annan kitaran laulaa-

16.7.08

Tilastoterveisiä Joutsasta!

Meillä on 5 esitystä täällä takana ja kaksi jäljellä.

Viime torstaina alkoi esitykset Hiekkalaatikkoperheen voimin, jota viimeksi oli esitetty Haapavesifolkissa peräti kahdelle katsojalle. Nyt pistimme vähän paremmaksi ja keräsimme 9 katsojaa. Perjantaina oli Pönttöjutun ennakko ja olimme kutsuneet sinne koekatsojia. Niitä saapuikin pellolle noin 30.

Lauantaina koittikin varsinainen ensi-ilta Pöntön osalta, joka oli osa Joutopäivien lastentapahtumaa. Se oli yleisömenestys, kuten Joutsan Seutukin kirjoitti ja paikalla oli noin 130 henkeä!

Eilen pääsimme taas hiekkalaatikolle ja katsojia oli 26, joka olio ihan kohtalaisesti, mutta enemmänkin olisi mahtunut. Tänään pönttöilimme 3 katsojalle ja se taisi olla kesäteatterin pohjat.

Saa nähdä miten huomenna ja perjantaina pönttöjen käy!

6.7.08

Tervehdys!

Aikaa kului tuokio ja toinenkin, mutta vihdoin osasin yhdistää itseni Sanakoneeseen. Hip!

Aaro ihan pahvina
Lasi ottaa tukea, Annun ilme kertoo kaiken...



Viikko tästä ja Pönttöjuttu on saatu ensi-iltaan. Perjantaina rantautuivat muut pöntöt (ohjaajakäsikirjoittaja mukaan lukien) luokseni Korpilahdelle. Partiomajassa treenattiin kevyen irroittelevasti perjantai-iltana. Läpimenon jälkeen irroiteltiin _k_e_v_y_e_s_t_i_ nuotion ja kitaran keralla. Tai näin ainakin kuvittelin, nimittäin lauantain läpimenon vaaransi täysin puun takaa kimppuuni hyökännyt Kankkusen Yrjö. Siinä sitten taistelin aamiaisen jälkeen pitääkseni ruuan itselläni, mutta Ykä oli vahvempi. Pöntöt kera Päivin sekä läpimenoa katsomaan pyydetyt Korpilahden kollegat joutuivat odottelemaan, kun allekirjoittanut kompuroi tantereella. Onneksi olivat ymmärtäväisiä ja ihastuttavaa pikku herjaa ohimennessään heittelivät. Biopöntöksi nimittelivät. :)
Loppu hyvin sitten kuitenkin. Läpimeno onnistui ja minäkin hengissä selvisin. Huh.
On meillä metsässä nuotiopiiri

Kiitos ja anteeksi.

31.5.08

LOMA!

Nyt se virallisesti alkaa meilläkin, loma! Hetki sitten kävimme poikamme kevätjuhlissa ja siitä ajattelen meidän perheen loman virallisesti alkavaksi. Ihana kevätjuhla! Minä vetistelin esityksille ja sille kuinka meillä kaikilla on oikeus olla sellaisia kuin olemme. On koskettavaa, kun ihminen omasta lähtökohdastaan tekee koko sydämellään esitystä ja nauttii siitä! Ja se suvivirsi virittää hienosti kesämielelle.

Viime kesä oli tiivistä harjoittelua ja esityksiä, siis työntekoa. Nyt on ihanaa, kun on aikaa tehdä kaikkea muutakin. Ei ole kuin pari hassua esitystä!

Hyvää kesää ja onnen täyttämiä rentoja hetkiä!

26.5.08

Yläkaupungin yö ja päivä

Kiitos kaikille meitä kannustaneille!

Niin sekin tapahtuma mennä hurahti ohi. Hyvä fiilis jäi kaikin puolin. Pönttöjuttu meni hyvin harjoitukseksi, mutta onneksi meillä on vielä harjoituksia ennen ensi-iltaa. Moirislammen spektaakkeli onnistui myös hienosti, paitsi allekirjoittanut onnistui siinäkin sähläämään (tästä joku ehkä osaakin päätellä että sähläsin myös Pönttöjutun läpimenossa...) vähän. Tässä muutama kuva Pönttiksestä ja samalla esitän aran pyynnön, että jos joku sattui olemaan Moirislammella kameran kanssa, olisi ihana saada kuvia jutusta, kun itse ei kuvia päässyt ottamaan. Kuvia voi laittaa osoitteeseen annu@teatterikone.fi!




23.5.08

Pöntöt Mäkimatissa

Tässä muutama kuva Päivin mainiosta puvustuksesta! Pöntöt vielä maalataan oikeisiin väreihin, että kierrättäjät osaavat laittaa oikeat roskat oikeisiin pönttöihin :)



Tässä kuvassa Rouva Tsutsunen soittaa Pahvin kitaraa Metallin (keskellä), Lasin (etualalla) ja Rullakon kompatessa.


Lasi ja Metalli.

Lasi ja Rullakko.


Huomenna siis Yläkaupungin yössä Pöntöt oikeissa väreissä kokonaisen läpimenon ajan. Tervetuloa katsastamaan!

20.5.08

Tiistai terveisiä

Madam Ambitus ja Mister Moderato vierailivat tänään Kaunisharjun päiväkodissa. Lappu, jossa oli paikan osoite oli unohtunut kotiin ja tietä jouduttiin kysymään useampaan kertaan. Meitä neuvoi useampi koulukyytiä odottava lapsi ja yksi perhepäivähoitaja katraansa kanssa. Löysimme ajoissa perille! Esitys meni mukavasti. Teimme laulun hiirestä, jolla ei ollut nimeä. Laulu loppui onneksi onnellisesti ja hiirivauva sai nimekseen KULTA. Meidät toivotettiin tervetulleeksi uudestaankin, jos tulee uusia lastenjuttuja. Mukavaa!

Viikonlopun Hiekkis meni hyvin. Harjoituksissa unohtuneet tekstin pätkät palasivat esityksessä mieleen ja yleisö vaikutti tyytyväiseltä. Olin lauantaina jotenkin tunneherkässä mielentilassa ja totesin useampaan kertaan miten onnellinen olen, kun saan tehdä näiden ihmisten kanssa töitä! Sellaista tunnetta toivoisi kaikille ihmisille.

