17.12.10

Lukutreenit

Kesän lopulla tuntui vuotta olevan vielä niiiiin paljon jäljellä, että oli helppo sopia lukutreenit pumpista tämän vuoden puolelle. Työryhmäkin on pieni, joten päällekkäisiä menoja ei voi olla aina. Ajattelin.

Ajoissa paikalle, että ehtii rauhassa olla ja mietiskellä hetken ennenkuin muut rymähtävät sisään. Ja että ehtii laittaa auton hyvään parkkiin ja ottaa vaikka kupin kahvia. Ajattelin.

Kun teksti on luettu yhdessä on hyvä kun pääsee avaamaan sitä muiden kanssa. Minkälaisia visioita on herännyt, miltä on teksti maistunut. Saa pyöritellä tähtäintä aiheen ja teemojen ympärillä. Ajattelin.

Vaan kuinkas sitten kävikään...

Joulukuu alkoi, tekstikäännös oli valmiina mutta kalenteri kertoi omaa karua tietoaan päivien rajallisuudesta. Joululomakin vie aikaa tästä kuusta. Mistä olen kyllä kiitollinen ja haluan pitää kiinni. Lomailu ja vapaat päivät ja joutenolo on tärkeää ja nyt kun on itsensä työllistäjä niin täytyy muistaa olla hellä alaiselleen eli itselleen. On annettava tilaa itselle.

(onkohan sitä enemmän itsensä pomo vai alainen?)

Noh, lopulta sain aikaan löytää päivän, jolloin minä ja kolme näyttelijää pääsee paikalle ja se sopi myös kääntäjälle ja pääsimme kokoontumaan kirjailijatalolla. Kotoa lähtiessä, siinä vaiheessa kun olisimme vielä hyvin ehtineet paikalle ajoissa, tuli mieleen ryhtyä paketoimaan vielä yhtä joululahjaa. Laatikon pohjaa, vanhaa sanomalehteä ja joulupaperia hirveässä kiireessä toimistoteipillä joka jatkuvasti tarttui itseensä ja lopulta ilmastointiteipin tyyppistä kangasteippiä sinne sun tänne paketin kylkiin ja saatesanoina vielä "Tää on ehkä huonoin paketointi ikinä, mutta kyllä se lahjan peittää" -ja sitten autoon ja vauhdilla sakkopaikalle, josta vielä autoa siirtämään ennen aloitusta, johon kukaan ei ihan ehtinyt ajoissa.
Siinä sitten lukemaan ilman kahvia kun maha sanoi niin. Ja niin se vaan tikutti kello menojaan siihen malliin, että kun teksti oli luettu piti kahden kolmasosan näyttelijöistä jo jatkaa reippaasti matkaansa seuraaviin tapaamisiin. Siellä ne kytevät nyt, ajatukset.

Että tehokkaasti lähti meikäläisen ohjaajanhommat käyntiin. Toisin kuin auto, joka ei nykyisellään enää käyntiin lähde.

Auto on huollossa ja kohta on kuskikin. Tällä en tahdo mainostaa mitään huoltoasemaketjua. Meillä ei ole sponsorisopimusta minkään Esson kanssa. Auto on Nissan, mutta kuulemma Forditkin käy huollossa toisinaan, että ei nyt automerkkejä mustamaalata. Tarkoitin siis, että loma huoltaa kuskia,
joululoma.

12.12.10

Saa nähdä...

Teatterikone juhli pikkujoulua jo harjoitustilanakin tutuksi tulleessa olohuoneessamme. Tämän juhlan varjolla väki sai "suuren mantelinmetsästyksen" johdosta kiertää koko asuinkortteerimme nurkkia myöten etsiessään toiveita toteuttavaa pikku mantelia. Metsästys oli siis suuri, vaikka manteli oli pieni. Voittajaiksi selvityivät Toni ja Kirsi. He saivat korkata riisipuuron eikä manteli siellä kauaa levännyt vaan päätyi nopeahkosti Tonin lautaselle. Todellinen tuurihaukka siis tuo mies.

Sauna kuumeni, mutta porukka oli cool.
Vakiopaineeseen ehdittiin ennen valomerkkiä ja juhlan jäljet oli aamulla nopeasti siivottu,
vaikka ennen öistä poistumista keksittiin vielä pistää pystyyn Livekaraoke. Kuka tietää vaikka näitä manteliluolassa nähtyjä hahmoja tultaisiin näkemään vielä julkisilla lavoillakin.

Pumpgirlin ensiluku on ensi viikolla. Oma mieleni on sen kanssa askarrellut jo unissakin. Sanottava on, että ihan uuden tuntuinen näkökulma lähteä aloittamaan juttua on minulle tämä ohjaajan paikalta katsominen. Josko tähän saisi paremman otteen nyt kun kuulee tekstin näyttelijöiden lukemana ja näkee kasvot konkreettisesti edessään. Saa nähdä. Mikä tilaisuus! Saa nähdä!

22.11.10

Kirjoitus Köhniö-Kypärämäki asukaslehteen


Teatterikone toteutti Ronja Ryövärintytär metsäseikkailun Killerin metsässä viime kesänä.

Yhteisessä verkossa

Teatteriesityksen valmistaminen sitoo tekijänsä yhteiseen verkkoon. Varsinkin erityisoloissa tehty esitys pystyy muovaamaan ryhmästä yhden ison perheen. Näin tapahtui Ronja-ryhmälle Killerin metsässä. Metsä on näyttelijälle poikkeuksellinen paikka tehdä työtään. Pohjantikan kanssa ei voi kilpailla kiinnostavuudessa ja niin sen kuuluukin joissain tilanteissa olla. Oli upea nähdä kuinka katsojat, lapset ja aikuiset nauttivat kulkemisesta metsässä, tunnistivat kasveja, maistoivat mustikoita ja seurasivat ympäristöään. Kaupunkimaisemassa valpas mieli on turva verraton, kuten laulussa sanotaan, mutta kaupungilla kulkeminen aiheuttaa huomaamatta alituista stressiä elimistössä. Ihminen on osa luontoa. Autot eivät ole. Ne ovat siis epäluonnollisia. Keho reagoi epäluonnolliseen vaaraan kun peltilaatikoita tulee taukoamattomana virtana useista suunnista. Mieli tietää tai ainakin tahtoo uskoa niiden kulkevan sääntöjen mukaisesti ja pyrkii turruttamaan vaarasta varoittavat aistit. Metsässä sen sijaan aistit heräävät. Voi pysähtyä seuraamaan hämähäkin elämää verkossaan. Se ei ole maailmanlaajuinen, mutta se on täydellinen ja riittävä sille itselleen.
Reilut 1800 ihmistä kävi kulkemassa Killerin polut Ronjan ja ryöväreiden johdolla. Jotkin poluista levenivät kesän mittaan ja ensi keväänä voi käydä katsomassa kuinka luonto uudistuu.

Sateeton kesä

Taloudellisesti kesä meni yli odotusten ja metsäseikkailut tulevat saamaan jatkoa, mutta ei vielä tulevana vuonna. Ronja Ryövärintyttären tuotantoa suunniteltiin pitkään ja itse kesä kaikkine helteineen oli raskas, vaikka antoisa. Teatterikoneen säätyöryhmä ei myöskään usko olevan mahdollista että ensi kesänä voitaisiin esittää 29 esitystä ilman vesisadetta, kuten tällä kertaa onnellisesti kävi.

Uutta tulossa

Nyt menneet ovat menneitä ja uutta historiaan tehdään. Ronja elää muistoissa ja katsojien lähettämissä ihanissa kuvissa, joita pääset katsomaan Teatterikoneen Facebook sivulla. Metsä elää omaa elämäänsä ja sitä pääset katsomaan vaikka joka päivä ilman tietoliikenneyhteyttä.
Kesäkauden jälkeen kone ehti jäähdytellä jälkikesän helteissä viikon päivät kunnes Forumin nuorten harjoitukset alkoivat. Sitä on kierretty esittämässä yläkoululaisille syksyn kuluessa ja esitykset jatkuvat ensi vuoden puolella. Keväälle on tulossa myös kaksi uutta ensi-iltaa. Happohotelli –tarinoita alkoholistin läheisen elämästä saa kantaesityksensä Vakiopaineessa helmikuun lopulla ja Abbie Spallenin näytelmä Pumpgirl tulee ensi-iltaan vierailuna kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä huhtikuun lopussa.
Jonain kauniina pakkaspäivänä Ronja-perhekin suuntaa kuksineen ja termareineen takaisin pääkallopaikalle ja silloin metsä kaikuu taas hetken aikaa ryövärilauluista. Verkko on taas hetken ehjä.

Aaro Vuotila, Teatterikone

2.11.10

Aikaisia aamuja

Forumin nuoret on nyt saanut jokusen kilometrin taakseen ja hyviä kokemuksia eri kouluilta. Vielä on matkaa edessä, tälläkin viikolla kärry kiskotaan Tikkakoskelle ja toistamiseen Korpilahdelle, jossa kävimmekin jo kertaalleen esiintymässä tukioppilaille. Aikaiset aamut on otettu miten kuten kukakin. Jos esitys alkaa yhdeksältä on parasta olla pystyttämässä matkaläppäriä vähintään tuntia ennen, joten liikkeelle on helposti lähdettävä seitsämän aikaan, jolloin herättävä on jo kuudelta, joka ei monissakaan perheissä/talouksissa ole mitään erityistä -ja onhan se monille jo aika olla töissäkin, mutta meidän ryhmämme jäsenille se on harvinaisen aikaista.

Viime viikko oli tiukkaa rutistusta apurahojen hakujen suhteen. Kaikki saatiin ajallaan postiin. Kun vie hakemuksia viime hetkellä postiin tai postilaatikkoon voi luottaa siihen, että jossain muualla, useassakin paikassa todennäköisesti, on joku joka tekee samaa kuin sinä juuri sillä hetkellä.

Siinä tuli samalla kirkastettua suunnitelmia ja suunniteltua tulevaisuutta tarkemmin mikä hyödyttää toimintaa. Teatterikoneella on nyt suunnitelmat kolme vuotta eteenpäin. Suunnitelmat on hyvä olla olemassa. Niistä voi sitten poiketa tarpeen tullen.

