17.12.09

Keikalla Helsingissä osa III

KYLLÄ OTTI REISILLE TUO RADIOTEATTERI.
Reippaan pakkasen läpi kävelty aamuinen työmatka lämmitti jo itsessään jalkoja. Kun äänikuvassa tarvittiin hengästymistä intouduin sitten vielä ripaskalla kehittämään itselleni sopivan puhetilan. Sen jälkeen ovat etureidet laulaneet joka askeleella negrospirituaaleja.

Tänään, töistä jotain kertokaseni; makasin nauhakasassa ja seisoin pöydällä termari kädessä. Nauhalle meni siis väijymistä ruohikossa ja puhetta lentokoneen ohjaamosta.
Keikka on ohi, työt on tehty. Joka ilta kävin teatterissa ja eilisiltana ehdin tuokioksi uppotua hyvässä seurassa tarinointiin ja maailman parantamiseen.

Helsinki oli hetkisen kaunis

16.12.09

Keikalla Helsingissä osa II

Helsingissäkin on hetkittäin koskematonta luontoa. Itä-Pasilaa peittävässä kevyessä lumikäädyssä oli jälkiä. Yleisradion imperiumin vierelle ollaan rakentamassa uusia kerrostaloja, joita kuuleman mukaan kaupataan niinkin ylevillä myyntilauseilla kuin: Bongaa julkkiksia parvekkeeltasi! Uuden talon parvekkeet kun antavat Ylen ikkunoita kohti.

Ylen seinässä oleva reikä paljastui lumipeitteen ansiosta Korkeasaaren leijonienkin rakastaman city-kanin kotikoloksi. Pienen pienet jänön jäljet viuhuvat ristiin rastiin hangella. Sieltä saisi fretti tai leo paistin poikineen.

Kuunnelmastudio K2:ssa on niin sanottu simpukka. Ykkösessä on kuulemma isompi. Kyseessä on mutkan tekevä pehmustettu huone. Kaiuton tila. Täysin hiljainen, olettaen, ettei kukaan studiossa päästä ääniä. Itse unelmoin fakiirimaton levittämisestä simpukkaan. Siellä lepääminen olisi toista kuin Vaasankadulla. Toisille tila saattaa aiheuttaa ahtaan paikan kammoa ja tukahtumisen tunnetta, mutta minä voisin vaikka rakennuttaa simpukan kotiini.
Ja studion.
Ja tehdä kuunnelmia lopun ikäni.
Ja nauhat julkaistaisiin vasta kuolemani jälkeen.
Ja ne paljastaisivat kaiken...?

15.12.09

Ensi kesänä virtaa hiki!

Olimme tuottaja-Piian kanssa viime viikolla keskustelemassa yhteistyöstä Parkour Akatemian kanssa. He tulevat tekemään liikekieltä Ronjaan. Me työryhmässä olevat näyttelijät pääsemme testaamaan millaista on liikkua metsässä parkouria hyväksi käyttäen. Aivan huisia!

Puhuimme palaverissa käytännön asioista. Kuinka paljon esityksen liikekielessä käytetään todella parkouria ja millä tasolla. Katsoimme alkuun mainoksen, josta lajin suosio kuulemma lähti liikkeelle. Se on aikamoinen! Ehkä meidän temppumme eivät ole ihan sitä tasoa vaan enemmänkin näytelmän henkeen sopivaan liikettä, joka tukee tarinaa. Mutta silti on kuntokuuri edessä. Hiki tuli jo kun pojat puhuivat mitä kaikkea on hyvä tehdä, että pysyy hyvässä perus kunnossa. Meikäläisellä on aika paljon prepattavaa. Ei taida löysä koirantalutuslenkki päivässä ihan riittää. Sovimme, että aloitamme koko porukan kanssa yhdessä perusharjoittelun, jossa vähän katsotaan missä kunnossa kukakin on. Tämän jälkeen jokaiselle tehdään kunto-ohjelma(!) ja käymme tietyn määrän perustunneilla akatemiassa. Ja kun kesä koittaa olemme tiukan lihasmassan ja kestävyyden omaavia huippukuntoisia näyttelijöitä, jotka voivat hyppiä puista ja kiveltä toiselle hengästymättä! Mutta sitä odotellessa on joulu ja ihana syöpöttely...

14.12.09

Keikalla Helsingissä osa I

Pakkanen oli laskenut alemmas kuin kertaakaan kuluvan talven aikana. Matkapuhelimen herätyskello aloitti soittonsa klo 04:30. Auringonpaiste ei vielä ollut löytänyt tietään edes tehtaiden piipuista tupruaviin pilviin. Miten käy Pendolinon? Tekeekö pakkanen temput raiteiden fallokselle? Näitä miettiessäni hamusin viimeisiä matkalle tarvittavia asioita laukkuuni. Olin lähdössä keikalle. Helsinkiin.

klo 05:00 Soitto jyväskylän taksikeskukseen tuottaa odottamattomia huolia. "Onko teillä jatkoyhteys?" "On, olen menossa junalle joka lähtee puolen tunnin kuluttua." "Meillä on melkoinen aamuruuhka. Kaikki autot ovat varattuja, katsotaan mitä voin tehdä."

Paleltuani pakkasessa odottamassa loputtomalta tuntuvan ajan soitan uudestaan:

klo 05:10 "Kaikki linjamme ovat varattuja, pysytelkää linjalla sulkematta puhelinta. Tuut, tuut, tuut..." Kolmen minuutin kuluttua pääsen läpi. "Oletteko saaneet taksin lähtemään äsken antamaani osoitteeseen?" "Emme ikävä kyllä, kaikki automme ovat..." "Minä perun tilauksen kiitos, hei!"

Kun hätä on suurin on apukin lähellä:
"Äiti, voitko lähtee heittämää miut asemalle?" Nissan lähtee pakkasesta nikotellen käyntiin ensimmäisellä yrittämällä. Asemalla ehdin huoahtaa pendoliinossa kolme minuuttia ennen kuin se lähtee pakkasesta välittämättä uskollisesti liikkeelle.

klo 08:03 Herään Kyrölässä vieraan vanhemman naisen viereltä. Yritän saada unen päästä uudestaan kiinni, mutta uni on mennyttä. Ja juna kulkee vaan. Kulkee.

Ylen kuunnelmastudiossa luetaan ensimmäistä kertaa Sakari Kirjavaisen kirjoittama Tulossa pitkä ilta -kuunnelma, jonka hän myös itse ohjaa. Näyttelijät hakevat hengitystä ja tekevät äänimaisemaa. Ensimmäistä kohtausta aletaan näyttelemään. Tunnelma on rennon oloinen. Kahisevahousuinen näyttelijä riisuu kahisevat housunsa. Työ on alkanut.

Tauolla kuulen toisen työn loppuneen. Niin kuin taivaassa näytelmän viimeinen esitys on peruttu. Yllätävä lopetus. Seuraavaan puoleentoista vuoteen ei minulla ole tiedossa kaupunginteatterin tuottamia esityksiä. Virkavapaan virallinen vapaa viran suorittamispaikalta on siis virallisesti alkanut.

klo 23:29 Vaasankatu sykkii elämää. Seitsemännessä kerroksessa syke on vaimeampi. Täältä asti se ei houkuttele minua luokseen. Sulattelen mielessäni näkemääni Ryhmäteatterin esitystä Päällystakki. Estetiikassa on jotain tuttua. Näyttelijät vaihtavat roolia tiuhaan tahtiin kuin Teatterikoneen esityksissä konsanaan :)

11.12.09

Epäluonnollinen henkilö

Tarkkana saa olla näyttelijäkin kun toimii yrittäjänä. Työsuhteessa on tekijällä joitain oikeuksia, jotka yrittäjä saa itselleen vain jos osaa pitää asioistaan huolta. Kantapään kautta kai se on pakko oppia, mutta suosittelen silti kaikille: tehkää sopimukset huolella!
Olen itsekin lukenut ja kuullut lauseen useasti, mutta mutta... Kun on sopimusta tekemässä niin olettaa kaiken olevan kunnossa kun tekee sopimusta vakiintuneen toimijan kanssa.
Itselläni jäi sopimukseen kirjaamatta kohta, jossa sovittaisiin korvauksesta mikäli työ meidän firmaan liittymättömistä syistä peruuntuu viime hetkellä tai missä vaiheessa vaan. Firmamme henkilöresursseja oli sidottu produktioon sovituiksi esitysajoiksi.
Mikäli näyttelijä olisi luonnollisena henkilönä vierailijan asemassa jossain teatterissa hän olisi työehtosopimuksen perusteella oikeutettu korvaukseen varatusta työajasta, mikäli peruutus tapahtuu tietyn ajan sisällä. Minäpä en olekaan luonnollinen henkilö ;)

Kiitos tästä. Tulevia sopimuksia tehdessä pyrin antamaan asialle aikaa ja tarkastamaan/tarkistuttamaan sopimusehdotukset huolella.

8.12.09

Eteenpäin mennessä asioita jää taakse

"Onko takki tyhjä?" -Kysyi tarhan täti tänä aamuna viimeisen Päivän lehti esityksen jälkeen. Ja myönnettävähän se oli. Päivän lehden tiimoilta takki kieltämättä tuntuu tyhjähköltä. Toki senkin suhteen alituiseen viriää erinäisiä suunnitelman lapsosia pääkopan uumenissa, mutta kaiken kaikkiaan Päivän lehti ja sen toimittaja Vuotila saa nyt hetken levätä laakereillaan keräämässä muistoja kultaannuttavaa pölyä.
Ehkä Päivän lehteä vielä jaetaan. Sen kanssa kulkiessa on ollut sen verran rattoisia hetkiä, ettei sitä kannata verkkojulkaisuksikaan muuttaa.