Yläkaupungin yö lähestyy kohisten. Ensi yönä täytyy mennä Moirislammelle tarkistamaan kuinka valoisaa/pimeää on klo 00.01 ja harjoitella joitakin kohtia. Olimme siellä eilen tekemässä porukalla suunnitelmia ja heti juttu alkoi kasvaa, ainakin äänellisesti. Saa nähdä mitä lopputulos tulee olemaan. Pönttöjutun tekstiä yritän saada päähän, että se keikka lastenosuudessa sujuisi mutkattomasti. Kiva päästä testaamaan esityksen toimivuutta oikealle yleisölle!

Teatterikoneen tulevaisuus näyttää kaikin puolin valoisalta. Olemme käyneet monenlaisia neuvotteluita eri tahojen kanssa. Ehkä ne tuottavat jossain vaiheessa hedelmää, on ainakin jotain mitä kohti kulkea!

Ja vielä loppuun pieni mainos: Saimme Leivonmäen Kuhauksen porukan kanssa Suomen hevosen ensi-iltaan viime perjantaina. Siitä on tällä viikolla pari esitystä ja jo ensi viikon tiistaina viimeinen. Jos haluaa käydä katsomassa kannattaa toimia äkkiä!

15.5.08

Pöntön elämää

Meillä oli eilen Pönttöjutun harjoitukset ja saimme kokeilla ensimmäisen kerran miltä tuntuu näytellä pöntössä. Taitava lavasta-puvustajamme oli etsinyt materiaalin, joka on kevyt, ei mene sateessa pilalle, jota on helppo muokata ja joka jonkin verran joustaa. Pöntöt tehdään siis ohuesta patjamaisesta materiaalista. Näytimme varmasti nerokkailta ja olo oli myös nerokas. Aikaisemmin en ole ymmärtänytkään miten voi olla vaikeaa, jos tiputtaa jotain ja sitä on mahdotonta nostaa, koska olet pönttö! Kannet eivät olleet vielä valmiina, joten niitä paikkasivat ohjaajan jostain kaivamat sombrero-hatut. Muita näyttelijöitä ei voinut katsoa nauramatta.

Yläkaupungin yö on jo ensi viikolla, joten nyt pitäisi tankata ne repliikit kaaliin, että pöntöllä ei mene pupu pöksyyn ja kissa vie kieltä (outoja juttuja).

Lauantaina lisäksi on Hiekkalaatikkoperheen esitys Miiluteatterilla ja koska viime esityksestä on noin 3 kuukautta, tarvitsee niitäkin sanoja vähän kerrata. Joten nyt vaan tekstiä opettelemaan!

Toivottavasti nähdään jommassa kummassa esityksessä!

8.5.08

Pönttöjuttua

Harjoittelemme Teatterikoneelle uutta lastennäytelmää, Pönttöjuttu. Se kertoo roskapönttöjen elämästä roskakatoksessa. Katokseen on tulossa uusi hahmo Kartonki, joka pilottivaiheen jälkeen yhdistetään Pahvin kanssa. Pahvi ei tykkää aluksi tykkää ideasta, mutta silläkin mieli muuttuu... Näytelmässä on myös kierrätystä ja kaikkia sääntöjä halveksiva Karppainen, huononäköinen Rouva Tsutsunen ja peltipurkeista rakettia rakentava Romppainen.

Minä esitän Metalliroskista, joka on jämäkkä ja reilu pönttö. Minna on Lasi ja Pasi on Pahvi plus muut hahmot. Mika leikkii ohjaajaa. Kesällä Pasi ei ehdi esityksiin, joten Aaro paikkaa hänet silloin. Eilen treenattiin meidän olohuoneessa näytelmän kahta biisiä (Bio-pönttö on jatkuvassa käymistilassa musiikin suhteen). Aaro oli säveltäjän roolissa niitä meille ohjaamassa. Tarttuvia melodioita, kuten Lasikin kommentoi.

Kyllä on mukava tehdä taas uutta juttua tällä porukalla! Turhia ei pingoteta ja jokainen saa ideoida niin paljon kuin vaan keksii. Harjoituksia emme kovin paljoa ole halunneet sopia, että säilyy sellainen tekemisen meininki tai sitten olemme niin laiskoja, ettemme jaksa harjoitella ja kolmas vaihtoehto on, että olemme niin kiireisiä ettei harjoitusaikoja pysty enempää sopimaan, tiedä tuosta sitten.

Meillä on Yläkaupungin yössä la 24.5. klo 14.15 avoimet harjoitukset, jossa testaamme juttua yleisön kanssa. Tervetuloa Mäkimatin perhepuistoon katsomaan, miten näytelmä toimii. Siihen mennessä Päivikin on varmaan saanut puvustukset tehtyä, että pääsee sisäistämään tuon pöntön olemuksen paremmin. Virallinen ensi-ilta on Joutsan Joutopäivillä 12.7. MLL:n lastentapahtumassa.

4.5.08

kokoustusta

Niin se vaan on kevät.
Niin pitkällä, että kevätkokoustettiin Teatterikoneen kanssa.
Mukavaa oli. Enemmän tarvittaisiin vain aikaa, rahaa ja suhteita.
Muutekseen tämä ihanan kaunis vapaapäivä on kulunut mm. pihatöiden parissa. Pienelläkin pihalla piisaa hommia jos niikseen haluaa. Vielä riittää talvisista hiekotushiekkakasoista hiekan rippeitä ahkerilla pihasisustajille ilmaista materiaalia. Suosittelen!

15.4.08

Seuraa teatteri-ilmaisun ohjaajaa!

Minuun otettiin jokunen kuukausi sitten yhteyttä ja kysyttiin sopisiko tulla seuraamaan työtäni 3 päivän ajaksi. Minä suostuin. Seuraaja opiskelee samaan ammattiin Kokkolan ammattikorkeakoulussa ja tämä kuuluu heidän opintosuunnitelmaansa. Seuraaja yritti pysytellä viikonlopun kannoillani ja maanantai aamuna vielä muutaman tunnin. Tämmöisiä hetkiä piti sisällään teatteri-ilmaisun ohjaajan 3 päivää:

Lauantaina aamulla herätys siinä seitsemän maissa lasten toimesta. Aamupalaa ja yhdeksän aikaan hakemaan kollegaa kirjamessuille kaupan kautta. Kirjamessuilla yhteisosastolla Haihatuksen kanssa, pyöritettiin Teatterikoneen Elämyskonetta (kone jossa asiakas menee pieneen mustaan koppiin, valitsee 5 elämyksestä: näkö-, haju-, kuulo-, tunto tai makuelämys, haluamansa ja se toteutetaan hänelle usein silmät ja korvat sidottuna) yhteen asti. Siitä kiiruvilkkaa Kansalaisopistolle vahtimaan oppilaiden esitystä Mummun saappaassa soi fox. Sieltä takaisin messuille, jossa kuuteen asti. Sitten loppuillaksi kotiin lapsien äidin tarvetta paikkaamaan.

