22.11.13

Muina hahmoina.

Moi!

Puran tuntojani blogiin. Istuskelen Haapaniemeläisessä kerrostalokolmiossa ja jännitän kuin arvonsa tunteva taiteilija ainakin.

Olen n. tunnin päästä menossa olinpaikaltani kilometrin luoteeseen, Savutuvan apajalle. Tänään on Teatterikoneen ja Savutuvan apajan yhteistyön ensi-ilta. Itse esiinnyn paikan päällä osana Savutuvan apajan possujuhlaa, johon on tänään kerääntymässä kunnioitettava n. 170 hlö:n ryhmä.

Hahmoni on paikallinen torppari. Toimin illan aikana eräänlaisena juontajana ja ihmisten viihdyttäjänä, sekä tunnelman ylläpitäjänä, osana paikan porukkaa. Saapa talonväki keskittyä siihen olennaisimpaan, eli syömä- ja juomapuolen järjestelyihin. Tätä yhteistyötä on kehitelty jo hyvän aikaa. On käyty Annun kanssa syömässä Apajan possua, testimielessä ja hyvää oli. Paperit on täynnä luonnosteluja ja valmiimpiakin ideoita ja nyt yht´äkkiä onkin ensi-illan aika. JÄNNITTÄÄ!

Aion täräyttää paikalle ja jättää Aapo Orasen portille odottelemaan. Savutuvan apajan tunnelmallisella piha-alueella ja rakennuksissa on tänään nähtävissä vain ja ainoastaan Sulo-Onni niminen kaveri. Vetelen muina hahmoina pitkin maita ja mantuja ja nautiskelen tilanteesta. Illan "esitys" perustuu pitkälti improvisaatioon. Toki jutulle on käsikirjoitettu muoto ja tietyt asiat siellä aina on mukana, mutta kahdessa salissa kinkeröivä 170 ihmisen joukko asettaa keikalle omat haasteensa. Mutta eipä mitään, minä otan ja viihdytän ne kaikki pikkujoulutunnelmaan.

Meikäläistä on työelämässä siunattu monipuolisilla töillä. Kävin taas ammatillisesti vieraissakin ja esitin perinteistä puheteatteria etelä-suomessa. Sieltä palasin jo hitiksi muodostuneen Jalat alta! - esityksen pariin rakkaiden kollegojeni kanssa ja nyt olisi tarjolla hahmokeikka kitaroineen päivineen. Tylsää hetkeä ei ole. Koulutukset, esitykset, laulukoneet, lastenmusa ja kaikki muut. Teatteriahan se on kaikki ja mikäs tätä on tehdessä, kun me tämä osataan.

Lällällää :)

Wish me luck!

-Aapo

15.11.13

Teatterikäsityöläinen muistelee

Tuli ihan sellainen käsityöläisfiilis.

Teatterikäsityöläinen.

Keski-Suomen sydänlapset- ja aikuiset tilasi nukkesairaalan yhteyteen esityksen Päivän Lehti. Nukkesairaalassa hoidon kohteena ovatkin vaihteeksi nuket ja nallet, joten lapset pääsevät tekemään erilaisia juttuja ja kisailemaan mm. pyörätuolirallissa. Tapahtuman päätteeksi Toimittaja Vuotila toimittaa vielä Päivän Lehden.

Naksuttelin reikiä sanomalehteen sydänleikkurilla, siis leikkurilla joka jättää sydämen muotoisen reiän ja tekee täten myös pieniä sydämiä. Sitten tajusin, että entinen paperimekko on kiertueella repeytynyt ja ryvettynyt, joten askartelin uuden. Design on paljon ilmavampi kuin entisessä uuden reikäpaperin ansiosta.


Itse lehti piti ajanmukaistaa sisällöltään ja tietenkin tulostaa, leikata ja taittaa, eli taitella.



Paperitöiden jälkeen heräsi vielä into sisustaa esityksessä käyttämääni laatikkoa. Viritin kattoon lampun joka vaihtaa väriään. Kyllä nyt kelpaa.

Siellä minä sitten illalla istuin laatikossa ja fiilistelin kun valo vaihtui.
Hauskaa on askarrella. Tämän jutun yhteydessä sitä tuli joskus tehtyä paljonkin ja se onkin muotoutunut osaksi esitykseen valmistautumista. Jokainen lehti jonka jaan on käsin taiteltu. Pieni asia. Niistä koostuu kokonaisuuksia.

Eilen kokoonnuin työryhmän kanssa (siis yksin) ja tein kaksi läpimenoa kävellen ja muistellen. Ruokatunnilla muistelin vielä alkuperäistä harjoituskautta ja ai, että kun ´meillä´ oli hauskaa!
Tänään kävin siivoamassa lavan jolla esitys huomenna on ja tutustumassa muutenkin tilaan.
Ja huomenna Toimittaja pääsee pitkästä aikaa hommiin :)

Toimittajista puheen ollen, pääsin yhden toisen keikan yhteydessä vetämään paneelikeskustelua, johon otti osaa toimittaja Outi Parikka ja oli hieno nähdä miten kokenut toimittaja osaa vastata melko vähäpätöiseen kysymykseen monipuolisesti ja osuvasti.

Voikohan näyttelijä olla yhtä hyvä katsojana kuin toimittaja haastateltavana?

AAro
 

7.11.13

Parisuhde minuutissa

Meillä on tällä hetkellä esityskausi käynnissä Jalat alta - pariterapiaa nimisestä näytelmästä. Esitys kertoo erilaisista parisuhteista ja pohtii sitä miksi ihmiset eroavat.

Jokainen näyttelijä kirjoitti ja ohjasi näytelmään osioita, jotka nivottiin yhteen ja nivomisvaiheessa vielä kirjoitettiin vähän lisää kollektiivisesti. Tekovaiheessa pelotti, että tuleeko tästä tolkullista katsottavaa vai mennäänkö kunnolla metsään. Ja niinhän se on aina, ei sitä tiedä ennen kuin yleisö on nähnyt esityksen ja heidän reaktioistaan voi päätellä miten kävi.

Meille on kävi todella hyvin ja esitys on saanut katsojilta ylistävää palautetta. Olemme kyllä tätäkin tehdessä laittaneet itsemme likoon ja antaneet sen mitä annettavissa on. Sen vuoksi se kritiikkikin kai pelottaa. "Jos minusta ei tykätäkään."

Tähän esitykseen liittyy erityisen jännittävä hetki. Jokainen meistä neljästä näyttelijästä kertoo minuutin ajan omasta parisuhteestaan yleisölle. Muutamat ensimmäiset minuuttipuheet olivat valmiiksi mietittyjä ja ne toistuivat hyvin samanlaisina. Sen jälkeen ainakin minulle tuli olo, että haluan haastaa itseni puhumaan juuri niistä jutuista, jotka sillä hetkellä ovat mielessä. Kun on tilaisuus avautua, niin se tekee mieli käyttää! Jännittäväksi jutun tekee se, että kun ei ole ennalta suunnitellut mitä puhuu, suusta saattaa tulla ulos mitä vaan. Toivottavasti en tässä avautumisvimmassani mene liian henkilökohtaisiin asioihin, että parisuhteeni on kasassa vielä tuon minuutinkin jälkeen.

Tapio_Maria_onni_web


Hyvää talven odotusta ja ihania hetkiä rakkaiden ihmisten kanssa!