11.10.10

Happohotelli liikuttaa

Meillä oli eilen ensimmäiset Happohotellin tanssitreenit. Happohotelli on Teatterikoneen helmikuussa ensi-iltaan tuleva esitys, joka kertoo alkoholistin läheisistä. Työryhmäämme kuuluu minun lisäkseni Tuija Kiviranta, Nina Loimusalo, Aaro Vuotila ja Kirsi Sulonen katsoo juttua päältä ohjaajan silmin. Aluksi esityksen nimeksi oli tulossa Naiset hapoilla, mutta parien treenien jälkeen totesimme, että tarvitsemme esitykseen miehen! Pienen anelun jälkeen sain Aaron ylipuhuttua mukaan. Onneksi, sillä näkökulma olisi liian yksipuolinen vain naisten silmin. Olemme keränneet alkoholistien läheisiltä tarinoita, joita käytämme materiaalina esityksessä. Niiden lisäksi meillä on jokaisella omakohtainen kokemus aiheesta. Niin kuin aika monella suomalaisella.

Oli mahtava pitkästä aikaa päästä liikkumaan ja tuottaa liikettä. Meille tekee koreografoita Ronjassakin vaikuttanut tanssija Tarja Lindholm. Tanssin avulla voi hienosti kertoa asioita ja jättää katsojan tulkinnalle riittävästi tilaa. Myös raadollisista asioista voi kertoa kauniisti ja koskettavasti ilman angstia ja ahditusta. Jo yhdessä treenikerrassa alkoi syntyä käyttökelpoista materiaalia. Tanssi liikuttaa mieltä ja ruumista!

Nina on säveltänyt huikeita biisejä jo saaduista tarinoista. Tässä maistiaisiksi jo yhden tekstin sanat.

Sohvalla

Vihdoinkin tänä iltana istut vierellä sohvalla
Kuitenkin kaukana.
Välissä koko maailma.

Ja paikka sydämen vieressä uskaltaa vielä toivoa.
Kysyy äänellä hauraalla:
Voiko tätä paikata?

Kyllä tiedän ja myönnän sen
Olen myös osasyyllinen:
sanoin rumasti, loukkasin. Olin itsekäs. Pelkäsin.

Mutta ei ole reilua että kaikkien tässä talossa
on vuokses oltava vahvoja
ja itsensä kadottaa.

Nyt tiedän mitä haluan:
Hymyn peilissä kirkkaaman.
Ja tunteen että rakastan ja olen turvassa.

Että saan joskus väsyä
rintaa vasten itkeä
taas siipeni kerätä ja nousta tuhkasta.

Kuuntele, en syytä enää. Itselleni oikeutta penää.
Oomme viereikkäin sohvalla
mut kulta, tavataa vasta pohjalla.

Tahdon pilven pois puhaltaa.
Antaa anteeksi ja unohtaa.
Ihmistä rakastaa
vaan en enää eläämi uhrata.


Jos haluat jakaa tarinasi alkoholistin läheisenä olosta meille voi laittaa tarinoita ja kokemuksia sähköpostilla osoitteeseen annu@teatterikone.fi tai lähettää postissa:
Teatterikone/Happohotelli
Köhniönkatu 31
40630 Jyväskylä

9.10.10

Nuorisovaltuusto

Jyväskylän nuorisovaltuusto tilasi meiltä forum-esityksen kokouskäytänteistä. (Tai käytännöistä en ole ihan varma. Kummalliselta kuulostaa tuo sana käytänteet, mutta voihan se silti olla sana siinä missä muutkin.)

Kaksi tuntia meille annettiin ohjelma-aikaa ja toiseksi aiheeksi toivottiin vielä harjoitusta tilanteisiin, joissa saa edustaa valtuustoa tai muuta taustaorganisaatiota päättäjien edessä.
Uusilla Nuorisovaltuustolaisilla oli kurssiviikonloppu Vesangassa. Hyvä meininki oli. Keskustelua syntyi ja ajatuksia tuntui heräävän.

Kirjoitimme ja harjoittelimme pienen koulun oppilaskunnan kokouksen, joka ei toimi. Pienen koulun siksi, että näyttelijämäärästä johtuen oppilaita tämän koulun oppilaskunnassa oli vain neljä. Ja heistäkin yksi poissa paikalta.
Forum-teatterin keinoin yleisö pääsi korvaamaan kokouksen puheenjohtajaa ja vaikuttamaan sitä kautta kokouksen kulkuun. Nykyiset nuorisovaltuustolaiset saivatkin otteillaan kokouksen toimimaan huomattavsti paremmin kuin Sinatranposken kasiluokkalaiset.
Koulun nimeksi tuli Sinatranposken yläaste, koska kun itse olin kasilla Imatrankosken yläasteella me esitimme siellä näytelmän joka sijoittui Sinatranposken yläasteelle. Silloin olin rehtori Vuotila. Nyt olen siis esittänyt Sinatranposken rehtoria, sekä kahta eri oppilasta. CV:n lehdet ne havisee...

Ryhmätehtävässä nuorisovaltuustolaiset pääsivät esittämään heille tärkeän asian kaupunginvaltuuston jäsenelle. Kaksi kolmesta ryhmästä tuli kertomaan kouluruokailusta, joten...

Viesti Teille, jotka päätätte kouluruokailuista.
Pieni korotus yksittäisen aterian hintaan voi olla suuri säästö.
Hyvin ravittu koululainen on motivoituneempi ja energisempi.
Tätä kautta limsat, karkit ja energiajuomat jäisivät luonnostaan vähemmälle käytölle ja keskittymiskyky voisi parantua. Ruoka on yksi ihmisen perustarpeista ja siitä huolehtimalla saadaan aikaan ihmisestä välittävä ilmapiiri. Ruokailu on käytännön toimintaa, joka osoittaa arvostuksen määrän. Oikeaa, ravitsevaa ja monipuolista ruokaa oikeilta astioilta kiitos!

Aaro

17.9.10

On the road again

Viisi tarinaa - viisi ensi-iltaa. Kolme viikkoa.

Forumin nuoret oli melkoinen rypistys kaiken kaikkiaan. Jokaisessa tarinassa oli viime metreille uudistamista. Ja jokainen saatiin ensi-illassaan toimimaan!
Viiden hengen työryhmällä on näköjään mahdollista työskennellä menestyksekkäästi kollektiivisesti vailla riitoja. Tavallaan voisi ajatella, että ajan vähyys johti tehokkaaseen ajankäyttöön eikä riitelylle olisi ollut aikaakaan, mutta eipä sinne riitelemättömiä riitojakaan jäänyt. Avoimuus ja yhteinen päämäärä, sekä usko tämän työn tärkeyteen lienevät olleet vahvoina tekijöinä matkan saattamisessa tähän pisteeseen.

Tämän produktion kanssa on matkattu jo pari vuotta ja silti olemme taas matkan alussa. Ensi-illat on pidetty. Niistä on pidetty ja meitä on tilattu.
Tällä hetkellä keikkakalenterissa on n. 15 esitystä Forumin nuoria Vesalassa, Uuraisilla, Toivakassa, Muuramessa jne. Kiinnostusta tätä kohtaan on ja työmme koetaan tärkeäksi koulumaailmassa.
Onkin ollut mielenkiintoista huomata, että samaan aikaan nuorille tarjotaan teatteria useissa eri kaupungeissa. (Oulun kaupunginteatterin Koulupihojen tarinat. Helsingin kaupunginteatterin ja Metropolian Noodi-projekti. Kokkolan kaupunginteatterin Meganin tarina. Nämä ainakin näin yhden Teatteri-lehden numeron pohjalta.)

Tuntuu kuin teatterin katse olisi kääntynyt kohti nuorisoa. Nuorissa on tulevaisuus -tietenkin katsojina ja kulttuurin tekijöinä ja kokijoina, mutta tuntuu kuin yhteiskunnassa näkyvä nuorten pahoinvointi olisi johtanut vastuuntuntoon. Teatterin keinoin on mahdollista herättää ajatuksia, tunteita ja keskustelua myös yli sukupolvien. Kaupunginteatterin esityksemme olivat avoimia kaikille ja parhaimmillaan aikuiset saivat muistutuksen siitä millaista on nuoruus samalla kun nuoret saivat kuulla aikuisten olleen nuoria omana aikanaan. Forum-teatterin voima onkin siinä, että se saa ihmiset puhumaan. Se antaa oikeuden puhua. Jokaisella on oikeus puheenvuoroon ja mielipiteeseen. Ehkä se johtaa jopa kuulluksi tulemiseen. Jos tällaiseen esitykseen lähtee ulkopuoliseksi tarkkailijaksi on liikkeellä rammalla asenteella.

Teatteri on aina vuorovaikutuksellista ja ollakseen valmis vuorovaikutukseen on antauduttava mukaan.

Aaro

1.9.10

Forumin nuoret - (E)ero

(E)eron ennakko oli tänään. Yleisönä kourallinen aktiivisia lukiolaisia. Tällä kertaa sain itse tuta sen miltä tuntuu yrittää pitää roolihenkilöään kasassa kun päähenkilö yrittää uusia keinoja. Pyrkimyksenä on pitää oma tahdon suunta ja viedä omaa asiaansa haluamaansa suuntaan. Olipahan hauskaa! Niin hauskaa, että kyyneleet valui silmistä kun alkoi naurattaa.
Saa nähdä miten huominen yleisö esityksen ottaa ja millä keinoin heidän kanssaan tilanteita ratkotaan. Ensi-iltaan päästään toivon mukaan levännein mielin. Tämä ilta sujui sen verran mallikkaasti, että totesimme yksissä tuumin meille olevan parasta nukkua aamulla niin pitkään, kun nukuttaa -mahdollisuuksien mukaan tietenkin, mutta harjoitukset jätämme aamulta ainakin pitämättä. Näiden esitysten kohdalla joka kerta on joka tapauksessa erilainen.

Kauniita unia! (Siellähän nämä tarinat pyörivät kuitenkin)

31.8.10

Forumin nuoret - Marionetti

Ensimmäinen viidestä ensi-illasta on tänään. Taas on käsillä hetki, johon ajatukset ovat kurottaneet jo vuosia. Viimeiset pari viikkoa ovat olleet uskomatonta aivomyllyä. Tarinoista jokainen on otettu työn alle vuorollaan ja käännetty ympäri, heitetty ämpäriin, ravisteltu, sokoitettu ja rakennettu uudestaan. Forum-teatterin muoto vaatii tarinan rakenteelta erityislaatua. Jokaisen tilanteen pitää palvella forumoinnin tarpeita. Kolmen näyttelijän päässä myllertää yhteensä noin kolmekymmentä roolia. Ei ihme jos työ jatkuu unissakin.