Sunnuntaina messuille kymmeneksi. Sitä ennen asioiden ennalta järjestelyä (kuka tekee mitä ja missä monelta). Messuilla melkein kahteen asti, sieltä taas esitystä valvomaan, jonka jälkeen esitys/prosessi puretaan sekä fyysisesti, että henkisesti. Opistolta purkamaan kirjamessuille Teatterikoneen osastoa. Siinä vaiheessa aikataulu onkin jo pissinyt kintuille ja niin pian kuin mahdollista suunta kohti Leivonmäkeä, Kuhauksen porukkaa ja näytelmää Suomen hevonen. Ohjaajan roolissa ilta kymmeneen ja lumisateessa autolla kotia kohti. Kotona yhdentoista aikaan.

Maanantai aamuna pitäisi lähteä Teatterikoneen keikalle Tikkakosken kirjastoon, mutta lastenhoitajaa ei näy missään. Pikainen soitto naapuriin ja tyttö sinne. Taas hieman aikataulusta myöhässä liikkeelle ja renkaat loskaa liiskaten kirjastoa etsimään. Joidenkin ohiajelujen jälkeen löytyy Tikkakosken kirjasto ja perillä ruhtinaalliset 10 minuuttia ennen esityksen alkua. Peruukki päähän ja esiintymään. Lapset keksivät ihmeellisiä lauluja ja naama näkkärillä kotiin. Loppupäivä onkin vapaa ja teatteri-ilmaisun ohjaaja nukkuu 2 tunnin päiväunet.

14.4.08

Tikiksestä terqt!

Täydellä kokoonpanolla kävimmä tänä aamuna tikkakosken kirjastossa pyöräyttämässä kadonneen laulun keikan. Jo kolmannen kerran ehdotettiin uudeksi lauluksi tuiki tuiki tähtönen. siitä muodostui kertomus tähdistä ja yönmaasta reggaen tahtiin.
Toisella kierroksella lähdettiin liikkeelle kanasta ja saatiinkin melkoinen tarina kokoon erinäisistä eläimistä ja jopa hirviöstä ja koirapoliisista joka ratkaisi kaiken parhain päin. Tämä tarina laulettiin tangona.
VAPAA_AIKAA
Aamuista keikkaa lukuun ottamatta on päivä tää tän maanantain vapaata aikaa. ja se on ihanaa! Järjetön ruuhka on ollut käynnissä nyt jo pidemmän aikaa ja nyt se alkaa pikku hiljaa helpottamaan.
Huomisaamuna täpsähtää toinen Aaronmeidenin keikka teatterilla. (kolme keikkaa sovittiin talolle ja ne on loppuunmyyty) Sen kanssa olis mukava lähteä kiertueelle sen verran mitä kykenee ajallisesti ison talon ulkopuolella toimimaan. Että jos kiinnostaa tilata aaronmeiden päiväkotiin tai vastaavaan niin viestiä tulemaan! Ja kirjamessuilla tuli taas mieleen se vanha kunnon vauvateatteri kun tapasin Soili Perkiön ja Hannele Huovin, jotka olivat vauvalauluja laulamassa. Pitäis vaan rakentaa oma vauvaohjelmisto. Noh,kaikki aikanaan.
Messuilla oli mukavaa. Toivottavasti saivat hyviä elämyksiä, ihmiset!

12.4.08

kaikellaista

Terve!
Yhtenä aamuna ei ollut kadonnut vain laulu, vaan myös madamen ääni. tilanne vaati erityisiä toimia. moderato sai paikata vaajakosken kirjastossa ambitusta. Ja mikä jottei! Hienostihan se meni, ensi´n laulettiin kissalaulu jossa oli myös koiria ja toisella kertaa veivattiin rokkia titi-nallesta joka potkutti afrikassa ja nosti pottuja imurilla.
MESSUILLA OLI HAUSKAA JAKAA ELÄMYKSIÄ!!!
Sunnuntaina jatketaan.... be there!

8.4.08

kirjastoauton..

..mukana kierrettiin jkln. maalaiskunnassa eilen etsimässä sitä kuuluisaa laulua.
Madame oli liikenteessä särkylääkkeen voimalla ja pyhän taiteen kannattelemana. Allekirjoittanut ei ole vielä romahtanut fyysisesti flunssan kierteeseen kuten niin monet muut. Oravasaaressa musisoitiin bussissa Museolaulu. Sitten ajaa köröteltiin bussin perässä haapaniemeen ja siellä mentiin ala-asteelle luokkaan asti ja laulettiin melkoista hevirokkia, biisin nimi oli Hä!

5.4.08

Enskaria pukkaa taas!

Isolla talolla täpsähtää kuka pelkää noitia enskariin nyt lauantaina klo 15. Noitapärinät on napanneet aimo annoksen blogituksestani kun olen kukapelkaanoitiapistecomissa ryhtynyt pitämään pojan blogia. Kyllä tässä on suhinaa piisannut kun on pitänyt samalla valmistella ke9.4. ensi-esityksensä saavaa lastenlaulukonserttia Aaronmeiden. Eilis-iltana ennakon jälkeen salamalöylyt saunassa ja lavasteita maalaamaan ja sieltä pensselit valuen kiireen vilkkaa releet päälle ja pääkirjastolle Runollista harjoituksiin.
Tein eilen vaihteeksi uuden aluevaltauksen. Vakiopaineessa oli älylän ehtoo ja siellä oli myös Teatterikoneen Runollista. Pääsin keikalle mukaan bongoistina. Tosi hyviä biisejä! Ainaki mu mielest! Hauskaa oli paiskoa bongoja, hyvä meininki!!! Muista esiintyjistä erityisesti Muuan mies-duo oli mieltä miellyttävää kuultavaa.
Jatkakaa keinumista vapaassa maailmassa!!!