Kovin kauan ei takki ehtinyt pullistella tyhjyyttään kun ilmoille nousi mahdollinen paikkausrooli kaupunginteatterilla, joka iltaan mennessä meni sittenkin sivu suun. Nosteen se antoi kuitenkin sille tyhjälle hetkelle joka helposti kaappaa näyttelijän mukaansa. Etsimään omin järjettömin keinoin merkitystä tälle joskus niin järjettömän tuntuiselle maailmanmenolle.

Kolmatta adventtisunnuntaita kohti suuntaava viikko sai kohdallani kevennystä Niin kuin taivaassa näytelmän torstain ja lauantain esitysten peruuntuessa sairastapauksen vuoksi. Siitä on siis näillä näkymin ainoastaan viimeinen esitys jäljellä. Pikku hiljaa vuosi painuu loppuunsa ja produktiot painuvat muistojen hämärään. Ihmisten mieliin. Kun ei tästä ajasta mitään jää kuulemma talteen kun tieto kulkee vain meileissä ja blogeissa ja kaikki tieto on sähkön takana. Sähkön loputtua ei sitten enää ole keinoja purkaa tai löytää olemassa ollutta tietoa. Noh, mene ja tiedä. Niin kauan on tietoa kun on aivosähköä.

Borkia yhtä kaikki

Ryövärituottaja on jo jonkin aikaa ollut Ronja - Metsäseikkailun yhteistyökumppanimetsästyksessä. Metsästys jatkuu pitkälle kevääseen; Teatterikoneen ilomielinen ryöväri toivookin anastavansa sopivan saaliin ennen kesää ;). Pätäkän ohella tälle ryövärille kelpaavat myös palvelut ja markkinointiyhteistyö.

Noh, kävipä tälle ryövärille eräänä päivänä höplästi kun soitteli Ronjan tiimoilta erääseen yritykseen kysyäkseen näitä yhteistyökumppaniksi. Sieltä iloinen ja reipas nuori mies kertoi, että yrityksessään "kaikki ovatkin Borkia". Tätä ei pipo kireällä kiirehtivä ryövärituottaja oikein heti ymmärtänyt ja luuli miehen puhuvan jotain outoa slangia. Mies sitten kyselikin onko ryövärituottaja tutustunut Ronja-teokseen. Vasta puhelimen suljettuaan ryövärituottaja ymmärsi mistä iloinen ja reipas mies oli tarkoittanut: Borkan ryöväreitä. Ryövärituottaja piti itseään jonkin aikaa hyvin dorkana ja harmitteli hidasälyisyyttään, nimittäin olihan sitä Ronja-teokseen tullut tutustuttua. Noh, ryövärit eivät loista älyllään...Toivottavasti nämä tämän yrityksen Borkat saadaan kuitenkin Ronjan matkaan!

Iloksi ja onneksi Teatterikoneen Ronja tekee jo yhteistyötä seuraavien tahojen kanssa: Jyväskylän Kesä, Jyväskylän Seudun Matkailu, Killerin liikuntakeskus, Jyväskylän Parkour-akatemia, Keskimaa sekä Kesko.

Ryöväysreissut jatkukoon!

7.12.09

Jotain on auennut

Laulukone ehti tehdä viikonloppuna toisenkin keikan, pienimmällä mahdollisella kokoonpanolla tosin. Yhdellä hengellä. Se on onneksi mukautuvainen kone. Tämän keikan jälkeen voin sanoa esiintyväni tästä lähtien kaikilla musakeikoilla mikrofonin kanssa -helpottaa kummasti kuuluvuutta. Olen lauleskellut siellä sun täällä ilman äänentoistoa ja koulinut ääntäni siihen suuntaan, että saan sen kuulumaan joka suuntaan, mutta nyt kun pääsi musiikillisena mausteena käyttämään hengityksen ääntä ja huuliploppeja uskon astuneeni tielle, jota on käytävä, kunnes vastaan tulee uusi tie.

Toivo Elvis käväisi Petäjävedellä. Miilu-sali oli niin täynnä, että rehtori muisteli nähneensä vastaavaa viimeeksi tilan avajaisissa 2005. Täynnä oli sali kun siellä järjestettiin lasten iltakoulu yhdistettynä vanhempainiltaan. Ohjelmassa oli siis Teatterikoneen Toivo Elvis Tähti, sekä väliajan jälkeinen keskustelutilaisuus, jossa jokainen pääsi miettimään omaa suhdettaan Annun kehittämiin väittämiin, sekä ratkomaan yhdessä erilaisia ongelmatilanteita, joista oman huoneen siivoaminen tuntui herättävän eniten keskustelua alakoululaisissa ja heidän vanhemmissaan. Opettaja-lehden toimittaja oli tekemässä lehtijuttua tästä hienosta, innovatiivisesta vanhempainillasta. Teatteria voi käyttää monenlaiseen.

EDIT 27.1.2010: Opettaja-lehden artikkeli julkaistiin numerossa 3/2010 ja on luettavissa sähköisenä versiona täällä.

Tiistaina 8.12. ilmestyy, ainakin toistaiseksi, viimeinen Päivän lehti. Esityskertoja sille on tuolloin kertynyt 28kpl, että jokunen päiväkoti sillä on tullut kierrettyä syksyn mittaan. Päivän lehdestä löytyy enemmän tietoa sen omasta blogista, mutta minut on hiljalleen taivutettu uskomaan, ettei joka keikalla tarvitse olla omaa blogia. Silläpä kirjoitankin kaiken tämän nyt Sanakoneeseen.

Näyttelijä vapaalla -blogi, jota oli tarkoitus pitää vuoden päivät virkavapaan selostuskanavana (hauska on muutoin ajatus kanoista, jotka kulkevat jonossa, eli kanavanasta) on nyt jäänyt päivittämättä kun sen lähtökohtainen logiikka muuttui. Vapaalla olo kun on niin mukavaa, että päätin ottaa saman tien toisenkin vuoden virkavapaata tehdäkseni näitä töitä, joita halajan. Kaikki tämä mitä on jo ensimmäisen puolen vuoden aikana virkavapaalla tehnyt on avannut ajatusmaailmaa ja mielen maisemaa niin, etten voi vielä mitenkään kuvitella palaavani kiinteään työsuhteeseen.

Olen avannut jotain mitä en halua sulkea :)

4.12.09

Lehmä on paha

Lehmänlihan hiilijalanjälki on tosi iso. Palkka on liian pieni. Miksi kaikki pitää laittaa suuhun?

Laulukone kävi taas laulamassa pikkujouluilijoiden huolia taivaan tuuliin. Tällä erää liikkeellä olivat huoltenkerääjät Annu&Aaro. Villa Rask kaikui iloisesta laulusta ja parivaljakolta vaadittiin encóre kun kaikki huolet oli jo laulettu pois. Työyhteisö sai mitä vaati ja kuuli laulun, joka kuvasi osaltaan niin heitä kuin meitäkin; Asiakas saa mitä haluaa!

Laulukone on kulkenut pitkän matkan ja kehittyy edelleen. Uusina puolina aina uusien sanojen ja sävelten lisäksi on nykyään mm. yleisön osallistaminen soittoon ja lauluun yhä vahvemmin.
Onhan siinä jo pientä yhteiskunnalista otettakin kun koko porukka laulaa yhteen ääneen "Lehmä on paha".

2.12.09

Okariina soikoon


Suurempi on kirpparilöytö-okariina. Pienempi on Ville Matti Simosen astiahuilu. Soittimet on tehty soittoa varten!


Muistuma: Vuosia sitten kuljin Turussa (teatteri jurkan mobile horror vieraili siellä pienellä näyttämöllä) soitinpajan ohi. Se oli suljettu, mutta herätti mielenkiintoni. Otin nettiosoitteen lapulle talteen ja vilkaisin aikanaan sivut läpi ja unohdin asian.
Taannoin Helsingissä kävimme muistelemassa lämmöllä vanhoja kotimaisemiamme. Kannelmäen asemalle oli perustettu kirpputori, johon jäimme kuluttamaan aikaa (ja rahaa) junaa odottaessa. Juuri ennen lähtöä huomioni kiinnittyi esineeseen, jonka hintalappu sanoi olevan vanha soitin. Puhaltelin reikiin saaden ääniä ilmoille ja ostin kapistuksen mukaani.
Netistä pengoin tietoa ostamastani instrumentista, joka pian paljastui itävaltalaiseksi okariinaksi. Lämmin, tumma sointi on korvaa miellyttävän pehmeä.
Ronja Ryövärintyttäreen, jota olemme suunnitelleet jo pitkän aikaa tuo sointi sopisi kauniisti, mietin silloin. Fazer-musiikilta löytyi uusia okariinoja, mutta jätin ne tuolloin ostamatta.
Eilen kävimme kaupunginteatterin Niin kuin taivaassa -poppoon kanssa katsomassa Svenska teatterissa Så såm i himmelen, eli samaisen näytelmän ruotsinkielisen version. Ennen esityksen alkua meille jäi reilut puoli tuntia aikaa kulutettavaksi valitsemallamme tavalla. "jokainen laittaa puhelimen kiinni ja kaikki lähtee sitten eri suuntaan". Minä suuntasin askeleeni musiikki-fazerille ostamaan okariinan tai kaksi. Olin jo ottanut okariinan kaupan toisessa kerroksessa käteeni kun myyjä sanoi heillä olevan toisenlaisiakin malleja. Sinne jäi hyllylle perusokariinat kun silmäni osuivat esiteltyihin Ville Matti Simosen astiahuiluihin. Sivuiltansa löydät simosen repertuaarin, johon kuuluu mm. yksilölliset udu-rummut.
Joihinkin asioihin tuntuu törmäävän juuri silloin kun tarve niin vaatii. Ostin ensimmäisen vmsimoseni. Ehkä udua tarvitessani törmään soittimiinsa taas jotain kautta. Soittimia on kiva kerätä, mutta ne on tehty soitettaviksi!
Se esitys. Oli hauska katsoa näytelmää tajuamatta juuri sanaakaan, mutta tietäen koko ajan missä mennään ja mistä puhutaan. Repliikit eivät kohdallani juurikaan haitanneet seurattavuutta.
Niin kuin taivaassa vielä neljä kertaa Jyväskylän kaupunginteatterissa.

