20.12.11

Näin se homma toimii!

Aikainen keikka. 8:50. Pari laulua. hmm, okei..

Tässäpä hyvä tilaisuus testata uutta Bossin dual loopperia, itselle etukäteen ostettua joululahjaa. Loopperin avulla voi esittää musaa ilman soittimia. Pelkkä mikrofoni riittää. Aamulla kahvin jälkeen muutama looppiharjoitus, beatboxausta, joo joo, tästä lähtee, kyllä kyllä.

Illalla ennen nukkumaanmenoa nousi mieleen sopivat biisitkin. Leinoa, tottakai! Sitähän on tullut jo loopperin kanssa treenattuakin.

Kamat kassiin ja menoksi. Mukavan kevyttä kulkea ilman kitaraa. Vain yksi kassi kädessä. Hyräilyttää suorastaan. (tahtoisin kuulla laulua suo-rastaan)

Paikan päällä. Jahas!? Mitäs... kassissa on loopperi, kassissa on ämyri, mutta mutta... ei mikrofonia, njet boni mai.. Talossa on mikki, saan sen lainaan, Kiitos!

Laulu voi alkaa. Nauhoitan taustat, selailen suurta Leino kokoelmaa. Laulan jonkun runon summamutikassa. Jatkan Laulajapojalla, tuttu biisi, musiikki alkaa viedä, rytmi keinuttaa, sanat soivat.. ja sitten, ääni haipuu ämyristä. Patterit ovat tulleet tiensä päähän. Siihen loppui sähkövehjesoittelu tällä erää.

Mitäs sitten? Ei ole kitaraa, ei ole virtaa. Kassissa muutama kilkutin ja kazoo-pilli. Kilkuttimet teipillä koipiin ja kazoolla kauneimmat joululaulut. Vaan kun päässä ei syty, ei synny ajatus, ei irtoa laulu. Siis pöydästä toiseen kiertämään. "Olisko teillä toivejoululuja listalla tähän aamuun, tästä soi!" Ja se soi ja se soi!

Uusia sovituksia tutuista lauluista Kulkusille ja Kazoolle ja avot! Meininki on hieno.

Ammattitaidoksi voidaan katsoa huolehtiminen siitä, että pelit on mukana ja virtaa piisaa. Ja sitä se onkin. Sitäkin.

Mutta niin on sekin kun vedetään niillä mitä on. Tilanteen mukaan soveltaen.

13.12.11

Yllättävä vieras jännittää!

Meillä oli viime perjantaina keikka erään hoiva-alayrityksen pikkujouluissa. Meidät pestattiin sinne yllättäviksi vieraiksi, jotka esiintyvät uusina, vasta palkattuina työntekijöinä. Sovimme tilaajan kanssa, että meidän on tarkoitus herättää kummastusta ja vähän ärsytystä muissa ihmisissä, niin että kun huijaus paljastetaan, lopputulos on että työntekijät ovat kiitollisia, ettemme olekaan heidän työkavereitaan oikeasti.

Kehitittelimme itsellemme lähihoitaja identiteetit. Olimme muka valmistuneet viime keväänä Pirkanmaan aikuisopistosta ja opiskelleet Suomessa vielä tuntematonta luovan terapian menetelmää nimeltään Laulaen lähemmäs. Keksin tälle menetelmälle historian ja miten se vaikuttaa ihmisiin. Lopuksi tein siitä esitteen, jossa oli lyhyesti kerrottu mistä on kyse. Lisäksi keksimme omille lähihoitaja hahmoillemme taustat ja olemuksen. Minä olin Kukka-Maaria, hippimäinen, värikkäästi pukeutuva henkilö, joka on ollut vapaaehtoistyössä Intiassa ja uskoo vahvasti laulun parantavaan voimaan. Aaron hahmo oli Sami eli Sam, joka oli itseään korostava, ulkomailla tanssiakin opiskellut Jyväskylää vihaava tyyppi.

Tullessamme juhlapaikalle meitä katsottiin pitkään ja minusta ainakin tuntui, että minun hahmoni olemukselle naurettiin. Olin turbaani päässä ja hyvin värikkäissä vaatteissa, villasukat jalassa. Sam oli hieman hillitymmin pukeutunut ja totesikin jollekin "työkaverille", että taitaa olla alipukeutunut. 

Odotimme juhlan alkua aulassa vähän syrjässä muista ja toivoimme esimiehen saapuvan pian paikalle, että hän voisi esitellä meidät muille. Loputtomalta tuntuvan odotuksen jälkeen esimies saapui ja pääsimme aloittamaan juhlat. Tervetulotoivotuksen jälkeen maljat nostettiin ja meidät esiteltiin. Silloin tuntui, että lähtee jännityksestä taju. Oli olo, että kaikki katsovat meitä epäilevästi ja ajattelin etten pysty olemaan uskottavasti se joka väitän olevani. Onneksi jostain sai rohkeutta heittäytyä tilanteeseen ja aloin esitellä uutta menetelmää Laulaen lähelle, josta esimies oli jo lyhyesti maininnut. Kysyin esimieheltä saanko teettää yhden harjoituksen kaikille ja hyvänä esimiehenä hän tarkisti, että kaikille sopii. Teimme harjoituksen, jossa jokainen lauloi oman nimensä ja teki samalla jonkun liikkeen. Tämän tyyppistä harjoitusta olen tehnyt paljon tutustumisharjoituksena koulutuksissa ja teatteriporukoissa, mutta tuossa tilanteessa se tuntui hurjalta. Ihmiset olivat epäuskoisia, että tälläistäkö me aletaan asiakkaiden kanssa tekemään?!