3.4.08

Koiralandia kolisee kohta tyhjyyttä

Eilen haettiin lähtevistä pennuista toiseksi viimeinen. Tuleva viikonloppuna haetaan tekonimellä Pauliinaksi ristitty. Sitten se on ohi, tämä koiralandian taru.

Uskomatonta kuinka nopeasti tämä pari kuukautta vierähti. Voimakkaimpana hetkenä mieleen on painunut Piafin syntymä keittiön lattialle ja viime lauantain koirien uusiin koteihin muutto. Molemmissa hetkissä oli jotain kovin liikuttavaa. Hyvä, että koirat pärjäävät jo 8 viikkoisina itsekseen, näistä kauniista muistoista huolimatta mahtui mukaan myös tuskastumisia. Kuten hetki aamu kuudelta, kun 12 pentua talloo kakassa, kammottavassa hajussa ja haukkuu ruokaa herättäen koko muun talon väen... Onneksi ihmisellä on tapana unohtaa kaikki ikävät jutut ja muistaa vaan mukavat eli tuokin väsyttävä muisto unohtuu kohta ja olen teettämässä innoissani uusia pentuja. No, ehkä ei kuitenkaan.

Olen pitänyt ahkerasti yhteyttä uusiin koteihin ja kysellyt kuulumisia. En siis ole malttanut luopua tästä kasvattajan roolista vaan yrittänyt viimeiseen asti hallita tilannetta. Parasta voi toivoa, mutta pakko myöntää, että vastuu on nyt toisaalla. Luopuminen on vaan niin tuskallista. Voi meidän ihmislapsiparkoja, kun heidän aikansa koittaa lentää pesästä. Minä soittelen perään ja kyselen kuulumisia tuskastuttavuuteen asti. Onneksi siihen menee vielä reilusti yli kymmenen vuotta, ehkä olen rauhoittunut siihen mennessä.

Vielä tähän loppuun mainittakoon, että kahta pentua lukuun ottamatta saimme kaikki pennut tutuille tai tutuntutuille. Jäljelle jääneistä laitoimme lehteen ilmoituksen. Puheluita tuli parikymmentä. Kysyntää siis olisi ollut. Tämä vihjeeksi kaikille labradorin noutajan ja espanjan vesikoiran omistajille, että pistäkää kaksirotuisia pentuja tulemaan, ne menevät varmasti! Keksin rodulle jo uuden nimenkin labradorin vesikoira. Rekisteröitymiseen tarvitaan 200 samanrotuista. 10% on jo olemassa!

29.3.08

reggeokei

Terveiset työpaikkaruokalan nurkasta. tv:sta tulee luontodokumenttia ja stentofonista kuuluu aina joku eksyyn repliikkejä. Teatterikoneen "kotiteatterissa" on varmaan tilitys jo osittain alkanut. Siellä pönttöillään ja saunotaan ja sen sellaista. demosin ohjukselle paria pönttöjutun biisiä ja sain ne soimaan hienosti sitten täällä teatterilla.. :) Pienellä näyttämöllä pyörähti käyntiin yksinen. yhdeltä uudelta koiranomistajalta, joka siis haki meiltä yhden suloisen pienokaisen, jota marilyniksi kutsuimme, sain kipollisen viiriäisenmunia. Heti piti maistamani, että uskaltaako niitä raakana syödä. Paremman makuinen keltuainen kuin kananmunassa! Seuraavissa yksisen esityksissä riskilänmunia saavat siis tuurata viiriäisenmunat.
Kadonnut laulu
kävi pääkirjastossa tänään. Erilaista oli kun ei ollut päiväkotiryhmiä vaan yksittäisiä lapsia/perheitä. Tapahtumarikkaan jyväskylä-päivän satu-tunti-esitykseen ei valtavaa tunkua ollut. Niin vain kuitenkin laulu löydettiin, oikein komea reggae piirtämisestä. kiitos osallistuneille, vielä kerran!

27.3.08

Keljonkangas

Allekirjoittanut heräsi tänä aamuna pitkästä aikaa levänneen oloisena ja reippaana. Se on mukavaa, että näinkin voi olla! Pub sherwoodin naapuriin tuli mukavasti yleisöä molempiin esityksiin. Ensimmäisenä löytynyt laulu taittui lordimaiseksi rokiksi dinosauruksesta. esitys oli hurja, osaa pienimmästä taisi alkaa jo jännittää. Mutta liekö olleet eskarilaisia ne, jotka rokkia kuulla tahtoivat ja antaumuksella osallistuivat dinosauruksina karjuen. Toiseen esitykseen tuli yleisöä mm. näkövammaisten koululta. Poikamme rasmus ja ¨hänen luokkakaverinsa. Yleisössä oli paljon myös pieniä lapsia ja lauluksi muotoutuikin lastenlaulu kana kaakattajasta. lastenlauluille ominaiseen tyyliin yleisöä laulatettiin ja jäi kuulemma ainakin joksikin aikaa soimaan päähän. Tässä sanat keljonkankaan päiväkotilaisille, niin kuin lupasin: soinnut on A, D, A, D, A, D, G, A, D

¨kana on keltainen,
siivillä lentää se,
maatilalla,
häkissä kanalassa.

kana kaakattaja,
sanoo kot kot kot,
kana kaakattaja,
sanoo kot kot kot.

kun häkki avataan,
kana pääsee lentämään,
kana munii munia,
kananmunia.

kana kaakattaja,
sanoo kot kot kot...

kaverina kanalla,
on musta kukko,
ja tipuja poikasina,
ne yhdessä kotkottaa.

kana kaakattaja,
sanoo kot kot kot...

26.3.08

Koiralandian viimeiset hetket


Kohta tämä näky on vain muisto. Yksi pentu on jo lentänyt pesästä. Vilma (ent. Nuppu) haettiin viime perjantaina. Uskalsin laittaa sen matkaan, kun uudessa kodissa oli labbisisoveli lohduttamassa.

(Tiedoksi sille, joka tulee hakemaan "nuppua", jolla on tassussa valkoista, se olikin Tara ja tiedoksi niille kenelle Taraa kaupittelin sen oikea nimi onkin Pauliina. Olihan varmasti tarpeeksi sekavaa, mutta antanette anteeksi, kun kuitenkin 12 on aika monta jotka voi sekoittaa keskenään!)