1.12.09

Ronjan matka on alkanut!

Reilu viikko sitten Ronja aloitti matkansa Laajavuoren metsään. Kokoonnuimme työryhmän kanssa tutkimaan missä ne kakkiaiset oikein asuvat. Tosin ihan kaikki ryövärit eivät löytäneet perille, joku jäi Killerin raviradan kahvion ovia kolkuttelemaan ja joku toinen jatkoi ryöväysretkiään, vaikka tarkoitus oli tavata Killerin liikuntakeskuksella...

Ilma kohteli meitä kauniisti ja aurinko tuli pilvien takaa esiin oltuaan siellä piilossa monta pitkää pimeää päivää. Mutta matka on alkanut ja ennenkuin huomaammekaan, alkaa kevät aurinko paistaa ja kohta on kesä. Ja silloin Ronja Ryörintytär kutsuu teidätkin Laajavuoreen seikkailemaan!


Tämä puu suojelee metsää ja tarvittaessa kätkee Ronjan ja Birkin ajattarien hyökkäykseltä.

Ohjaaja näyttää tuottajalle miltä männiäiset näyttävät. Ja tuottajaa pelottaa.
Näyttelijät eläytyvät kakkiaisten ajatusmaailmaan - siellä ei ole kovin vilkasta.


"Täällä saa kulkea vain minun luvallani ja tässä muuten maksatte sitten tullimaksun! Onneksi tuo pieni kaveri tulee ensimmäisenä, se on helppo heivata sivuun, jos se ei muuten tottele."




24.11.09

Huolet pois Himos Areenalta!

Laulukoneen kaunottaret: Pirjo, Unelma, Anelma ja Sanelma.
Kuva: Mirva Riitesuo.

Viime lauantaina saatoin päästä lähimmäs tähteyttä mitä voin päästä, esiinnyin Eppu Normaalin kanssa samalla lavalla. Tosin Eput aloittivat vasta joitakin tunteja meidän jälkeemme, mutta me oltiin eka!


Teatterikoneen Laulukoneella oli keikka pankin pikkujouluissa, joita vietettiin HimosAreenalla. Mukana huolia oli poistamassa Sanelma, Anelma, Unelma ja Pirjo koskettimissa (eli Annu, Emmi, Tuija ja Eve). Kyllä oli hauskaa, meillä ja yleisöllä.


Pikkujouluissa tunnelma on usein rentoutunut ja vapautunut, eikä tässäkään tapauksessa ollut poikkeusta. Muutama huolista valittu kertosäe porautui kyllä huolienpoistajankin mieleen: "Akuutti tippuri, rahan ja piparin puute" soi mukavasti ikävästä sanomastaan huolimatta, mutta näidenkin asioiden ääneen sanominen varmasti vapauttaa! Toinen lause, jossa tiivistyi monen sen hetkinen huoli, oli: "Kova miehenpuute". Tähän jälkimmäiseen kertosäkeeseen pyydettiin niitä ihmisiä osallistumaan, joilla oli tämä vaiva, jotta he saisivat nopeasti apua ja meidän lähtiessämme näin alkoikin tapahtua. Laulukone siis toimii!


Hauskoja pikkujouluja!

23.11.09

Suklaasonni ja perjantaikänni

Olemme saaneet Annun kanssa tutustua Huhtaharjun koulun seiskaluokkalaisiin "Do the idoli" työpajan merkeissä nyt muutamaan otteeseen. Lisäksi olemme käyneet Huhtaharjulla testaamassa forumteatterin tarinoitamme yhdelle 7. ja yhdelle 9. luokalle. Forumia tehdään yhteistyössä Jyväskylän kaupunginteatterin kanssa, "Do the idoli" on kehittämämme ryhmäyttämistyöpaja, jota teemme Kulttuuriaitan kautta. -laulukonemaiseen henkeen idolipajan ensimmäinen kerta päätetään luokan tekemän idolin hittibiisiin, jonka nuoret ovat sanoittaneet.
Tänään päästiin laulamaan heviä; Suklaa Sonni. Ja toinen luokka sai kuulla rokkipopahtavaa iskelmää nimeltä Perjantaikänni, lauantaikrapula. Kaikkiaan idolipaja kestää kolmen oppitunnin verran. Yksi kaksoistunti ja yksi irtotunti. Jännää porukkaa on nuo tuonikäiset nuoret. Tuota ikäryhmää on tullut näyteltyäkin aina välillä, vaikkei ole ollut minkäänlaista kontaktia tuon ikäisiin.

Toinen ikäryhmä, jonka kanssa olemme työskennelleet ovat päiväkoti-ikäiset. Olemme kiertäneet Laukaan päiväkoteja Hunni-Peikko pajalla, jossa on kolme tunnin mittaista osiota. Lisäksi on vielä Päivän lehti, joka on suunnattu yli kolmevuotiaille päiväkotilaisille. Hunni-Peikon matkassa tehdään yhdessä lasten kanssa ja Päivän lehti, jota olen kiertänyt esittämässä Jyväskylän päiväkodeissa on esitys lapsille. Siinäkin on melkoisesti eroa tekeekö lapsille vai lasten kanssa. Lasten kanssa tehdessä täytyy pitää oma mieli auki eri tavalla ja olla tilanteessa auki ja valmiina. -Periaatteessa sama pätee toki lapsille esiintymiseenkin, mutta siinä on juoni koko ajan esiintyjän hallussa. Näyttelijä pitää yleisöään otteessaan. Hänellä on jotain mitä antaa yleisölle. Kun tekee yhdessä lasten kanssa fokuksessa on se mitä lapsi tekee, mitä ryhmässä tapahtuu ja mitä yhdessä keksitään.

Sitten aina välillä käymme esiintymässä erilaisille aikuisryhmille. Osa samoista keinoista pitää mielenkiintoa yllä tuntuu purevan kaiken ikäisiin.
Toivo Elvis Tähti, joka lähtökohtaisesti tehtiin 8-12 vuotiaille on ollut monelle vanhemmalle hieno ja puhutteleva esitys, mutta niin vain kummasti siellä on viihtynyt myös ainakin yksi puolitoistavuotias, jonka ensimmäisen kahdentoista sanan joukkoon tarttui näytelmän päähenkilön sukunimi: Tähti!

19.11.09

Laulukone

Laulukone on lähdössä isolle keikalle Himos-areenalle. Kyseessä on 250 hengen pikkujoulut. Tämä on ensimmäinen kerta kun Laulukone lähtee purkamaan näin suuren joukon huolia.

HÄIKÄISEVÄÄ KUVAMATERIAALIA


Matkaan lähtee neljän naisen muodostama huolienkerääjäjoukko joka laulaa huolet takuuvarmasti taivaan tuuliin. Tässä videopätkässä lauletaan harjoituhuolia pois.

18.11.09

Toivo Elvis Tähti ja Lasten oikeuksien päivä

Toivon näytäntökausi Nikolainsalissa huipentuu perjantaina Lasten oikeuksien päivän tapahtumaan. Näytäntökauden viimeinen esitys järjestetään yhteistyössä Suomen UNICEF:in Jyväskylän paikallisryhmän kanssa, jolloin puolet Toivon lipputuloista lahjoitetaan UNICEF:in lasten oikeuksia edistävään työhön.
Suomen UNICEF:in Jyväskylän paikallisryhmä esittäytyy Nikolainkulmassa ennen Toivoa klo 17 alkaen. Perjantaina 20.11. klo 18 on siis viimeinen mahdollisuus nähdä Toivo Elvis Tähti Nikolainsalissa (Asemakatu 6, 2. krs.), lipun ostaneille luvassa tarjoilua. :) Tervetuloa!