Marionetin eilinen ennakko antoi edelleen uskoa forum-teatterin voimaan. Tämä oli meille ensimmäinen täyspitkä forum-esitys. Yleisönä oli niitä ihmisiä, joita meidän oli ja on tarkoituskin saada teatterissa käymään, eli niitä nuoria, jotka siellä eivät normaalisti käy. Toivottavasti saimme annettua heille mieleenpainuvan kokemuksen. Yleisön poistuttua olo oli melkoinen. Väsymys laskeutui päälle ja naama kuumeni.

Tämä on jotain ihan muuta kuin tavallinen teatteri. Tällä lyhyellä kokemuksella sanoisin tämän olevan keskustelua, joka herätetään teatterin avulla. Tämä on kuin askel eteenpäin.
Jos ajatellaan teatterin tarkoituksen yleensäkin olevan koskettaa ihmistä jollain tasolla niin tämä on kuin askel eteenpäin siitä kosketuksesta. Yhteinen mahdollisuus käsitellä sen kosketuksen herättämiä tunteita ja ajatuksia. Katsoja provosoidaan osallistumaan keskusteluun ja on vaikea uskoa kenenkään lähtevän salista unohtaen kokemansa kadulle astuttuaan.

Jokainen näistä viidestä tarinasta on nimetty myös alaotsikolla; kiusaaminen, vanhempien ero, syömishäiriö, läheisen itsemurha, päihteet, mutta jokainen niistä käsittelee ihmiselämän kirjoa laajemmin kuin alaotsikkonsa perusteella äkkiä voisi ajatella. Esimerkiksi läheisen itsemurha on asia, joka ei suoraan kosketa ihmisiä yhtä laajasti kuin vaikka kiusaaminen, mutta siitakin tarinasta löytyy kosketuspintaa kun katsoo pintaa syvemmälle. Teemana ei itseasiassa suinkaan ole läheisen itsemurha vaan kuinka käsitellä surua ja kuinka kohdata sureva ihminen.

Äkkiä aihe tuntuukin läheiseltä.

Aaro

23.8.10

Forumin vanhat nuoret


Viikko takana harjoituksia kaupunginteatterilla ja toinen alkoi tänään. Viikossa ehtii paljon, ainakin tehdä muutoksia! Kävimme testaamassa tarinoita nuorten kanssa viime keväänä koulussa ja nyt täytyy saada ne lopullisesti kasaan kahdessa viikossa. Muuten aikataulu olisi ehkä riittävä, mutta kaikki tuntuu muuttuvan vielä tässä matkalla. No, siksihän sitä harjoitellaan, että saisimme jutusta mahdollisimman hyvän. Huomenna tulee koeyleisö Eeron tarinaa testaamaan, niin Kirsi saa harjoitella jokerointia ja me näyttelijät yleisön kanssa pelaamista. Pilvi kirjoittaa hyvät ideat ylös ja ensi-viikolla räjähtää!
Kuvassa timmi ryhmämme: Pasi, Aaro, Annu ja Kirsi.

31.7.10

Viikko Ronjaa ja sitten se on ohi

Kesä on hujahtanut uskomatonta vauhtia. Huomenna esityksiä on tasan viikko ja sitten on hyvästien paikka. Se tulee olemaan herkkä hetki.

Olemme saaneet yleisöltä erittäin hyvää palautetta ja metsässä on ollut kivaa. Kaksi esitystä ei tunnu missään, jos lämpöä on vain +20 astetta (kuulostaa hullulta!). Metsä antaa voimia. Vaikka menee pahalla mielellä esitykseen, on esityksen jälkeen poikeuksetta onnellinen olo. Siihen tottakai vaikuttaa myös yleisön kiitos ja olo, että on voinut antaa heille jotain. Lahjan, sanoisi eräs meidän porukasta.

Meidän porukka on sitten ihan oma lukunsa. On ollut mahtavaa viettää tämä kesä näin ihanien ihmisten kanssa. Kiitos!

Rallit vaikuttivat meidän esitystoimintaan niin, että saimme kaksi lisäpäivää vapaata. Ne tulivat kyllä tarpeseen, vaikka en ralleista niin välitäkään. Kävimme Aaron kanssa Ronjana ja Birkinä rallien lastentapahtumassa esittäytymässä ja antamassa ihmisille vaihtoehdon, jos haluaa välillä pörinästä metsään rauhoittumaan.

Tulevat jutut alkavat näin kuukauden viimeisenä päivänä olla jo mielessä. Kohta alkaa forumteatterin treenit ja pääsee vaihteeksi sisätilaan teatteria tekemään. Tuntuukohan se oudolta? No, huomenna mennään metsään!

27.7.10

Kone käy helteelläkin

Tietokoneen alla on kuin muurahaisten sauna. Paitsi ei siellä majaile muurahaisia. Ei edes villakoiria. Koirien villoja meillä kyllä majailee melkein kaikkialla muualla. Äitikoira ei uskalla mennä kellariin, vaikka siellä sen kelpaisi viileässä makoilla mukavasti. Kieli ulkona kuumuutta haihduttaen makaa se kuumissa huoneissa ja odottaa iltalenkkiä jäven rannalle tai joelle. Peukkulassa vieraillessa puiston hahmoista keksijäkin viilensi itseään joessa uintia opetellen. Itse olen painautunut Ronja-metsässä kiven kylmää kylkeä vasten ja tuntenut viilentävän voiman.
Tällä viikolla on luvassa lämmintä meininkiä metsässä. Näyttelijät juonevat yhteensä yhden esityksen aikana ainakin kymmenen litraa vettä. Esitysten aikana ei ole ikinä satanut, mutta onneksi metsään on saatu sadettakin. Kuusi esitystä, 10 l./esitys =60litraa juotua vettä. Siinä sataa jo hikeäkin metsään :)

21.7.10

Viikko ensi-illasta

Tänään on kulunut viikko ensi-illasta. Tuntuu, että siitä olisi paljon pitempi aika. Johtuu varmaan siitä, että esityksiä tähän väliin on mahtunut jo 9. Ennen ensi-iltaa meillä oli kolme ennakkoa, jotka tuntuivat ihan esityksiltä nekin. Varsinaisia yleisöesityksiä on siis ollut jo 12. Ronjan on nähnyt nyt jo reilu 700 ihmistä. Uskomaton määrä!

Meillä oli maanantaina vapaapäivä. Se tuli todella tarpeeseen. Sitä ennen oltiin huilattu edellisen viikon viikonloppuna eli kaksi viikkoa hurahti ilman lepoa. Kyllä sen rupeaman jaksoi, mutta kehossa tiesi juosseensa metsässä hullun lailla. Vapaapäivä vietettiin perheen kanssa huvipuistossa. Ei yhdessä päivässä ihan pääse henkisesti vapaalle, mutta kyllä kiukuttelullekin täytyy olla aikaa, vaikka sitten huvipuistossa.

Teatterinjohtajana olen ollut paineessa palkkojen suhteen, että saammeko ne kunnialla hoidettua. Muutaman päivän perusteella näyttää siltä, ettei tarvitse enää olla kovin huolissaan. Varsinkin, jos sama tahti jatkuu kuin eilen ja tänään. Lippupisteen mokan vuoksi, on meillä ollut reilu yleisömäärän ylitys kahdessa esityksessä. Eilen ihmisiä oli 86 ja tänään 87. Meidän määritelmän mukaan loppuunmyyty on 70. Vaikka ylitystä oli noin reilusti, jouduimme käännyttämään ihmsiä ovelta. Eilen kolme ja tänään neljä porukkaa. Tilanne on siis tuotannollisesti katsoen ihanteellinen, mutta katsojien kannalta vähän harmi, etteivät he mahdu mukaan tai mukana olijat eivät pääse kaikki katsomoon istumaan. Saadun palautteen perusteella ei onneksi kukaan ole ollut pahoillaan ja tunnelma katsomonkin puolella on pysynyt hyvänä.

Ensimmäisen viikon esitykset olivat osa Jyväskylän Kesän ohjelmaa. Nyt olemme omillamme. Kesästä oli meille suuri apu näkyvyyden, uskottavuuden ja kaiken suhteen. Kiitos siitä! Tämä tuntuu edelleen ihanalta jutulta. Vaikka kotoa lähtiessä vähän väsyttää ja on kiukkuinen mieli, metsässä olo parantuu ja esityksen jälkeen mieli on puhdistunut. Tuntee antaneensa yleisölle elämyksen, yhdessä tämän porukan kanssa. Kiitos!

14.7.10

Tänään se on - ensi-ilta!

Vajaa kolme vuotta sitten olimme keikkamatkalla Joutsassa Runollistan porukoiden kanssa ja ajoimme Leivonmäen kansallispuiston ohi. Tuli sanottua ääneen, että tuonne olisi hieno tehdä joku esitys. Hetken päästä tajusin mikä se esitys olisi: Ronja Ryövärintytär.

Ronja Ryövärintytär on ollut yksi rakkaita kirjoja minulle lapsena. Tarina on hieno ja Ronja on hahmona mahtava. Se on ollut unelma roolini. Jos sen saisi näytellä ja vieläpä niin, että Aaro olisi Birk, se olisi joitain! Teatterikone on tähän mennessä tehnyt vain kantaesityksiä, mutta jos tämän klassikon toteuttaisi uudella tavalla, emme hävittäisi omaleimaisuuttamme.

Nyt muutama vuosi myöhemmin, olemme ensi-illan kynnyksellä. Alusta lähtien oli siis selvää, että näytelmästä tehtäisiin omannäköisemme versio. Kirja itsessään on ylistys luonnolle, joten tarinan henkeen sopisi sellainen muoto jossa yleisö liikkuu metsässä kohtauksesta toiseen. Jo idean alkuvaiheessa soitimme Aaron kanssa Ailalle ja kysyimme olisiko hän kiinnostunut ohjaamaan meille tämän esityksen tässä muodossa. Ja kuten nyt voi päätellä, Aila oli.

Leivonmäen kansallispuisto oli meidän metsämme ensimmäisen puoli vuotta. Kävimme neuvottelemassa metsähallituksen kanssa sen käytöstä ja suhtautuminen oli positiivista. Sitten tuli ensimmäinen käänne, tässä tarinassa käänteet ovat onneksi onnellisia. Nimittäin Jyväskylän Kesä kiinnostui yhteistyöstä kanssamme. Leivonmäki oli sille liian kaukana, joten laskimme asioita yhteen ja päätimme siirtää esityksen Jyväskylän tuntumaan.