Nopeasti nämä kohta kahdeksan viikkoa ovat menneet. Viimeisinä viikkoina kasvattajassa on alkanut tuntua väsymyksen merkkejä. Varsinkin eilen oli hermot koetuksella kun koirajoukko oli päättänyt muiden poissaollessa vapautua vankilastaan ja pistää paikat sekaisin; kakkaa oli joka puolella, lasten kengät ja kaikki mahdolliset lattialle unohtuneet lelut sun muut oli käsittelyssä ja yksi koira yläkerrassa uikuttamassa. Koirien kanssa pätee sama kuin ihmistenkin: joukossa tyhmyys tiivistyy!

Suurin osa pennuista lähtee lauantaina uusiin koteihin. Tänään keskiviikkona on vapaana vielä kaksi pentua, Marilyn (isänsä ihana karvanaama) ja Utu (söpöliini!). Toivottavasti heillekin löytyy hyvät kodit, mielellään lähiaikoina :). Nyt odotan jo lauantaita kiivaasti, mutta voi tulla tippa linssiin, kun pennut oikeasti lähtevät. On niistä ollut niin paljon iloakin! Enkä kaikesta kakan hajusta huolimatta vaihtaisi tätä kokemusta pois. Jos tämä olisi amerikkailainen elokuva näytettäisiin nyt pätkiä minusta pentujen kanssa eri vaiheissa tyyliin syntymä, hellittely hetkiä, ulkona lumessa leikkimistä ja taustalla soisi haikea musiikki ja viimeiseksi hetki milloin koirat lähtevät, jolloin kaikki katsojat alkaisivat itkeä...

Nyt lopuksi iloisempiin aiheisiin. Meille jää yksi pentu, se Piaf joka syntyi viimeisenä keittiön matolle. Aaro teki koirista laulunkin. Jos olisimme tietokoneiden ja muiden laitteiden kanssa fiksumpia sen voisi laittaa tänne, luulisin, mutta emme ole joten te joudutte kuvittelemaan Aaron kitaran kanssa laulamassa Lunan lapsista.. Ja vielä viimeiseksi pahoittelut ettei uusia kuvia koirista ole ilmestyt, mutta tuon edellä mainitun asian vuoksi en saa laitettua kuvia koneelle, kun sen muisti on täynnä. Mutta odotan, että joku fiksu ystäväni auttaa meidät pulasta ja voin laittaa vielä viime viikkojen parhaat kuvat tänne muistoksi. Siihen asti siis. Hei.

Läpi tuulen ja tuiskun

Saavuimme säynätsalon kirjastolla jokusen minuutin myöhässä. Olivat kuulemma pitäneet omia esityksiä sen aikaa. Hienoa aloitteellisuutta! Vaihdoin moderaton kamat päälle uudessa autossa, hyvin mahtui vaihtamaan.. sitten vain suoraan asiaan ja hienostihan se meni. Lauluksi ehdotettiin tuiki, tuiki tähtönen -joka muotoutui meillä muotoon ; Tuiki tuntematon tähtönen. siitä saatiin keinuva valssi laulettua. Vasta ekan setin jälkeen pääsin tutustumaan kiertueemme tähän mennessä tyylikkäimpään pukuhuoneeseen. Galleria. Tyylikästä. Siellä oli Alvar Aalto companyn piirroksia elikkäs luonnoksia säynätsalon asemakaavasta ynnä muusta. Toiselta yleisöltä löytyi uuden laulun aiheeksi suru. koskettava aihe, tilanne oli kaunis ja herkkä. Surusta syntyi kaunis laulu ja sitä tehdessä oli niin hauskaa, että välillä viiksetkin tuli ajettua pois. Ne kyllä kasvoivat pian takaisin. Säykin keikka oli keikkana mitä mainioin, sitä vain varjosti kiire mennen tullen. Onneksi kiire ei kuitenkaan hiipinyt itse esityksiin. Jokunen statisi kyllä hiipi lavan poikki, heillä oli kiire, eivät ehtineet edes esiintyjäkaksikkoa katsomaan saati auttamaan ;)

25.3.08

Celtic hill

Pääsiäistauon jälkeen laulua etsittiin keltinmäen kirjastosta. Yleisöä oli reilusti molemmilla kerroilla paikalla ja hauskaa oli. Ensin löydettiin viidakko-rokki-poppi-kappale viidakon tiikeristä ja toisella kertaa löytyi tango susta ja musta joka kertoi ystävyydestä. nähdään kirjastossa!!!

20.3.08

Säveltaidetta Halssilassa

Oma lähikirjasto sai tänään tuta millaista on kun mr. Moderato ja madam Ambitus saapuvat esiintymään. Yleisön joukossa oli tuttuja naamoja jo harjoitusesitysten ajalta kun kadonnutta laulua treenattiin teatterikoneen kotiteatterissa. Alku-aamu-yleisölle veivattiin bluesia pupusta ja munasta. Kakkos-yleisölle esitettiin suomalaista kansanlaulua koivusta.

Itselleni tämä on mainiota harjaantumista Aaronmeidenin keikkoihin, jotka ovat kaupunginteatterilla huhtikuussa kolmena aamuna. Niissä esityksissä on kyllä laulut valmiina ja nuotit mielessä, mutta ylipäätään päästä kontaktiin lapsiyleisön kanssa on tärkeää, ettei ihan kylmiltään joudu tuon omalaatuisen yleisöryhmän ääreen esiintymään.

Lastenkulttuuriin painottuu nyt jotenkin kummasti monet jutut. On kadonneet laulut ja aaronmeidenit ja kuka pelkää noitia tulossa ensi-"iltaan" huhtikuussa ja pönttöjuttu joutsan joutopäivillä ja sitten vielä aaronmeidenin ja jujupoksin joutopäiväkeikka. Aika aikansa kutakin ja kaikelle on aikansa. Tämän aika on näköjään (ainakin) nyt!

19.3.08

Huhtasuon Robin Hood!

Tänä kauniina keväisenä aamuna suuntasimme huhtasuon kirjastoon etsimään kadonnutta laulua. Ensimmäisen n. kymmenhenkisen yleisön kanssa löysimme ajankohtaan sopivasti pääsiäislaulun jossa yhdisteltiin haasteellisesti tyylilajeina tangoa ja rokkia. Toisen yleisön kanssa päädyttiin laulamaan robin hoodista ja tontusta ja leo bardista ja robin hoodin tyttöystävästä nimeltä sika. hauska ralli syntyi siitä. Tokan esityksen lapset olivat suurelti eppu-luokkalaisia, eli vanhempia kuin aiemmat lapset yleisöissämme. Eppu-luokkalaiset tuntuivat olevan aivan mainio kohderyhmä tälle esitykselle. Keikan jälkeen juotin kahvit ja todettiin, että mukava olisi tehdä lisää näitä kirjastokeikkoja. Pittääpä suunnitella..

