15.4.08

Seuraa teatteri-ilmaisun ohjaajaa!

Minuun otettiin jokunen kuukausi sitten yhteyttä ja kysyttiin sopisiko tulla seuraamaan työtäni 3 päivän ajaksi. Minä suostuin. Seuraaja opiskelee samaan ammattiin Kokkolan ammattikorkeakoulussa ja tämä kuuluu heidän opintosuunnitelmaansa. Seuraaja yritti pysytellä viikonlopun kannoillani ja maanantai aamuna vielä muutaman tunnin. Tämmöisiä hetkiä piti sisällään teatteri-ilmaisun ohjaajan 3 päivää:

Lauantaina aamulla herätys siinä seitsemän maissa lasten toimesta. Aamupalaa ja yhdeksän aikaan hakemaan kollegaa kirjamessuille kaupan kautta. Kirjamessuilla yhteisosastolla Haihatuksen kanssa, pyöritettiin Teatterikoneen Elämyskonetta (kone jossa asiakas menee pieneen mustaan koppiin, valitsee 5 elämyksestä: näkö-, haju-, kuulo-, tunto tai makuelämys, haluamansa ja se toteutetaan hänelle usein silmät ja korvat sidottuna) yhteen asti. Siitä kiiruvilkkaa Kansalaisopistolle vahtimaan oppilaiden esitystä Mummun saappaassa soi fox. Sieltä takaisin messuille, jossa kuuteen asti. Sitten loppuillaksi kotiin lapsien äidin tarvetta paikkaamaan.

Sunnuntaina messuille kymmeneksi. Sitä ennen asioiden ennalta järjestelyä (kuka tekee mitä ja missä monelta). Messuilla melkein kahteen asti, sieltä taas esitystä valvomaan, jonka jälkeen esitys/prosessi puretaan sekä fyysisesti, että henkisesti. Opistolta purkamaan kirjamessuille Teatterikoneen osastoa. Siinä vaiheessa aikataulu onkin jo pissinyt kintuille ja niin pian kuin mahdollista suunta kohti Leivonmäkeä, Kuhauksen porukkaa ja näytelmää Suomen hevonen. Ohjaajan roolissa ilta kymmeneen ja lumisateessa autolla kotia kohti. Kotona yhdentoista aikaan.

Maanantai aamuna pitäisi lähteä Teatterikoneen keikalle Tikkakosken kirjastoon, mutta lastenhoitajaa ei näy missään. Pikainen soitto naapuriin ja tyttö sinne. Taas hieman aikataulusta myöhässä liikkeelle ja renkaat loskaa liiskaten kirjastoa etsimään. Joidenkin ohiajelujen jälkeen löytyy Tikkakosken kirjasto ja perillä ruhtinaalliset 10 minuuttia ennen esityksen alkua. Peruukki päähän ja esiintymään. Lapset keksivät ihmeellisiä lauluja ja naama näkkärillä kotiin. Loppupäivä onkin vapaa ja teatteri-ilmaisun ohjaaja nukkuu 2 tunnin päiväunet.

14.4.08

Tikiksestä terqt!

Täydellä kokoonpanolla kävimmä tänä aamuna tikkakosken kirjastossa pyöräyttämässä kadonneen laulun keikan. Jo kolmannen kerran ehdotettiin uudeksi lauluksi tuiki tuiki tähtönen. siitä muodostui kertomus tähdistä ja yönmaasta reggaen tahtiin.
Toisella kierroksella lähdettiin liikkeelle kanasta ja saatiinkin melkoinen tarina kokoon erinäisistä eläimistä ja jopa hirviöstä ja koirapoliisista joka ratkaisi kaiken parhain päin. Tämä tarina laulettiin tangona.
VAPAA_AIKAA
Aamuista keikkaa lukuun ottamatta on päivä tää tän maanantain vapaata aikaa. ja se on ihanaa! Järjetön ruuhka on ollut käynnissä nyt jo pidemmän aikaa ja nyt se alkaa pikku hiljaa helpottamaan.
Huomisaamuna täpsähtää toinen Aaronmeidenin keikka teatterilla. (kolme keikkaa sovittiin talolle ja ne on loppuunmyyty) Sen kanssa olis mukava lähteä kiertueelle sen verran mitä kykenee ajallisesti ison talon ulkopuolella toimimaan. Että jos kiinnostaa tilata aaronmeiden päiväkotiin tai vastaavaan niin viestiä tulemaan! Ja kirjamessuilla tuli taas mieleen se vanha kunnon vauvateatteri kun tapasin Soili Perkiön ja Hannele Huovin, jotka olivat vauvalauluja laulamassa. Pitäis vaan rakentaa oma vauvaohjelmisto. Noh,kaikki aikanaan.
Messuilla oli mukavaa. Toivottavasti saivat hyviä elämyksiä, ihmiset!