Kanavuori valikoitui esityspaikaksi sen jylhän kauniin maiseman ja hienon vaihtelevan luonnon vuoksi. Suunnittelimme esitystä sinne noin vuoden. Kävimme metsässä useita kertoja eri porukalla ja mietimme yleisön kuljetuksia. Meillä oli metsähallitukselta mies katsomassa paikkoja ja suunnittelimme työmaakoppeja pukutiloiksi. Kaupungin kanssa kävimme neuvottelemassa yhteistyöstä. Yleisön oli tarkoitus tulla paikalle linja-autolla, koska yksityisautoilla sinne ei olisi ollut mahdollista tulla. Sitten tuli käänne numero kaksi. Kanavuoren jyrkkä mäki oli mennyt niin huonoon kuntoon, ettei sinne päässyt linja-autolla. Oli keksittävä äkkiä jotain muuta, ensi-iltaa oli enää vuosi aikaa!

Ratkaisu löytyi yllättävän läheltä. Tuottajamme Piia kysyi, että miten Laajavuoren metsä soveltuisi Ronjaan, se olisi meitä lähellä ja kaupunkiin ei olisi pitkä matka. Ja siinä se oli! Ronja löysi kotinsa, tästä meidän naapurista.

Tässä matkalla on ollut paljon onnellisia sattumia. Lavastajamme Toni, jonka kanssa olen tehnyt yhtä lyhytelokuvaa, mainitsi joskus ohimennen olevansa kiinnostunut Ronjan lavastamisesta. Hän sai välittömästi paikan! Puvustajamme Elina oli Aarolle tuttu kaupunginteatterilta ja hän on venynyt uskomattomiin mittoihin tämän projektin aikana. Killerin liikuntakeskus on osoittautunut aivan kullan arvoiseksi tämän kaiken keskellä. Olen niin iloinen, että meillä on oikeat pukuhuoneet, vessat ja yleisölle ylellinen palvelu, jota ei olisi noissa aikaisemmissa metsissä ollut! Myöskin Helenan yhteydenotto oli uskomattoman hyvää tuuria, hän oli kiinnostunut tulemaan mukaan teatterin pariin pitkästä aikaa ja tuli tarpeiston valmistajaksi ja nyt Piian jäätyä äitiyslomalle tekee tuotantoa.

Suuri onni on ollut myös näiden näyttelijöiden löytyminen! Alunperin meillä oli tarkoitus pyytää meidän lisäksemme mukaan noin 15 ihmistä, koska rooleja on hurjasti. Asiaa tarkemmin mietittyäni tajusin, että jos näyttelijöitä on niin paljon, emme mitenkään voi maksaa kaikille. Lisäksi silloin menetämme jotain "teatterikonemaista", jossa pieni on kaunista. Soitin Ailalle ja esitin hänelle idean, että näyttelijöitä olisi vain 10 ja heistä moni näyttelisi useamman roolin. Aila pohti asiaa ja suostui. Listasin mielessäni parhaat ihmiset, puhuimme Aaron kanssa ja otin heihin yhteyttä viime syksynä. Tämän parempaa porukkaa en voisi kuvitella.

Ja viimeisenä, suurin sattuma, on ollut Aila Lavaste. Meidän pienellä teatterilla ei olisi ollut varaa näin kuuluisan ja menestyneen ihmisen palkkaamiseen. Ailalla on ollut viisivuotinen apurahakausi ja otti tämän yhdeksi työksi tuolle kaudelle. Tämä juttu ei olisi tälläinen ilman Ailaa. Hänen ammattitaitonsa ja kokemuksensa on ollut ensiarvoisen tärkeää meille kaikille. Mutta ennen kaikkea hänen innostuneisuutensa, se on saanut tämän jutun elämään!

Tänään, kun tästä monen vuoden työstä on vihdoin tulossa totta, olen kiitollinen, onnellinen, iloinen ja hämmästynyt. Me todella tehtiin se!

6.7.10

Miksi menisit metsään?

Ronja Ryövärintytär-metsäseikkailun työryhmälle metsästä on tullut kesän aikana toinen koti. Metsä on näyttänyt luonteensa kaikki puolet; hyttyset ovat välillä koetelleet ja auringonpaiste hellinyt. Ronjan tarina ja harjoitukset keskellä Laajavuoren metsää on saanut näyttelijät pohtimaan omaa metsäsuhdettaan.

Metsä on turvallinen mutta myös pelottava paikka. Nuorempana saatoin halailla puita saadakseni niistä voimaa! Nykyään suhteeni metsään on samantapainen kuin vaikka suhde hyvään mutta kaukaiseen ystävään: harvoin tulee kunnolla nähtyä, yhteys yritetään pitää ja kun nähdään niin halataan. Ronjan kautta suhde on jälleen eheytynyt.
-Jonas

Metsään liittyy paljon lapsuusmuistoja ja monella erityisiä leikkejä. Ronjan ja Birkin maailmaan on helppo eläytyä.

Lähimetsässä oli kukkula nimeltä Tanssikallio, jossa oli kivien välissä ketunpesä. Ketunpesällä käytiin leikkimässä joka päivä hurjia seikkailuja ja yritettiin kesyttää kettuja.
-Emmi

Lapsena meillä oli tapana ottaa koirat, oma ja naapurin, ja mennä läheiseen metsään. Nimesimme kaksi kalliota koirien mukaan. Nikke- ja Teemuvuorilla vietimme metsässä leikkien useita tunteja, kehitellen vaikka minkälaisia tarinoita. Metsä ihanasti muuttui vuodenaikojen mukana ja antoi leikkeihin uusia ulottuvuuksia. Talvella kalliosta roikkuvat jääpuikot olivat ihanaa jäätelöä. Nyt Ronjan harjoituksissa on ollut helppo eläytyä lapseksi taas ja antaa mielikuvituksen lentää, metsä antaa siivet.
-Annu

Olen vahvasti, ns. Rölli-sukupolvea. Muistan niiden kuunnelmien kautta syntyneen lähimetsistä turvallisen tutun paikan. Metsä onkin mitä mahtavin maaperä mielikuvitusmaailmasta laukkaamiseen! - Jani

Meillä oli lapsena tapana retkeillä eväskivellä. Se oli metsän reunassa. Kiven vieressä oli kuin pienoismalli isommasta kivestä ja paikalla kävi evästämässä jotkut muutkin kuin ihmiset. Sieltä löytyi toisinaan pikkueläinten jäänteistä. Samoissa saimaansekaisissa maisemissa metsän tuoksut tulivat tutuiksi ja rakkaiksi. Metsän ei pidä maistua puulta!
-Aaro

Yksi näytelmän tavoitteesta on saada kaupungistuneet lapset metsäseikkailun myötä nauttimaan metsäluonnosta. Metsän ei tarvitse olla ikävä pusikko, johon vanhemmat pakottavat marjastamaan kerran vuodessa. Toivottavasti yleisö ehtisi katsoa ympärilleen ja vaikuttuisi luonnosta samalla lailla kun työryhmä viimeisien viikkojen aikana.

Asuimme lapsena lähellä metsää. Meillä oli erilaisia leikkejä kuten ”Salamakivi”. Pimeällä on metsä edelleenkin pelottava ja päivällä se on täynnä raikasta ilmaa. Nuorena ajattelin, että aina puhdistavani keuhkojani metsässä. Lempikasvini on puu. Olen aina pitänyt puista ja koivu on erityisen kaunis. Teen puutöitä ja puu materiaalina hieno, elävä ja niin kestävä. Respect!

Marjastaminen on ollut aina epämiellyttävää. Lapsena pakosta keräsimme marjoja ja olin siinä huono ja hidas. Kyllästyn helposti. Muutenhan metsä on täynnä kiinnostavaa, ilman pakkotyötä.
-Sauli


Rakastan metsää. Metsässä voin hengittää vapaasti ja kaikki turhat murheet unohtuvat.
Metsä on niin täynnä elämää ja yllättää minut aina ihmeellisyydellään, siihen en kyllästy koskaan.

Erityisen rakas ja tärkeä metsä löytyy Pohjois-Karjalasta, isäni lapsuudenkodin ympäriltä.
Siellä minäkin olen samoillut lapsesta asti, leikkinyt, käynyt marjastamassa ja sienestämässä ja kulkenut isäni jäljessä metsästysretkillä joka syksy. Nykyisin kuljen siellä usein kamera mukanani ja yritän taltioida kameralle kaikki aarteet, joita metsäretkilläni löydän.

-Tarja



ps. Lue ”puskaohjaajamme” Ailan pohdintaa metsässä työskentelystä Keskisuomalaisen jutusta (su 4.7).

2.7.10

Puolitoista viikkoa Ronjan ensi-iltaan


Nopeasti kuluu tämä harjoitusaika! Havahduttava hetki, kun ohjaaja sanoi keskiviikkona, että kaksi viikkoa ensi-iltaan. Se on vähän, mutta uskon että riittävästi.

Tällä viikolla on tehty parkouria, heiluttu Hippo-olympialaisissa, koekävelytetty yleisöä ja tarkennettu näytelmän ensimmäistä puolta. On lisäksi koettu yksi ukkosmyrsky ja etsitty keinoja hyttysten karkoittamiseen. Ja tämän viikon kruunasi julisteen ja käsiohjelman painosta tulo. Ne on hienot! Paljon sitä ehtii viikossa tapahtua. Ja kohta vielä enemmän, kun viikonloputkin painetaan täysillä. Tästä viimeisestä vapaasta viikonlopusta on nautittava kunnolla!

Eilen illalla oli vähän lyhyemmät harjoitukset ja päätin sen kunniaksi maalata leikkimökkiä. Siinä maalatessa ajatus pääsi vapaana kulkemaan. Aloin muistella tätä matkaa, jonka olemme kulkeneet tämän esityksen kanssa. Siitä kun idea esityksestä syntyi, on kohta kolme vuotta. Kaikki se työ mitä tämän eteen on tehty ja se missä pisteessä nyt olemme, sai aikaan liikuttuneen ja kiitollisen olon. Niin monta asiaa on tapahtunut ennen tätä pistettä ja nyt unelmasta on todella tulossa totta tällä porukalla, näiden mahtavien ihmisten kanssa. Ailan rautainen ammattitaito, innostuneisuus ja antautuminen esitykselle on ollut suuremmoista!

Vaikka päivät ovat pitkiä ja väsymys on välillä viedä kaiken ilon, kannattaisi myös nauttia. Olisi kamalaa, jos kaiken tämän jo loputtua tajuaisi, että olipas se hieno juttu, mutta juoksin kiireessä kaiken sen ohi. Kannattaa siis välillä pysähtyä maalaan vaikka leikkimökkiä.