13.11.09

Tuottaja taistelee taalat taskuun

Jarkko Martikaista lainatakseni:

"on taiteilijan teillä niin monta neuvojaa;/ on hyvät neuvot heillä, ne hyvää tarkoittaa/ ja tahtoo vain opastaa. kun ennen teki työnsä/ kuin tehdä täytyikin: kiristi nälkävyönsä,/ rypi, räytyikin, se viehätti jotenkin"

Debytoin nyt siis Teatterikoneen blogikirjoittajana. Olen tuottaja Piia. Lähdin Teatterikoneen taiteilijoiden matkaan elokuussa, empimättä ja alan aatosta uhkuen. Tuottajan rooli lienee tässä teatterissa tunnustettu aikaisempien tuottajien hyvän työn myötä. Jaan tuottajan työn Villen kanssa ja hyvä niin. Näen tuottajan työni päätavoitteeksi sen, että työtä tekevät saisivat kohtuullisen korvauksen työstään. Vaikka nälkätaiteilijuudessa on oma romantiikkansa, neuvokkuus dollareiden taskuun saattamiseksi lienee paikallaan. Tässä hyvä muistutus itsellenikin :)

Olen 28-vuotias kulttuurituottaja AMK. Tein muutaman vuoden hommia ekologisen kaupan alalla koulutukseni jälkeen, sitten veri ja muut sattumukset vetivät oman alan ja Teatterikoneen pariin. Olen filosofinen luonne, tykkään eläimistä ja musiikista. Innostun laulamisesta ja laululyriikasta. Parivaljakko Annu&Aaro oli minulle tuttu ennestään teknikko-mieheni kautta ja Teatterikoneen taide on vakuuttanut minut vuosien varrella.

Mitä tein tänään? Tänään selvitin yhteistyökuvioita ensi kesän Ronjaa varten ja kutsuin Toivo Elvis Tähteä katsomaan joukon sidosryhmäläisiä. Tein myös asiakaskyselylomakkeen (ex-tuottaja-Matin lomakkeen pohjalta) ja olen ylpeä siihen keksimästäni otsikosta: "Pääsikö Teatterikoneen kärpänen puraisemaan? Anna kärpäselle lisää pureskeltavaa!" Kyllä sitä ihminen voi yksinkertaisista asioista tulla iloiseksi. Noh, työnsarkaa riittää, joudun ajoittain taistelemaan sisälläni elävän laiska-leevin kanssa.

Toivo Elvis Tähden esityksiä on enää kolme jäljellä Nikolainsalissa Jyväskylässä, tulkaa siis, kynnelle kykenevät, sitä vielä katsomaan!

Terveisin,
Piia

22.10.09

Ronjan paitatehdas on käynnistetty

Teetimme Ronja Ryövärintyttärelle logon ja sille painoseulan. Tänään tuli rahdissa seula ja pääsimme vauhtiin. Meillä on nyt kotona paitatehdas.

Teatterikone ylpeänä esittää, Ronja Ryövärintytär paidat!


Logo läheltä.


Painettuja paitoja kuivumassa.
Paidat ostamme kierrätyksestä ja kaikki ovat uniikkeja. Yhden t-paidan hinta on 5€, hupparit ja takit 10€. Yritämme löytää paidoille myyntipaikkaa muualtakin kuin meidän kotoa. Voimme painaa kuvan myös tuomaasi paitaan, hinta neuvoteltavissa. Meille voi myös lahjoittaa paitoja, joista haluat päästä eroon ja me tuunaamme ne uusiokäyttöön.
Jee, tämä on kivaa!

19.10.09

Ronja muuttaa Laajavuoreen

Tällä viikolla Kone aloittaa forumteatterin pilotoinnin Huhtaharjun koululla. Nuorten kanssa käydään tarinoita läpi ja etsitään yhdessä uskottavia toteuttamsikeinoja, repliikkejä ja muuta. Näin olettaa allekirjoittanut koneen osa jonka onkin hyvä päästä välillä suurempiin työryhmiin. Treeneissä on mukana ainakin kolme ihmistä ja se on jo kaksi enemmän kuin mitä Päivän lehden koko työ"ryhmässä".

Samalla kun kirjoitan tätä tekstiä tulostaa printteri
(joka tietenkin nykypäivänä on oikeammin monitoimikone)
vierellä uusia Päivän lehtiä, edellisiin, joita jaoin aamulla enskarissa yleisölle oli lipsahtanut virhe. Se on aika yleistä... Tiedän, koska minulla on kokemusta lehdistä lukijana, kirjoittajana ja jutun aiheena.

Ensipainokseen oli lipsahtanut vanhaa tietoa Ronja Ryövärintytär metsäseikkailun toteuttamispaikasta. Kun avasimme Ronjan suunnitelmaa niin totesimme kaiken kaikkiaan paremmaksi ratkaisuksi toteuttaa Ronjan vaellukset Laajavuoren metsissä. Siellä on komeita maisemia ja se on helpommin saavutettavissa kuin Kanavuori, johon aiemmin esitystä suunnittelimme.

13.10.09

Kone keikkailee!

Meillä oli viime lauantaina Aaron kanssa keikka syntymäpäiväjuhlilla. Ohjelmassa oli kaksi musiikkisettiä ja yllättävä vieras.

Aloitimme ensimmäisen musiikkisetin tekemällä kappaleen syntymäpäiväsankarista. Keräsimme vierailta lauseita synttärisankarista ja sankarilta kysyimme musiikkiin tyylilajin. Biisistä tuli tosi hieno ja pitkä, kun kaikki kilpaa kehuivat sankaria. Kertosäe oli tarttuva ja hittikamaa: "Anne - parasta A-ryhmää, jos on tylsää ota Anne matkaan!".

Musiikkiosuuden sujuivat sujuivasti, ensimmäisessä lauloimme yhdessä ja toisessa Aaro itsekseen. Settien välissä kävi Yllättävänä vieraana Amanda (siis merirosvonakin tunnettu) ennustamassa vieraille. Amanda oli opetellut kirjekurssilla ennustamista ja se oli aika erikoista touhua, mutta yleisöllä tuntui olevan hauskaa...

Keikkailu on kyllä mukavaa!

28.9.09

Konekoulutusta Tupaswillassa

Keräsimme eilen auton täyteen (4 ihmistä ja 2 koiraa) innokkaita teatterikonelaisia ja suuntasimme Laukaan Tupaswilaan. Olimme tienanneet Minnan kanssa Laulukoneen keikalla itsellemme virkistyspäivän siellä. Päätimme virkistäytyä elokuvaa tekemällä ja meitä tuli ystävällisesti auttamaan Esselin Toni, joka on alan ammattilainen.

Ensimmäisessä konekoulutuksessa noin vuosi sitten aiheena oli näyttämöväkivalta, jota Aaro veti meille ja aihe jäi kiehtomaan. Halusimme syventää ajatuksia väkivallasta ja ideoinnin tuloksena syntyi mielenkiintoinen tarina. Se kertoo perheyrityksestä Osuuskunta Törhösen perikunta, josta tehdään dokumenttia. Törhöset ovat saaneet EU-tuen hankkeelle, jossa ihmiset saavat tulla väkivaltaleirille kohtaamaan omat pelkonsa. He pääsevät kokemaan väkivaltatilanteita, jotta niitä ei tarvitse enää pelätä. Törhöset haluavat auttaa ihmisiä! Kun jossain vaiheessa materiaali saadaan leikattua kasaan pääsette tutustumaan Törhösiin paremmin.

Tuli aika sekopäinen olo, kun juoksimme suolampea ympäri ja mietimme erilaisia väkivaltatilanteita, joita ei haluaisi kohdata. Mutta hauskaa oli ja mieli tavallaan virkistyi...

9.9.09

Hunni-Peikko tutuksi

"Teatterikoneen voimakaksikko Aaro ja Annu ovat kiertävät Laukaan päiväkoteja Hunni-Peikko pajan merkeissä. "

Olemme vierailleet nyt neljässä päiväkodissa. Jokaisessa käyntejä on yhteensä kolme kertaa. Alotimme pajat jo viime keväänä. Ehdimme tehdä tuolloin yhden päiväkodin keikat ja muut jäivät tälle syksylle. Pajan idea syntyi Marie Valerie näytelmään sävelletyn Hunni-Peikko kappaleen ympärille. Tämä toiminta tuntuu todella antoisalta, kiitos siitä Kulttuuriaitalle!

Jokainen pajakerta alkaa Hunni-Peikko laululla. Lapset tuntuvat oppivan lauluja nopeasti tai ainakin he jo toisella kerralla laulavat mukana minkä ehtivät. Ensimmäisellä kerralla teemme yhdessä lasten kanssa Hunni-Peikosta kuvan askartelemalla suurelle paperille. Peikoista on tullut aivan mielettömän hienoja! Tänne tulee Hunni-Peikko kuvanäyttely, kunhan kaikki peikot on saatu kuvattua.

On mielenkiintoista mennä ulkopuolisena hetkeksi tirkistelemään tuollaiseen yhteisöön. Sitä huomaa hyvin helposti millainen ilmapiiri talossa on ja miten lapset ja aikuiset siellä voivat. Joistain paikoista huokuu välittäminen ja lämpö ja toisista taas suorittaminen ja pakko. Jos on mahdollista valita lapsensa päivähoitopaikka, niin kannattaa tehdä se sydämellä!

19.8.09

Saimme toisen tuottajan!

Pistin tilaukseen Teatterikoneelle toisen tuottajan, joka ottaisi Ronjan tuotannon vastuulleen. Ja kuten monesti käy, niin kävi tämänkin asian kanssa eli se järjestyi!

