29.3.08

reggeokei

Terveiset työpaikkaruokalan nurkasta. tv:sta tulee luontodokumenttia ja stentofonista kuuluu aina joku eksyyn repliikkejä. Teatterikoneen "kotiteatterissa" on varmaan tilitys jo osittain alkanut. Siellä pönttöillään ja saunotaan ja sen sellaista. demosin ohjukselle paria pönttöjutun biisiä ja sain ne soimaan hienosti sitten täällä teatterilla.. :) Pienellä näyttämöllä pyörähti käyntiin yksinen. yhdeltä uudelta koiranomistajalta, joka siis haki meiltä yhden suloisen pienokaisen, jota marilyniksi kutsuimme, sain kipollisen viiriäisenmunia. Heti piti maistamani, että uskaltaako niitä raakana syödä. Paremman makuinen keltuainen kuin kananmunassa! Seuraavissa yksisen esityksissä riskilänmunia saavat siis tuurata viiriäisenmunat.
Kadonnut laulu
kävi pääkirjastossa tänään. Erilaista oli kun ei ollut päiväkotiryhmiä vaan yksittäisiä lapsia/perheitä. Tapahtumarikkaan jyväskylä-päivän satu-tunti-esitykseen ei valtavaa tunkua ollut. Niin vain kuitenkin laulu löydettiin, oikein komea reggae piirtämisestä. kiitos osallistuneille, vielä kerran!

27.3.08

Keljonkangas

Allekirjoittanut heräsi tänä aamuna pitkästä aikaa levänneen oloisena ja reippaana. Se on mukavaa, että näinkin voi olla! Pub sherwoodin naapuriin tuli mukavasti yleisöä molempiin esityksiin. Ensimmäisenä löytynyt laulu taittui lordimaiseksi rokiksi dinosauruksesta. esitys oli hurja, osaa pienimmästä taisi alkaa jo jännittää. Mutta liekö olleet eskarilaisia ne, jotka rokkia kuulla tahtoivat ja antaumuksella osallistuivat dinosauruksina karjuen. Toiseen esitykseen tuli yleisöä mm. näkövammaisten koululta. Poikamme rasmus ja ¨hänen luokkakaverinsa. Yleisössä oli paljon myös pieniä lapsia ja lauluksi muotoutuikin lastenlaulu kana kaakattajasta. lastenlauluille ominaiseen tyyliin yleisöä laulatettiin ja jäi kuulemma ainakin joksikin aikaa soimaan päähän. Tässä sanat keljonkankaan päiväkotilaisille, niin kuin lupasin: soinnut on A, D, A, D, A, D, G, A, D

¨kana on keltainen,
siivillä lentää se,
maatilalla,
häkissä kanalassa.

kana kaakattaja,
sanoo kot kot kot,
kana kaakattaja,
sanoo kot kot kot.

kun häkki avataan,
kana pääsee lentämään,
kana munii munia,
kananmunia.

kana kaakattaja,
sanoo kot kot kot...

kaverina kanalla,
on musta kukko,
ja tipuja poikasina,
ne yhdessä kotkottaa.

kana kaakattaja,
sanoo kot kot kot...

26.3.08

Koiralandian viimeiset hetket


Kohta tämä näky on vain muisto. Yksi pentu on jo lentänyt pesästä. Vilma (ent. Nuppu) haettiin viime perjantaina. Uskalsin laittaa sen matkaan, kun uudessa kodissa oli labbisisoveli lohduttamassa.

(Tiedoksi sille, joka tulee hakemaan "nuppua", jolla on tassussa valkoista, se olikin Tara ja tiedoksi niille kenelle Taraa kaupittelin sen oikea nimi onkin Pauliina. Olihan varmasti tarpeeksi sekavaa, mutta antanette anteeksi, kun kuitenkin 12 on aika monta jotka voi sekoittaa keskenään!)