20.6.10

Vaikka näkisit Männiäisen et pelkää sitä nyt!

Ronjan harjoittelu Killerin metsässä on ollut varsinainen kurkistus lähiluontoon. Erityisen tutuiksi ovat tulleet hyttyset. Peittävä vaatetus ja oikein sijoitettu hyttyskarkote on ollut harjoitusten elinehto.
Jännää miten Matiaksen linnan maasto on tullut tutuksi ja rakkaaksi. Omaksi teatteriksi, vaikka alkuun se tuntui "vain" metsältä. Viikko siellä nyt on rämmitty ja löydetty parhaat polut ja paikat sekä avattu teatterin taikaovi, joka johtaa meidät Ronjan maailmaan vievälle polulle. Neljä kokonaista päivää kuljimme mutkan kautta Matiaksen linnaan. Viidentenä päivänä lähdin laiskuuttani ja uteliaisuuttani kulkemaan aiemmin käymätöntä polkua ja se osoittautui niiin paljon paremmaksi, että reitti vaihtui. Maisemiltaankin antoisampi on tämä nykyinen. Saattaapa se kokonaismatkasta nipistää 100-200 metriä. Kaiken kaikkiaan kuljettava matka on aloituspisteestä Killerin liikuntakeskuksen kulmalta sinne ja takaisin alle 1,5 km ja se kuljetaan muutaman sadan metrin matkoissa. Tieteellisenä mittausvälineenä käytettiin 59 metristä pyykkinarua. Että kaikenlaista pääsee treeneissä tekemään kun ympäristö on uusi ja haltuunotettava. :)

Viikonloppuna ei harjoiteltu, mutta ei nyt pelkästään loikoiltukaan.
Ronja ja Birk kävivät Laukaan Tupaswillan keskiaikamarkkinoilla lauantaina ja sunnuntainaopettelemassa pelkäämättä olemista. Ja Ronja-metsässä järjestettiin sunnuntaina luontoretki.

"Jos metsään haluat lähteä, niin varman yllätyt, vaikka näkisit hyttysen et pelkää sitä nyt"

18.6.10

Muutama kuva Ronjan harjoituksista

Näyttelijät matkalla Matiaksen linnalle.


Birk ja Ronja kohtaavat Helvetinkuilulla.


Birk on valloittanut kiven.



Ronja vauhdissa.



Syöjättäret (ilman roolivaatteita vielä) hyökkäävät Ronjan kimppuun.





Joonas ja Jonas halaavat kiveä, siitäkin saa voimaa, ainakin Ronjametsässä!





31.5.10

Ryövärit kadulla ja Horonjärvellä

Ronja ryövärintyttären poppoo kerääntyi männä viikonloppuna Männiäismäiseen maisemaan Saarijärven Horonjärvelle. Ennen matkaan lähtöään porukka sai tulikasteen vaatteineen kaikkineen Jyväskylän seudun matkailun kesänavauksessa kävelykadun kompassilla. Ryövärit kerääntyivät laulamaan ja jakamaan tietoa tulevasta metsäelämästään. Ryövärilaulut raikasivat raikkaassa auringonpaisteessa ja hauskaa oli.
Puvustaja Elina teki huikean väliloppuspurtin saattaessaan esiteltävään kuntoon koko ryövärijoukon.

Matkalla ryövärit pysähtyivät syömään (ja maksoivat ruuastaan, eivät ryöstäneet sitä), joten perillä Horonjärvellä oltiin valmiita käymään kaikessa rauhassa tekstin äärelle. Töitä tehtiin. Syötiin ja saunottiin. Juomavesi kaivosta ja keittovoima tulesta. Pari haukea päästiin savustamaan iltapalaksi. Päivälliseksi syödyn kasviskeiton jämiin jätettiin turpoamaan pari pussillista herneitä sunnuntain lounasta varten.


Aamuinen kaurapuuro oli niin täyttävää, että hernekeitto päätettiin jättää keittämättä ja käytiin taas työn äärelle. Ryöväreiden muistellessa Ronjan ja Birkin ikäisten lasten maailmaa ryöväreiden ruoka ryöstettiin. Tyynesti kuin villit minkit tulivat kaksi ryövärikoiraa Luna ja Piaf sisään tupaan ja kävivät syömässä koko turvotetun hernesatsin. Luna näistä kahdesta vanhempana ja viisaampana ei jäänyt edes kiinni vaan aluksi koko syy vierittyi Piafin harteille. Seuraava yö kuitenkin paljasti molempien koirien olleen hernelaarin äärellä. Tänään lähti nimittäin matot pesulaan koirien kodista.

18.5.10

Voihan Tupaswilla!

Hiio´hoi!

Hyvä meininki oli ensimmäisessä merirosvokonsertissa Laukaan Tupaswillassa. Lapsia oli ainakin viidestä eri paikasta ja yhteensä heitä oli lippuineen tanssimassa ja kuulemassa n.150.
Nyt kun sade piiskaa ikkunaa tätä tekstiä kirjoittaessa on sanottava, että sään puolestakin keikka meni mitä mainioimmin. Joitain pisaroita tuli heti keikan jälkeen, mutta ei edes sen verran, että olisivat roudausta erityisemmin haitanneet. Luonto kasvaa kohisten kun saa sadetta ja lämpöä.

Keikan jälkeen, fanikortteja jakaessa muuan poika nimeltä Eemeli antoi Pitkäkoipi Arskalle taikakiven, joka muuttaa väriään vedessä. Kiitos! Aarre on tallessa Arskan muiden aarteiden joukossa. Huomenna Tykkikone soi taas Arskan ja Amandan johdolla uusille lapsille ja sitten matka jatkuu!

Arska

14.5.10

Tulevan merirosvobändin hauskoja lauluja














Tänään kokoontui treeneihin Teatterikoneen tuleva merirosvobändi. Laulut ovat meneviä ja tarttuvia ja kun Amanda vielä liikuttaa leikeillä yleisöä, niin avot! Merirosvobändi debytoi ensi viikon tiistaina 18.5. Laukaan Tupaswillassa päiväkoti-ikäisille. Kuteet bändille valmistaa Päivi Hirvi, niitä ei vielä näissä kuvissa näy. Seuratkaa tiiviisti Teatterikoneen sivuja, sinne ilmestyy pian esittely hurjannäköisestä merirosvobändistä!


13.5.10

Aaronmeideniä

Pääsin peräkkäisinä päivinä esiintymään, ensin päiväkoti-ikäisille Jokelan päiväkodissa, jossa kävin esittämässä Päivän lehden, sitten seuraavana päivänä alakoululaisille ja heti perään yläkoululaisille Haukkarannan koululla, jossa veivasin Aaronmeiden settiä.

Edellisestä Päivän lehdestä oli kulunut jo aikaa ja oli hauska päästä sitä taas esittämään. Välillä annoin vain katseeni kiertää yleisöä ja mietin, että mitähän näillä paikkeilla on yleensä tullut tehtyä :)
Hauskaa oli ja kaikki kerätyty uutiset tuli laulettua. Iidan uutinen tosin oli lipsahtanut pois lehdestä taittovaiheessa, joten Iida sai oman erikoispainoksen, eli oman pikku laulunsa omasta hyvästä uutisestaan, joka oli se, että hän menee kesällä serkkujen luokse.

Haukkarannan alakoululaiset olivat innokasta yleisöä Aaronmeidenille. Varsinki uudet merirosvolaulut, joita olen tehnyt tulevia merirosvobändikeikkoja varten, upposivat kuin tykinkuula mereen. Lopuksi innokkaimmat pääsivät vielä esittelemään tanssitaitojaan lavalle.
Tämän jälkeen olikin sitten yläkoululaisten vuoro. 7.-8.-9.-luokkalaisiin ei välttämättä uppoa ihan samantyyppiset biisit kuin nuorempiin ja siinä olikin sitten miettimistä, -sen viisi minuuttia minkä sitä ehti miettiä. Yhdistelin lastenlistaa ja kitaran kyljessä olevaa pikkujoululistaa ja ehdin tehdä yhden yleisöltä lypsetyn improbiisinkin; rakkauslaulun takarivin Romeosta ja eturivin Juliasta. Kun yllätyksekseni yksi koulun oppilaista, liekö ollut ysiluokan poika -toi minulle kirjoittamansa runon ja sanoi "laula toi". Ja niin Jessen ´paskat minä runoja rustaan´ oli setin viimeinen biisi. Ja jos se nyt ei musiikillisesti niin laadukas ollutkaan, niin sanat olivat ainakin hyvät.

Mielettömän hyvä fiilis tuli tuosta luottamuksen osoituksesta ja siitä, että kaveri, sen lisäksi, että uskalsi luottaa uskalsi myös napata tilaisuudesta kiinni.

Niin se pitää ja kannattaa tehdä. Jos tilaisuus tulee vastaan siitä pitää napata kiinni!

12.5.10

Leipäjono Yläkaupungin Yössä


Leipäjono – Ruokamessu paremman huomisen puolesta
Teatterikone tarttuu jälleen ajankohtaiseen aiheeseen performanssin muodossa. Ihmisten eriarvoisuus lisääntyy. Toisille riittää ruokaa, toisille ei. Miten sinun käy?

Jo kolmannen kerran Teatterikone toteuttaa Yläkaupungin Yöhön Moirislammelle performanssin, joka haastaa yleisön muutamien minuuttien ajaksi. Luvassa tulta, draamaa, räiskintää ja kuorolaisia messuamassa. Tuliko nälkä?

Voit osallistua performanssiin kirjoittamalla alkuillasta ruokaan liittyviä ajatuksia yliopiston päärakennuksella Teatterikoneen esittelypisteessä ja tulemalla yöllä paikalle jonottamaan.

6.5.10

Keikkailua Iisalmessa

Pelleilyä ja pystytystä.


Aina on aikaa poseeraamiselle!

Molemmilla.


Näyttämön siivoamista ylimääräisistä tavaroista. Meidän keikoilla olemme roudareita, valo- ja äänimiehiä, järjestäjiä, niin ja tietysti näytttelijöitä.

Pystytys lähes valmiina.

Meillä oli ilo päästä tutustumaan kuntaan nimeltä Iisalmi. Toivo Elvis Tähti - näytelmällinen vanhempainilta oli tilattu kahdelle eri koululle, tuleville seiskoille ja heidän vanhemmilleen järjestettyyn tilaisuuteen. Esityksen jälkeen oli vuorossa keskustelua näytelmän herättämistä teemoista Petäjävedellä testatun konseptin mukaisesti. Iisalmellakin homma toimi hienosti, näytelmä upposi yleisöön ja teemat herättivät keskustelua. Lapset olivat kovasti sitä mieltä, että vanhemmat vaativat heiltä liikaa, etenkin kun kyseessä on huoneen siivous. Vanhemmat olivat odotetusti eri mieltä. Mutta saatiinpa keskustelukanava auki!