Ruokailun aikana kerroimme pöydässä itsestämme ja tästä uudesta menetelmästä lisää ja myöhemmin illalla teetimme toisen harjoituksen "äänimatto", osa ihmisistä nauroi jo hysteerisesti tämän harjoituksen aikana. Sen jälkeen kiertelimme pöydissä kyselemässä miltä uusi metodi ihmisistä tuntuu ja keksimme tarinoita siitä miten ja missä olemme sitä käyttäneet. Tuossa vaiheessa ei enää pelottanut, että jäisi tästä huijauksesta kiinni vaan alkoi itsekin jo uskoa omaan hahmoonsa.

Pikkuhiljaa alkoi ongelmaksi muodostua, että miten paljastamme itsemme niin, ettemme nolaa niitä ihmisiä, jotka ovat uskoneet meihin. Päätimme tehdä Laulukone tyyppisen laulun ihmisten huolista ja sen päätteeksi paljastaa oikean henkilöllisyytemme. Teimme kaksi laulua, jotka nostivat tunnelman kattoon. Tuntui, että saimme viimeisetkin epäilijät puolellemme. Kun paljastimme itsemme, kaikki nauroivat vapautuneesti ja huijauksesta syntyi paljon keskustelua. Jotkut olivat meinanneet tulla kyselemään meiltä hoitotermejä, että näkisivät olemmeko päteviä, jotkut olivat uskoneet kaiken ja eräs nainen oli aidosti pahoillaan, ettei hän pääse meidän laulukoulutukseen.

Ennen tälle keikalle lähtöä tuntui, että mitään näin jännittävää en ole ikinä tehnyt. Myös esimies jännitti miten hänen pokkansa pitää ja miten ihmiset ottavat meidät vastaan. Mutta selvisimme onneksi kaikki tästä hienosti!

Tämän kaltainen tekeminen on hyvin erilaista kuin minkään roolin esittäminen näytelmässä tai tyhjä päänä improaminen. Varsinaisesti ei voi harjoitella, mutta täytyy olla tarkkaan suunniteltu hahmo ja sen taustat. Ensin jännittää, että paljastuu ennen aikojaan ja sitten jännittää miten paljastaa itsensä tyylikkäästi. Lisäksi aina on vaara, että tilaajan ja tekijöiden ajatus illan kulusta onkin ihan erilainen ja siitä syntyy ikäviä tilanteita. Tilaaja onneksi kertoi olevansa meihin erittäin tyytyväinen ja itselle jäi keikasta myös oikein hyvä mieli. Pääsimme laululla lähemmäs!

Tässä vielä luettavaksi tästä uudesta menetelmästä muutama "fakta":

Laulaen lähemmäs  
-tunnetta hoivatyöhön

Amerikkalaisen  musiikkiterapeutin Barbara  Williamsin kehittämä luovan terapian menetelmä, kun hän joutui vakavaan pyöräilyonnettomuuteen. Onnettomuuden seurauksena  hän oli vuodepotilaana pitkän aikaa ja joutui opettelemaan uudelleen kävelemään ja puhumaan. Parantumisessa häntä auttoi tunteiden ilmaisu laulaen, josta hän kehitti tämän menetelmän. Sitä on kokeiltu useissa hoitolaitoksissa ympäri Virginiaa.

Laulaen lähemmäs terapiamenetelmä  auttaa sekä hoitajia, että potilaita ilmaisemaan tunteitaan laulun avulla. Sitä voi käyttää kaikissa hoitotilanteissa ja erityisesti siitä on apua kivunlievitykseen, aggressioiden purkuun ja tunnekanavien avaamiseen.

Musiikin tervehdyttävistä vaikutuksista on tehty paljon tutkimuksia. Validia toimipisteet ottavat  vuoden 2012 alussa ensimmäisenä Suomessa Laulaen lähemmäs terapiamenetelmän käyttöön. Lisäksi Jyväskylän yliopisto tekee tutkimusta aiheesta.

Suomessa Laulaen lähemmäs hoitomuotoa on opetettu vasta  vuoden 2011 alusta Länsi-Pirkanmaan koulutuskuntayhtymässä Ikaalisissa. Opetus toteutetaan monimuotovalmennuksena. Suomeen tämän menetelmän on tuonut musiikkipedagogi ja lähihoitaja Marja Peltonen, joka opiskeli sitä Barbara Williamsin opastuksella.

Esimerkkejä Laulaen lähemmäs terapiamenetelmän vaikutuksista:

          - Poistaa fyysistä kipua, särkyä tai epämiellyttäviä tunteita kehossa tai mielessä

          - Puhdistaa ja vapauttaa tunnetasolle säilöttyjä muistoja ja traumoja, joista on valmis vapautumaan

          - Vapauttaa vanhoista tunne - ja toimintamalleista.

          - Poistaa mielen tason tukoksia ja tunnekuonaa: vanhoja ajatusmalleja, lukkiintunutta energiaa

          - Vapauttaa fyysisiä voimavaroja

          - Syventää hoidettavan tietoisuutta ja intuitiota

19.10.11

Maukka ja Väykkä rakentavat talon - ohjaajan sana

Ensi-ilta 15.10.2011 Jyväskylän kaupunginkirjaston Satuhuoneessa.

Maukka on kissa ja Väykkä on koira. Maukka on luonteeltaan ideoita pursuava suunnittelija ja Väykkä on rauhallinen rakentaja, joka toteuttaa suunnitelmia. Kumpi sinä olet?