Asiat kulkivat niin, että Aaro törmäsi Piiaan ollessaan lenkillä koirien kanssa ja tuli puhetta, että hän haluaisi tulla meille työharjoitteluun. Sehän sopi täydellisesti! Sovimme, että Piia aloittaa elokuun alussa ja alkaa hoitaa Toivon tuotantoa työharjoittelunsa puitteissa ja myy esityksiä. Eräänä päivänä tässä jokunen aika sitten avauduin Piialle, että Ronjalle pitäisi saada oma tuottaja, kun tuottajamme Ville on niin kiireinen mm. Forunteatterihankkeen kanssa. Kului hetki hiljaisuudessa ja Piia ehdotti itseään tähän pestiin. En meinannut pysyä nahoissani! Tämä tieto helpotti elämääni suuresti ja voin alkaa taas huolettomin mielin keskittyä kaikkiin muihin asioihin.

Ylpeänä esittelen uuden tuottajan ja Koneen osan Piia Sairasen! (kuva löytyy ihmiset kohdasta!)

14.8.09

UUDET SIVUT - UUSI AIKA

Teatterikone sai uudet sivut! Ne löytyvät osoitteessa

http://www.teatterikone.fi/

Sivujen suunnittelijana toimi JANO Desing.

Sivulla seikkailee teatterikärpänen, jolle saa ehdottaa sanottavaa! Olemme esityksissämme harjoittaneet interaktiivisuutta ja nyt sitä voi toteuttaa myös netissä. Ole hyvä siis ja avaa sanainen arkkusi ja ehdota kärpäsen suuhun sanoja kommentoimalla tätä viestiä!

9.8.09

Kilje Amandalta.


Olimme eilen Pitkäkoipi-Alskan kanssa välväämässä uusia melilosvokokelaita Kolpilahden satamassa. Saavuimme paikalle soutaen pienellä jollalla, kun emme saaneet isompaa alusta lyöstetyksi. Paikalle oli ilmaantunut noin 50 kokelasta ja he olivat kyllä huljan taitavia kaikissa testattavissa lajeissa. Miekkailussa nähtiin sellaisia temppuja, että melkein hilvitti ja voin keltoa, että meinasin itse alkaa itkemään, kun jaoimme joukon kahteen ja kaljuille ja ilvistelimme toisillemme! Hieno laulukin tehtiin ja laivan nimeksi päätettiin Melilosvolaiva Tulska.


Olisi vielä hyvä välvätä lisää polukkaa mukaan, jos keksisimme jonkun sataman missä emme ole vielä käyneet. Miehistöä on hyvä olla leilusti ja tätä melilosvoaatettakin on hieno viedä eteenpäin! Ja kuten olen aikaisemminkin sanonut, niin voi olla vaikka plinsessa ja silti lyhtyä losvoksi melille, niin kävi minulle. Hii-o-hoi!


Telveisin Hainhaukkaama Amanda.


p.s. Laitoin tähän fanikuvan mukaan, kun olen kuitenkin aika ihana!

3.8.09

Hyvää elokuuta!

Kesälomat on vietetty ja koneellekin kiireinen syksy tulossa.

Toivo Elvis Tähden harjoitukset on aloitettu ja ensi-iltaa siitä pukkaa syyskuun loppupuolella. Tarkemmin sitä prosessia voi seurata Toivon omasta blogista.

Forumteatteria aletaan taas viedä eteenpäin ja siirrytään tosi toimiin, kun mennään kouluun sitä työstämään nuorten kanssa.

Teatterikone saa työharjoittelijan! Tai virallisesti hän on Elämyskoneen nimissä harjoittelussa, mutta kun tässä pyöritään samoilla tonteilla, niin käytännössä kyse on samoista jutuista. Mutta mahtavaa, nyt lähtee myynti nousuun!

Ronjaa aletaan viedä taas eteenpäin ja omaa tuottajaa hankkeelle etsitään. Villellä riittää hommia muissakin jutuissa!

Teatterikone saa pian uudet nettisivut. Innolla odotan ilmeen muuttumista. Teatterikoneelle on suunniteltu myös uusi logo. Entisen suunnittelijana (yhteistyönä Aaron kanssa) on asiasta kyllä haikea olo, mutta uudistus on varmasti hyvästä.

Ensi viikonloppuna merirosvot nähdään Korpilahden satamassa Hii-O-Hoi tapahtumassa. Tervetuloa sinne lauantaina 8. päivä maksuttomasi seikkalemaan klo 13!

27.7.09

Ohjelmaa häihin ja mihin vain!


Olemme olleet Aaron kanssa naimisissa kohta neljä vuotta ja siinä pisteessä, että olemme perustamassa yhteistä yritystä nimeltä Elämyskone. Se astuu voimaan 1.8. Kai tämä on keskinäisen luottamuksen osoitus?
Elämyskoneen tarkoitus on tehdä ja myydä esityksiä/ohjelmaa yrityksille, yhteisöille ja yksityisille ihmisille. Toimimme edelleen Teatterikoneen nimen alla, mutta keskenään tekemämme keikat laskutamme oman firman kautta.


Huomasin nettiä selatessani, että ohjelmaksi häihin on tarjolla lähinnä taikureita. Omia häitä muistellessa ihanimpia juttuja oli ne joihin kaikki saattoivat jotenkin osallistua! Meidän täytyy siis iskeä tuohon saumaan ja alkaa markkinoida osallistavaa hääohjelmaa! Esitys on jo olemassa, kiitos sukulaisilta ja ystäviltä saatujen hääkutsujen. Annoimme sille nimeksi Sinua, sinua rakastan. Siihen kuuluu muutama rakkausaiheinen laulu, runot jotka hääpari voi valita toisilleen ja toimivaksi todettu Rakkaus-biisi, jota olemme veivanneet muutamissa ystävien häissä. Tästä ja monista muista ohjelmista löytyy pian tietoa koneen uudistuvilta nettisivuilta!
Ja allekirjoittaneen täytyy alkaa harjoitella markkinointia ihan tosissaan, ettei ero tule ainakaan huonon yritystuoton johdosta! Onnea meille, teille ja muille!


22.7.09

Toivo kansikuvapojaksi

Sellaista viestiä on liikkunut ilmassa (ilmassa kai viestit liikkuvat, ainakin matkapuhelimiin tullessaan), että Toivo Elvis Tähti pääsee Lasten Lystin kansikuvapojaksi. Sehän olisi varmasti Toivolle mieluista, saa sitä positiivista huomiota jostain kun se kotiväki on sellaista kun on... Eivät nimittäin osaa arvostaa lastaan. Toivo sai myös äskettäin oman blogin, johon pääsee tutustumaan Sanakoneen sivupalkista, tuosta oikealta puolelta, sen käden puolelta, jolla kätellään kun sanotaan päivää :)

Ajanhermolla!

Teatterikone liittyi ensimmäisenä suomalaisena teatterina Twitteriin!

www.twitter.com

Hieman juttu hakee vielä uomaansa, mutta meillä on seurattavana vajaa 20 teatteria Yhdysvalloista ja Englannista. Mitähän tästä vielä aukeaa?!

16.7.09

hei vaan

yritin päivittää omaa blogia ja alkuun heittikin tekstin tänne. Eipä siinä. Hyvää lomailua vaan tännekin!

12.7.09

Merirosvoilemasa Jyväskylän Kesässä

Teatterikone osallistui
Jyväskylän Kesään
suunnittelemalla ja toteuttamalla merirosvoseikkailun Mäki-Matin
perhepuistoon perjantaina 10.7.
Nämä samaiset merirosvot etsivät
myös aarretta Aarresaari tapahtumassa sunnuntaina.


Luulen, että palatte halusta tietää lisää näistä hurjan näköisistä tyypeistä, joten täältä pesee!



PITKÄKOIPI-ARSKA. On vanhaa Pitkäkoipien merirosvo sukua ja pikkupojasta asti seilannut merillä. Hänet kuitenkin ajettiin pois Pitkäkoipien laivasta kymmenenvuotiaana, kun jalat eivät olleet kasvaneet tarpeeksi pitkiksi. Siitä asti Arska on ollut merirosvona useilla laivoilla, mutta mikään ei ole tuntunut omalta. Viimeisin pesti oli laivalla, jossa palveli myös nainen nimeltä Amanda. Naisen väitettiin tuovan laivaan epäonnea ja hänet ajettiin väkivalloin laivasta. Arska ei uskonut syytöksiin. Kun nainen laitettiin yli laidan, Arskan sydän kääntyi ympäri. Hän varasti laivasta jollan ja pelasti naisen. Nyt Arska tahtoo oman merirosvolaivan, miehistön ja alkaa sen kapteeniksi.


HAINHAUKKAAMA AMANDA. Alun perin prinsessa, joka oli purjehtimassa kuningas isänsä ja kuningatar äitinsä kanssa, kun merirosvot ryöstivät heidän laivansa ja Amandan. Amanda huomasi merirosvoelämän olevan paljon jännittävämpää kuin prinsessan, eikä enää halunnut lähteä merirosvojen laivasta. Hän opetteli miekkailemaan ja elämään merirosvon lailla. Näin kului useita vuosia, kunnes laivaan pestattiin uutta miehistöä. Uusien miesten mielestä nainen laivalla tuotti huonoa onnea ja muutkin merirosvot alkoivat uskoa tähän. He löysivätkin merkkejä, että laiva oli naisen takia kirottu: kokki oli laittanut ruokaan ihan liikaa suolaa, perämies tippui mereen (tosin hänet pelastettiin) ja kissa katosi. Kissakin kyllä löytyi muutaman päivän päästä, joku oli teljennyt sen vahingossa lastiruumaan. Mutta se oli jo Amandan kannalta liian myöhäistä. Hänet haluttiin pois laivalta. Amanda laitettiin kävelemään lankkua pitkin mereen. Amandalla ei ollut vaihtoehtoja, hän käveli lankulta mereen, mutta säikähti niin kovasti, että kadotti matkalla R-kirjaimen, eikä sitä ole vieläkään löytynyt. Amandan jouduttua veden varaan hän joutui hain haukkaamaksi, siitä hänen nimensäkin tulee. Amanda yritti taistella haita vastaan, mutta olisi käynyt huonosti ellei Pitkäkoipi- Arska olisi tullut häntä pelastamaan. Nyt Amanda haluaa oman laivan yhdessä Arskan kanssa ja sellaisen miehistön, missä on saa olla myös naisia. Naiset ovat vähintään yhtä pelottavia kuin miehet!