16.4.10

Forum-teatterista

Olemme aloittaneet kevään harjoitukset syksyn forum-esitysten sarjaan. Tällä viikolla kävimme läpi forumin perusteita Niskasen Antin ja teatterilla harjoittelussa olleen Kostin (sukunimi kadoksissa) kanssa. Annun johdolla kävimme läpi omakohtaisia tilanteita, joissa olemme viime aikoina kokeneet sortoa. Tilanteet vaihtelivat, mutta pääteemana oli ymmärtämättömyys. Miten toimia, kun kokee sortoa, eikä toinen osapuoli ymmärrä lainkaan, että hän toimii sortajana?
Myös forum-teatterin kohdalla ongelma on monesti ymmärtämättömyys, ymmärtämättömyys tekniikasta. Keskiviikkona kävimme esittelemässä metodia MLL:n tukioppilastoimijoille. Siellä vastaanotto oli ainakin todella positiivista.
Alla kolumni, jonka kirjoitin tällä viikon paikallislehti Sampoon.

Sika muuttaa muotoaan

On Leevin vuoro pitää esitelmä. Itkuinen pala nousee kurkkuun. Muu luokka myhähtelee pilkallisesti. Hyvä Pätkis! Tuleeks lyhyt esitelmä?
Leevi kertoo yleisölle, kuinka esitelmät ovat hänelle painajaisia. Kolmannella luokalla hän erehtyi pitämään esitelmän vanhoista saduista ja sai lopun ala-astetta kuulla olevansa milloin Jörö, milloin Lystikäs, useimmiten Kääpiö. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, kiusatulla tuhat.
Leevi yrittää takellella esitelmän loppuun, mutta lopulta opettaja armahtaa tämän ja siirrytään ryhmätöihin. Leevi saa ryhmäänsä Jannen ja Hannan. Janne pyytää Hannaa illalla leffaan ja kehottaa Leeviäkin lähtemään mukaan. Tämä voisi kysyä perjantaista treffikaveriaan, naulakkoa, kaveriksi. Leevi yrittää naureskella tilanteelle, joka päättyy Hannan ja Jannen kuiskutteluun.
Leevi kirjoittaa keskustelupalstalle olevansa niin vihainen, että voisi tappaa. Äiti keskeyttää vuodatuksen, kysyessään miksi uusi huppari on rikki. Leikittiin kavereiden kanssa. Ai, kiva, että oot saanut kavereita.
Hanna kysyy, haluaisiko Leevi lähteä elokuviin. Leevi lupaa lähteä, jos Janne ei tule. Hanna kertoo hänen ja Jannen olevan vain kavereita ja Jannenkin olevan oikeasti hyvä tyyppi. Hannaan ihastunut Leevi suostuu elokuviin ja saa äidiltään pankkikortin käyttöön, koska käteistä ei satu olemaan. Loppuviikon Leevi olisi yksin kotona, koska äiti on työmatkalla.
Leevi nostaa automaatilta rahaa hänen ja Hannan leffalippuihin. Hanna huomaa tilin saldon. Sähän oot varoissas! Varmaan sit toi Jannekin vois tulla. Janne ilmestyy automaatille. Ja popparit ja limut, eiks je?
Seuraavana päivänä Hanna ja Janne saavat Leevin järjestämään bileet. Onko kukaan tehny tässä koulussa mitään niin jaloa, että ois tarjonnu kunnon isojen poikien bileet kaikille? Sullahan on varaa kustantaa myös booli. Saattais jäädä naulakkoon ripustamiset ja reppuun kusemiset sikseen. Leevi suostuu empien.
Koulun jälkeen Hanna epäilee, ettei voikaan tulla bileisiin. Hänellä ei ole mitään päälle pantavaa. Leevi suostuu maksamaan Hannalle uuden mekon.
Toi mekko sopii sulle tosi hyvin. Mää.. Haluutsä nähdä mitä sen alla on? Mm-m. Mennään tonne vessaan. Sulla on söpö hymy. Ootsä neitsyt? No.. Ota sää ensin vaatteet pois. Sitten on mun vuoro. Ok. Oota siinä. Janne!! Kaikki! Tulkaa kattoon miten pieni sillä on! Jos siitä vetää, nii sätkiikö? Marionetti!
Kyseessä on yksi Teatterikoneen ja Jyväskylän kaupunginteatterin forum-teatterihankkeen esityksistä. Esitetyn näytelmän jälkeen lavalle astuu ohjaaja, jokeri, joka kysyy yleisöltä, onko esitetty uskottavaa, voisiko näin käydä.
Ikävä kyllä tämäkin tarina on testattu yläasteikäisten nuorten keskuudessa ja joka luokka totesi sen olevan hyvinkin mahdollista. Eikä ihme. Onhan alkuperäinen tarina erään nuoren omakohtainen kirjoitus.
Seuraa puolitoistatuntinen aiheen käsittely, jossa näytelmästä esimerkiksi etsitään kohtia, missä päähenkilö olisi voinut toimia toisin. Usein on niin helppo sanoa sivusta, että tuossa kohtaa, mutta tulepa tilanteeseen kokeilemaan. Näyttelijöiden kanssa otetaan kohtaus uudestaan, päähenkilön paikalla ratkaisuehdotuksen heittänyt yleisön edustaja. Tapoja aiheen tutkimiseen löytyy lukuisia.
Teatterin on sanottu olevan sika, joka syö kaikkia taiteen aloja. Forum-teatteri on yksi sen uusista muodoista. Näitten soveltavan draaman muotojen nousu osaksi teatterikenttää, ja sitä kautta tärkeäksi yhteiskunnan voimavaraksi, on enemmän kuin tärkeää. Siunatut ne tahot, jotka tällaista konkreettisesti ongelmiin puuttuvaa toimintaa tukevat. Rahoituksen täytyy tapahtua riittävän julkisen tuen esimerkillä. Pientä valoa tunnelin päähän sain keskustellessani viikonloppuna opetusministeri Henna Virkkusen kanssa.
Possun voima aletaan ymmärtää ja valoa tunnelin päässä alkaa näkyä.

PASI SAARINEN

30.3.10

Kohtaamisia

Teatterikone kohtasi suuren määrän ihmisiä Kirjamessuilla ja Jyväskylän päivillä. Tässä muutama kuva näistä tapahtumista.

Ronja ja Birk olivat Kirjamessuilla kertomassa Metsäseikkailusta Killerin metsässä.

Pienet ja vähän isommat lapset saivat piirtää toiveitaan kesän suhteen Teatterikoneen messuosastolla.

Huolenkerääjä-soittaja Aaro poisti jyväskyläläisten huolia synttäriviikon lauantaina Kolmikulman edessä.


Huolenkerääjä Annu.




Huolenkerääjä Kirsi.



Huolenkerääjä Emmi.




Huolenkerääjä Minna.




Laulukone toiminnassa!





19.3.10

Laulukone - Läpsystä vaihto

Lyhyet palstalta voit löytää keinoja tilanteeseen kuin tilanteeseen kuin niksejä Pirkasta. "Salarakastajat, ottakaa puolisot mukaan, kimppakivaa kaikille ja läpsystä vaihto"
Laulukone esiintyy LIVENÄ TÄNÄÄN PERJANTAINA kolmikulmassa klo 16-17 tervetuloa heittämään huolesi Laulukoneen laulamana taivaan tuuliin. Huolet sävelletään kahdessa minuutissa ja olo kevenee kun niitä ei tarvitse kantaa harteillaan kaiken aikaa.

17.3.10

Laulukone - Näilläkin palstoilla

Jälleen osuvaa sanoitusta rytmejään hakeviin säveliin 173-vuotiaan Jyväskylän kunniaksi. Tässä tiistain Keskisuomalaisen lyhyet palstalta poimittuja huolia osana Jyväskylän päivien ohjelmaa.

15.3.10

Laulukone - Vilpittömään rakkauteen

Teatterikone aloitti Jyväskylän päivien juhlinnan! Tässä maanantain huolia Keskisuomalaisen Lyhyet palstalta!

Pelosta

Lenkkipolun laitamilla oli korkea lumikinos. Kiipesin päälle. Aurinko paistoi. En olllut vuosiin testannut takaperin volttia. Mietin hetken riskejä. Vakavat vammat tuntuivat hyvin epätodennäköisiltä. Varmuuden vuoksi heitin ensin etuperin voltin. Se meni jotakuinkin pieleen, mutta mitään ei sattunut. Vain lunta housunkauluksesta sisään. Jalat tukevasti alustaan. Selkä menosuuntaan. Jos nyt en hyppää niin sitten en koskaan. Yksi, kaksi, kolme... ja hyppy. Pelko hiipi sen verran mukaan, että hyppy lähti vinoon. Vielä toinen yritys. Samoilla ohjeilla. Jos nyt annan pelolle vallan niin en uskalla koskaan hypätä. Yksi, kaksi, kol... jänistys. Yksi, kaksi, kolme! ja hyppy! Pieleen taas, mutta uskalsin.

Illalla syntyi kaksi lastenlaulua pelosta ja sen voittamisen tärkeydestä.

Jos pelolle antaa vallan se vallan sinut vie, eikä päästä otteestaan.

14.3.10

Kadonnut laulu löytyi Kypärämäen koululta

Kypärämäen kulttuuripäiviä juhlittiin tänä viikonloppuna jo 13. kerran. Tällä kertaa Teatterikonekin pääsi osallitumaan juhlintaan viemällä Kadonnut laulu esityksen Kypärämäen koululle lasten ja aikuisten iloksi.

Oli aika tunteikasta mennä koululle, jossa kävin luokat 3.-6. Monenlaisia muistoja tuli mieleen, kun taloon astui. En ollut käynyt siellä sitten lapsuusvuosien. Kaikki paikat näyttivat paljon pienemmiltä kuin mielikuvissa. Vanhasta liikuntasalista, jossa esiinnyimme, oli tehty musiikin luokka. Onkohan vielä käytössä se "ihana" tapa, että saa laulaa yksin luokan edessä ja sen mukaan annetaan musiikkinumero? Tuossa tilassa pääsisi ihan näyttämölle laulamaan, jos muuten ei jännitä tarpeeksi...