Nopeasti nämä kohta kahdeksan viikkoa ovat menneet. Viimeisinä viikkoina kasvattajassa on alkanut tuntua väsymyksen merkkejä. Varsinkin eilen oli hermot koetuksella kun koirajoukko oli päättänyt muiden poissaollessa vapautua vankilastaan ja pistää paikat sekaisin; kakkaa oli joka puolella, lasten kengät ja kaikki mahdolliset lattialle unohtuneet lelut sun muut oli käsittelyssä ja yksi koira yläkerrassa uikuttamassa. Koirien kanssa pätee sama kuin ihmistenkin: joukossa tyhmyys tiivistyy!

Suurin osa pennuista lähtee lauantaina uusiin koteihin. Tänään keskiviikkona on vapaana vielä kaksi pentua, Marilyn (isänsä ihana karvanaama) ja Utu (söpöliini!). Toivottavasti heillekin löytyy hyvät kodit, mielellään lähiaikoina :). Nyt odotan jo lauantaita kiivaasti, mutta voi tulla tippa linssiin, kun pennut oikeasti lähtevät. On niistä ollut niin paljon iloakin! Enkä kaikesta kakan hajusta huolimatta vaihtaisi tätä kokemusta pois. Jos tämä olisi amerikkailainen elokuva näytettäisiin nyt pätkiä minusta pentujen kanssa eri vaiheissa tyyliin syntymä, hellittely hetkiä, ulkona lumessa leikkimistä ja taustalla soisi haikea musiikki ja viimeiseksi hetki milloin koirat lähtevät, jolloin kaikki katsojat alkaisivat itkeä...

Nyt lopuksi iloisempiin aiheisiin. Meille jää yksi pentu, se Piaf joka syntyi viimeisenä keittiön matolle. Aaro teki koirista laulunkin. Jos olisimme tietokoneiden ja muiden laitteiden kanssa fiksumpia sen voisi laittaa tänne, luulisin, mutta emme ole joten te joudutte kuvittelemaan Aaron kitaran kanssa laulamassa Lunan lapsista.. Ja vielä viimeiseksi pahoittelut ettei uusia kuvia koirista ole ilmestyt, mutta tuon edellä mainitun asian vuoksi en saa laitettua kuvia koneelle, kun sen muisti on täynnä. Mutta odotan, että joku fiksu ystäväni auttaa meidät pulasta ja voin laittaa vielä viime viikkojen parhaat kuvat tänne muistoksi. Siihen asti siis. Hei.

Läpi tuulen ja tuiskun

Saavuimme säynätsalon kirjastolla jokusen minuutin myöhässä. Olivat kuulemma pitäneet omia esityksiä sen aikaa. Hienoa aloitteellisuutta! Vaihdoin moderaton kamat päälle uudessa autossa, hyvin mahtui vaihtamaan.. sitten vain suoraan asiaan ja hienostihan se meni. Lauluksi ehdotettiin tuiki, tuiki tähtönen -joka muotoutui meillä muotoon ; Tuiki tuntematon tähtönen. siitä saatiin keinuva valssi laulettua. Vasta ekan setin jälkeen pääsin tutustumaan kiertueemme tähän mennessä tyylikkäimpään pukuhuoneeseen. Galleria. Tyylikästä. Siellä oli Alvar Aalto companyn piirroksia elikkäs luonnoksia säynätsalon asemakaavasta ynnä muusta. Toiselta yleisöltä löytyi uuden laulun aiheeksi suru. koskettava aihe, tilanne oli kaunis ja herkkä. Surusta syntyi kaunis laulu ja sitä tehdessä oli niin hauskaa, että välillä viiksetkin tuli ajettua pois. Ne kyllä kasvoivat pian takaisin. Säykin keikka oli keikkana mitä mainioin, sitä vain varjosti kiire mennen tullen. Onneksi kiire ei kuitenkaan hiipinyt itse esityksiin. Jokunen statisi kyllä hiipi lavan poikki, heillä oli kiire, eivät ehtineet edes esiintyjäkaksikkoa katsomaan saati auttamaan ;)

25.3.08

Celtic hill

Pääsiäistauon jälkeen laulua etsittiin keltinmäen kirjastosta. Yleisöä oli reilusti molemmilla kerroilla paikalla ja hauskaa oli. Ensin löydettiin viidakko-rokki-poppi-kappale viidakon tiikeristä ja toisella kertaa löytyi tango susta ja musta joka kertoi ystävyydestä. nähdään kirjastossa!!!