18.3.08

Terveiset Lohikoskelta!

Lohikosken kirjastossa käytiin taas etsimässä kadonnutta laulua. Ja sieltähän löytyi rokkenrolli prinsessa ruususesta ja toisella kertaa löytyi bluesia hämähäkistä joka osasi lukea. Konsepti kehittyy koko ajan ja vaikka kehitystä tapahtuu on hauska, että esitys on kuitenkin joka kerta erilainen vähintään yleisön antamista ajatuksista johtuen. Vielä ehdit katsomaan, vaikka useamman kerran.
Saatiin myös ammattilaisapua uuden kirjallisuuspiirikirjan valintaan, kiitoksemme!

17.3.08

Laulu katosi -ja löytyi!

KIERTUE AVATTU!

Kadonnut laulu aloitti kiertueensa tänään maanantaina tourulassa YLEn studiosta. radiokeskisuomipistefi -kulttuuri -"teatterikone taikoi laulun moposta ja possusta". jos kiinnostaa niin kaiva juttu esiin (itse en tekniikan ihme kun olen, saanut kuunneltua, mutta eipä tuo haittaa -olin itse paikalla).
Studiolta Kortepohjan kirjastoon, jossa kaksi ensimmäistä varsinaista esitystä. Pääsiäisviikon runsas ohjelmatarjonta päiväkodeissa verottaa kuulemma yleisöä kirjastojen satutunneilta. Mutta kyllä molempiin esityksiin yleisöä tuli. Toiseen enemmän kuin ensimmäiseen. Ensin laulettiin leivonnasta ja virpomisesta ja toisella kertaa syntyi ruokalistalaulu. Jo nyt ovat esitykset tuoneet lisää syvyyttä ja ymmärrystä tekijöilleen. Hyvillä mielin kohti huomista lohikosken keikkaa ja muita tulevia! Madam A. ja mr. M.

14.3.08

Viisi ja puoli viikkoa Koiralandiaa takana ja muutama edessä

Aika on mennyt hurjaa vauhtia. Työtä on pennuissa riittänyt, mutta on ne hauskoja! Viimeaikaisia kuulumisia: ulkona käynnit, hampaiden tulo, riehuminen, haukkuminen, kaiken pureminen, "kuka on johtaja" -kokeilu ja monet muut temput.
Pennuista seitsemän on varattu ja viisi vielä ilman kotia. Katsotaan vielä muutama päivä ennen kuin laitetaan lehteen ilmoitus, olisi kiva kun pennut menisivät joillekin jonka joku tuntee :)
Tässä tänään otettuja kuvia, jotka puhukoot minua paremmin...


Ruokailua odotellessa... Pennut ryntäävät laatikkonsa seinustaa vasten kuonot ojossa. Tassu istuu taustalla.


Ota minut! Ota minut!


Hei, me kiivetään syliin ja syödään sukat!



Hullu emäntä työntää käden suuhun, että hampaat näkyy.

Kuinka Kadonnut laulu löytynee Radio Keski-Suomesta ma 17.3. klo 7.40

Puhelin soi juuri kun olin nostanut puolet koirista emän tissille ja juoksin kiireellä yläkertaan. Toimittaja soittaa radio Keski-Suomesta ja kysyy pääsemmekö Aaron kanssa maanantai aamuna studioon kertomaan Kadonneesta laulusta ja tekemään yhden biisin toimittajan keksimistä esineistä ja sanoista. Pääni alkoi raksuttaa hurjasti. Ensimmäinen esitys alkaa klo 9 Kortepohjassa, Pepille tulee hoitaja klo 8 ja Rassen taksi lähtee klo 7.40. En pysty käsittämään yhtälöä, vaan pyydän toimittajalta lisää ajattelu aikaa. Soitan Aarolle. Ei vastaa. Soitan Terveystuvalle, josta Pepille on tulossa hoitaja. Ei vastaa. Koirat ovat karanneet ja pissaavat ympäriinsä. Peppi hoitaa koiria yksivuotiaan antaumuksella, niin että ne vikisevät kivusta. Pysähdyn. Hengitän. Vaihdan uudet koirat tissille ja eristän ne niin ettei yli-innokas hoitaja pääse niihin enää käsiksi. Soitan naapurille. Esitän sekavan tilanteen ja hän sanoo: "minä voin auttaa". Yritän pyristellä vastaan esittämällä muutamia aikataulullisia ongelmia. Hän sanoo: "odota hetki", kysyy ohi puhelimen toiselta ihmiseltä ja vastaa minulle: "kaikki onnistuu". Lähes itken onnesta. Nostan loput koirat takaisin karsinaan. Soitan toimittajalle, että juttu onnistuu ihanan naapurimme ansiosta ja pääsemme tulemaan.

Kiitos teille kaikille rakkaille ihmisille, jotka teette meidän työmme ja elämämme mahdolliseksi!

Olipa mukavata!

KIITOS LÄSNÄOLLEILLE!
Jyväskylän kulttuurikeskus Vakiopaineessa oli torstaina tunnelma herkässä. Truba-tyyppiselle keikalle tuli varsin mukavasti väkeä ja sirkushuvit tuntuivat uppoavan kansaan. Lähtökohtana oli muun muassa tehdä kerrankin rohkesti Taidetta. Ja se onnistui ;) eläväinen yleisö ehti tuoreeltaan keikan kulun aikana kommentoimaan menoa mm. dadaksi. Kiitos!
Vastaanotosta otettuna olen varma, ettei tämä jäänyt myöskään mr. Sledin viimeiseksi esiintymiseksi. Kuka tietää jos vaikka Sled lähtisi pyrähtämään muassani tampereella joskus tulevaisuudessa. Joskus näyttelijäelämä antaa tyydytyksen olemassaololle!

4.3.08

Puheenjohtajan kuulumisia

Madam Ambitus.