Minä olen ehkä vähän molempia. Suunnittelen hulluna ja sitten alan toteuttaa. Sen minkä osaan. Mieskin joutuu suunnitelmiini mukaan vähän kuin vahingossa, kun tarvitsenkin apua uuden lampun asentamisessa tai sohvan kokoamisessa. Sellaisia me olemme, erilaisia, mutta toimimme kuitenkin hyvin yhteen. Jos minä en olisi suunnitellut, intoillut ja ostanut, meillä olisi ne samat verhot kuin viimekin vuonna. Jos mies ei olisi korjannut vajan kattoa, se mädäntyisi pystyyn. Ihanaa, että on olemassa Maukkoja ja Väykkiä, erilaisuutta ja ystävyyttä. Annetaan kaikkien kukkien kukkia ja varotaan tallomasta muita!

Jyväskylässä 13.10.2011

5.9.11

Monipuolista keikkaa

Monipuolinen viikko keikkojen suhteen.

Sunnuntaina ajelin Orivedelle Aaronmeiden Synttäripakettia esittämään. 5-vuotias päiväsankari oli kavereidensa kanssa juhlinut aamusta asti ja kummasti vaan virtaa riitti vielä iltakuudeltakin kun Aaronmeiden, jota lapset kyllä kutsuivat iron man nimellä, saapui keikalle.
Iron man nurkkaan, aikuiset sohville ja lapset lattialle eturiviin diggailemaan. Puolet biiseistä jäi soittamatta, mutta aika tuli täytettyä ja hauskaa oli.
Keikan lopuksi tehty Lahjalaulu tallentui iskän i-padille. Ja sitten Tarinatuokio.
Pienen tauon jälkeen kokoonnuimme lasten kanssa trampoliinin alle, josta aloitimme seikkailun nälkäisinä karhuina. Lensimme käymään Espanjassa, ryömimme autiomaan yli ja polskimme ympäri uima-allasta krokotiileinä kunnes lopulta söimme aikuiset, jonka jälkeen tarjoiltiin kakku.
Vaatetusta keikalle harkittiin kotona tarkkaan ja yhdestä asuvaihtoehdosta tulikin itseasiassa asu tiistain keikalle.
Extrat, n. 200km, pastasalaattia, kahvia ja kakkua.

Tiistaina Hullu Lauluntekijä oli Hippoksen kentällä kehittämässä asennelauluja uusille lyseolaisille. Aamusta vaan meikit naamaan, Hullun kuteet päälle ja menoksi. Kun astelin kentän poikki tulvi joka suunnasta musiikki. Kyseisellä kentällä harrastetaan urheilua ja sen seurantaa ja silläpä siellä on massiiviset äänentoistolaitteet. Itselläni oli vain akustinen ukulele kitara ja Rolandin AC-33 vahvari. Harkitsin jo luovuttamista, biisien teko nopealla tempolla on tuhoon tuomittu jos taustalla pauhaa valmista musiikkia. Maltoin kuitenkin mieleni ja onneksi musiikki seisutettiin siitä alkaen kun Hullun laulupiste aloittii toimintansa.
Seitsämän ryhmää kävi pisteellä ja jokaiselle valikoitui asenne, josta piti sitten sorvaaman biisinpätkä ryhmän laulettavaksi. Niin, siis piti sorvaaman... Hullun hommaahan se on koittaa vartti per posse väsätä tarttuvaa teemabiisiä. Ihan joka ryhmän kohdalla ei päästy huikeisiin tuloksiin, mutta toki joukossa oli hetkiä, jotka helmien joukkoon kuuluvat.
Hienosti tuoreet lyseolaiset selvisivät kuitenkin Hullun epämääräisistä sepustuksista huolimatta.
Extrat, n. 7km, päänsärky loppupäiväksi.

Lauantaina Klaukkala ja taas vuorossa lapsen syntymäpäiväjuhlat. Tällä kertaa lapsi vain olikin syntynyt jo 20 vuotta sitten :) Äitinsä oli päättänyt järjestää yllätysjuhlat ja onnistuikin siinä. Sankaritar oli odottanut paikalle vain mummoa ja ehkä kummiansa, mutta paikalle tulikin kavereita tuvan täydeltä. Kavereita, ja yksi yllättävä vieras... Sovimme, että Laulajapoika tulee paikalle "vanhana kaverina", jota Sankaritar ei luonnollisesti muista. Ilme oli hauska kun morjestin häntä ovella, toivotin hyvää syntymäpäivää ja poukkasin juhliin mukaan.

Tähän keikkaan valmistautuminen oli työn ja tuskan takana. Lastenkeikkoja olen jo tehnyt kesäisen tapaturmani jälkeen, mutta täysikokoista kitaraa en ole juuri soittanut yli kahteen kuukauteen. Vasemman käteni, eli sen jolla otan soinnut kitarasta, nimetön sormi lyheni hieman kesällä ja sormenpään osuessa kitaran kielelle on kuin sormeen iskisi sähköisku.
Teetti siis työtä ja tuskaa opetella soittamaan taas. Askartelin pienen sormiproteesin, jonka kanssa on mahdollista soittaa, mutta parin kuukauden soittamattomuus pehmentää sormien päitä ja muutenkin.... kun on ikänsä soittanut ja yht´äkkiä soittamisen mahdollisuus vaikeutuu näin radikaalisti niin se ottaa kaaliin. Murheen alhossa saa rypeä ja surutyötä täytyy tehdä. Se ei tarkoita luovuttamista. Se on hyväksymistä ja luopumista. Sen myötä on helpompi suunnata tarmonsa siihen kuinka tästä eteenpäin.
Sain setin kasaan ja treenasin sen kuntoon ja kas vain! Keikalla oli hauskaa taas!
Laulajapoika pyöräytti vielä synttärineitoselle Lahjalaulun, joka ehdittiin veivata kolmeen kertaan. Kun seurue jatkoi juhliaan Paikallisessa, lähti Laulajapoika kotimatkalle.
Extrat: n. 600km, lasillinen Fresitaa, voileipäkakkua

Kolme keikkaa: Parikymmentä sähköpostia, muutamia puheluita, seitsämän eri esiintymisasuvaihtoehtoa, reilut 800km, pari uutta fania ;)

30.8.11

Haluan olla hyödyksi!