20.3.08

Säveltaidetta Halssilassa

Oma lähikirjasto sai tänään tuta millaista on kun mr. Moderato ja madam Ambitus saapuvat esiintymään. Yleisön joukossa oli tuttuja naamoja jo harjoitusesitysten ajalta kun kadonnutta laulua treenattiin teatterikoneen kotiteatterissa. Alku-aamu-yleisölle veivattiin bluesia pupusta ja munasta. Kakkos-yleisölle esitettiin suomalaista kansanlaulua koivusta.

Itselleni tämä on mainiota harjaantumista Aaronmeidenin keikkoihin, jotka ovat kaupunginteatterilla huhtikuussa kolmena aamuna. Niissä esityksissä on kyllä laulut valmiina ja nuotit mielessä, mutta ylipäätään päästä kontaktiin lapsiyleisön kanssa on tärkeää, ettei ihan kylmiltään joudu tuon omalaatuisen yleisöryhmän ääreen esiintymään.

Lastenkulttuuriin painottuu nyt jotenkin kummasti monet jutut. On kadonneet laulut ja aaronmeidenit ja kuka pelkää noitia tulossa ensi-"iltaan" huhtikuussa ja pönttöjuttu joutsan joutopäivillä ja sitten vielä aaronmeidenin ja jujupoksin joutopäiväkeikka. Aika aikansa kutakin ja kaikelle on aikansa. Tämän aika on näköjään (ainakin) nyt!

19.3.08

Huhtasuon Robin Hood!

Tänä kauniina keväisenä aamuna suuntasimme huhtasuon kirjastoon etsimään kadonnutta laulua. Ensimmäisen n. kymmenhenkisen yleisön kanssa löysimme ajankohtaan sopivasti pääsiäislaulun jossa yhdisteltiin haasteellisesti tyylilajeina tangoa ja rokkia. Toisen yleisön kanssa päädyttiin laulamaan robin hoodista ja tontusta ja leo bardista ja robin hoodin tyttöystävästä nimeltä sika. hauska ralli syntyi siitä. Tokan esityksen lapset olivat suurelti eppu-luokkalaisia, eli vanhempia kuin aiemmat lapset yleisöissämme. Eppu-luokkalaiset tuntuivat olevan aivan mainio kohderyhmä tälle esitykselle. Keikan jälkeen juotin kahvit ja todettiin, että mukava olisi tehdä lisää näitä kirjastokeikkoja. Pittääpä suunnitella..

18.3.08

Terveiset Lohikoskelta!

Lohikosken kirjastossa käytiin taas etsimässä kadonnutta laulua. Ja sieltähän löytyi rokkenrolli prinsessa ruususesta ja toisella kertaa löytyi bluesia hämähäkistä joka osasi lukea. Konsepti kehittyy koko ajan ja vaikka kehitystä tapahtuu on hauska, että esitys on kuitenkin joka kerta erilainen vähintään yleisön antamista ajatuksista johtuen. Vielä ehdit katsomaan, vaikka useamman kerran.
Saatiin myös ammattilaisapua uuden kirjallisuuspiirikirjan valintaan, kiitoksemme!

17.3.08

Laulu katosi -ja löytyi!

KIERTUE AVATTU!

Kadonnut laulu aloitti kiertueensa tänään maanantaina tourulassa YLEn studiosta. radiokeskisuomipistefi -kulttuuri -"teatterikone taikoi laulun moposta ja possusta". jos kiinnostaa niin kaiva juttu esiin (itse en tekniikan ihme kun olen, saanut kuunneltua, mutta eipä tuo haittaa -olin itse paikalla).
Studiolta Kortepohjan kirjastoon, jossa kaksi ensimmäistä varsinaista esitystä. Pääsiäisviikon runsas ohjelmatarjonta päiväkodeissa verottaa kuulemma yleisöä kirjastojen satutunneilta. Mutta kyllä molempiin esityksiin yleisöä tuli. Toiseen enemmän kuin ensimmäiseen. Ensin laulettiin leivonnasta ja virpomisesta ja toisella kertaa syntyi ruokalistalaulu. Jo nyt ovat esitykset tuoneet lisää syvyyttä ja ymmärrystä tekijöilleen. Hyvillä mielin kohti huomista lohikosken keikkaa ja muita tulevia! Madam A. ja mr. M.