Meillä oli kaksi esitystä. Ensimmäinen oli päiväkotilaisille ja 1. ja 2. luokkalaisille. Heidän kanssaan syntyi laulu nimeltä Kypärämäki lasten silmin. Lapset sanoittivat sen näin:

Kypärämäessä on paljon kavereita
ja pleikkareita, wiitä, voi leikkiä kissoja ja koiria

Kissa ei osaa sanoa miksi se tykkää asua täällä
se sanoo vaan: miau, miau, miau.

Täällä on hiljaisempaa kuin naapurissa keskustassa
ja täällä saa nyrkkeillä ja ratsastaa, tehdä kärrynpyöriä.

Toinen esitys oli 4.-6. luokkalaisille ja heidän uusi laulunsa kadonneen tilalle meni näin:

Kana arkussa

Rotta ja kana arkussa leikkii hippaa
kana saa sydärin, kun se säikähtää
se sanoo: kot, kot, kot

Rotta kutsuu Ismo Laitelan,
Ismo Laitela sanoo: Ime parsaa!

Kana ajaa arkulla järveen Ismoa pakoon.
Seppo tulee kysymään "Oletko talonmies?
-Ei olen arkunmies!

Hauskaa oli meillä ja yleisössäkin tuntui olevan. Lopuksi Madam Ambitus sai jakaa nimikirjoituksia, kun hänet oli hypnotisoitu rokkitähdeksi ja se tuntui näyttelijästä aika mageelta!

10.3.10

Huolet pois!

Jyväskyläpäivien kunniaksi halusimme lähteä Jyväskylän kierrokselle. Kiertää läpi kaikki asuinalueet, joilta vain suinkin löytyy paikka, jossa on ihmisiä ja laulaa Laulukoneella heidän huolensa pois. Todella mennä kansan keskuuteen ja auttaa heitä iloitsemaan hetken, jotta elämä voisi tarjota satunnaiselle kulkijalle välillä aurinkoisen puolensa. Tämän vuoden osalta vain kävi niin, että Jyväskyläpäivien kanssa samaan aikaan on myös Pieksämäen kulttuuripäivät ja olimme ehtineet sopia sinne Toivo Elvis Tähden koulukiertueen ennen kuin tarjosimme itseämme paikallisille päiville. Reissaamme siis viitenä päivänä Pieksämäelle, mutta ei hätää! Onneksi ihmisillä on mahdollisuus purkaa huoliaan sanomalehtien tekstiviestipalstoilla.

Kun kävi ilmi, ettemme millään ehdi fyysisesti joka paikkaa samaan aikaan (mikä oli yllättävä tieto meille) aukeni uusi visio. Jos kerran Olavi Suikkanenkin on mennyt/tullut internetiin niin miksei Laulukonekin! Jyväskyläpäivien kunniaksi teemme päivittäin vähintään yhden laulun, jonka materiaali kerätään keskisuomalaisen lyhyet-palstalta ja sävelletään Laulukoneen periaatteita kunnioittaen kahdessa minuutissa. Laulut videoidaan ja laitetaan teatterikoneen youtube-kanavalle, jonne tulee kulloinkin löytämään, jos ei muuten niin tämän blogin kautta linkillä.

Huolia voi lähettää myös suoraan meille tekstiviestinä nroon 045-1238568 alkuun sana huoli.

28.2.10

Tulevaisuus on aika lähellä

Matkaa ei onneksi tehty rullalaudalla.

Kilometrejä ajokoneeseen kertyi 740 kun Toivo Oulussa vieraili.

Säät olivat jotakuinkin suotuisat matkustukselle. Mennessä pakkasta oli kuutisen astetta ja tiepinta liukkaan oloinen ja palatessa keli oli nollassa ja pito hyvä.
Hotelli Lasaretti, johon festivaali osallistujia majoitti oli täynnä urheilevia tyttöjä ja kiinnostavia tauluja. Hieno paikka. (kun on niitä tauluja) Mukava henkilökunta ja siistit huoneet.

Oulun kaupunginteatterilla meidät otettiin hyvin vastaan. Vinttikamarin henkilökunta oli hyvää porukkaa. Itselleni tämä oli kolmas kerta näissä bileissä ja taisipa olla kolmas näyttämökin jos oikein muistan aiemmat kerrat.
Meillä oli kaksi esitystä, jotka molemmat olivat lähes täynnä. Saatu palaute oli hyvää (harvemmin ihmiset ainakaan paikan päällä kriittistä tai negatiivista palautetta antavatkaan;) ja molemmissa oli hyvä meininki. Ekaa vetoa ennen ehdittiin pitkästä aikaa treenaamaan uusia juttuja :)

Ja esitysten välissä ehdimme pienelle näyttämölle katsomaan Ahaa-teatterin Ihana meri. Vahva näytelmä syömishäiriöstä. Lavalla yksi näyttelijä ja videoheijasteilla ja äänillä tehdyt muut henkilöt. Tärkeää työtä.

Erikoinen olo. Nyt on takana se hetki joka joskus tuntui olevan kaukana tulevaisuudessa.
Tulevaisuus on lopulta aika lähellä.
Ja sama englanniksi: In the end the future is the time that´s near.

22.2.10

Hyvässä tuulessa!

Myötätuulessa tuntuu kulkevan tämä Teatterikoneen matka tällä hetkellä. Postiluukusta kolahti tänään apuraha päätös Keski-Suomen taidetoimikunnalta Forumteatteria nuorille hankkeen ennakkotyöskentelyyn. Viime viikolla allekirjoitin Jyväskylän kaupunginteatterin kanssa sopimuksen yhteistyöstä, joka pitää sisällään 5 pienoisnäytelmän ensi-illat, harjoitukset ja Teatterikuraattori Antti Niskasen työpanoksen talon sisällä olevissa esityksissä. Toivottavasti myötätuuli jatkuisi ja saisimme kiertueelle maakuntaa rahaa. Näillä nuorten kanssa toimijoilla, joille esitystämme haluaisimme viedä ei rahaa juurikaan ole, eikä sitä itsekään pelkällä ilmalla elä, vaikka auttamisen halu onkin suuri.

Saimme myös Keski-Suomen liitolta myönteisen avustuspäätöksen Ronjaan. He auttavat meitä enimmillään reilulla 10% kokonaisbudjetista. Hieno juttu!

Tämän rahallisen tuen lisäksi Koneen henkilöstö on kasvussa. Kaksi teatterin-ilmaisun ohjaajaa on liittymässä remmiin ja tuomassa omaa osaamistaan Koneen rattaisiin. Mahtavaa tutustua uusiin ihmisiin ja saada uutta energiaa!

Toivo Elvis Tähti lämmitettiin viikonloppuna Äänekoskella, joten nyt on hyvä viedä tulevana viikonloppuna Toivoa myös Ouluun lasten ja nuorten teatteripäiville. Hyvä me!

15.2.10

Trubailemassa Mummin p.puodissa

Mummin Pullapuodin Lounas-Trubaduuri venähti sarjassaan toistaiseksi pisimmäksi setiksi. Puolitoista tuntia tuli soiteltua ja siinä ajassa ehti ihmisiä kiertää kahvikupin äärellä. Otin mukaan pari säveltämääni Leinon tekstiä. Laulajan laulun lauloin kolme kertaa. Aiemmin olen esittänyt sitä pianolla. Nyt kitaralla tulkitessa kolmas kerta toden sanoi. Muutenkin tuli tehtyä uusia sovituksia biiseistä kun paikka oli sen tuntuinen, että joitan ralleja on hyvä softata, pehmentää hiukan. Kitaraa näppäillen ja ilman mikrofonia laulaen lauluista tuli herkempiä.

Mikrofoni oli alussa käytössä, mutta puoti oli sen kokoinen, että ilman oli parempi. Kahvitteluhetkillään elävällä musiikilla yllätetyt ihmiset olivat pääosin iloisen oloisia.
Vielä kerran, ainakin. Ensi maanantaina Katriinan kasvisravintolassa klo 12. Sitten saa nähdä millä tavoin musatouhu jatkuu. Tuleeko Lounas-Trubaduuri kiertämään Jyväskylän lounaspaikkoja jatkossakin?

**

Ronja ääninä















Laskiais-Ystävänpäivänä Ronjan työryhmä kokoontui nauhoittamaan äänimaailmaa, johon pääsee pian tutustumaan Ronjan omilla nettisivuilla.

Sunnuntaina ähistiin, puhistiin, sihistiin, puhuttiin, laulettiin ja soitettiin.

8.2.10

Ronjan harjoitukset alkoivat!

Eilen se vihdoin tapahtui! Pääsimme aloittamaan Ronjan harjoitukset. Aamu alkoi kello 10 monitoimitalolla parkourin merkeissä. Kaksi tuntia harjoittelimme kissakävelyä, pehmeää alastuloa, hyppäämistä seinälle roikkumaan, roikkumista, esteiden ylittämistä, seinille hyppimistä... Voin sanoa, että kahden tunnin jälkeen oli mehut pois. Mutta erinomaisen hauskaa oli etsiä omia rajojaan ja ylittää esteiden lisäksi pelkojaan. Kiitos Parkour Akatemian Hämähäkkimiehelle!

Liikunnallisen osuuden jälkeen siirryimme kaupan kautta Killerin liikuntakeskukselle näyttelijäntyön harjoituksiin kera Ailan ja tuotantotiimin. Kävimme läpi käytännön asioita ja meitä mitattiin niin henkisesti kuin fyysisestikin, ennen lukuharjoituksia. Päivän lopuksi luimme näytelmän läpi vaihtuvin roolein. Kun päivä Ronjan osalta päättyi oli ilta jo hämärtynyt ja kello oli viisi.

Mahtava oli päästä aloittamaan harjoitukset ja saada prosessi liikkeelle. Hienoa, että saimme ennestään ihanaan ryhmään vielä uuden innokkaan ihmisen tarpeistoa hoitamaan. Tästä tulee mahti prokkis!

Kiitos kaikille jo nyt, että teidän kanssa saa tehdä tätä juttua!