Olin kolme viikkoa sairaslomalla keuhkokuumeen vuoksi ja taudin vakavuuden vuoksi jouduin keskittymään lepäämiseen. Ja minun tapauksessani lepääminen vaati kovasti keskittymistä. Muutaman työpalaverin pidin kotona ja vähän hoidin joitakin työjuttuja (joinakin päivinä vähän enemmänkin), mutta muuten pysyttelin lepoasennossa suurimman osan päivästä. Kyllä otti koville!
Jo muutaman päivän lepäämisen jälkeen tuntuu, että on menettänyt ihmisarvonsa, kun ei voi tehdä mitään hyödyllistä ja auttaa puolisoa kotitöissä ja lastenhoidossa. Miten syvällä meissä on tämä "olla hyödyksi muille" tai "vain työtä tekemällä olet jotain" -asenne? Voin vain kuvitella miltä tuntuisi sairastaa tai olla työttömänä useita kuukausia tai vuosia.
Kun ei aktiivisesti hoida töitä muutamaan viikkoon, kas kummaa, nehän kasautuvat! Tämä viikon alku onkin mennyt tohinalla töihin tarttuessa. Pieni paniikki meinasi iskeä, kun tajusin, että Maukka ja Väykkä rakentavat talon esityksen ensi-iltaan on vain puotoista kuukautta. Paniikissa tosin jo kirjoittelin erinäisiin paikkoihin puolitoista viikkoa, mikä ei onneksi pidä paikkaansa!
Maukka ja Väykkä rakentavat talon on Timo Parvelan valloittava lastenkirja, josta Aaro on tehnyt dramatisoinnin. Se kertoo kissan ja koiran ystävyydestä. Vaikka Maukka haihattelee ja maalailee kuvia itsestään ja Väykkä ahkeroi ja pitää arjesta huolta, he osaavat arvostaa toisiaan ja erilaisuuttaan. Hauska ja hellyyttävä parivaljakko! Teemme kirjaston kanssa yhteistyötä ja meillä on 10 esitystä pääkirjaston satuhuoneessa. Sen jälkeen esitys lähtee kiertämään maakuntaa.
Meillä Teatterikoneessa roolit kiertävät mukavasti. Ohjaamme ja näyttelemme ristiin rastiin. Maukassa ja Väykässä minä olen ohjaajan pallilla ja Aaro ja Kirsi näyttämöllä. Pumpgirlissä Aaro ohjasi ja minä ja Kirsi näyteltiin ja sitä ennen Happohotellissa Kirsi ohjasi Aaroa ja minua. Tämä tuo mukavasti uutta näkökulmaa kaikken työhön, kun voidaan tehdä hommia ristiin rastiin.
Olemme alkaneet aktiivisesti etsiä Teatterikoneelle pysyvää tilaa, jotta voisimme kehtittää ja monipuolistaa toimintaamme. Ideoita sinkoilee hurjaa vauhtia ja olemme käyneet katsomassa jos jonkinmoisia kellariloukkoja, mutta hyvän tilan löytäminen keskustan läheltä tuntuu erittäin haastavalta. Sen on huomannut jo moni muu ennen meitä, mutta olen optimisti ja uskon, että se paikka vielä löytyy!
Ensi kesän suunnitelmatkin ovat alkaneet kasvattaa siipiä ja vahvasti näyttää siltä, että metsään mennään! Tuleva syksy näyttää oikein mukavalta ja työntäyteiseltä. Rattaat pyörivät!
Ja kuten tästä kaikesta ehkä huomaa, en uskalla olla heittäytyä muodikkaasti downshiftaamaan vaan ostan itselleni hyväksyntää tekemällä hulluna töitä!

26.8.11

Muumiobanaani

Aina toisinaan on hyvä päivitttä hieman, että mitä tässä ollaan tekemässä ja kenelle. Kun aloin perkaamaan kesän aikana tehtyjä keikkoja niin huomasin Aaronmeiden toiminnan saaneen siipiensä alle seitsämän eri esitysmuotoa! Sen sijaan, että tarjoaisin lastenkonserttia, voin tarjota jo varsin monipuolista ohjelmaa erinäisiin lastentapahtumiin, syntymäpäiväjuhlille ja vaikka minne.
Hauskaa miten vuosien varrella omaa esitysmateriaalia kertyy reppuun. Pitää vaan pöyhiä välillä, ettei pohjalla olevat ihan ummehdu. Tai käy niin kuin kävi eväsbanaanille joka unohtui sohvan alle. Jos se olisikin kokonaan muumioitunut niin se olisi ollut ihan hauska ja sitä olisi voinut käyttää jossain jonain, mutta kun lattiaa vasten ollut osa ei saanut hengittää niin toispuoleisen muumiobanaanin haju esti entisen eväsherkun uusiokaytön.

Nyt on muuten hyvä hetki kerätä villejä lupiineja ja askarrella kalkkarohelistimiä!

Aaro

25.8.11

Toivon nostatus!

Taas haaveillaan omasta tilasta. Ehkä tällä kertaa haaveet toteutuvat!