12.4.08

kaikellaista

Terve!
Yhtenä aamuna ei ollut kadonnut vain laulu, vaan myös madamen ääni. tilanne vaati erityisiä toimia. moderato sai paikata vaajakosken kirjastossa ambitusta. Ja mikä jottei! Hienostihan se meni, ensi´n laulettiin kissalaulu jossa oli myös koiria ja toisella kertaa veivattiin rokkia titi-nallesta joka potkutti afrikassa ja nosti pottuja imurilla.
MESSUILLA OLI HAUSKAA JAKAA ELÄMYKSIÄ!!!
Sunnuntaina jatketaan.... be there!

8.4.08

kirjastoauton..

..mukana kierrettiin jkln. maalaiskunnassa eilen etsimässä sitä kuuluisaa laulua.
Madame oli liikenteessä särkylääkkeen voimalla ja pyhän taiteen kannattelemana. Allekirjoittanut ei ole vielä romahtanut fyysisesti flunssan kierteeseen kuten niin monet muut. Oravasaaressa musisoitiin bussissa Museolaulu. Sitten ajaa köröteltiin bussin perässä haapaniemeen ja siellä mentiin ala-asteelle luokkaan asti ja laulettiin melkoista hevirokkia, biisin nimi oli Hä!

5.4.08

Enskaria pukkaa taas!

Isolla talolla täpsähtää kuka pelkää noitia enskariin nyt lauantaina klo 15. Noitapärinät on napanneet aimo annoksen blogituksestani kun olen kukapelkaanoitiapistecomissa ryhtynyt pitämään pojan blogia. Kyllä tässä on suhinaa piisannut kun on pitänyt samalla valmistella ke9.4. ensi-esityksensä saavaa lastenlaulukonserttia Aaronmeiden. Eilis-iltana ennakon jälkeen salamalöylyt saunassa ja lavasteita maalaamaan ja sieltä pensselit valuen kiireen vilkkaa releet päälle ja pääkirjastolle Runollista harjoituksiin.
Tein eilen vaihteeksi uuden aluevaltauksen. Vakiopaineessa oli älylän ehtoo ja siellä oli myös Teatterikoneen Runollista. Pääsin keikalle mukaan bongoistina. Tosi hyviä biisejä! Ainaki mu mielest! Hauskaa oli paiskoa bongoja, hyvä meininki!!! Muista esiintyjistä erityisesti Muuan mies-duo oli mieltä miellyttävää kuultavaa.
Jatkakaa keinumista vapaassa maailmassa!!!

3.4.08

Koiralandia kolisee kohta tyhjyyttä

Eilen haettiin lähtevistä pennuista toiseksi viimeinen. Tuleva viikonloppuna haetaan tekonimellä Pauliinaksi ristitty. Sitten se on ohi, tämä koiralandian taru.

Uskomatonta kuinka nopeasti tämä pari kuukautta vierähti. Voimakkaimpana hetkenä mieleen on painunut Piafin syntymä keittiön lattialle ja viime lauantain koirien uusiin koteihin muutto. Molemmissa hetkissä oli jotain kovin liikuttavaa. Hyvä, että koirat pärjäävät jo 8 viikkoisina itsekseen, näistä kauniista muistoista huolimatta mahtui mukaan myös tuskastumisia. Kuten hetki aamu kuudelta, kun 12 pentua talloo kakassa, kammottavassa hajussa ja haukkuu ruokaa herättäen koko muun talon väen... Onneksi ihmisellä on tapana unohtaa kaikki ikävät jutut ja muistaa vaan mukavat eli tuokin väsyttävä muisto unohtuu kohta ja olen teettämässä innoissani uusia pentuja. No, ehkä ei kuitenkaan.

Olen pitänyt ahkerasti yhteyttä uusiin koteihin ja kysellyt kuulumisia. En siis ole malttanut luopua tästä kasvattajan roolista vaan yrittänyt viimeiseen asti hallita tilannetta. Parasta voi toivoa, mutta pakko myöntää, että vastuu on nyt toisaalla. Luopuminen on vaan niin tuskallista. Voi meidän ihmislapsiparkoja, kun heidän aikansa koittaa lentää pesästä. Minä soittelen perään ja kyselen kuulumisia tuskastuttavuuteen asti. Onneksi siihen menee vielä reilusti yli kymmenen vuotta, ehkä olen rauhoittunut siihen mennessä.

Vielä tähän loppuun mainittakoon, että kahta pentua lukuun ottamatta saimme kaikki pennut tutuille tai tutuntutuille. Jäljelle jääneistä laitoimme lehteen ilmoituksen. Puheluita tuli parikymmentä. Kysyntää siis olisi ollut. Tämä vihjeeksi kaikille labradorin noutajan ja espanjan vesikoiran omistajille, että pistäkää kaksirotuisia pentuja tulemaan, ne menevät varmasti! Keksin rodulle jo uuden nimenkin labradorin vesikoira. Rekisteröitymiseen tarvitaan 200 samanrotuista. 10% on jo olemassa!