Päivän lehdestä Lounas-Trubaduuriin

Kävin pitkästä aikaa jakamassa Päivän lehden, eli esittämässä viime vuoden lopulla tekemääni interaktiivista lastenesitystä Aittorinteen päiväkodilla. Edellinen esitys oli joulukuun alkupuolella. Hyvin se on säilytystä kestänyt, tuoreelta tuntui ja lapset olivat hyvin mukana. Esityksessä kerätään lapsilta hyviä uutisia ja tänään sellaisia olivat mm. "minä olen kolme" "minun hampaani pestiin oikein kunnolla" ja "mulla on paljon vilmejä". Paikalla oli vaihteeksi myös oikea toimittaja, joka kirjoittaa jutun Lastentarha lehteen. Sitten onkin hyvin katettu eri ikäisten lasten kasvattajien aviisit kun Meidän Lapsi lehdessä oli juttu forum-teatterista yläkoululaisille ja Opettaja lehdessä juttu Toivo Elvis Tähdestä alakoululaisille.
Aittorinteeltä Teatterikoneen kiertuekaara kaarsi Jyväskeskuksen halliin ja toimittaja Vuotila siirtyi Lounas-Trubaduurin hommiin Café Eloselle. Siellä oli kaksi tunnin mittaista settiä elävää musiikkia lounastelijoille. Tunnelma oli hyvän oloinen, mutta on se erilainen esiintymismuoto tuo lounaan tausta-trubadurointi. Kontakti yleisön kanssa on varsin erilaista kuin mihin on tottunut. Palautetta ei juurikaan tule. Mutta kukaan ei ainakaan nyrpistellyt tai pidellyt korviaan ;)
Lounas-Trubaduuri vielä helmikuun kahtena viimeisenä maanantaina. 15. päivä Mummin pullapuodissa ja 22. päivä Katriinan kasvisravintolassa. Tarkemmat ajat löytyvät vaikkapa koneuutisista tai facebookista lounas-trubaduuria hakemalla.
Päivän lehti tilattavissa Teatterikoneelta!

4.2.10

Ronja on nyt julkinen!

Tänään oli Ronjan virallinen julkistaminen ja nettisivujen avaus osoitteessa www.teatterikone.fi/ronja - onhan nyt Ronjan päivä!

Pressi oli Nikolainkulmassa ja tapahtumaan varauduttu tarjoomisin ja Kesän & Koneen porukoin varustettuna. Paikalle saapui - yksi toimittaja. Onneksi siellä oli myös matkailun edustaja ja Kesän porukoita kuulemassa tarkemmin mistä on kyse. Mutta tuntuuhan se hassulta järjestää kaikenlaiset syömiset ja systeemit ja paikalle saapuu yksi vaivautunut ihminen. Tämäkin vaivaitunut ihminen sanoi, ettei tästä nyt vielä paljon kirjoitella, lähempänä tapahtumaa vasta. Se ei kuitenkaan meidän intoamme sammuttanut vaan hehkutimme jutun ainutlaatuisuuttaa ja hienoutta.

Laitoimme tiedotteen kaikkiin paikallisiin ja valtakunnan medioihin ja vaikka paikalle ei päässyt muita, kiinnostusta ilmeni. MTV3 tulee kuvaamaan meitä kesällä ja radioon tulee juttua paikanpäältä, kunhan metsäydymme. Lisäksi kaikkien näiden ihanien juttujen lisäksi rahahanatkin ovat lopulta auenneet! Täältä tullaan!

27.1.10

Toivo Elvis Tähti Opettaja-lehdessä!


Toivo Elvis Tähti vieraili viime joulukuussa Petäjäveden kirkonkylän koulun vanhempainillassa. Aiemmassa blogitekstissä Aaro mainitsi ohimennen, että paikalla oli myös Opettaja-lehden toimittaja. Artikkeli julkaistiin 22.1. ilmestyneessä lehdessä, ja sen näköisversio on luettavissa ePaper -versiona täällä.

24.1.10

Temppuilematta paras

Terveisiä Helsingin matkamessuilta!

Meillä oli hyvät suunnitelmat, kuinka herättää huomiota ja saada kävijöitä Jyväskylän seudun matkailun toimipisteelle. Kaksi erilaista leikkiä, yksi laulu ja näytelmätekstin lukeminen innokkaille kuulijoille.

Aloitimme leikillä. Vesiperä. Jatkoimme toisella leikillä; ihan kivaa, mutta kuuma tulee ja esitteitä ei ehdi leikin tiimellyksessä jakaa eikä kukaan oikeastaan tajua mitä me edustamme.
Noh, rummun kanssa laulamaan! Mutta messuhalli on muutenkin täynnä ääniä, musiikkia ja laulua eikä laulun seasta oikein ehdi irrota kertomaan mistä on kyse.
Lopulta siirryimme puhuttelemaan ihmisiä suoraan ja kerroimme tulevan kesän metsäseikkailusta niille, jotka pysähtyivät kuuntelemaan. Siinä tuli tavattua useita ihmisiä pienen hetken ajan ja voihan olla, että jotkut heistä matkaavat ensi kesänä Jyvässeudulle Ronjaa katsomaan!

Tuntuu siltä, että kun väkeä on pakkaantunut suuri määrä kiertämään messuhallia ja moni näytteilleasettaja yrittää houkutella mitä erilaisemmilla tempuilla ohikulkijoita osastolleen on parasta kunnioittaa kulkijoita ja pyrkiä tapaamaan heidät ihmisinä. Edes sen pienen hetken ajan.

21.1.10

Rimakauhua näppäimistöllä

Kirjoitan Kansalaisopiston teatteriryhmälle näytelmää, jonka työnimenä ainakin on Zoovuoren linja. Tarina sijoittuu Jyväskylään vuonna 2020, jossa juuri mikään ei ole muuttunut. Laajavuoreen on matkailuvetonaulaksi perustettu eläintarha ja bussi 25 on nimetti Zoovuoren linjaksi. Vuoden 2020 alusta on tullut ravintoloihin uusi anniskelulaki, että alkoholia ei saa anniskella, ellei kulttuuria tarjoilla kahden tunnin välein 15 minuuttia. Tässä muutamia ideoita tulevasta jutusta.

Kirjoittaminen lähti hyvin käyntiin ja se tuntui helpolta. Ensimmäiset 9 sivua tuli ihan tosta vaan. Eilen jatkoin kirjoittamista, mutta siihen ryhtyminen oli takkuista. Keksin sata asiaa ennen kirjoittamaan ryhtymistä ja kun lopulta ryhdyin, sain vaivoin puolitoista sivua kirjoitettua. Nyt tätäkin kirjoittaessani tiedän, että minun pitäisi tehdä jotain ihan muuta...

14.1.10

Ei vapaata miestä voi vangita

Pyöriteltyäni pitkään asiaa mielessäni päätin lopulta varata Nikolainsalin joksikin illaksi ja pitää siellä konsertin. Tein nopeasti 15 biisin listan. Osa kitaralla ja osa pianolla soitettavia. Suunnittelin ja hahmottelinkin jo julistetta ja myhäilin mielissäni. Sitten putosin maan pinnan läpi katsomaan taivaanrantaan maalaamaani visiota utuisen hysmän läpi; kuka sinne muka tulisi ja miksi? Harvalukuinen on vielä tuo joukko, joka laulujani on kuullut ja osaisi niitä suunnata tarjoiluttomaan konserttisaliin kuulemaan.

Suurta voimattomuutta tuntien painuin pehkuihin. Aamulla on usein uusi päivä. Ja niin koitti arkinen aamu vatsatautisen koiran kodissa, mutta niin vain oli lepo tehnyt tehtävänsä ja kulkiessani aamulla matolääkkeet taskussa apteekilta autoa kohti tuli mieleeni mahdollinen esiintymispaikka uutta yleisöä metsästävälle trubaduurille. Vaikken erityisemmin perusta uuden vuoden lupauksille olen kuitenkin päättänyt olla elämässäni rohkeampi aiempaan verrattuna (jo vuoden ensimmäisenä päivänä uskaltauduin lopulta astumaan sisään ravitsemusliike Rusticaan, jonka ympäri olin usein kävellyt rohkeutta keräten, mutta jonka sisään en kuitenkaan ollut tohtinut käydä). Tätä uutta rohkeutta kasvattaakseni kävelinkin sisälle tähän mahdolliseen uuteen esiintymispaikkaan ja esitin asiani henkilökunnalle. Meninpä samantien vielä kolmeen muuhunkin paikkaan tarjoamaan itseäni trubaduurin hommiin. Ainakin yhdessä natsasi heti ja voi olla, että muistakin paikoista jotain poikii. Tiedotan asiasta kun asia varmistuu.

Jos joku asia tuntuu pelottavalta sen tekeminen auttaa pääsemään pelosta eroon. Ja pelon kanssa on rasittavaa elää. Siksi.

Vapaasti.

4.1.10

Hyvää aikaa

Puolivuotinen palvelukseni valtion leivissä alkoi 1.1.2010. Kerta se on ensimmäinenkin. Valtion taiteilija-apurahasta käteen jäävä siivu on kyllä kuulemma pienempi kuin mitä saa käteen ansiosidonnaiselle jäädessään, mutta se on politiikkaa, josta en tiedä tarpeeksi voidakseni sitä kritisoida. Ihmettelen siis vain hiljaa sitäkin ja elän ja teen työtä. Kun tulee toimeen niin tulee toimeen.

Vuosi vaihtui ja loma tuntui todelliselta.
Koska tietokone on oleellinen osa työn tekoa -ei meillä avattu konetta joulujen aikaan lainkaan. Poikkeuksen tilanteeseen teki Keskisuomalaisen kulttuuritoimittaja Kolehmaisen soitto vuoden 2009 kultturiteosta. Keräsivät edellisen vuoden tapaan erinäisiltä kulttuuritoimijoilta heidän mielestään keskeisiä kulttuuritekoja kuluneelta vuodelta. Ensimmäisenä nousi mieleen puiden väliin viritetty auton pölykapseleista kasattu dinosauruksen muna kirkkopuistossa, -osa Haihatuksen kiertuenäyttelyä. Sen alla seisoin joskus. Sitten aloin miettiä tapahtumia, joissa on itse ollut mukana tavalla tai toisella ja mieleen tuli Mäki-Matin perhepuisto, jossa viime kesänä viettivät 30-v juhlia. Siellä oli paljon erilaista ohjelmaa lapsille ja lapsiperheille. Tärkeimmältä tuntui kuitenkin lasten saattaminen kulttuurin ja taiteen pariin. Uskon kulttuurisesti olevan tärkeää, että vanhemmat antavat lapsilleen aikaa. Lukevat iltasadun, kuuntelevat lasten asioita ja vastaavat kysymyksiin; keskustelevat lastensa kanssa. Siksi aloitin vastaukseni: Jokainen, joka luki lapselleen iltasadun tai vei hänet taiteen pariin, teki yhden vuoden 2009 tärkeimmistä kultturiteoista.

Toivottavasti mahdollisimman monilla on tänä vuonna aikaa itselleen ja toisille, hyvää vuotta 2010!