Blogin jutuista päätellen olen elänyt vain koirankakan hajusta huumaantuneena, mutta on Koneen puheenjohtajan elämässä muutakin tapahtunut:

- Teatterikonetta on kehitetty Jykesillä ammattilaisten voimin (tuloksia alkavat näkymään pikkuhiljaa, kehitellään, kehitellään)
- Metsähallituksella on käyty neuvottelemassa vaellusnäytelmästä Leivonmäen kansallispuistoon
- Pönttöjutun (näytelmä kiusaamisesta ja kierrätyksestä) harjoituksia aletaan käynnistellä
- Runollistan lämmitystreeni aikaa Älylän ehtoota varten etsitään
- Hiekkalaatikkoperhettä neuvotellaan Joutsan Joutopäivien lisäksi myös Haapavesi folkkiin
- henkinen valmistautuminen Madan Ambitukseksi on alkanut, reilun viikon päästä pääsee Madan Kadonneessa laulussa irti...
- Ad*Astran näytelmänkirjoituskilpailun satoa on arvioitu 15 kappaleen verran, tulokset julkistetaan Naistenpäivänä
- Kansalaisopistoon syntyy Sirkku Peltolan näytelmä Mummun saappaassa soi fox (ensi-ilta 5.4.)
- Leivonmäellä harjoitellaan Sirkku Peltolan näytelmää Suomenhevonen ja sen ensi-ilta on toukokuussa

Tässä oli äkkiseltään päällimmäiset ja paljon muutakin on olemassa, mutta pidetään ne vielä liikesalaisuutena!

Ja nyt takaisin todellisuuteen ja Koiralandian kakan hajuun...

p.s. Jos tunnet jonkun rikkaan mesenaatin voit vinkata tähän suuntaan, siis Koneen, tai miksei meille kotiinkin...

p.p.s. Ja on niitä koiriakin vielä muutama vapaana, toivottavasti ei VAPAANA! Ryntää alakertaan.

2.3.08

Koiralandian kuulumisia




Neljä viikkoa on vierähtänyt. Koiravauvat ovat jo leikki-ikäisiä, touhukkaita karvapalloja. Viikko sitten hoideltiin ensimmäinen manikyyri, olikin hommaa, että sai 48 tassusta kynnet leikattua. Viime sunnuntaina siirryttiin myös kiinteään ruokaan. Siinä ei kauaa koirat ihmetelleet, kun lautanen turvotettua kuivamuonaa laitettiin eteen; kaikki hyökkäsivät ruuan kimppuun hännät vipisten. Ei mitään rauhallista maistelua ja totuttelua vaan suoraan asiaan!

En jaksa lakata hämmästelemästä miten nopeasti koirat oppivat ja kehittyvät. Muutama viikko sitten ne vasta avasivat silmänsä ja opettelivat kävelemään. Nyt kuuluu haukkua ja murinaa, kun koirat harjoittelevat leikkimistä ja saa hampaan alut nilkkaansa papereita vaihtaessaan. Papereita saakin vaihtaa suhteellisen usein, kun joku 12 kakkaa koko ajan...

Melkein kaikille pennuille on jo tuleva koti tiedossa. Muutama perhe on käynyt vauvoja ihastelemassa. Koiran valitseminen on kyllä vaikea homma. Varsinkin kun tulee katsomaan niitä pieneksi hetkeksi ja kaikki näyttävät melkein samalta ja tuntuvat yhtä pörröisiltä. Olemme miettineet, että jäisikö vauvoista joku meille asumaan. Että pitäisi varata niistä se kaikkein ihanin tyttö. Mutta se on mahdotonta. Toisena päivänä joku toinen tuntuu ihanalta ja toisena joku toinen ja kolmantena ei enää muista kuka oli kuka. Ja vielä kun on lomasta niin väsynyt, ettei muista omaa nimeään on parasta mennä nukkumaan...

18.2.08

Koirista sen ajankulun huomaa!

Teatterikone täyteisen viikon lopulla, lauantaina, lähdin kukonlaulun aikaan ajamaan kohti Helsinkiä. Matkalla sain tekstiviestin, jossa luki: "Piaf, Frank ja joku muu katselee mua yhdellä avonaisella silmällä... Utu, silmät auki. Askeleita..." Hetken kuluttua tuli uusi viesti: "Nyt ne kaikki kävelee!" Sydämeni kääntyi ympäri ja melkein autokin, että nämä mullistavat asiat tapahtuvat juuri silloin, kun en sattumoisin ollut kotona! Onneksi koiravauvoilla oli silmät vielä auki, kun sunnuntaina palasin ja askeleetkin onnistuivat. Haparoiden tosin.

Otsikkoon viitaten, olen useamman kerran kuullut ja itsekin ajatusta käyttänyt, että lapsista ajankulun huomaa selvästi. Lapset kasvat niin nopeasti ja muuttavat ilmettään. Mutta koirista sen vasta huomaakin. Kaksi viikkoa on mennyt syntymästä ja jo ensi askeleita ihmetellään. Ihan hyvä, että ihmislapset kasvat hieman hitaammin, vaikka välillä olenkin unelmoinut, että hekin lentäisivät pesästä jo kahdeksan viikon ikäisinä...


Luna kaksiviikkoisten pentujen syötävänä.



Ensiaskeleita...

Silmät auki maailmaan.


Näillä eväillä kasvaa isoksi!



Viime viikko oli Teatterikoneen kannalta erityisen tehokas ja suuntaa antava. Olimme tuottajien (nykyisen ja tulevan) kanssa Jykesin yritysneuvonnassa miettimässä Koneen tulevaisuutta. Mielettömiä visioita alkoikin pyöriä mielessä. Kävimme myös keskustelemassa mahdollisista yhteistyö kuvioista kaupungin omistaman teatterin kanssa. Ei meille sielläkään heti ovea näytetty. Ehkä meidän Koneemme vielä saa isomman moottorin ja käy kuuluvammin. Aika näyttäköön. Hitaampikin kehitys riittänee, ei tarvitse koiranvauhtia tämän kuvion edetä...

17.2.08

Aina on Aikaa!

KYLLÄ KYLLÄ KYLLÄ!!!

Sanoilla ja ajatuksilla on suuri merkitys
mielentilaan ja jaksamiseen.
Itsensä voi hymyillä onnelliseksi! KYLLÄ!







Kyllä-sanan mahtavaan voimaan ajttelin luottaa tulevassa vakkari-esityksessänikin. Sen rakentuminen on vielä keskeneräistä ja, kyllä, epäilyksen hetkiäkin on ollut, mutta, kyllä, uskon sen toimivan!