Meidät on rakennettu haaveistamme. Unelmointi on positiivista varautumista tulevaisuuteen. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, pitkään unelmoitu on viittä vaille valmis!

Kohta pyörähtää käyntiin aktiivinen syyskausi. Pari kuukautta tästä eteenpäin niin paljon on taas tapahtunut. Ehkä onkin ihan hyvä, että ensin lämmitetään Toivo (Elvis Tähti) ja vasta sen jälkeen käydään rakentamaan taloa Maukan ja Väykän kanssa. Eihän siitä ilman toivoa mitään tulisi. Talosta, elämästä ja sen sellaisesta.

Aaro

9.8.11

"Ihan jees reissu"


Näin Kauppakadulla yhtä kaveria joka kysyi miten Tampereen reissu meni- Hyvin meni, pari esitystä oli, ei hirveesti porukkaa, mut hyvä meininki kuitenkin... Käivtkö kattomassa ite mitään? Joo, yhen jutun ehdin kattomaan, Ahaa Teatterin Toinen vasemmalta, hiton hyvä juttu!

Jälkikäteen tuli mieleen, että miten olis pitäny mennä, että olis sanonu jotain muuta ku "ihan jees" tai muuta vastaavaa yhtä latteaa. Eihän tämä reissu siis mikään katastrofi ollut, mutta kolmesta näyttelijästä oli kuitenkin kaksi kipeänä läpi reissun. Toisen kuumeilu kehittyi keuhkokuumeksi ja toisen tuoma vatsatauti tavoitti lopulta kotiin palattua minut ja kolmannenkin näyttelijän.
Valojen eteen tehtiin "turhaa" työtä monta tuntia yökahteen asti kun aamulla kaikki ohjelmoidut tilanteet oli poikkeuksellisesti kadonneet ja esitykset ajettiin kymmentä liukua käyttäen. Joka liukunapin takana oli joko yksi tilanne tai vain yksi lamppu. Ja se yleisömäärä, jonka näytelmämme keräsi Siperiassa olisi mahtunut yhteenkin esitykseen..
Hyvää palautetta on kuitenkin saatu ja lippurahoilla kuitataan ainakin tilavuokra. Ja ainahan on mahdollista, että saimme tämän keikan myötä lisää keikkoja tulevaisuuteen.

Teatterikesä se vasta heimokokous onkin! Osallistuin jokin aika sitten Jättömaa festivaalille Kouvolassa ja siellä puhuimme Jättömaan heimosta joka kokoontui iloitsemaan helteen ja ukkosen keskelle. Näinhän se oli, mutta Telakalla ja muuallakin tuli tavattua oman heimon edustajia vielä pidemmän matkan jänteeltä.
Kun on ehtinyt jo yhden pienen elämän verran elää Jyväskylässä ja toisenkin jo aloittanut niin helposti unohtaa ne aikaisemmat elämät, joiden aikana tavatut ihmiset eivät enää aktiivisesti kosketa jokapäiväistä elämää. Aina ei edes tajua tai muista, että muuallakin saman heimon edustajat tarpovat omilla kentillään ja tekevät mitä tekevät rakkaudesta siihen mitä tekevät.

Saman auringon alla kuitenkin.

Eivätkös kaikki tähdet heijasta saman auringon valoa?

-Aaro-

19.5.11

Teatteria tiloissa

Kyllä on ollut Teatterikoneella kiireinen kevät! Esityksiä on ollut monia, eri kokoonpanoilla ja eri tiloissa. Ja tahti näyttää jatkuvan vielä jonkin aikaa, ainakin noin omasta näkökulmasta...

Forumin nuorilla olemme kiertäneet reilun parinkymmenen esityksen voimin ja saattaneet ensi-iltaan Happohotellin ja Pumpgirlin. Tällä hetkellä työalla on Mika Terävän käsikirjoittama Koiratorpan keisari, jota harjoittelemme Lounaispuistossa, missä esitystä esitetään kesä-heinäkuussa.

Forumin nuorten tämän kevään viimeinen esitys huipentui YLE Teeman Tehtävä koulussa - sarjan kiusaamista käsittelevään jaksoon. Räätälöimme Jani Toivolan elämän pohjalta kiusaamistarinan, jossa Jani itse näytteli pääosaa. Jakso tulee syksyllä telkkarista.

Pumpgirlin esitykset kaupunginteatterilla sujuivat erittäin hyvin ja saimme todella positiivista palautetta katsojilta. Ehkä eniten mieltä lämmitti kuitenkin itse kirjailija Abbie Spallenin kommentti ensi-illassa, että tämä meidän versio oli paras kaikista viidestä, jotka hän on nähnyt. Eli pesimme Lontoon ja Off Broadwayn esitykset! Pumpgirlin tulevaisuudessa siintää esitykset Tampereen teatterikesän Offissa, toivottavasti pääsemme myös Lainsuojattomille ja saamme vierailuja muihin teattereihin.

Happohotellin esitykset Vakkarissa menivät myös hienosti. Harmiksemme emme saaneet apurahaa baarikiertueelle, jossa esitys olisi viety baareihin ja asiakkaat olisivat päässeet katsomaan esitystä ilmaiseksi ja keskustelemaan näytelmän teemoista. Ehkä keksimme kuitenkin esitykselle vielä esityspaikkoja ja saamme vietyä sitä keikoille.

Pumpgirlin jälkeen alkoikin Koiratorpan harjoitukset, jossa minun roolini on olla ohjaaja. Kivaa vaihtelua Pumpgirlin tekstimassan opettelun jälkeen! Nyt saa olla luvan kanssa pihalla! Ja kieltämättä siltä on tuntunutkin. Kesti hetken ennen kuin näytelmän muoto ja sijoittelu hahmottui puistossa. Nyt näyttää siltä, että näytelmän ensimmäinen puoli esitetään lavalla, niin että yleisökin on siellä näyttelijöiden kanssa ja toisella puolella liikutaan ympäri puistoa. Täytyyhän sillä hienolla näytelmää varten ostetulla autolla päästä vähän kruisailemaan!