14.3.08

Viisi ja puoli viikkoa Koiralandiaa takana ja muutama edessä

Aika on mennyt hurjaa vauhtia. Työtä on pennuissa riittänyt, mutta on ne hauskoja! Viimeaikaisia kuulumisia: ulkona käynnit, hampaiden tulo, riehuminen, haukkuminen, kaiken pureminen, "kuka on johtaja" -kokeilu ja monet muut temput.
Pennuista seitsemän on varattu ja viisi vielä ilman kotia. Katsotaan vielä muutama päivä ennen kuin laitetaan lehteen ilmoitus, olisi kiva kun pennut menisivät joillekin jonka joku tuntee :)
Tässä tänään otettuja kuvia, jotka puhukoot minua paremmin...


Ruokailua odotellessa... Pennut ryntäävät laatikkonsa seinustaa vasten kuonot ojossa. Tassu istuu taustalla.


Ota minut! Ota minut!


Hei, me kiivetään syliin ja syödään sukat!



Hullu emäntä työntää käden suuhun, että hampaat näkyy.

Kuinka Kadonnut laulu löytynee Radio Keski-Suomesta ma 17.3. klo 7.40

Puhelin soi juuri kun olin nostanut puolet koirista emän tissille ja juoksin kiireellä yläkertaan. Toimittaja soittaa radio Keski-Suomesta ja kysyy pääsemmekö Aaron kanssa maanantai aamuna studioon kertomaan Kadonneesta laulusta ja tekemään yhden biisin toimittajan keksimistä esineistä ja sanoista. Pääni alkoi raksuttaa hurjasti. Ensimmäinen esitys alkaa klo 9 Kortepohjassa, Pepille tulee hoitaja klo 8 ja Rassen taksi lähtee klo 7.40. En pysty käsittämään yhtälöä, vaan pyydän toimittajalta lisää ajattelu aikaa. Soitan Aarolle. Ei vastaa. Soitan Terveystuvalle, josta Pepille on tulossa hoitaja. Ei vastaa. Koirat ovat karanneet ja pissaavat ympäriinsä. Peppi hoitaa koiria yksivuotiaan antaumuksella, niin että ne vikisevät kivusta. Pysähdyn. Hengitän. Vaihdan uudet koirat tissille ja eristän ne niin ettei yli-innokas hoitaja pääse niihin enää käsiksi. Soitan naapurille. Esitän sekavan tilanteen ja hän sanoo: "minä voin auttaa". Yritän pyristellä vastaan esittämällä muutamia aikataulullisia ongelmia. Hän sanoo: "odota hetki", kysyy ohi puhelimen toiselta ihmiseltä ja vastaa minulle: "kaikki onnistuu". Lähes itken onnesta. Nostan loput koirat takaisin karsinaan. Soitan toimittajalle, että juttu onnistuu ihanan naapurimme ansiosta ja pääsemme tulemaan.

Kiitos teille kaikille rakkaille ihmisille, jotka teette meidän työmme ja elämämme mahdolliseksi!

Olipa mukavata!

KIITOS LÄSNÄOLLEILLE!
Jyväskylän kulttuurikeskus Vakiopaineessa oli torstaina tunnelma herkässä. Truba-tyyppiselle keikalle tuli varsin mukavasti väkeä ja sirkushuvit tuntuivat uppoavan kansaan. Lähtökohtana oli muun muassa tehdä kerrankin rohkesti Taidetta. Ja se onnistui ;) eläväinen yleisö ehti tuoreeltaan keikan kulun aikana kommentoimaan menoa mm. dadaksi. Kiitos!
Vastaanotosta otettuna olen varma, ettei tämä jäänyt myöskään mr. Sledin viimeiseksi esiintymiseksi. Kuka tietää jos vaikka Sled lähtisi pyrähtämään muassani tampereella joskus tulevaisuudessa. Joskus näyttelijäelämä antaa tyydytyksen olemassaololle!