-Daryl, Shakespeare Haliwuudissa


Isolla talolla on tullut naamaa väännettyä jokusen kerran sitä raportoimatta ;) Jännästi alkaa mieltä kutkuttaa mahdollisuus täydellisestä taiteellisesta vapaudesta ja itsenäisestä keikkailijan elämästä -juuri samoihin aikoihin kun on saanut puheen tasolla sovittua toistaiseksi voimassa olevasta sopimuksesta...
Onneksi kitaroinnista ja tavallaan keikkaelämästä saa pikkaisen makua Vakiopaineen keikan, Aaronmeidenin ja Kadonneen laulun kirjastokeikkojen myötä.
Kyllä tämä tästä.
KYLLÄ KYLLÄ KYLLÄ!!!

11.2.08

Koirankasvattajan ensimmäinen viikko

Viikko sitten maanantaina pötkähti viimeisin pennuista tähän maailmaan. Siitä on nyt viikko. Ensimmäisenä syntyneellä Helmillä on yksi päivä enemmän elämää takana ja muutamalla muulla sunnuntaina syntyneellä.

Päätimme antaa koirille "työnimet", että niistä olisi helpompi puhua. Muutamalle koiralle on jo omistajat tiedossa ja he ovat antaneet omille lapsilleen nimet. Minulla oli tarkoitus laittaa tähän kaikkien vauvojen kuvat ja nimet. Mutta kun otin kuvia, sekosin laskuissa ja en enää tiedä kuka missäkin kuvassa on, joten jätän sen myöhemmäksi. Nimet voinen paljastaa syntymäjärjestyksessä he menevät näin: Helmi(omistajan antama nimi), Tara (hattaran näköinen merkki kaulassa, siitä lyhennys), Xena (koko musta taistelija), Marilyn (huulipunaa ja kynsilakkaa), Pauliina (isänsä Paulin näköinen), Utu (usvaa rinnassa), Santtu (omistajan nimi), Nuppu (herttainen tyttö), James (valkoinen kravatti kaulassa), Tassu (valkoista tassuissa), Frank (koko musta komistus) ja Piaf (pieni varpunen, joka selviytyy ja kasvaa kuuluisuudeksi).



Muutama lähikuva Santusta.



Marilyn haukottelee.


Tassu. Porukan pienin, lähes 200g kevyempi kuin isoimmat sisaret.


Koiravauva näkee unta tissistä.


Kasa koiria.



Ammeellinen koiria.



Kaikesta huolimatta olen pystynyt yhdistämään koirankasvattajan, työssä käyvän kotiäidin ja teatterintekijän elämät ihan hyvin yhteen. Ehdimme jopa kuvata promokuvia armaan puolisoni kanssa tulevaa lasten esitystä varten meidän pihassa. Naapuri kertoi, että ohikulkevat teinit olivat jääneet kikattelemaan meidän hullulle touhulle. Mutta olimme niin keskittyneitä itseemme, ettemme huomanneet mitään. Haukkumisiin!

Dogimaa

Kun tähän leikkikenttään lisätään 12-osainen palapeli kaikkine karvoineen ottaa aikansa ennen kuin saa juonesta kiinni. Minäkin vuorotyöläinen joka jo pentuja edeltävässä elämässä muistan kokeneeni jatkuvaa univajetta alan pikkuhiljaa menettää otetta punaisesta langasta. Väsymyksestä huolimatta jaksoin kokea jyväskylän yötä tuossa taannoin. Väsymyksestä johtuen en sentään viimeiseen pilkkuun asti. Nyt kun olen ehtinyt tätä nimenomaista lausetta ehtinyt miettiä siinä mihinkään päätymättä, tullen keskeytetyksi sanattomasti höpöttävän ulkoilmaa kaipaavan tytön toimesta jo useampaan otteeseen totean, ettei kannata liikoja yrittää vaan hyväksyä tanssiinkutsu, vaihtaa ulkovaatteet ja siirtyä ulkoilman pariin.
onneksi näyttelijöilläkin on joskus vapaapäivä.

5.2.08

Terveisiä koiralandiasta!





Viimeiset kolme vuorokautta ovat tuntuneet viikoilta! Teatterikoneelle syntyi sunnuntain ja maanantain aikana 12 uutta koiramaskottia. Hieman taustaa valottaakseni, meillä on perheessä labradorinnoutaja Luna. Luna otettiin alun perin terapiakoiratarkoituksessa pojallemme, mutta terapia unohtui ja saimme perheeseen yhden lapsen lisää. Ajattelimme teettää Lunalla pentuja, kun elämämme on muuten niin seesteistä (tämä on ironiaa!) ja isäksi saimme Pauli-nimisen espanjan vesikoiran. Teatterikoiraksi Luna on joutunut olosuhteiden pakosta ja enemmän ollut maskotin roolissa. Tosin yksi yleisökohtaaminen Lunalla oli esityksessä Salaisuuden vartija. Se karkasi Joutsenlammen taukotuvalta ja tuli kesken kohtauksen näyttämölle. Siinä oli pokassa pitämistä!

Lunan synnytys alkoi 4 päivää ennen laskettua aikaa, eikä dramatiikaltakaan säästytty. Varsinainen synnytys kesti sunnuntai iltapäivästä maanantai aamuun. Luulimme, että viimeinen pentu olisi ollut yöllä kolmen aikaan kuononsa maailmaan pistänyt nro. 11. Mutta maanantaina, kun olimme aamupalalla tipahti vielä keittiön lattialle yksi koiravauva. Siinä tipahti puurolusikka hämmästyksestä suusta yllättävän käänteen johdosta. Koirallamme on siis hyvä dramatiikan taju. Ja muutenkin osasi teatterikoira synnyttää sopivasti sunnuntaina, että oli isännälläkin vapaapäivä. Eli nyt vaan suunnittelemaan esitystä, jossa on pääosassa koiria. Ei tule heti muita koirarooleja mieleen, kun 102 dalmatialaista, mutta aika monta tuplaroolia saisivat pennut tehdä ja niiden karva pitäisi värjätä, joten jatkan miettimistä. Voisin tietysti myös yrittää rahastaa tällä koiralandialla ja periä pääsymaksua pihan lapsilta, jotka haluavat tulla vauvoja katsomaan. Niillä senteillä sitten voisi rahoittaa Teatterikoneen toimintaa ja tehdä jonkun hienon koiramaisen esityksen... tai ehkä minun kannattaa vaan nyt lähteä nukkumaan, että jaksan antaa pulloa pennuille jatkossakin.