Ehkä saatte kuulla näistä merirosvoista vielä lisää!

17.6.09

Laukaankyliltä

Teatterikoneen tehokaksikko on kiertänyt Laukaalla tämän päivää. Ensin täysi päivä lasten kanssa taideleirillä teatteria tekemässä ja tämän päätteeksi halpa-hallin kautta Laukaan teatteriin katsomaan Kesäyön unelmaa, teatteriaallon tuomareina. Ehdoton etu "vapaassa" kesässä on se, että pääsee katsomaan esityksiä. Sitä tässä on jo ehtinyt kaivatakin. Ja kun vielä olemme tämän paikallisen teatterikatselmuksen tuomariparina niin siitä tulee sopiva velvoite irroittautua toistuvasti kesän aikana kulttuurin pariin.

:) Huomenna saa maailmanensi-iltansa Laukaan taideleirin lasten näytelmä aarteenetsinnästä: Kissankuja. Esitys on suunnattu vain leiriläisten omaisille, eli kyseessä on todellinen kulttinäytelmä! Kodittomat lapset lähtevät kissankujalta kahden kissan opastuksella etsimään aarretta ja löytävät itselleen kodin Kirjailijan ja tämän vaimon luota.
Toimittaja kävi meitä tuossa joku päivä sitten haastattelemassa ja kysyi: "miksi lastenteatteria"? Lapsen mieli on pohjaton aarrearkku, siellä asuu luovuus joka vain kasvaa ja lisääntyy kun sitä käytetään, tahdon säilyttää oman mieleni samanlaisena -vastaisin nyt.

Aaro, miimikko, tuomari, mikä vaan

25.5.09

Anun synttäreillä

Suurennuslasit esiin:




Käytiin Annun kanssa vähän Laulukoneilemassa kaverin synttäreillä Kuusassa. Soitinarsenaali oli ainakin vaikuttava. Pöytä suorastaan notkui erilaisista huiluista ja paukuttimista. Oli toki rytmikonekin mukana, harmi vaan ettei oikein osattu (sitäkään) käyttää... :)
Hauskaa oli ainakin meillä. Kesämmällä sitten loppu konekin saa nauttia, koska saamme käyttää upean Tupaswillan tiloja sekä seutuja omiin tarkoituksiimme.. Nooh, ainakin saunomista tiedossa.

21.5.09

hyvä pöhinä

Kolme kertaa Runollista isolla talolla.kaikilla mausteilla. pari ekaa saatiin minidiscille, kolmas ei suostunut tallentumaan, mutta sepä kuvattiin videokameralla (kränkällä jalustalla kuulemma tosin, mutta kuitenkin) Ihmiset tykkäsivät ja tulivat liikutetuiksi ja kosketetuiksi. Paljon hyvää palautetta on saatu ja toivottavasti matka jatkuu! Tällä kokoonpanolla on nyt neljä keikkaa takana, että kyllä niitä soisi olevan edessä vielä reilunlaisesti. Nyt on sitten esittelymateriaalia proggiksesta kun sitä johonkin tarjoaa niin voi laittaa ääntä tai kuvaa tai vaikka molempia mukaan, -meillähän ei pihtailla!
Esitys on kehittynyt jatkuvasti ja sitä on hauska tehdä.
***
Moirislammella yläkaupungin yössä pyörähtänyt lentokone on jotenkin päätynyt meidän pihakoivuumme. Olin itse, suureksi ilokseni katsomassa kun Teatterikone pesi laman ja se oli kyllä luksusta! harvemmin pääsee itse katsomaan näitä koneen juttuja nimittäin.. esitys oli vähäeleisyydessään puhutteleva ja helposti avautuva sekä syvällisesti merkittävä sisältönsä ja lähtökohtiensa vuoksi. Kysymys; kuinka lama pestään, on tärkeä kysymys kysyttäväksi ja on upeaa kun ihmisille annetaan mahdollisuus saada äänensä kuuluviin.
***
Tämä helatorstai on ollut kuin ihana makupala tulevasta lomasta. Markkinoillakin käytiin ja sieltä löytyi lippalakki Toivo Elvis Tähdelle! Kenelle? kysyy hän joka harvemmin eksyy näiden sanojen pariin. -Teatterikoneen ensi syksyn lastenesityksen päähenkilölle, Toivo Elvis Tähdelle.
varhaiskesäisissä tunnelmissa uiva Aaro

14.5.09

Teatterikone ryhtyy pesuhommiin


Nyt on pestävänä lama Teatterikoneen toimesta. Se tapahtuu Moirislammella Yläkaupunginyön yönä klo 00.01. Luvassa on jälleen hieno performanttinen kokemus, pyrotekniikalla vahvistettuna. Mukana myös lentokone, jota eräs parrakas mies rakentelee meidän pihassa. Läänintaiteilija Ismo-Pekka lainaa (jos kaikki menee hyvin) meille muutamaa pesukoneen rumpua ja flyerit on jo jaossa. Kerrassaan oivallista :)

11.5.09

Runollistan arviointia

Hieno fiilis jäi lauantain keikasta! Olihan siellä pieniä mokia ja jännittikin, mutta kokonaisvaltaisesti oli kerrassaan mukavaa. Runojen lausuminen oli taas hieno kokemus. Siinä pääsee ihmisten iholle.

Tästä osuudesta oli Keskisuomalaisen kriitikko Lotta Roukalakin erityisesti tykännyt ja luonnehti sitä näin:

"Kahden hengen seurueemme valitsee alkupalaksi runotarjoilija Aaro Vuotilan listalta Tadeusz Rozewiczihin runon Kertomus vanhoista naisista. Saamme annoksen välittömästi pöytään. Tarjoilija läsnäolo on hämmästyttävää ja todella luontevaa. Hän kertoo runon kuin puhuisi tarinaa eikä ilmaisu ole tippaakaan liian kohosteista.

Hetken aikaa olen hieman tietoinen itsestäni ja siitä, että esiintyjä istuu alle metrin päässä ja puhuu suoraan minulle.

"Ei tällaista usein saa kokea. Komea mies istuu pöytään, katsoo silmiin ja alkaa lausua runoa. Jokin minussa rakastui." huokaa seuralaiseni."


Tästä löytyy koko arvio.


Ensi viikolla taas pääsee runoja lausumaan ja laulamaan! Tulkaahan katsomaan ja kuulemaan!


p.s. Pakko vielä sanoa, että arvion loppuosasta olen Roukalan kanssa eri mieltä. Erityisesti Minna Aro kohdasta. Minusta on erittäin suuri lisäarvo, että saa olla lavalla ihastuttavan ikäihmisen kanssa :)



8.5.09

Runollista la 9.5.

- lahja äidille tai itselle ja parhaassa tapauksessa molemmille!

Teatterikone vierailee Jyväskylän kaupunginteatterissa esityksellään Runollista mausteena Minna Aro.

Tässä on kaksi Teatterikoneen runomenu ehdotusta äidille (Keskisuomalaisen toimittaja Tomi Tuomaalan idean pohjalta):

Vaihtoehto 1. on tarkoitettu herkille ja tunteellisille äideille.

Vaihtoehto 2. on suunnattu humoristisille ja katkeruutta kaihtamattomille äideille. Näitä voidaan myös yhdistellä.

Alkurunoksi

1. Saima Harmajan Rannalla. Kaunis ja herkkä runo rakastetun odotuksesta. Virittää hyvin runotunnelmaan. (Ennen äidiksi tuloa yleensä kohtaa jonku, jota edes hetken rakastaa.)

tai

2. Immi Hellenin Aamukahvin äärellä. Kukon ja kanan keskustelu aamutuimaan. Kana on nähnyt painajaista ja kukko lohduttaa.Virkistävä aloitus. (Äidithän saavat yleensä kahvin sänkyyn äitienpäivänä.Tässä on ehkä hyvä muistutuskin aiheesta.)

Päärunoksi

1. Satu Hassin Haluan. Täyttävä runo herkän vahvasta, omilla jaloillaan seisovasta ja tiedostasta naisesta. (Jos on ollut epäselvää mitä haluaa, tämä voi auttaa!)

tai

2. J.H. Erkon Valitus miehestä. Erittäin tuhti runo äidille, joka ei ole vielä valittanut tarpeeksi! (Ja vaikka olisikin, ei pieni kertaus pahaa tee!)

Jälkirunoksi

1. Tadeusz Rozewiczih Kertomus vanhoista naisisita. Jos jäi vielä nälkä, tästä saa pitkäksi aikaa täyttävän, ihanan jälkimaun jättävän ylistyksen naisille. (Naisia pitäisi kyllä ylistää aina)

tai

2. Einari Vuorelan Hölmö. Pirteä lopetus. Hölmö on hauska tarina hölmöstä miehestä. (Mikäpä sen parempi päätös kuin nauraa miehelle.)