Tulevana viikonloppuna on Yläkaupungin yö, jossa Teatterikone on mukana kahdella ohjelmassa. Puffaamme Koiratorppaa Grilli 21 luona esittämällä Aaron hienoja biisejä ja yleisö saa osallistua auton tuunaamiseen näytelmäkuntoon. Yöllä otamme kantaa eriarvoistumiseen Moirislammen hämyisässä tunnelmassa. Luvassa on jälleen räjähdyksiä ja kantaaottavuutta.

Yksi viimeaikojen ilouutisista on uuden tuottajan saaminen toimintaamme mukaan! Saimme palkattua palkkatuella Riku Suonion puoleksi vuodeksi töihin ja toivottavasti senkin jälkeen löytyy rahaa hänen meillä pitämiseen. Minun työtaakkani helpottuu ja asiat tulee hoidettua ajallaan.

Iloista kevättä itse kullekin! Elämä on aika kivaa!

28.4.11

Ksml puffijuttu Pumpgirl näytelmästä



Tässä siis teille, jotka ette lehteä käsiinne saa Riikka Mahlamäki-Kaistisen kirjoittama juttu pumpgirlistä, otsikolla bensaa suonissa.

11.4.11

Matka jatkuu

Tulipa lähdettyä tosiaan mielenkiintoiselle matkalle Pumpgirlin kanssa!

Ohjaajan rooli on ihan jotain muuta kuin mitä olen aiemmin teatterin saralla tehnyt. Onhan tämä omien heikkouksien kanssa kisailu toki tuttua näyttelijän tontiltakin, mutta kulma on kuitenkin uusi.
Näkevän silmän kulma. Ja millaiseen tunteiden virtaan sitä saakaan astahtaa kun näytelmä alkaa herätä eloon. Kun tarinat näyttelijöiden teoissa, puheissa ja toiminnoissa lihallistuvat, aukeavat.

Tänään saimme toisen kierroksen päätökseen. Huomenna se kruunataan läpimenolla. Saa nähdä kuinka paljon on kruunussa korjattavaa. Nyt mieli on korkealla ja odotukset realistiset. Olemme harjoitelleet Köhniön studiolla ja kaupunginteatterin harjoitushuoneessa niinä päivinä kun siellä on ollut tilaa. Onneksi olemme saaneet käyttää harjoitushuonetta, koska tämä Köhniön studio on hieman tilavuusrajoitteinen. Ja muutenkin koti olisi kiva pitää kotina...

Tähän päivään asti olen ollut varma siitä, etten ohjaa tämän jälkeen koskaan. Enää en ole varma. Tulevaisuus onkin onneksi auki. Se tehdään mikä vastaan tulee.

Matka jatkuu.

6.3.11

Arvaamattomia mahdollisuuksia

Vakiopaineen kellarissa on pidetty hauskaa Happohotellin merkeissä. Eilistä esitystä ennen meidän frontstagemme oli tosin ollut Joose Keskitalo & kolmas maailmanpalo yhtyeen backstage. Tämä tuli todettua lattian tahmeudesta. Allekirjoittanut kun pötköttelee lattialla parissakin eri roolissa...
Vakkari ympäristönä antaa kyllä hienon kehyksen esityksellemme. Baarin ja putkiston äänet kulkevat ja osallistuvat esitykseen. Teatteri kommunikoi aina omassa ajassaan, niin että esitys on aina uusi. Median yleiseen tietouteen nostamat targediat tai muut voivat luoda näytelmän yksittäisille repliikeille tai tapahtumille uusia merkityksiä, sellaisia, joita ei työstövaiheessa ole ajateltukaan.
Happohotellissa on paljon teatterin arvaamattomuutta, mahdollisuuksia. Se on kuin lavastekaappimme joka notkuu ja nitkuu, venyy ja paukkuu ja kestää ja toimii. Ennen esitystä sovimme, että lähdemme lavalle pitämään hauskaa. Vaikka esitys olisikin kuinka loppuun asti hiottu on tärkeää pitää auki yllätyksen mahdollisuus. Se pysyy auki läsnäolon kautta. Silloin on mahdollisuus myös vaikuttua itse.

16.2.11

Matka on alkanut

Ensimmäistä Pumpgirlin harjoituspäivää edeltävänä iltana ihmettelin ihan ääneen, että onpa jännä kun ei jännitä. Että huomenna alkaa treenit ja olo on ihan normaali. Suljin valot leipäläpeni myötä ja kuvavirta alkoi vyörymään suljettujen luomieni takana. Jaahas, kone lähti käyntiin...

Viime yönä taas olin pitkästä aikaa perustilanteessa unissani. Olin paikkaamassa isoa roolia, jota en koskaan ollut tehnyt. Näyttelijä, jolta pyysin saada tekstiä vilkaistavaksi hetkeä ennen lavalle menoa ei tahtonut näyttää minulle plariaan, koska siellä oli niin paljon henkilökohtaisia asioita. Siellä sitten kuikuilin vieraassa talossa ja arvuuttelin mikä mahtaa olla iskuni mennä lavalle ja mitäköhän mahdan siellä sanoa.

Tänään muokkasin olohuoneemme taas treenitilaksi. Pieni näyttämö. Studionäyttämö. Kotiteatteri.
Pääsimme alkuun. Pitkäkin matka alkaa ensimmäisestä askeleesta.