4.3.08

Puheenjohtajan kuulumisia

Madam Ambitus.


Blogin jutuista päätellen olen elänyt vain koirankakan hajusta huumaantuneena, mutta on Koneen puheenjohtajan elämässä muutakin tapahtunut:

- Teatterikonetta on kehitetty Jykesillä ammattilaisten voimin (tuloksia alkavat näkymään pikkuhiljaa, kehitellään, kehitellään)
- Metsähallituksella on käyty neuvottelemassa vaellusnäytelmästä Leivonmäen kansallispuistoon
- Pönttöjutun (näytelmä kiusaamisesta ja kierrätyksestä) harjoituksia aletaan käynnistellä
- Runollistan lämmitystreeni aikaa Älylän ehtoota varten etsitään
- Hiekkalaatikkoperhettä neuvotellaan Joutsan Joutopäivien lisäksi myös Haapavesi folkkiin
- henkinen valmistautuminen Madan Ambitukseksi on alkanut, reilun viikon päästä pääsee Madan Kadonneessa laulussa irti...
- Ad*Astran näytelmänkirjoituskilpailun satoa on arvioitu 15 kappaleen verran, tulokset julkistetaan Naistenpäivänä
- Kansalaisopistoon syntyy Sirkku Peltolan näytelmä Mummun saappaassa soi fox (ensi-ilta 5.4.)
- Leivonmäellä harjoitellaan Sirkku Peltolan näytelmää Suomenhevonen ja sen ensi-ilta on toukokuussa

Tässä oli äkkiseltään päällimmäiset ja paljon muutakin on olemassa, mutta pidetään ne vielä liikesalaisuutena!

Ja nyt takaisin todellisuuteen ja Koiralandian kakan hajuun...

p.s. Jos tunnet jonkun rikkaan mesenaatin voit vinkata tähän suuntaan, siis Koneen, tai miksei meille kotiinkin...

p.p.s. Ja on niitä koiriakin vielä muutama vapaana, toivottavasti ei VAPAANA! Ryntää alakertaan.

2.3.08

Koiralandian kuulumisia




Neljä viikkoa on vierähtänyt. Koiravauvat ovat jo leikki-ikäisiä, touhukkaita karvapalloja. Viikko sitten hoideltiin ensimmäinen manikyyri, olikin hommaa, että sai 48 tassusta kynnet leikattua. Viime sunnuntaina siirryttiin myös kiinteään ruokaan. Siinä ei kauaa koirat ihmetelleet, kun lautanen turvotettua kuivamuonaa laitettiin eteen; kaikki hyökkäsivät ruuan kimppuun hännät vipisten. Ei mitään rauhallista maistelua ja totuttelua vaan suoraan asiaan!

En jaksa lakata hämmästelemästä miten nopeasti koirat oppivat ja kehittyvät. Muutama viikko sitten ne vasta avasivat silmänsä ja opettelivat kävelemään. Nyt kuuluu haukkua ja murinaa, kun koirat harjoittelevat leikkimistä ja saa hampaan alut nilkkaansa papereita vaihtaessaan. Papereita saakin vaihtaa suhteellisen usein, kun joku 12 kakkaa koko ajan...

Melkein kaikille pennuille on jo tuleva koti tiedossa. Muutama perhe on käynyt vauvoja ihastelemassa. Koiran valitseminen on kyllä vaikea homma. Varsinkin kun tulee katsomaan niitä pieneksi hetkeksi ja kaikki näyttävät melkein samalta ja tuntuvat yhtä pörröisiltä. Olemme miettineet, että jäisikö vauvoista joku meille asumaan. Että pitäisi varata niistä se kaikkein ihanin tyttö. Mutta se on mahdotonta. Toisena päivänä joku toinen tuntuu ihanalta ja toisena joku toinen ja kolmantena ei enää muista kuka oli kuka. Ja vielä kun on lomasta niin väsynyt, ettei muista omaa nimeään on parasta mennä nukkumaan...