Tuo siis äitisi nauttimaan tämä lista tai ihan joku muu!

Runollista on herkullinen kokonaisuus, jossa runot ja musiikki yhdistyvät tunnelmalliseen kahvihetkeen. Ensin runotarjoilijat kiertävät pöydissä tarjoten henkilökohtaisen runotulkinnan kunkin omalta listalta. Tämän jälkeen runoja esitetään nelihenkisen orkesterin säestämänä herkästi, vahvasti ja huumorilla. Runot on säveltänyt Aaro Vuotila.

Esitykset:
la 9.5. klo 19, ti 19.5. klo 19 ke 20.5. klo 19
Lippujen hinnat: 12/12/10 €

RUNOTARJOILIJAT Emmi Aarnio, Tuija Kiviranta, Annu Sankilampi, Aaro Vuotila. Mausteena toukokuussa eläkkeelle jäävä Jyväskylän kaupunginteatterin näyttelijä Minna Aro.
ORKESTERI Ari Lampinen, Ville Niutanen, Pekka Sankilampi, Eveliina Sirkeinen
ÄÄNI- JA VALOTEKNIIKKA Mikko Kokki

http://www.jkl.fi/kaupunginteatteri/naytelmat/runollista

21.4.09

Pikaisia kuulumisia

Monta rautaa on tulessa! Saattaa näyttää hiljaiselta, mutta pinnan alla tapahtuu.

Aaro kirjoittaa Toivo Elvis Tähteä ja juttu vaikuttaa ihanalta! Yhteistyötahoja on alettu etsiä ja kyllä niistäkin varmaan joitain poikii.

Forumteatteri nuorten tarinoista etenee pikkuhiljaa. Yhteistyökoulu on olemassa ja pohjat 5 eri tarinaan luotu.

Ronjaa ei ole haudattu, vaan tyttö tekee pelkäämisharjoituksia ja etsii kavereita.

Yläkaupungin yössä Teatterikone pesee laman Moirislammella.

Runollistaa pääsee maistamaan Minna Arolla kaupunginteatterilla toukokuussa ja isoimmalla esiintyjäjoukolla koskaan!

Pönttöjuttu vierailee näkövammaistenkoululla perjantaina.

Ja henkilökohtaisemmalla tasolla on myös tohinaa. Perjantaina on Eliisan loppytyön esitys klo 19.30 siltasalissa, jossa olen mukana Kalteritangossa. Tapahtumaan on vapaa pääsy! Aaron kanssa menemme muutaman viikon päästä vetämään päiväkotiin Laukaaseen draamapajaa Hunni-peikon matkassa. Ja ensi-iltaa Kansalaisopiston ryhmän kanssa pukkaa Naisten decameronesta pe 8.5. Näiden päälle kaikenlaista tulevan suunnittelua, oman yrityksen perustamista ja sekalaista sessiota. Ihanaa, että on tekemistä!

19.4.09

Runollista vierailee kaupunginteatterilla!

Tetterikoneen Runollista vierailee toukokuussa Jyväskylän kaupunginteatterilla kolmella esityksellä. Kaupunginteatterin lämpiössä toteutettavissa esityksissä Teatterikonetta vahvistaa kaupunginteatterin näyttelijä Minna Aro.

Teatterikone: Runollista
la 9.5. klo 19.00,
ti 19.5. klo 19.00 ja
ke 20.5. klo 19.00
Jyväskylän kaupunginteatterin lämpiö.
Liput 12/10€
Ennakkomyynti Lippupisteessä ja kaupunginteatterin lipunmyynnissä.

6.4.09

kiitos juhlista

Juhlittu on taas, koneen merkeissä, kiitos osallistujille!
Ei tässä tämän tärkeämpää tällä erää :)

30.3.09

Toipumista edellisestä, uusia tuulia ja menneen juhlintaa

Viikonloppu Huoneteatterilla oli ja meni. Ihana oli pitkästä aikaa näytellä ja hyvässä seurassa. Runollistan bändiversio oli hieno kokemus itsellekin, palautteen perusteella myös yleisölle :) Vammoittakaan ei säästytty, kaula katkesi. Tosin se oli Pasin kitara, jolle näin huonosti kävi, mutta pääsipä mies uuden kitaran ostoon Koneen piikkiin. Yhteenvetona toteaisin, että henkinen saldo keikauksesta oli hyvä, mutta taloudellinen puoli jäi hieman tavoitteestaan...

No, tulevana viikonloppuna juhlimme mennyttä ja suuntaamme katseemme tulevaisuuteen, joka näyttää valoisalta! Runollistalle on tulossa hienoja aikoja, uusi lastennäytelmä on työn alla ja vanhoja työn alla olevien juttujen työstämistä jatketaan.

Luin kasan tekstejä ja yritin löytää kiinnostavaa lastennäytelmää. En kuitenkaan löytänyt yhtään tekstiä, joka olisi täyttänyt kaikki tiukat vaatimukset ja ehdotin Aarolle, jos kirjoittaisimme jutun itse. Vaatimuksia oli, että se on suunnattu alakouluikäisille, sen täytyy kiinnostaa myös poikia ja lavalla on vain kaksi näyttelijää. Lähdimme suunnittelemaan näytelmää vanhempien kykenemättämyydestä vanhemmuuteen -teeman ympärille. Tässä siitä pieni mainospala:

Teatterikoneen TOIVO ELVIS TÄHTI on kahden näyttelijän riemukas näytelmä 5-luokkalaisen Toivon elämästä.

Lapsitähtikilpailuun vastoin tahtoaan ilmoitettu Toivo toivoisi olevansa jossain muualla. Nykyään hänellä on aika usein sellainen olo. Varsinkin kotona: "Isän ja äidin häävideolla pappi kysyy niiltä, että haluatko rakastaa ja kunnioittaa puolisoasi ja ne sanoo, että joo ja sitten ne pussaa. Ja sitten isä soittaa sahtiaitassa kitaraa kravatti otsalla ja äiti tanssii paljain jaloin. Mua ei ollu sillon vielä olemassa. Mulla piti olla veli tai sisko, mutta se oli jääny kesken. Isältä jää aika moni juttu kesken ja äiti aina häpee sitä. Sillon ne halus vielä rakastaa ja kunnioittaa, mutta nyt kun ne on vanhempia ja viisaampia niin ne lähinnä vaan häpeää toisiaan."

Toivoa esittää Aaro Vuotila ja äitiä, isää, ystäviä ja kaikkia muita rooleja Annu Sankilampi. Ohjaus Aila Lavaste.

Miltä kuulostaa? Näytelmän kirjoitusprosessia voi seurata Aaron omasta blogista Näyttelijä vapaalla. Sovimme, että hän hoitaa varsinaisen kirjoittamisen ja minä kommentoin nyt kun pohjat on suunniteltu ja homma saatettu käyntiin.

21.3.09

Aaronmeidenin keikalta 14.3.






Jaahas, joku oli sitten antanut meidän kameran Mr. Moderatolle...
Herra Moderato vaikuttaa melkoiselta linssiluteelta. Onneksi kuviin tallentui muitakin kävijöitä.

16.3.09

Olipahan tohinaa

Melkoinen viikonloppu.
Kyllähän sitä väkeä meillekin riitti, vaikka enemmänkin olisi mahtunut ja mieluusti otettu :) Hyviä hetkiäkin riitti ja toivottavsti mieleenpainuvia kokemuksia.
Runollista bändin kanssa oli yleisesti sellainen tunnelma, että tätä pitää tehdä lisää! Asia hakee väyläänsä, tilaansa, suuntaansa. Ehdotuksiakin otetaan vastaan :)
Kiitos kaikille tekijöille, auttajille, katsojille, pidetään tohinaa yllä!

13.3.09

Superviikonloppu on alkanut!

Huoneteatteri on vallattu! Pöntöt ovat jo aloittaneet pönttöilynsä ja illalla ´Ritu´ ja ´mona´ tuovat lavalle Hiekkalaatikkoperheen.
Melkoinen ruuhkakeskittymä on tämä viikonloppu. Toivottavasti siitä jää hyvä mieli ja muutakin kuin velkaa. :) Jyväskylässä tuntuu tapahtuvan kaikenlaista kulttuurin saralla, aktiivinen kylä tämä Jyväs. Vakiopaineella tapahtuu, sielläkin tosin vähemmän kuin olivat suunnitelleet, mutta kuitenkin oletettavasti sinne joku esityksistä on tullut perille ja esitettäväksi asti. Teatterikoneen sunnuntaisen Runollistan lisäksi uutta musiikkia tarjoillaan muuallakin periferiassa tai jossain.
Eipä voi väittää, ettei täällä ohjelmaa riittäisi!
Toivottavasti tässä ohjelman suuressa tarjonnan määrässä riittä yleisöä myös meidän esityksillemme, seurataan asiaa.

24.2.09

Saanko esitellä:


TEATTERIKONEEN BÄNDI JA RUNOLLISTAN SOLISTIT!

Etualalla vasemmalta perkussionisti Ville, pianisti Eveliina, basisti Ari ja kitaristi Pekka. Sohvalla Solistit Aaro ja Emmi. Kuvaajana yksi solisteista Annu.