Tässä kirjoituksessakin pääsin alkuun.
Aioin kirjoittaa ensikokemuksistani ohjaajana.
Mutta...
En osaa muovailla kokemuksia vielä sanoiksi.
Olen matkalla.

9.2.11

Happohotellin takahuoneessa

Eilen saatettiin taas yksi esitys esityskuntoon. Happohotellin ensi-ilta oli Vakiopaineen teatteritilassa. Tämä on ollut kummallinen reissu tähän saakka. Takahuonejännitystä on saanut kokea vasta kaksi kertaa, mutta ehkä sitäkin enemmän.

Tämän esityksen ideointi aloitettiin ehkä joskus vuosi sitten. Se lähti tarpeesta käsitellä alkoholistin läheisen arkea. Tarpeesta puhua vaikeasta aiheesta. Alettiin kasaamaan työryhmää erään nimeltä mainitsemattoman työryhmän jäsenen kanssa ja pikkuhiljaa se oli kasassa. Kaikilla työryhmän jäsenillä sattui olemaan omakohtainen kokemus aiheessa. Keräsimme myös internetin välityksellä tarinoita laajentaaksemme näkökulmaa. Aluksi sovimme, että minä teen käsikirjoituksen ja Nina biisit. En kuitenkaan saanut kovin paljon yksin aikaiseksi ja aloin pitää muille kirjoitustyöpajoja, että saisin lisää materiaalia. Lopullinen kässäri syntyi yhteistyönä. Harjoittelimme meidän olohuoneessa juttua syksystä alkaen, vaikka suurin osa ajasta meni kyllä kahvin juontiin ja maailman parantamiseen. Yhtäkkiä tajusimme, että ensi-ilta lähestyy ja aikaa pitää käyttää myös esityksen tekemiseen. Ja hups, ensi-ilta oli käsillä.

Minulla oli todella epävarma ja kummallinen olo esityksen suhteen. Ei voinut yhtään tietää mitä yleisö tässä jutussa näkee ja mitä se saa siitä irti. Ohjaaja Kirsin sisko oli katsomassa meidän läpimenoa Vakkarissa ja hän tykkäsi jutusta, se antoi vähän uskoa, että joku muukin saa tästä jotain. Kun ennakkoyleisökin antoi positiivista palautetta alkoi olla mieli jo taipuvainen siihen suuntaan, että ehkä se kaikki kahvin juonti ei mennyt hukkaan. Ja nyt kahden esityksen jälkeen, kun palaute on ollut erittäin positiivista, tuntuu tämä kaikki ihmeeltä.

Olen kiitollinen, että me olemme niin rohkeita, että uskalsimme tehdä tämän esityksen. Ja olen kiitollinen, että siitä tuli myös oivallista teatteria. Kun sukeltaa tuntemattomaan, sieltä saattaa löytää aarteen-

1.2.11

Omia latuja p..kele!

Jaahas, maaliskussa saa näköjään heittää sitten forumkeikkaa...
Mikäs siinä, ilohan töitä on tehdä. Tänään kävin kasiluokkalaisten ilmaisutaidon ryhmälle pitämässä tuplatunnin. Ajellessani kotiin päin tajusin, että on ihan oikeasti mahdollista, että osa heistä on ollut vielä vaipoissa kun minä aloitin teatterikoulun. :)

Kirjailin tuossa merkintöjä seinäkalenteriin kun käyttökalenteri on kylillä, liekö täyttymässä, tiedä häntä. Tämä vapaan taiteilijan elämä on tietyllä tavalla melko sidottua ja toisinaan kiireistäkin. Kun kalenterissa on ajanjaksoja, joita ei vielä ole täytetty voisi sinne kirjata mukavan sattumanvaraisesti joillekin päiville vaikkapa: löhöilypäivä, ulkohommia, vapaa päivä/viikonloppu/viikko, tänään vain tuumintaa ja pohdiskelua. Jos tällaisia päiviä ripottelisi etukäteen riittävästi kalenteriin ja pitäisi niistä myös kiinni niin sehän voisi tehdä elämästä yhä vain parempaa!

Työtarjoukseen olisi myös hauska vastata: "Aah, mielenkiintonen juttu joo, mutta se päivä ei sovi mulle mitenkään ku mulla menee koko päivä sillon telkkarin kattomiseen ja kotona lorvailuun, sopisko joku toinen päivä teille?"

Onhan se koitettava pitää elämän perusarvoista kiinni. Toki ne kannattaa määritellä itselleen eikä vaan kopioida niitä mutu-pohjalta median maailmasta, ettei sitten huomaa kulkeneensa toisten latuja pitkin väsyneenä eksyksiin asti.

12.1.11

Rakkaus on musta

Kaapin rakentaminen vei aikaa enemmän kuin arvelin.

Kun se lopulta oli "valmis" lähdin roijaamaan sitä rappukäytävään, joka oli, kuinka ollakaan, liian ahdas. Mutta ei hätää, puuvaraston oven kautta on mahtunut jos vaikka mitä, joten sieltä kautta siis. Kielenkäyttö ei ollut lasten korville sopivaa kun mahdutin kaapinrotiskoa läpi puolitäyteen ahdetun kapean käytävän, läpi oviaukon varaston puolelle ja sieltä ulko-ovelle ja jumiin ulkorappusiin.. Siinä aikani kiroiltuani aloin sitten katolta tippuneita lumia luomaan saadakseni tarvittavat lisäsentit kaapin ulos saamiseksi. Potkin routaisesta maasta kaiteen irti ja näin lopulta onnistuin ja pääsin luomukseni kanssa ulos ja etuovesta sisään.