Kuva on meidän ensimmäisistä yhteisistä treeneistä ja kuvaa hyvin sitä rentoa meininkiä, joka koneessa vallitsee. Olohuoneemme oli jälleen valjastettu harjoituskäyttöön. Alkujännityksestä päästyä alkoi homma toimia, vaikka casio lopetti yhtäkkiä toimintansa ja Even piti hakea oma kosketinsoitin kotoa treenien välissä. Villen rumpusettikään ei ihan vastaa lopullista ja Arin basso vaihtuu kontraan esitykseen mennessä. Mutta kyllä täytyy sanoa, että tästä tulee mahtava juttu. Biiseihin saa aivan uuden tason, kun soittimia on enemmän. Ensi sunnuntaina harjoitellaan lisää, kivaa!

Ja laulaminen on kyllä voimaannuttavaa, suosittelen jokaiselle!

22.2.09

Musaromppeet nurkissa

Tänään kajahti ensimmäistä kertaa ilmoille Teatterikone-bändin yhteiset sävelet. Kahlailtiin runollista -biisit läpi ja maisteltiin niiden tuomaa tunnelmaa. Seuraaviin treeneihin osaa sitten asennoitua uudella otteella kun on vähän jo päässä kaikumassa tätä saundimaailmaa. Inhimillistä toimintaahan tämä Teatterikoneen toiminta on, mutta erityisen lämmin hetki oli kun nämä meidän jaloissa pyörineet lapset saivat kuulla bändiversion kotiklassikko Lötkö lötköstä. Lauantaina tulee varmaan sekin vedettyä Maki-Matin perhepuiston kalevalanpäivän kesteissä. Aaronmeideniä. sekin pittää lämmittää ja liittää uudet biisit mukaan.

16.2.09

Runollistaa vahvistuksilla

Meillä on ensi kuussa tiedossa festivaalit, kun vuokrasimme Huoneteatterin koko viikonlopuksi Teatterikoneelle. Siellä on yhteensä 7 esitystä 3 päivän aikana. Yksi esitettävistä jutuista on Runollista.

Saamme Runollistan musiikkiosuuteen vahvistuksia koneen osista ja vähän ulkopuoleltakin. Perinteisen koskettimen lisäksi bändissä soi kitara, basso, perkussiot ja laulupuolella miesääni!
Olen tosi innoissani. Vaihdamme laulajien kesken vähän biisejä ja otamme listoille uusia runoja, jotta juttu päivittyy itsellekin. Olen löytänyt tosi hauskoja runoja ja kiva päästä niitä testaamaan. Tähän asti runoni ovat olleet aika synkkiä, mutta nyt puhaltaa uudet tuulet. Haluan toki jättää listalle muutaman koskettavammankin runon, koska mikäpä kyyneleitä voittaisi :)

Tervetuloa nautiskelemaan, kahvi ja kakku sisältyvät hintaan!


Kuva: Jani Salonen

11.2.09

Julisteita!

Olemme Aaron kanssa kunnostautuneet julisteiden laiton suhteen. Olemme järjestelmällisesti käyneet asuinalueita läpi. Tällä hetkellä alueet Halssila, Huhtasuo, Kortepohja ja Kypärämäki-Köhniö on saatu miinoitettua. Tähän astisista paikoista Kortepohjassa oli eniten ilmoitustauluja, joihin ulkona saa julisteita virallisesti kiinnittää. Pisteet siitä sinne!

Tämänpäiväinen retki kesti kolme ja puoli tuntia, kun olimme liikkeellä vaunujen ynnä koirien kanssa ja piti käydä välillä kylässäkin. Mukavaa! Ehdottomasti ekologisinta ja urheilullisinta olisi tehdä nämä reissut aina kävellen. Jos joku haluaa auttaa meitä ja samalla pyydystää raitista ilmaa, voimme tuoda julisteita jaettaviksi alueille, jossa emme ole vielä käyneet :)

9.2.09

Ronja tulee, mutta vuoden myöhemmin!

Lainaus tuottajaltamme:

"Tulevalle kesälle kaavaillun Ronja Ryövärintytär -tuotannon toteutus siirtyy vuodella eteenpäin. Päätöksen perusteena ovat näytelmän tuotannon taloudelliset syyt. Lopullinen päätös tuotannon siirtämisestä tehtiin tänään, kun ratkaiseva avustuspäätös saatiin kielteisenä.

Tuotannon siirtyminen vaikuttaa väistämättä jossain määrin teoksen toteuttavaan työryhmään. Toistaiseksi on selvää, että myös kesällä 2010 ohjaajana on Aila Lavaste, ja päärooleissa, Ronjana ja Birkinä nähdään Annu Sankilampi ja Aaro Vuotila."

Tämä voisi jossain tapauksissa masentaa, mutta nyt kun olen päättänyt muuttaa elämäni suuntaa, uskon että jotain muuta tulee tälle kesälle ja näin on Ronjan kannalta parempi. Tietysti jollain tavalla harmittaa, mutta se ei auta mitään. Teatteria ei ilman rahaa voi tehdä! Tai tätä produktiota ainakaan.

Olen siis päättänyt alkaa ajatella elämästä positiivisemmin ja uskoa hyvään. Katsotaan mihin sillä päästään :) Uskon, että pitkälle!

Ja hei, te miehet, jotka sieltä Punaniskasta rosvojoukkoihin löysin, otetaan vuoden päästä uudestaan!

27.1.09

Ryöväreiden metsästystä

Meillä oli sunnuntaina Ronjan tiimoilta näyttelijävalintatilaisuus. Paikalla oli 9 reipasta kokelasta ja meitä jo valikoitunutta työryhmää 6. Teimme muutamia harjoituksia, joissa kokelimme miten männiäiset, ajattarat, kakkiaiset ja ryövärit voisivat liikkua ja äännellä. Hienoja juttuja löytyi! Aaro veti myös musiikki-improja joissa tuotimme ääntä ja tehtiin erilaisia biisejä ja äänimaisemia. Hyvältä kuullosti.

Vielä jäi rosvojokkoa uupumaan ja miehiä tarvitaan lisää. Mistä niitä partaisia, likaisia ja riitaisia miehiä löytyy, jotka tykkäävät oluesta ja sen jälkeen ryövärilauluista ja tansseista? Ja ovat lojaaleita toisilleen. Voisiko joku antaa vinkin?

20.1.09

Nöyrät kiitokset

Tänään tuli kotio asti tieto, joka oli päivätty päätetyksi jo hyvinkin joulukuun puolella. Taiteen keskustoimikunta myönsi apurahan kiertävän lastenteatteriesityksen tekemiseen!!!! Näin ollen syksyn aloitus on ainakin turvattu. Jään nimittäin virkavapaalle kaupunginteatterilta syksystä alkaen. Aikahan on mitä mainioin, rahaa virtaa ja tekevälle töitä löytyy.. Totta puhuen sydäntä kylmää kun koko ajan tulee lisää työttömiä vähän joka paikasta. Tämä lämmittää, vaikkei kylmyyttä poistakaan.
kiitos

9.1.09

Koneen koukkuja

Työt alkoivat tänä vuonna varsinaisesti nyt keskiviikkona. Tuntuu, että siitä on jo ikuisuus, vaikka todellisuudessa kaksi päivää. Pää on niin täyttä kaikkea mitä on edessä, että ajankulukin menee sekaisin. Tein ensimmäistä kertaa elämässäni sellaisen ajatuskartan hoidettavista työasioista. Se tuntui aika hyvältä. Näkee siinä konkreettisesti mitä eri projekteja on työnalla ja mitä kaikkea niiden eteen pitää tehdä. Isoin palikka on tällä hetkellä Ronja. Minun näkökulmasta sen seuraava vaihe on näyttelijöiden valinta 25.1. Hui. Toivottavasti saadaan mukaan kivoja ihmisiä, jotka haluavat remuta kesän metsässä!

Kävimme katsomassa tänään sellaista kellaria keskustassa teatteritila ajatuksella. Se herätti minussa heti suuren halun pystyttää Teatterikoneen näyttämö sinne, mutta muut katsastajat olivat onneksi järkevämpiä. Neliöitä oli yhteensä 200, kaikenlaisia ihania sokkeloita ja pylväitä. Siellä oli kyllä vessa ja keittiö, mutta hanat oli poistettu. Lisäksi tila oli matala, niin pölyinen että henkeä ahdisti, kallis kuntoon nähden ja se olisi vaatinut älyttömästi hommia käyttökuntoon saattamiseksi. Mutta silti sydän sykähti ajatuksesta... Tämä tila herätti ajatuksen, että keskustassa on varmasti vaikka kuinka paljon erilaisia tiloja, jotka voisivat olla lähes täydellisiä teatterikäyttöön. Oih! Ehkä vielä joskus.

6.1.09

Kaikki on uutta

Mitäköhän mahdoin ajatella silloin viime vuonna? Mitään ei muistu mieleen. Mieli on niin täynnä uusia ajatuksia. Tämänvuotisia ajatuksia.
Arki on taas alkamaisillaan. Työt ja koulut ja päiväkodit sun muut. Ei niistä täysin eroon päässyt loman aikanakaan, mutta kiitettävän lähelle unohtamista vajottiin ajoittain. Loppiaiseen loppuu keskitalven pimeyden torjunta jatkuvin juhlamenoin. Tästä eteenpäin ei suinkaan eletä tätä hetkeä vaan odotetaan kieli pitkällä kevättä ja sitä seuraavaa kesää.
Nyt on ryhdyttävä sian heittoon. Lapsen kanssa, se on peli, se sika, se lapsi on epeli.