Kellariretuutus löysti liitoksia siinä määrin, että rotisko alkoi todella olla kuvaava sana tälle taikakaapille. Horjuva viritys ei luo edellytyksiä onnistuvalle toiminnalle, joten takaisin varastoon hakemaan erinäisiä kappaleita puuta, jolla sain lopulta kokonaisuuden, jos nyt ei kiitettävän puolelle niin ainakin tyydyttäväksi.

Monesti tämän rakennusprojektin aikana ajattelin tekeväni tätä työtä rakkaudella.

Ja tehtyäni virheitä ja purkaessani tekeleitäni koin myös paljon monia muita tunteita..
Puhumattakaan siitä tunteiden tummasta kirjosta joka päässäni nelisti noina jumiutuneina hetkinä eri rapuissa.
Silloin tulin ajatelleeksi, että ehkä rakkaus sisältää kaikki tunteet. Ehkä se on kuin väreistä musta, jossa on kaikki värit.

Voiko vihata, jos ei osaa rakastaa?

10.1.11

Maalihuuruissa

Minut hyväksyttiin Happohotellin lavastajaksi. Tänään loppui pakkasessa suihkiminen.

Kannoin sermit talomme alakertaan ja maalasin ne siellä. Toinen sermeistä oli pari senttiä toista pidempi vielä ensimmäisen sahauksen jälkeen eikä taittunut rappusista alas vaan vaati saada erikoiskuljetuksen puuvaraston oven kautta. Siellä se sai ensialkuun maistaa lisää sahaa. Sentti sieltä, toinen täältä, kaksi tuosta ja siksi vielä yksi sieltä ja täältä. Sitten vähän poraa ja niin oli ´Arvoituksellisia muunnelmia´ näytelmässä aikanaan palvellut sermi saanut uuden muodon ´Happohotellia´ varten. Sinne se sitten jäi puuvarastoon, joka ohimennen sanoen on tällä hetkellä lähes puuton, -puita on kyllä peräkärryssä, mutta katolta tullut lumi on jumittanut toisen peräkärryn suunnitellulle puunkantoväylälle sen verran lahjakkaasti, että saunapuut voi hakea sylillinen kerrallaan kärrystäkin. Siihen vajaaseen vajaan, jossa kyllä on paljon muuta kuin puuta siis jäi sermi odottamaan vuoroaan kun ensin maalasin telalla pari vanhaa kaapin ovea, jotka pelastin muutama vuosi sitten jätelavalta Mesikämmenessä. Telailtuani Karjalaisten vanhat ovet hain repusta täyden purkin oranssia spray-maalia ja aloin suihkia sitä puuvarastossa valkoisen sermin päälle. Vähän kävi hengen päälle, mutta kun harvemmin tulee maalia vedettyä henkeen niin ajattelin, että menköön. Suhittuani koko sermin oli ilmatila kuin olisi katsonut ruusunoranssien linssien läpi. Vasta siinä vaiheessa tajusin käydä avaamassa ulko-oven ja poistuin takaisin pannuhuoneeseen teloittamaan toista sermiä -siis maalamaan telalla. Siitä on nyt reilut kuusi tuntia ja vieläkin rapussa haisee remontti. Toisaalta, kyllä sitä täytyy toisinaan päästä maaleihin ja poraan käsiksi kun kerran teatteria tekee.

8.1.11

Vielä kerran: Hyvää alkanutta vuotta!

Vuodenvaihde kuluin Hullun hommissa. Sekunteja laskiessa kaupungin uuden vuoden vastaanotolla. Puolessa tunnissa paraatiaukio äkkiä täyttyi juhlakansasta. Oli hieno nähdä kaiken ikäistä väkeä hankien ja pakkasen keskellä juhlimassa yhdessä. Kansanjuhlan makua!

Aika kulkee kulkemistaan

Happohotellia on treenattu vaihteen vuoksi Muuramen puolella. Siellä meillä oli käytössämme isompi olohuone kuin Köhniöllä. Annu leipoi tekstiä kasaan vuoden vaihduttua ja syötti sen Kirsille joka lisäsi aineita ja asioita ja pisti tekstin lavalle, jonka jälkeen tekstiä maustettiin vielä yhden illan ja alkuyön ajan niin, että se kelpaa nyt lavalla marinoitavaksi. Mistä näitä ruokavertauksia tulee, taitaa olla nälkä?
Ensi-iltaan on tällä hetkellä tasan kuukausi!

Minusta tehtiin lavastaja :)
Maalasin tänään pakkasessa kaapin ovea spraymaalilla. Saa nähdä kauanko kestää maalin kuivuminen. Ja kestääkö maali pinnassa kiinni vai miten käy. Tämän toimen myötä olen alkanut kaivata lämmitettyä työtilaa, jossa voisi tehdä puutöitä ja maalaushommia. Autotallimme on sopivan kokoinen, mutta kylmä ja sähkötön. Sekä täynnä kaikenlaista kesäsälää ja Forumin nuorten lavasteita ym. ym. Senkin esityksiä jatketaan jo tämän kuun puolella. Sitten on se Pumpgirl, jonka tekstin ääressä tulee vietettyä aikaa ja keikkaa pukkaa välillä ja  tulevaa suunnitellaan ja lähitulevaisuutta jo toteutetaankin. Silti on ollut ainakin toistaiseksi aikaa myös lauluntekoon ja joutenoloon. Tuntuu siltä kuin joululomasta olisi todella ollut hyötyä. Ihminen tuli kuntoon. Ja autokin saatiin huollettua. Tähän vuoteen on ihan hyvä lähteä.